Mäenpää syytteessä ”sananvapausrikoksesta”

Yleisradion pääuutislähetys kertoi 3.3.2009, että turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää joutuu oikeuteen kaksi vuotta sitten pidetystä eduskuntavaaliväittelystä, jonka parhaat palat ovat olleet nähtävillä Youtube-sivustolla jo pitkään.

Ylen uutislähetyksen jutussa tehtiin tietysti taas propagandaa, kun samaan juttuun ympättiin Jussi Halla-aho, jonka oma juttu on vielä syyteharkinnassa. Mäenpään tapaus kuuluu samaan ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen nettirasistijahtiin kuin aiemmat sananvapausrikokset, joihin syyllistyneet ovat enimmäkseen olleet tuntemattomia tavallisia kansalaisia.

Mielenkiintoista Ylen uutislähetyksessä oli myös se, että termi sananvapausrikos oli muuttunut ”rasismirikokseksi”. Yle ei ilmeisesti tiedä, että rasismi ei ole rikos, koska vielä toistaiseksi ihmisiä ei voida tuomita ajatusrikoksista.

Demokratian halveksimista

Mäenpään tapauksesta tekee kummallisen ja jopa demokratian kannalta arveluttavan se, että häntä ollaan tuomitsemassa sanoista, jotka on lausuttu vaaliväittelyssä. Oli Mäenpään ajatuksista mitä mieltä tahansa, hän on kuitenkin vaaleilla valittu poliitikko ja esiintyi vaaliväittelyssä oman puolueensa puheenjohtajan ominaisuudessa. Viime kunnallisvaaleissa Mäenpään lista sai 2193 ääntä, joista 1723 oli Mäenpään henkilökohtaisia ääniä.

Sen sijaan Mikko Puumalainen (nykyisin Johanna Suurpää), Mika Illman ja Jorma Kalske ilmeisesti kuvittelevat olevansa jonkinlaisia ylipappeja, joiden tehtävänä on toimia politiikan yläpuolisena valvojien neuvostona. He esiintyvät korskeasti, vaikka kansa ei ole heitä virkoihinsa äänestänyt. Oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneina he myös tietävät pykälän kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olevan niin väljästi muotoiltu ja tulkinnanvarainen, että sen läpi voi ajaa rekalla. Melkein kuka tahansa voi sopivissa olosuhteissa joutua tuomituksi tuon pykälän perusteella.

Yksittäistä lausuntoa ei voida objektiivisesti osoittaa ”kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi”. Siksi kaikki kyseisen pykälän perusteella käydyt oikeudenkäynnit ovat luonteeltaan poliittisia, ja tuomiot perustuvat selkeän näytön asemesta subjektiivisiin mielipiteisiin. Olavi Mäenpää kirjoittaa blogissaan:

”Kaikessa karmeudessaan rikoslain pykälä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on sellainen "kaatopykälä", jota vastaan erittäin vaikea puolustautua ja sitä suomalaiset viranomaiset käyttävät kylmästi meitä suomalaisia vastaan. Asianomistajia ei tässäkään jutussa ole ilmaantunut.”

Tässä Mäenpää on sataprosenttisesti oikeassa. Kansanryhmä ei voi esiintyä asianomistajana, mikä tekee rikoksesta uhrittoman. Kun Mäenpään tv-esiintymisestä on kulunut jo kaksi vuotta, herää väistämättä kysymys, mitä ja kenen tavoitteita oikeudenkäynti todellisuudessa palvelee.

Palataan hetkeksi Ylen uutislähetykseen, jossa todetaan:

”Vähemmistövaltuutettu ja valtakunnansyyttäjä toteavat, että tämänkaltaiset julkiset töräykset ovat ala-arvoisia ja loukkaavia.”

Tässä uutistenlukija viittaa Mäenpään lausuntoon ulkomaalaisen raiskaajan kuohitsemisesta. Minäkin olen sitä mieltä, että lausunto on ala-arvoinen. Kyllä siitä joku voi myös loukkaantua. Silti päätös Mäenpään kohtalosta pitää jäädä äänestäjän käsiin ja poliittiset tuomiot jakaa vaaliuurnilla. Vähemmistövaltuutetun tai valtakunnansyyttäjän puuttuminen demokraattiseen prosessiin on paljon vakavampi asia kuin Mäenpään lausunto.

Vähemmistövaltuutetulla ja valtakunnansyyttäjällä on oikeus subjektiiviseen mielipiteeseensä samoin kuin kenellä tahansa muulla. Valitettavasti heidän subjektiivisen mielipiteensä perusteella ihmisiä tuomitaan oikeudessa toisin kuin sinun tai minun.

