Internet-aikaukauden Matti Rossi

Vuonna 1975 kirjailija Matti Rossi ilmiantoi unkarilaisen kirjailija Dénes Kissin Unkarin kirjailijaliitolle. Tuolloin Unkari oli kommunistidiktatuuri ja neuvostovastaisista mielipiteistä saattoi joutua vaikeuksiin. Rossi oli keskusteluissa puhunut Suomen talvisodasta ja jatkosodasta ja piti niiden syynä ”fasismin” nousua Euroopassa. Kiss oli kysynyt, kumpaa fasismia – mustaa vai punaista - Rossi tarkoittaa.

Se, että joku tuolloin kehtasi kysyä moista, provosoi Rossin lähettämään kirjeensä. Siinä hän totesi mm. seuraavaa:

”Kunnioitettakoon mielipiteen vapautta. Mutta se joka kutsuu Neuvostoliittoa fascistiseksi ja imperialistiseksi ei esitä mielipidettä. Väite on valhe missä tahansa ja tässä maassa se on provokaatio.”

Wikipedian mukaan Kiss ei joutunut puheidensa takia vainotuksi Unkarissa. Suomessa asiasta kuitenkin nousi kohu, jonka monet muistavat vieläkin.

Shylock

Dénes Kissin tapaus nousi esille uudelleen, kun Matti Rossille myönnettiin vuonna 2007 kirjallisuuden valtionpalkinto Shakespearen teosten kääntämisestä. Tuolloin kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli voimakkaasti palkinnon myöntämistä ja jätti kulttuuriministeri Stefan Wallinnille kirjallisen kysymyksen asiasta, koska Rossi ei ollut osoittanut katuvansa toimintaansa.

Rossi vastasi vertaamalla juutalaista Zyskowiczia Shakespearen Venetsian kauppias -näytelmässä esiintyvään juutalaishahmo Shylockiin:

”Sylttytehtailija, kansanedustaja Benjamin Zyskowicz pyysi kalavelkojen vuoksi Helsingin käräjäoikeudelta lupaa leikata puoli kiloa paistia kirjailija Matti Rossista, koska tämä oli aiheuttanut kohtuutonta haittaa hänen sylttybisnekselleen.”

Vuonna 2007 valtamedia ei suinkaan asettunut tässä Zyskowiczin puolelle. HS:n kulttuuritoimituksen Hannu Marttila kirjoitti blogissaan:

”Mitä muuta Zyskowiczin älämölö oli kuin ilmianto, jonka tarkoitus oli järjestää Suomen parhaalle Shakespearen kääntäjälle valtionkirous 32 vuoden hiljaisen hiillostuksen seuraksi. Kun punaisen fasismin kaatumisesta on kohta kaksi vuosikymmentä, sille jo uskaltaa näyttää hampaitaan. Rohkea teko.”

”Löytyisiköhän hallituspuolueiden riveistä ja mandaateilta sellaisia arvottomia henkilöitä -- rattijuoppoja, pahoinpitelijöitä, toisten rahoihin sekaantuneita, pankkikriisillä keinotelleita -- joiden tekoja Z. voisi seuraavaksi moralisoida. Ja ainahan voisi verestää vanhoja silmiään ja kertoa Teiniliiton ja sen rahojen viimeisistä vaiheista.”

Eli Suomen suurimman päivälehden toimittaja piti tuolloin Zyskowiczia ilmiantajana ja moraalisesti Rossin kanssa samanarvoisena.

Professori ilmiantajana

Ilmiantokulttuuri ei ole Suomesta kuitenkaan kadonnut. Viimeisin ilmiantaja on eläkkeellä oleva professori Jukka Kemppinen, joka julkaisi blogissaan ilmiannon keskusrikospoliisille. Siinä Kirkkonummella asuva Kemppinen kertoo seuraavaa:

”Pyydän kunnioittavasti, että poliisi selvittäisi, täyttävätkö eräät viimeksi kuluneen viikon aikana tässä blogissani kemppinen.blogspot.fi julkaistut kirjoitusteni kommentit rikoslain 11 luvun 10 §:n tunnusmerkistön kiihottamisena kansanryhmää vastaan tai muun tuossa luvussa rangaistavaksi säädetyn teon.”

”Kommentoijien IP-osoitteiden ja muun heidän henkilöllisyytensä selvittämisen vuoksi ilmoitan olevani käytettävissä ja valmis toimittamaan tutkittavaksi hallussani olevan aineiston.”

”Henkilökohtaisen arveluni mukaan kysymyksessä on sittenkin suppea ryhmä, joka yrittää vaikuttaa mielialoihin etenkin parhaillaan meneillä olevan pakolaiskriisin johdosta ja käyttää tässä tarkoituksessa hyväkseen lukijamäärältään erittäin suurta blogiani.”

”Julkaisen tämänkin kirjoituksen blogissani ja ilmoitan samalla lopettavani sellaisten viestien julkaisemisen, jotka antavat aiheen epäillä vihapuhetta. Tähän on kaksi syytä. Voimassaolevan lain mukaan olen oikeudellisesti vastuussa päivittäin verkossa ilmestyvän blogini mahdollisesti rikollisesta sisällöstä silloinkin kun se ei ole itse kirjoittamaani. Toiseksi tavoitettuani tuon kirjoittajaryhmän jäseniä en halua tarjota heille alustaa sellaisten mielipiteiden esittämiseen, jotka poikkeavat dramaattisesti omistani. Perustuslain turvaaman sananvapauden tehokas käyttö edellyttää toimia, joilla estetään kansalaisten mielipiteiden hukkuminen sisältönsä vuoksi rikollisiin tai mahdollisesti rikollisiin kirjoituksiin.”

Lihavoitu kohta kertoo, että kirjoittajalla on liioiteltu käsitys omasta merkittävyydestään.

Kemppinen ei siis tyytynyt ainoastaan poistamaan asiattomia viestejä, vaan tarjoaa poliisille tutkinta-aineiston ip-osoitteineen. Kemppisellä on blogissaan melko yleisesti käytetty Sitemeter-ohjelma, joka kerää tietoa käyttäjien ip-osoitteista. Ohjelman ilmaisversio ei näytä kokonaista ip-osoitetta mutta Kemppisellä on ainakin joskus ollut ohjelman maksullinen versio, joka näyttää kokonaisen ip-osoitteen. Lisäksi maksullinen versio säilyttää tiedot, kun taas ilmaisversiossa näkyy vain viimeisimmät käynnit.

Kemppisen Sitemeter on lisäksi ainakin aikaisemmin ollut avoin, eli kuka tahansa on voinut käydä tarkistamassa blogissa vierailleiden ip-osoitteet. Viime aikoina Sitemeterin toiminnassa on ollut häiriöitä ja tietoja on päässyt katselemaan vain satunnaisesti.

Olen itse joskus ihmetellyt, miksi joku viitsii maksaa siitä, että pääsee tirkistelemään bloginsa käyttäjien ip-osoitteita. Nyt ainakin tiedämme, miksi Kemppinen maksaa ohjelmasta.

