Soinin painostuksessa farssimaisia piirteitä

Vain pari päivää sen jälkeen, kun olin kirjoittanut edellisen kirjoitukseni ”Pelin politiikkaa”, Helsingin Sanomien toimittaja Miska Rantanen julkaisi lähes samansisältöisen kolumnin. En epäile Miskaa plagioinnista, koska samat asiat on löydettävissä lukemalla Hommafoorumia.

Itse sanoin, että Halla-ahon todellista vaikutusta Perussuomalaisten kannatukseen ei tiedä kukaan. Miska kuitenkin tulkitsee asioita omalla tavallaan:

”Kiistan ytimessä on puolueen ja halla-aholaisten näkemyserot painoarvostaan.”

”Jälkimmäisten mukaan ilman heitä perusuomalaiset kyntäisi edelleen 3–4 prosentin lukemissa. Puolueessa on laskettu toisin. Siellä arvio halla-aholaisten osuudesta kannatuksessa on yhden prosentin luokkaa.”

Halla-aholaisuuden kannatus lienee suurinta Perussuomalaisten nuorisojärjestössä ja pienintä maaseutukuntien vanhavennamolaisten keskuudessa. Tämän voi sanoa melko vankalta mututuntumalta. Toisaalta pääkaupunkiseudun media on mustamaalauskampanjallaan tehnyt Halla-ahosta melkein koko kansan tunteman julkkiksen. Tähän kampanjaan on osallistunut myös Miskan lehti Helsingin Sanomat, mutta eniten asiassa on kunnostautunut saman konsernin Iltasanomat ja erityisesti toimittaja Sanna Ukkola. Vähätellä ei sovi myöskään erään ”ennnntisen” stalinistin osuutta.

Jos Soini ja Perussuomalaisten puoluehallitus hylkäävät Halla-ahon, se on merkki siitä, että kansalaisliike Hommaan ei suhtauduta vakavasti, vaan sitä pidetään pelkkänä netin räyhäporukkana. Siinä tapauksessa PS:n johto laskee, että puolueen vetovoima riittää itsessään ilman Homman panosta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vastusti kuitenkin yhtenäisenä uutta, entistä liberaalimpaa ulkomaalaislakia. Monet valtapuolueiden kansanedustajat puhuivat kyllä turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä vastaan mutta äänestivät kuuliaisesti lain puolesta.

Soinia painostetaan

Edellisessä kirjoituksessani viittasin myös rasisminvastaiseen vetoomukseen, jota RKP on työntämässä kaikkien puolueiden allekirjoitettavaksi. Perussuomalaisten Timo Soini ei vielä ole allekirjoittanut vetoomusta. Yleisradion ruotsinkielisen toimituksen uutisessa kerrotaan, että Soini empii allekirjoituksen kanssa. Hän myös arvostelee RKP:n menettelyä eikä pidä ajatuksesta, että hänen pitäisi allekirjoittaa jotakin RKP:n hänelle kiikuttamaa paperia.

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, sekä allekirjoittaminen että allekirjoittamatta jättäminen ovat Soinin kannalta yhtä huonoja vaihtoehtoja. Jos Soini allekirjoittaa julkilausuman, muiden puolueiden edustajat voivat tarttua Perussuomalaisten ehdokkaiden yksittäisiin lausuntoihin käyttäen vetoomusta lyömäaseena.

Jos taas Soini jättää paperin allekirjoittamatta, muut puolueet varmasti muistuttavat tästä vaalikampanjan aikana. Siksi paperi kannattaa mielestäni allekirjoittaa ja pidättää itsellä oikeus tulkita sen sisältöä. Paperi ei sitä paitsi sido ketään vaan on pelkkä seremoniallinen ele ja poliittinen lyömäase. Sen tehoa ei kannata yliarvioida.

Helsinki Times –lehdessä Helsingin yliopiston nollatutkija James O’Connor, joka on aiemmin arvosteli populistipoliitikkoja yhteiskunnan monimuotoisuuden unohtamisesta, kirjoittaa samasta vetoomuksesta. O’Connor spekuloi Perussuomalaisten vaaliliittokumppani kristillisdemokraattien reaktiolla, jos Halla-aho valitaan ehdokkaaksi.

Todellisuudessa vaaliliitto on kristillisille ainoastaan tekninen, kuten puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoo. Kristilliset ovat hyötyneet vaaliliitoista koko historiansa ajan, koska puolueen kannattajat ovat osanneet keskittää äänensä ykkösehdokkaalle ja näin monesti saaneet läpi enemmän ehdokkaita, kuin suhteellinen ääniosuus edellyttäisi. Eurovaaleissa kristillisdemokraatit eivät millään yksin saisi läpi yhtään ehdokasta, ja vaaliliitossakin he voivat käytännössä saada valituksi vain yhden edustajan.

Viimeisenä rokkana soppaan tuli tieto apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syyteharkinnasta, joka koskee Jussi Halla-ahon blogikirjoituksia. Tieto syyteharkinnan tuloksesta julkistetaan 27.3. klo 12.00. Itse pidän syytettä käytännössä varmana asiana, koska syytteen ja oikeudenkäynnin tarkoitus on puhtaasti poliittinen. Syyteharkinnan tulos ja Perussuomalaisten puoluehallituksen kokous ajoittuvat ikään kuin sopivasti lähelle toisiaan. Puoluehallitus kokoontuu lauantaina 28.3.

Härskiä toimintaa

Tapausta jonkin verran seuranneena en voi kuin ihmetellä suomalaisen demokratian tilaa. Poliittinen eliitti yksissä tuumin yrittää estää yhden ehdokkaan asettumisen ehdolle. Ymmärtäisin hyvin, jos ehdokasta vastustettaisiin voimakkaasti osana vaalikampanjaa. Nähdyn kaltaista pyrkimystä estää ehdokkuus ja siihen olennaisena osana liittyvää äänestäjien aliarviointia on vaikea käsittää.

Perussuomalaisten puoluehallitus ja Timo Soini ovat kovan paikan edessä. Lunta tulee tupaan, oli päätös mikä tahansa. Kuitenkin Halla-ahon hylkääminen härskin ja läpinäkyvän painostuksen edessä osoittaisi sellaista selkärangattomuutta, että se näkyisi varmasti vaaliuurnilla ja veisi uskottavuutta vahvassa nousussa olevalta puolueelta.

Kymmenen vuotta sitten Soini alistui painostuksen edessä. Tuolloin Perussuomalaiset olivat vielä yhden prosentin puolue ja Soini aloitteleva puoluejohtaja. Nyt tilanne on toinen ja toivonkin, että jälkipolvet muistaisivat Soinin mieluummin isä-Veikon kaltaisena poliitikkona kuin uutena Pekka Vennamona, joka meni valtapuolueiden kanssa hallitukseen, pääsi osalliseksi poliittisista virkanimityksistä ja jonka jäljiltä puolue jäi tyhjän päälle tuhoutuakseen lopullisesti sisäisiin riitoihin. Kyllä kansa tietää.