Kalske yrittää puolustella syytettä:

”Kyllä tämä kiihottaminen tulee sen kautta esille, että pyritään, että yleisössä muukin omaksuu tuollaisen käsityksen, nurjamielisen käsityksen, mitä hänellä itsellään on kansanryhmästä.”

Mäenpää on poliitikko ja pyrkii saamaan puolueelleen äänestäjiä. Valtakunnansyyttäjä ilmeisesti katsoo suomalaisten olevan niin arvostelukyvyttömiä, että he tarvitsevat Puumalaisen, Suurpään, Illmanin ja Kalskeen kaltaisten holhousta. Tällainen asenne ei ole mitenkään tavaton valtion virkamiesten keskuudessa, ja se kertoo ylenkatseesta äänestäjiä ja tavallisia kansalaisia kohtaan.

Äänestäjät eivät nimittäin laajalti innostuneet Mäenpään esiintymisestä. Suomen Kansan Sinivalkoiset saivat vuoden 2007 eduskuntavaaleissa valtakunnallisesti 3913 ääntä, joista ylivoimainen valtaosa (3074) tuli Mäenpään omasta vaalipiiristä Varsinais-Suomesta. SKS jäi ilman kansanedustajia toisen kerran peräkkäin, eli puolue on poistettu puoluerekisteristä.

Miksi juuri nyt?

Yritykset pohtia syitä, miksi Mäenpään juttu tuli esille juuri nyt ja miksi se rinnastettiin Halla-ahon syyteharkintaan (ja melko suurella varmuudella tulevaan syytteeseen), johtavat helposti salaliittoteorioihin. Siksi en lähde spekuloimaan yhteyksillä Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaiden valintaan tai Halla-ahon Yleisradiosta esittämään tutkintapyyntöön.

Selvästi on kuitenkin havaittavissa, että nettirasistijahti nostaa profiiliaan. Enää syytteeseen eivät joudu satunnaiset nettikirjoittelijat vaan myös vaaleilla valitut poliitikot. Tosin Mäenpään taustalta löytyy vanhoja tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Heinäkuussa 1998 Mäenpää liimasi erityisesti somaleja ”loukkaavalla tavalla” puhuttelevia kylttejä Turun Kurjenmäen pallokentän lähistölle.

Mäenpää myös julkaisi nettisivustolla ”islamin vastaisen kirjoituksen” ja ”islamilaista henkilöä” esittävän pilakuvan. En ole lukenut alkuperäistä artikkelia enkä nähnyt pilakuvaa, mutta Turun Sanomien jutussa esitetyistä käräjäoikeuden perusteluista ilmenee, millä tavalla tuomioita perustellaan:

” Käräjäoikeuden mukaan Mäenpäällä on oikeus esittää mielipiteensä islamilaisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, mutta kriittiset lausunnot edellyttävät myös riittäviä asiasyitä. Se, että Mäenpään kirjoitukset eivät vastaa enemmistön näkemyksiä, eivät tee kirjoituksia rikollisiksi, mutta tapa ja yhteys jolla ne julkaistaan, tekee.”

Mäenpää siis tuomitaan, koska hän ilmaisee itseään käräjäoikeuden mielestä rikollisella tavalla. Tässä käräjäoikeus toimii ikään kuin makutuomarina, jolla on valtuudet rangaista epäsopivasta ilmaisutavasta. Myös pilakuva sai käräjäoikeudelta murska-arvostelun:

”Kirjoituksen yhteydessä julkaistiin islamilaista henkilöä esittävä pilakuva. Käräjäoikeuden mukaan pilakuva yleensä voi olla kärjistävä ja sinällään hyväksyttävä, mutta kyseinen kuva oli esitystavaltaan törkeä ja vailla asiallista sisältöä.”

Koska kiihotusta kansanryhmää vastaan ei voi objektiivisesti todistaa, oikeuden perustelut ovat epämääräisiä mielipiteitä kirjoitusten esitystavasta. Itse kukin voi mietiskellä, mitä tämä tarkoittaa kansalaisen oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Itse en tiedä ainuttakaan Puumalaisen nettirasistijahdin tapausta, jossa syytetty olisi vapautettu syytteistä käräjäoikeudessa. En tiedä, puuttuuko mikään taho missään vaiheessa Suomen viranomaisten harjoittamaan mielipidevainoon. Suomen oikeuslaitokseen en tässä asiassa luota, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa todennäköisesti on laajempi käsitys sananvapaudesta kuin Suomessa.