Ilmeisesti mies itsekin vähän epäilee ilmiantonsa moraalista perustaa, koska hän julkaisi tänään sekavan selittelykirjoituksen, jossa hän perustelee toimiaan seuraavasti:

”...osallistun julkiseen keskusteluun kirjoittamalla; olen osallistunut jo 55 vuotta. Haluan tukea ihmisoikeuksia, mutta pidän vihapuheen rangaistavuutta ongelmallisena. Tarvitaan ennakkotapauksia eli prejudikaatteja. Halusin hankkia niitä ja siirtää puolestani asian sitten viranomaisille. Poliisin on aika vaikea puuttua sanomalehtien tai Ylen yleisökirjoituksiin juuri siksi, että julkaisijakin on niistä vastuussa.”

Jos joku Kemppisen blogiin kirjoittaneista saa tuomion, ehdotan Jukka Kemppiselle ensimmäistä Matti Rossi -palkintoa onnistuneesta ilmiannosta. Poliittisesti korrekti tyrannia tarvitsee muiden tyrannioiden tavoin ilmiantajansa eikä missään tyranniassa ole ollut erityistä puutetta sellaisista.

Edit: Timo Vihavainen on kirjoittanut samasta asiasta. Käsittääkseni Kemppisen selittely oli kirjoitettu ennen Vihavaisen kirjoitusta, mutta voin olla tässä asiassa väärässäkin.

Totuus Muhammadista

En nyt jaksanut tänään kirjoittaa mitään itse, joten olen suomentanut tähän Daniel Greenfieldin kirjoituksen Frontpage Magazine -sivustolta.

Totuus Muhammadista eli miten suojelet naisia ja tyttöjä islamilaisilta raiskauksilta ja orjuudelta

ISIS, jolla on jo kartta valloitettavista maailmankolkista, on siirtänyt katseensa avaruuteen. Järjestön kannattajat ovat löytäneet Muhammadin nimen Pluto-planeetalta ja vaativat, että tämä aurinkokunnan laitamilla sijaitseva jäinen maailma nimettäisiin ”Muhammadin kuuksi”.

Kun ottaa huomioon, että Pluto oli roomalainen manalan jumala, tämän hirveän kääpiöplaneetan nimeksi melkein sopisi Muhammad. Kristityt pitivät Plutoa saatanana. Pluto on kylmä eikä kuuma, mutta siellä samoin kuin Islamilaisessa valtiossa ei huvita käydä.

Jossain vaiheessa Pluto on nimettävä Muhammadiksi. Näin täytetään Obaman NASA:lle antama ensisijainen direktiivi parantaa muslimien itsetuntoa. Plutosta tulee osa Dar-al-islamia, jonne ei päästetä yhtäkään vääräuskoisten robottia tai avaruusalusta tahrimaan sen pyhää jäätynyttä pintaa.

Mikä tahansa muu olisi islamofobiaa.

Samaan aikaan täällä maan pinnalla Israelin poliisi pidätti neljännen henkilön, joka kutsui Muhammadia siaksi. Vaikka koko tarina ei vielä ole tiedossa, ensimmäistä pidätettyä henkilöä Avia Morrisia härnättiin ”Allahu Akbar”- ja ”Tappakaa juutalaiset” -huudoilla sekä ISIS:in kannatuskylteillä. Tapaus muuttui rikosasiaksi siinä vaiheessa, kun 21-vuotias nainen tiuskaisi: ”Muhammad on sika”.

Vääräuskoisten kuoleman vaatiminen ei ole rikos. Muhammadin loukkaaminen on.

Avialla kävi tuuri. Kun nuori nainen nimeltä Tatiana Soskin piirsi Muhammadin Koraanissa rypevänä sikana, Clintonin hallinto suuttui tästä enemmän kuin World Trade Centerin pommituksesta.

Hallinnon tiedottaja sanoi, että ”tapaus herätti paljon huomiota...hallinnon korkeimmalla tasolla”.

Se tuomitsi törkeän, karkean ja sairaan tavan kuvata profeetta Muhammadia ja väitti: ”Tämä nainen on sairas tai paha...hänet pitää asettaa syytteeseen törkeistä hyökkäyksistään islamia vastaan.”

Näin ei paasannut mikään keskiverto mullah tai rynnäkkökivääriään Al Jazeeran videolla heiluttava Osama bin Laden. Näin paasasi sairaan ja pahan myöntyväisyyshallinnon kieroutunut edustaja.

Sairas ja paha saattoivat olla parempi kuvaus Muhammadin harjoittamasta seksiorjuudesta kuin nuoresta naisesta, joka piirsi pilakuvan raiskaajasta sikana. Kun Islamilaisen valtion kalifin kerrottiin pitäneen amerikkalaista panttivankiaan Kayla Muelleria orjanaan, hän seurasi Muhammadin lakia.

Tai kuten ISIS muotoili asian: ”Kafirien (ei-muslimien) perheiden orjuuttaminen ja heidän naistensa ottaminen jalkavaimoiksi on vakiintunut osa islamilaista shariaa (islamilainen laki), jonka kieltäminen tai pilkkaaminen tarkoittaa Koraanin värssyjen ja Profeetan kertomusten kieltämistä tai pilkkaamista.”

Oliko Muhammad sika? Hän raiskasi pienen tytön, pakotti poikansa eroamaan orjavaimostaan saadakseen tämän itselleen ja otti useita ei-musliminaisia orjiksi samalla tavalla ISIS:in kalifi. Näihin kuului useita vangittuja juutalaisnaisia kuten Safiyah ja Rayhana sekä arabinaisia kuten Juwayriyah. Raiskaaminen ja seksiorjuus olivat Muhammadin ja hänen miestensä elämäntapa.

Millä tahansa sivistyneellä mittapuulla Muhammad oli sika ja pahempaakin. Sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiomme niihin, jotka ylistävät raiskaajaa ja pedofiilia, me vangitsemme nuoria naisia, jotka uskaltavat paljastaa hänen sikamaisuutensa.

Ei ole mitenkään yllättävää, että nämä sikamaiset tavat kuuluvat myös hänen seuraajiensa elämäntapaan.

”Muhammadin kuu” roikkuu taivalla autiomaan yläpuolella ja jättää synkän varjonsa profeetan seuraajien elämään. Sen plutonisessa yössä hänen seuraajansa tekevät kauhistuttavia rikoksia naisia ja lapsia kohtaan. Näin on ollut jo yli tuhat vuotta. Jos ISIS saa päättää, näin on vielä tuhat vuotta eteenpäin.

Kun mietimme Kayla Muellerin ja niiden tuhansien tyttöjen kohtaloa, jotka muslimimiehet Britanniassa värväsivät seksiorjiksi, meidän täytyy todeta näin tapahtuneen siksi, että yhteiskuntamme eivät ole kertoneet totuutta Muhammadista.

Sensuuria on kiristetty äärimmilleen vastauksena muslimien väkivaltaan. Minkä tahansa islamin arvosteluun kohdistetun sensuurin ja islamilaisen väkivallan välillä vallitsee suora yhteys. Clintonin hallinto raivosi Tatianan pilakuvasta World Trade Centerin pommituksen jälkeen. Silti tuolloin olisi ollut mahdotonta vangita Muhammad-filmin tekijä, kuten Hillary ja Obama tekivät Benghazin joukkomurhan jälkeen. Jokainen uusi verityö lisää painetta kiristää sensuuria.

Israelin poliisin toiminta on selitettävissä viranomaisten epätoivoisella pyrkimyksellä säilyttää jonkinlainen järjestys. Ei-muslimien pidättäminen, sensurointi ja valvonta on paljon helpompaa kuin muslimien. Siksi Euroopan maiden viranomaiset vangitsevat mieluummin niitä, jotka polttavat Koraanin tai arvostelevat islamia kuin niitä salafeja, jotka partioivat katuja sharia-poliiseina ja vaativat kalifaatin perustamista.

Tällainen ei ole suvaitsevaisuutta. Se on pelkuruutta ja maanpetturuutta.

Tässä kilpailevat ne, jotka pönkittävät romahtavia järjestelmiä väkivallan purkauksista huolimatta, ja ne, jotka kertovat totuuden näistä. Mitä huonommaksi tilanne muuttuu, sitä enemmän järjestelmä yrittää pitää yllä kontrollia sensuurin avulla. Koska järjestelmä ei pysty valvomaan Muhammadin seuraajia, se pyrkii sen sijaan valvomaan niitä, jotka kertovat hänestä totuuden.

Totuuden kertominen muuttuu vaaralliseksi mutta pelastaa samalla ihmishenkiä.

Jos Kayla Mueller olisi tiennyt totuuden Muhammadista, hän ei ehkä koskaan olisi matkustanut Syyriaan. Jos useammat brittiläiset isät ja äidit olisivat tienneet totuuden Muhammadista, he olisivat ehkä pystyneet paremmin suojelemaan tyttäriään. Jos useammat ihmiset Yhdysvalloissa ja Euroopassa tuntisivat Muhammadin, he vaatisivat hallituksiaan päästämään maahan vähemmän niitä, jotka pitävät Muhammadia roolimallinaan.

Islamilaisen valtion tapahtumat edustavat selkeämpää versiota siitä, joka on käynnissä lännessä. Orjuus on palannut Amerikkaan mutta ei Konfederaation vaan Saudi-Arabian lipun alla. Muslimien harjoittamalla seksivärväyksellä ei ole lippua, vaan taustalla on Koraani. Ja muslimit tässä maassa jatkavat yrityksiään houkutella ei-muslimityttöjä pois maasta palvelemaan ISIS:iä.

Yllämme on synkkä kuu. Kyseessä ei ole planeetta Pluto vaan islamilainen kuun sirppi. Sen kammottavat vuorovedet ajavat seuraajiaan raiskaamaan ja tappamaan. On vaikea puolustautua sellaista vastaan, jota emme näe. Totuus on heitetty varjoihin ja jätetty pimeyteen. On aika tuoda se takaisin valoon.

ISIS:in orjuuttamille pienille jesiditytöille samoin kuin muslimimaahanmuuttajien orjuuttamille pienille brittitytöille vangitsijat kertoivat, että heidän raiskaamisensa on rukous Allahille.

”Islamin mukaan meille on sallittua raiskata vääräuskoinen”, 12-vuotiaalle tytölle kerrottin. ”Hän sanoi, että raiskaamalla hän pääsee lähemmäksi Allahia.”

Kun islam leviää lännessä, mekin pääsemme lähemmäs Allahia. Kaupungin osia pimenee ja niistä tulee kiellettyjä alueita. Siellä tapahtuu kauheita asioita, joista ei koskaan puhuta. On tärkeää puhua niistä. Mutta on myös tärkeä puhua siitä, mikä yhdistää Islamilaisen valtion ja Britannian pikkutyttöjä, nimittäin yli tuhat vuotta kestänyt orjakauppa ja Muhammadin vaimot.

Sellainen on Muhammad. Muhammad oli sika. Me voimme ja meidän pitää sanoa tämä niin monta kertaa kuin tarvitaan. Hän ei ole roolimalli. Hän ei ole profeetta. Naiset, jotka kutsuvat häntä siaksi, eivät ole sairaita tai pahoja.

Hänen sairaita ja pahoja tapojaan jäljittelevät tai puolustelevat puolestaan ovat.

Totuuden kertominen Muhammadista on enemmän kuin lausunto. Se ei ole pelkkä provokaatio. Se pelastaa ihmishenkiä.

Vastaanottokeskus polkaistiin pystyyn

Viisi päivää sitten uutisoitiin, kuinka Kirkkonummella sijaitsevaan Evitskogin kylään aiotaan avata väliaikainen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Vuonna 2009 kylään oltiin perustamassa vastavaa keskusta mutta hanke kariutui paikallisten asukkaiden vastustukseen.

Tällä kertaa hanke ei kuitenkaan kariutunut, koska hankkeen valmistelu tehtiin salassa julkisuudelta. Kirkkonummen kunnan johto sai tietää asiasta vasta viikkoa ennen keskuksen avaamista. Kunnanjohtajan mukaan Maahanmuuttoviraston ei tarvitse kysyä kunnalta mitään lupaa mutta toivoi, että virasto kertoisi asiasta julkisesti. Helsingin Uutiset tiesi myös kertoa, että entisen Aktiivi-instituutin tiloissa asustaa väliaikaisesti etupäässä virolaisia, jotka ovat töissä pääkaupunkiseudulla.

Pikavippiparonin vastaanottokeskusbisnes

Vastaanottokeskus toimii yksityisen KN-keskuksen tiloissa. Sen omistaa yksityinen yhtiö nimeltä Aktiivikeskus kiinteistö Oy. Yrityksen toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä toimii henkilö nimeltä Tuomo Mäki.

Mäki on aiemmin tullut tunnetuksi pikavippifirmojen pyörittäjänä. Mäen yritykset tunnettiin nimellä ”Tuomon tuvat”, jolla internetistä löytyy runsaasti aineistoa ja keskustelua. Viisi vuotta sitten Ylen MOT-ohjelmassa tutkittiin pikavippiparoneita ja Mäen nimi nousi siellä esiin. Totean sen verran, että Mäen pikavippibisnesten toimintatapa ja omistusjärjestelyt eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt yhteistyötä Maahanmuuttoviraston kanssa.

Virolaiset häädetään

Kuten aiemmin mainitsin, KN-keskuksen tiloissa asustaa enimmäkseen virolaisia rakennusmiehiä. Jostain syystä kukaan ei ollut muistanut kertoa heille uusien kulttuurillisesti rikkaampien asukkaiden saapumisesta. Töihinlähtöä valmisteleville virolaisille kerrottiin tylysti, että heillä on tunti aikaa tyhjentää soluasuntonsa. Miehet lähtivät kuitenkin töihin tyhjentämättä soluasuntojaan.

Kun he palasivat takaisin, heidän tavaransa lojuivat yhdessä kasassa liikuntasalin lattialla. Virolaiset työntekijät olivat oman ilmoituksensa mukaan maksaneet kuukauden vuokran, ja heidän häätönsä oli laiton.

Asia nousi otsikoihin Suomenlahden eteläpuolella, jossa paikallinen Öhtuleht kertoi asiasta (suomenkielinen lyhennelmä). Lehtijutussa virolaiset ihmettelivät, kuinka 98 prosenttia pakolaisista oli nuoria miehiä. Lisäksi useimmilla oli uudet älypuhelimet ja tabletit, joihin virolaisen rakennusmiehen palkka ei välttämättä riitä. Virolaiset joutuivat viettämään yönsä urheilusalin katsomossa, mistä on kuva Öhtulehden artikkelissa.

Nettitietojen mukaan venäläisten ja afrikkalaisten välille olisi syntynyt käsikähmää, ja poliisikin jouduttiin kutsumaan paikalle. Vastaanottokeskuksen uusista asukkaista on otettu kuvia, joiden perusteella he ovat varsin hyvin pukeutuneita ja useimmat kuvissa olevat räpläävät kännykkäänsä.

Valtamediaa ei vastaanottokeskuksen toiminta ole toistaiseksi juuri kiinnostanut. Vain valtamedian lainsuojattomaksi julistama MV-lehti on kertonut keskuksen tapahtumista.

Maahanmuuttovirasto toimii törkeästi

Tapauksessa on useita arveluttavia tekijöitä. Ensinnäkin Maahanmuuttovirasto tekee yhteistyötä hämärän bisnesmiehen kanssa, joka rikkoo tekemiään vuokrasopimuksia surutta, kun Maahanmuuttovirasto tuottaa veronmaksajan rahoilla paremmin tuottavia vieraita. Toiseksi kunnalle ja paikallisille asukkaille kerrottiin turvapaikanhakijoiden tulosta vasta viime hetkellä. Ilmeisesti paikallisten asukkaiden vastustus oli ennalta tiedossa, ja salamyhkäinen toimintatapa valittiin tästä syystä.

Sisäministeri Petteri Orpo julkaisi 20.7.2015 tiedotteen, jossa ilmoitetaan Suomen ottavan vastaan 792 turvapaikanhakijaa ”Välimereltä”. Kirkkonummelle saapuneet kuuluvat ilmeisesti tähän ryhmään tai sitten he ovat vain sellaisia, joille ei muualta löytynyt tilaa. MV-lehden mukaan pakolaiset ovat ”afrikkalaisia rikkaita lapsia”, jotka ovat tulleet Hollannin ja Ruotsin kautta Suomeen. Keskukseen olisi myös tulossa täydennystä 400 turvapaikanhakijan verran, mikä tietää lähtöpasseja keskuksessa asuville virolaisille, venäläisille ja puolalaisille.

Tässä vaiheessa herää kysymys, miksi Suomi käsittelee näiden henkilöiden turvapaikka-anomukset, jos he kerran ovat tulleet kahden turvallisen maan kautta Suomeen. Miksi näitä ihmisiä ei välittömästi palauteta edelliseen turvalliseen maahan?

Symbolisesti työtä tekevien virolaisten, venäläisten ja puolalaisten häätö joutilaiden nuorten muslimimiesten tieltä kertoo Suomen valtion prioriteeteista kaiken olennaisen. Maahanmuuttoteollisuus tarvitsee raaka-ainetta, jotta veronmaksajan rahaa saadaan polttaa.

Turvapaikanhakijoille ainoa oikea ratkaisu olisi välitön passitus takaisin sinne, mistä he ovat tulleetkin. Mikä tahansa omien kansalaisten etua ajatteleva valtio tekisi niin, koska näille miehille ei ole kysyntää työmarkkinoilla ja he jäävät todennäköisesti sosiaaliturvan varaan.

Suomi ei kuitenkaan tee näin, vaan virkamiehet, poliitikot ja näitä korruptoiva maahanmuuttobisnes toimivat yhdessä veronmaksajan edun vastaisesti. Vaikka suurin osa miehistä todennäköisesti saa kielteisen turvapaikkapäätöksen, eli he eivät ole Geneven sopimuksen tarkoittamia pakolaisia, he saavat jäädä maahan ”toissijaisen suojelun” perusteella, kiitos entisen maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin, jonka aikana maahanmuuttolainsäädäntöä löysennettiin.

Monelle saattaa olla yllätys, että ”hädänlaiset” eivät oikeasti näytä kärsineiltä vaan varsin hyvinvoivilta. Lisäksi he ovat enimmäkseen nuoria muslimimiehiä eikä heidän joukossaan ole vanhuksia, naisia eikä lapsia.

Iltalehti kysyi Vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Kati Vahteralta, miksi turvapaikanhakijat ovat enimmäkseen nuoria miehiä. Vahtera selittää:

”Hostellin huoneet ovat pieniä, kahden hengen huoneita tai sitten suuria, 14 hengen tiloja ja niihin nuoret miehet voidaan sijoittaa helpommin kuin esimerkiksi perheet, Vahtera kertoo.

Tällä tavoin perheille ja esimerkiksi yksin tulleille naisille on voitu järjestää tiloja muista vastaanottokeskuksista vapautuneista huoneista.”
Vahtera ei kuitenkaan kerro, miten suuri osa tulijoista on perheitä tai yksin tulleita nuoria naisia. Valtaosa Välimeren ylittäjistä on nuoria muslimimiehiä, minkä kaikki voiman pimeän puolen edustajat jo tietävät.

Suomalaisen valtamedian Via Dolorosa

Suomalaisella valtamedialla ei mene hyvin. Etenkin maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat menettää tilaajia ja lukijoita jatkuvasti eikä syöksykierteelle näy loppua. Lehden emoyhtiön osakekurssi on pudonnut viimeisen vuoden aikana yli 30 prosenttia ja osakkeen arvosta on viiden vuoden aikana sulanut vajaat 80 prosenttia.

Suurin syy osakekurssin pudotukselle on tietysti internetin tuomassa median toimintaympäristön dramaattisessa muutoksessa, johon Sanoma ei ole sopeutunut. Päivälehtien tilauskannat ovat laskussa ja lehtien ilmoitustulot ovat käytännössä romahtaneet. Tämä näkyy lehtien koon pienentymisenä ja sivumäärän vähenemisenä. Kun tulovirta romahtaa, kustannuksia on pakko karsia. Tämä on tehty henkilöstömäärää vähentämällä. Journalisti-lehden ajankohtaisista uutisista suurin osa koskee media-alan yt-neuvotteluja ja irtisanomisia.

Lippulaiva uppoaa

Media-alan murros ja mainostulojen vähentyminen ovat kuitenkin vain osaselitys. Myös lehtien sisältö vieraannuttaa lukijoita. Timo Vihavainen kirjoitti 3.8. kirjoituksessaan Suomen kuva ja lehdistön vastuu seuraavaa:

”...lehdistö ei ole vain kollektiivinen agitaattori ja propagandisti, vaan myös kollektiivinen organisaattori. Ei lehdistön tehtävänäkään näköjään toimittajien mielestä enää ole totuuden kertominen, vaan poliittinen taistelu.”

”Tämä tie saattaa olla lyhyt. Mikäli ei enää oteta päämääräksi totuuteen pyrkimistä eli laatua, on mahdollista saavuttaa vain tietyn, rajoitetun kansanosan kannatus, mutta tuskinpa edes sen kunnioitusta. Mikäli lehti antaa aihetta pitää itseään valheellisena ja puolueellisena, se ansaitsee omalla toiminnallaan lukijakunnan halveksunnan ja voi pian jäädä vaille tilaajia.”

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivityksestä lähtenyt kohu kertoo poliittisesta aktivismista ja sen organisoinnista. Valheellisuutta ja puolueellisuutta taas lukijat todistavat joka päivä lehden toimituksen aikaansaannoksia lukiessaan.

Ota tässä pari esimerkkiä viime päiviltä. Västeråsin puukotuksen jälkimainingeissa Helsingin Sanomat rauhoittelee lukijoita Elina Kervisen kirjoittamassa artikkelissa. Siinä yritetään antaa lukijoilla käsitys Ruotsista aiempaa turvallisempana maana, jossa väkivaltarikollisuus on itse asiassa vähentynyt. Seksuaalirikostenkin määrä on jutun mukaan pysynyt vakaana. Sanallakaan jutussa ei mainita sitä, että viimeisen 25 vuoden aikana niiden määrä on tasaisesti noussut siinä määrin, että voidaan puhua trendistä. Affen tilastoblogin kuvaajassa näkyy, miten raiskausten määrä on noussut vuodesta 1975 alkaen. Sattumoisin tuon aikajakson aikana Ruotsiin on tietoisesti rakennettu monikulttuurista yhteiskuntaa.

Jutusta paistaa samanlainen tarkoitushakuisuus kuin lehden Nyt-liitteen Malmön tilannetta kuvaavasta jutusta. Toimittaja Maria Petterssonin kirjoituksessa pilkataan niitä, jotka ovat luonnehtineet Malmön tilannetta vakavaksi. Malmössa sijaitsee maan tunnetuin monikulttuurinen lähiö Rosengård ja viime aikojen uutisissa kaupunki esiintyy lähinnä jengien välisten ammuskelujen ja räjähtelevien käsikranaattien takia. Toimittaja Petterssonin irvokkaassa artikkelissa ei kuitenkaan ole tarkoitus kertoa totuutta vaan ilveillä ja pilkata niitä, jotka pitävät Malmön tilannetta varoittavana esimerkkinä hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen seurauksista.

Vääristellyn ja tarkoitushakuisen uutisoinnin tavoitteena on mitätöidä Perussuomalaisten kansanedustajien kuvaukset Ruotsista epäonnistuneena monikulttuurisena yhteiskuntana. Toimittajat ovat tässä aktiivisia poliittisia toimijoita, eivät neutraaleja tarkkailijoita ja raportoijia, jollaisina he itse mielellään esiintyvät silloin, kun heidän työtään arvostellaan.

Helsingin Sanomat on puolensa valinnut eikä lehti voi uudistua vaan tuhoutuu väistämättä, koska todellisuudella on taipumus rikkoa fantasiat ja totuus tulee lopulta ilmi myös kaikkein hyväuskoisimmille eli niillekin, jotka nykyisin käyttävät Helsingin Sanomia pääasiallisena uutislähteenä ja rakentavat maailmankuvansa sen varaan.

Lukijoita opetetaan olkiukoilla

Pääkirjoitussivu kertoo lehden linjasta. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivujen jutuista tulee usein mielikuva siitä, kuinka valistuneet toimittajat saarnaavat ylhäältä päin sivistymättömille plebeijeille. Valitettavasti kirjoittaja ei itse aina tunnu olevan perillä käsiteltävästä asiasta.

Paavo Rautio kirjoittaa 12.8. päivätyssä kolumnissaan, kuinka Suomen ei kannata tavoitella monokulttuuria, koska muutoin on edessä Ruandan ja Pohjois-Korean tie. Kyseessä on oppikirjaesimerkki olkiukkoargumentoinnista, eli kirjoittaja kuvittelee, että monikulttuuri-ideologian arvostelijat haluaisivat ”monokulttuuria” (kyse ei ole hiihtokengistä). Rautio kirjoittaa:

”Suomi on jo monikulttuurinen. Jos tavoitteena on viedä sitä kohti monokulttuuria – yhdenmukaista, yksilajista ja särötöntä –, silloin pitäisi muistaa biologiastakin tuttu fakta: monokulttuurit ovat haavoittuvia ja taantuvia.”

Kirjoittaja ei selvästikään ole ymmärtänyt, mistä koko monikulttuurikeskustelussa on pohjimmiltaan kyse. Palsta on silti pitänyt täyttää, vaikka Rautio olisi tehnyt kaikille palveluksen jättämällä sen tyhjäksi.

Rekrytointipolitiikka

Helsingin Sanomien rekrytointipolitiikka kertoo myös lehdestä ja sen toimituksen poliittisista asenteista. Ensinnäkin lehti on pestannut vakiokolumnistiksi entisen Kansan Uutisten päätoimittajan Yrjö Raution. Hän saa esitellä vasemmistolaisia mielipiteitään lehden sivuilla joka toinen viikko. Itse lopetin Apu-lehden tilauksen suurelta osin Raution kolumnien takia. En tiedä, kirjoittaako Rautio yhä Apu-lehteen. Lehden kannalta toivon, että ei.

Toinen tähtirektrytointi on Turun Sanomista potkut saanut, Faktabaaristaan palkittu Tuomas Muraja. Hänen edesottamuksistaan olen kirjoittanut jo vuonna 2011. Muraja vaikuttaa häiriintyneeltä persoonalta, jolta voi odottaa mitä tahansa. On käsittämätöntä, miten hänen palveluksiaan on katsottu tarvittavan maan suurimmassa päivälehdessä.

Jihad MV-lehteä vastaan

Kirjoitin viime maaliskuussa nettiin ilmestyneestä julkaisusta, jonka maine on suurelta osin ansaitusti melko kyseenalainen. Ilja Janitskin julkaisee Barcelonasta käsin uutissivustoa, jonka sisältö on suurimmalta osaltaan kopioitu muista internetistä löytyvistä lähteistä. Kopiointi tehdään usein ilman lupaa ja joskus lähdettä mainitsematta. Tosin jälkimmäisessä kohdassa lehti on parantanut käytöstään.

Itse suhtaudun varauksella Janitskinin julkaisuun, koska se on ehkä liian venäjämielinen ja sallii Suomen vastarintaliikkeen edustajien näkyvän läsnäolon sivustolla. Tästä huolimatta lehden jutut osuvat joskus asian ytimeen erityisesti silloin, kun valtamedia kertoo muunneltua totuutta. MV-lehti on myös valtamediassa saanut kohtuuttomasti huomiota. Valtamedia on varoitellut lukijoitaan lehdestä, koska se ei noudata ”hyvää journalistista tapaa”.

Joissakin asioissa todellisuus ohittaa villeimmätkin kuvitelmat. Oheisissa (1, 2 ja 3) MV-lehdessä julkaistuissa keskusteluissa Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Murajan käytös kertoo suuresta egosta, mahdollisesta humalatilasta ja uskomattomasta röyhkeydestä. Muraja ei epäröi uhata keskustelukumppaniaan ilmiannolla poliisille. Hän myös käyttää työnantajansa nimeä keskustelussa painostuskeinona. Toimittajan käyttäytyminen vaikuttaa sellaiselta, jota nähdään television sketsiohjelmissa.

Nähtävästi Sanoma lehtitalona seisoo huonosti käyttäytyvän toimittajansa takana. Yhtiö nimittäin aikoo yhdessä Otavamedian kanssa haastaa MV-lehden oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista. Helsingin Sanomien päätoimittaja Päivi Aittokoski sanoo, että MV-lehti on julkaissut parikymmentä Helsingin Sanomien, Taloussanomien tai Iltasanomien julkaisemaa artikkelia. Aittokoski toteaa:

”Tämä on törkeää toimintaa. Ryhdymme oikeustoimiin asian selvittämiseksi.”

En tässä puolustele MV-lehden toimintaa. Toisaalta oikeustoimet kertovat jonkinlaisesta suhteellisuuden tajun puutteesta. Valtamedian lukijat eivät vähene MV-lehden kaltaisten toimijoiden takia, vaan lehtien oma sisältö ei enää nettimaailmassa ole kilpailukykyistä, koska tarjontaa ja vaihtoehtoja on käytännössä rajattomasti.

En toivo oikeusjutulle menestystä kuten en myöskään päivystäjän desantin tekemälle rikosilmoitukselle Tuomas Murajan edesottamuksista. Venäläiset ovat itseään suvaitsevaisina pitäville luvallista riistaa, joista saa sanoa mitä tahansa. Eksoottisempien kansojen kohdalla on toisin.

Oikeusjutussa mediataloilla on vain hävittävää. Vaikka ne voittaisivatkin jutun, Janitskinilta tuskin irtoaa korvaukseksi edes oikeudenkäyntikuluja. Raastupa ei myöskään tuo lehtien menettämää lukijoiden kunnioitusta takaisin. Siihen tarvitaan muita keinoja mutta en pidättele hengitystäni niitä odotellessa.

Verityö IKEA-myymälässä

Ruotsin Västeråsissa tapahtui eilen verityö, jossa sai surmansa 55-vuotias nainen ja hänen 28-vuotias poikansa. Kumpikaan uhreista ei ollut paikkakuntalainen. 55-vuotias Carolin Herlin työskenteli Skellefteån terveyskeskuksessa ja 28-vuotias oli hänen poikansa Emil.

Epäiltyjä tekijöitä on kaksi, joista molemmat pitivät majaa läheisessä Arbogan vastaanottokeskuksessa. Lehtitietojen mukaan miehet ovat eritrealaisia ja ainakin tässä internetistä löytyvässä asiakirjassa nimi viittaa sille suunnalle. Tosin turvapaikanhakijat eivät välttämättä kerro oikeaa lähtömaata, koska tällöin turvapaikan saanti voi jäädä haaveeksi. Länsimaalainen ei välttämättä erota eritrealaista somalista tai etiopialaisesta. Siksi joissakin internetissä levinneissä silminnäkijätiedoissa miehiä kuvattiin somaleiksi.

Eritrean väestöstä puolet on kristittyjä ja 48 prosenttia muslimeja. Edellä linkitetyssa asiakirjassa oleva nimi antaa aiheen olettaa, että tekijät olisivat kristittyjä eikä teon motiivi näin liittyisi islamilaiseen jihadismiin.

Tapahtumien seuranta valtamediasta on vaikeaa, koska ruotsalaiset tiedotusvälineet yleensä pimittävät tiedon rikoksentekijöiden etnisestä taustasta viimeiseen asti, mikäli se vain on mahdollista. Suomen tiedotusvälineet taas käyttävät ruotsalaismediaa lähteenä sellaisenaan. Muissa Pohjoismaissa kuten Tanskassa ja Norjassa raportointi ei täysin nojaa ruotsalaismedian tietoihin.

Koska tiedotusvälineet pimittävät tietoa, erilaiset internetin epäviralliset lähteet, kuten Avpixlat, Exponerat ja Flashback-foorumi tarjoavat uteliaalle lisätietoa, joka tosin on usein ristiriitaista. Ajan kuluessa foorumien tiedot tosin päivittyvät, mutta yksittäiseen viestiin ei missään nimessä pidä luottaa. Tässä tapauksessa vasemmistolainen iltapäivälehti Aftonbladet kertoi tekijöiden olevan turvapaikanhakijoita, minkä jälkeen etnistä taustaa ei enää piiloteltu.

Oliko kyseessä terrori-isku?

On selvää, että mikään organisoitu ryhmittymä ei ollut vastuussa Västeråsin veriteoista. Sen sijaan on mahdollista, että teon taustalla oli islamilainen jihadismi. Tällaisia yksittäisten tekijöiden terroritekoja on tapahtunut Euroopassa viime vuosina. Päällimmäisenä tulee mieleen Lee Rigbyn murha Britanniassa toukokuussa 2013.

Sen sijaan se, että tekijöitä oli kaksi, kertoo teon tietynlaisesta suunnitelmallisuudesta. Tässä yhteydessä on hyvä käydä läpi ne tekijät, jotka viittaavat islamilaiseen jihadismiin.

Tämän linkin takaa löytyy norjalaisen NRK:n julkaisema video, jossa poliisi pidättää toisen epäillyistä tekijöistä. Minuutin ja kuuden sekunnin kohdalla tuntuu kuuluvan huuto ”Allahu akbar”. Videon ääni on epäselvä, joten kuulohavaintoa ei voi sataprosenttisesti todentaa.

Rikoksen uhrista on myös otettu epäselvä kuva, jossa näkyy, että uhrin pää olisi irrallaan ruumiista. Lisäksi vahvistamattomat lähteet väittävät seuraavaa:

”Näytti kuin pää olisi irrallaan ruumiista. Näin naisen makaavan lattialla eikä ensihoitaja yrittänyt pelastaa häntä.”

Pään katkaisu viittaisi Islamilaisen valtion inspiroimaan terroriin. Viranomaiset eivät ole kertoneet motiivista mutta heidän mukaansa mikään ei viittaa terrori-iskuun. Kyseessä oli ”järjetön teko”, jonka motiivia ei tiedetä.

Joidenkin spekulaatioiden mukaan uhrien ja tekijöiden välille olisi kehkeytynyt kiistaa. Koska kiistan osapuoli oli nainen, kunniakulttuurin edustajan oli pakko kostaa nöyryytys. Mene ja tiedä, pitääkö tämä paikkansa.

Todellinen uhka ja oikea selitys tapahtuneelle

Se, että Välimeren yli henkensä kaupalla matkaavat ”siirtolaiset” murhaavat satunnaisia ruotsalaisia ei tunnu olevan mikään todellinen ongelma. Ruotsin demaripääministeri Stefan Löfven ei ole sanonut mitään tapahtuneesta.

Ruotsin poliisi ilmoitti lehdistötilaisuudessa, että Arbogan vastaanottokeskusta suojellaan ”pimeiden voimien” hyökkäykseltä. Sitä, ketkä edustavat näitä pimeitä voimia, ei mainittu. Oletettavasti viranomaiset pelkäävät iskua vastaanottokeskukseen. Tarkoituksena ei siis ole suojella ruotsalaisia vastaanottokeskuksen asukkailta.

Ruotsin media on myös alkanut tehdä Västeråsin murhaajista uhreja. SVT:n nettisivuilla on haastateltu kriminologian professori Jerzy Sarneckia, jonka mielestä teko luultavasti johtui konfliktista.

Tekijöiden ja uhrien välille oli kehittynyt konflikti. Sarneckin mukaan terve ihminen ei tuossa tilanteessa tartu veitseen mutta tekijöiden henkinen epätasapaino voi selittää tapahtuneen. Poliisin tietojen mukaan uhrit oli valittu sattumalta mutta Sarneckin mielestä tekoa on luultavasti edeltänyt jonkinlainen vastakkainasettelu.

Psykologian professori Niklas Långström sanoo, että yksilötasolla voi olla riskitekijöitä, joista hän mainitsee erikseen psyykkiseet oireet, huumaavien aineiden väärinkäytön ja mielenterveyden ongelmat, jotka voivat kasvattaa väkivallanteon riskiä etnisyydestä riippumatta. Långströmin mielestä on tärkeää muistaa, että riskitekijöitä voi esiintyä ihmisellä, jonka suku on elänyt Ruotsissa useiden sukupolvien ajan.

Jos kyseessä olisi terrori-isku, se olisi vakava isku Ruotsin hallitukselle ja anteliasta maahanmuuttopolitiikkaa kannattaville valtapuolueille. Siksi en itse usko, että terrori-isku voisi virallisesti olla motiivi, vaikka se sitä olisikin. Tämä suosisi oppositiopuolue Ruotsidemokraatteja eikä sitä voi sallia.

Joidenkin tietojen mukaan Västeråsissa olisi järjestetty rasisminvastainen kynttiläkulkue IKEA-myymälän tapahtumien takia. Tämä tieto on kuitenkin osoittautunut vääräksi.

Oikeamielisten mellakka

Ruotsissa oikeamielinen suvaitsevaisto närkästyi Ruotsidemokraattien mainoskampanjasta niin, että mellakoiva väkijoukko ryntäsi Östermalmstorgin metroasemalle ja repi mainokset alas. Oheiselta videolta voi katsoa iskulausetta ”Inga rasister på våra gator” (Ei rasisteja meidän kaduillemme) huutavan väkijoukon toimintaa.

Ruotsidemokraattien mainoskampanja oli suunnattu järjestäytynyttä kerjäämistä vastaan. Tukholman kadut ovat viimeisen vuoden aikana täyttyneet romanikerjäläisistä, joita oli silmiinpistävän paljon, kun itse viimeksi kävin kaupungin keskustassa viime keväänä.

Kampanjan englanninkielisissä teksteissä pyydettiin turisteilta anteeksi kerjäläisongelmaa ja sanottiin, että maan hallitus ei tee asialle mitään. Oikeamielinen Svenska Yle otsikoi sekin näyttävästi, kuinka Ruotsidemokraattien kerjäläisvastainen kampanja ”järkyttää Ruotsia”. Todellisuudessa se järkyttää vain vasemmistoa, joka keräsi paikalle tuhatkunta mielenosoittajaa. Vasemmisto esiintyy Ruotsissa ja kaikkialla muuallakin mielellään ”kansan” nimissä, vaikka se edustaa vain itseään. Kansan hiljainen enemmistö on hiljaa kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa.

Luonnollisesti oikeamielisen suvaitsevaiston edustajat ovat tehneet mainoskampanjasta ahkerasti ilmiantoja oikeuskanslerille, joka tutkii, syyllistyykö kampanja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Ruotsidemokraattien lisäksi myös Tukholman liikennelaitoksen väitetään syyllistyneen samaan rikokseen, kun se on sallinut Ruotsidemokraattien julisteet.

Onko Ruotsi demokratia?

On mielekästä kysyä, onko Ruotsi oikea demokratia. Snaphanen-sivustolla tähän kysymykseen vastataan seuraavasti:

”Puitteet ovat demokraattiset mutta sitoutuminen demokratian toimintaperiaatteisiin on puutteellinen. Kun lehdistö sensuroi vuosikausia julkisesta keskustelusta tietyt näkemykset, joita voi ilmaista vain internetissä, ja kun ihmisiä voi sulkea pois ammattiyhdistystoiminnasta poliittisten mielipiteiden takia tai lukion opettajalle annetaan potkut väärien mielipiteiden johdosta tai vangitaan taitelijoita kuvien piirtämisen takia tai taivuttamalla demokratian pelisääntöjä suljetaan tietty puolue pois päätöksenteosta (Joulukuun sopimus), aito demokratian henki ei toteudu eli suvaitsevaisuus toisin ajattelevia kohtaan.”

68-sukupolven arvomaailma eli vasemmistoliberalismi on Ruotsissa lyönyt itsensä läpi koko yhteiskunnan, poliittisen kentän ja valtiokoneiston ehkä voimakkaammin kuin missään muualla Euroopassa. Sille ei ole löytynyt vuosikymmeniin vastusta ja se murskaa kaiken vastarinnan armotta ja tuhoaa väärin ajattelevien elämän, jos nämä eivät sopeudu konsensukseen.

Joulukuun sopimuksen (Decemberöverenskommelsen) kaltainen tekele tuskin olisi mahdollinen missään muussa Pohjoismaassa. 27.12.2014 solmitussa sopimuksessa vasemmisto ja porvariblokki sopivat keskenään vallanjaosta vaalien jälkeen useaksi vuodeksi eteenpäin. Sopimuksen mukaan eniten ääniä saanut blokki valitsee pääministeriehdokkaan ja muodostaa hallituksen. Vähemmistöhallitus saa myös aina budjettinsa läpi eikä budjetista saa poiketa. Kolme politiikan osa-aluetta (puolustus ja turvallisuus, eläkkeet ja energia) jätettiin avoimesti keskusteltaviksi.

Virallisesti tavoitteena oli välttää joulukuussa 2014 nähdyn kaltainen hallituskriisi. Todellisuudessa sillä yritetään eristää Ruotsidemokraatit vuosiksi eteenpäin poliittisesta päätöksenteosta. Suurelta osin joulukuun sopimuksen ansiosta Ruotsidemokraatit on tasaisesti kasvattanut kannatustaan mielipidetiedusteluissa. Viimeisimmässä Sention kannatuskyselyssä puolue nousi jo toiseksi suurimmaksi 23,3 prosentin kannatuksella. Maltillinen kokoomus oli jäänyt taakse 20,8 prosentin kannatuksellaan ja vain sosiaalidemokraatit olivat suurempia 24,1 prosentillaan. Mikäli sopimus osapuolten välillä pitää, on mahdollista, että Ruotsidemokraatit nousee suurimmaksi puolueeksi seuraavissa valtiopäivävaaleissa.

Suomalainen suvaitsevaisto voi vain haaveilla ruotsalaisten aateveljiensä ja -sisartensa ideologisesta sitoutuneisuudesta ja ennen kaikkea vallasta. Vaikka Immoskaustin jälkeisessä Meillä on unelma -konsertissa oli tiettyjä pelottavia piirteitä, jotka ennakoivat samanlaista kehitystä tännekin, täällä tullaan vielä kaukana perässä.

Suomenruotsalainen media yrittää toki aktiivisesti tuoda ruotsalaista raudanlujaa suvaitsevaista konsensusta Suomeen, mutta tulokset ovat jääneet puolinaisiksi. Myöskään äärivasemmisto ei ainakaan vielä ole onnistunut luomaan ruotsalaisten aatetoveriensa kaltaista poliittista terroria tänne. Ruotsia on Suomessa pidetty vuosikymmenet mallimaana ja monet pitävät vieläkin. Ruotsalaista politiikkaa tulee kuitenkin pitää varoittavana esimerkkinä, ei esikuvana.

Irtisanoudutaan joukolla SVL:stä

Suomen Uutiset -lehden päätoimittaja Matias Turkkila sanoutui julkisesti irti Suomen Vastarintaliikkeestä. Meille, jotka olemme Turkkilan toimintaa pitempään seuranneet, irtisanoutuminen oli täysin tarpeeton. Turkkilalla ei ole eikä ole ollut mitään tekemistä kyseisen järjestön kanssa.

Eräälle toiselle perussuomalaiselle sattui kuitenkin lipsahdus. Hänen mielestään Suomen Vastarintaliikkeellä ja Perussuomalaisilla on yhteiset tavoitteet. Myöhemmin hän kuitenkin sanoutui irti lausunnostaan ja selitti sen väsyneen mielen tuotokseksi.

Mikä vastarintaliike?

Viimeisimmän kohun keskipisteessä ollut kansanedustaja Olli Immonen puolestaan ei irtisanoutunut, koska hän ei tunne järjestöä riittävästi. Yksinkertaisella Google-haulla asian saa toki selville mutta itse tulkitsin, että Immonen ei nyt halunnut sanoa mitään. Tämä tosin herätti Immoselle rangaistusta vaativat lynkkausporukat henkiin ainakin Hommaforumilla.

Suomen vastarintaliike on omienkin sanojensa mukaan kansallissosialistinen. Alkuperäisiltä kansallissosialisteilta eli natseilta on kopioitu ainakin juutalaisvastaisuus ja viehtymys luonnonsuojeluun.

Liike ei myöskään ole alkuperältään suomalainen vaan kuuluu samaan kattojärjestöön eli Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen yhdessä Ruotsin ja Norjan veljesjärjestöjen kanssa. Näiden tavoitteena on luoda kansallissosialistinen pohjoismainen valtio.

Verkkouutisten mukaan järjestöllä on yhteyksiä Venäjälle. Suomen vastarintaliikkeen sivut ovat alhaalla, joten tätä tietoa ei voi suoraan vahvistaa. Ruotsin veljesjärjestön sivuilta käy ilmi, että Ruotsin vastarintaliike osallistui Pietarissa järjestettyyn Kansainväliseen konservatiiviseen foorumiin. EU-maista mukana oli edustajia ainakin Kreikan Kultaisesta aamunkoitosta ja Britannian BNP:stä.

Järjestön ideologia ei lyhyen tarkastelun perusteella voi saavuttaa kovin laajaa kannatusta. Mikään eduskuntapuolue ei tue järjestöä eikä sillä ole edes yksittäisiä sympatiseeraajia eduskuntapuolueissa, vaikka jotkut haluavatkin lähinnä propagandasyistä maalailla yhteyksiä Perussuomalaisten ja vastarintaliikkeen välille. Yhteydet Venäjälle myös lisäävät vastenmielisyyttä järjestöä kohtaan.

Vastarintaliike ja väkivalta

Suomenkielisen Wikipedian sivuilla on lueteltu väkivallanteot, joissa SVL on ollut osallisena tai aktiivisena toteuttajana. Toiminnan perusteella järjestö hyväksyy väkivallan ainakin silloin, kun puolustetaan järjestöä tai järjestötovereita. Ruotsin vastarintaliikkeen Wikipedia-artikkelista löytyy järjestöstä loikanneen ex-jäsenen lausahdus:

”Vastarintaliikkeeseen ei voi liittyä, jos ei kykene puolustamaan itseään tai käyttämään väkivaltaa järjestön tai tovereiden puolustamiseksi. Kukaan ei voi välttää miehistä velvollisuuttaan... Heikoilla ja pelkureilla ei ole sijaa järjestössämme.”

Järjestö siis hyväksyy väkivallan käytön mutta pääasiallisesti ”puolustuksellisessa” tarkoituksessa. Kun tiedotusvälineet Jyväskylän tapahtumien yhteydessä uutisoivat vastarintaliikkeen hyökänneen ”sivullisten” kimppuun, ne valehtelivat. Tällainen pelaa luonnollisesti vastarintaliikkeen pussiin. Todellisuudessa hyökkäyksen kohde oli ennestään tuttu ja itsekin tuomittu väkivalta- ja muista rikoksista. 

Tässä yhteydessä on tietysti syytä todeta, että vastarintaliikkeen jäsenillä ei ole mitään laillista oikeutta pahoinpidellä ketään, vaikka tämä olisi aiemmin ollut kahnauksissa järjestön tai sen jäsenten kanssa. Joka tapauksessa liikkeen aiempien väkivallantekojen perusteella ei ole syytä olettaa, että järjestö muodostaisi mitään suurta uhkaa muille kuin liikettä avoimesti vastustaville äärivasemmistolaisille.

Liikkeen jäseneksi ei myöskään pääse kuka tahansa, vaan jäsenyys edellyttää sitoutumista. Koska liike hyväksyy väkivallan käytön, jäseneksi todennäköisesti hakeutuu ihmisiä, joilla on alhainen kynnys käyttää väkivaltaa ja jotka pitävät siitä. Koska myös toisella puolella äärivasemmiston piirissä hyväksytään väkivallan käyttö, yhteenottoja on tullut ja todennäköisesti tulee vielä lisää.

Vastarintaliike ja perussuomalaiset

Luonnollisesti Perussuomalaiset ei puolueena ole missään tekemisissä Suomen Vastarintaliikkeen kanssa. Tästä tuskin edes kaikkein eniten itseään suvaitsevaisena pitävät ovat eri mieltä. Sen sijaan on syytä tarttua Jukka Wallinin lapsukseen ja analysoida sitä tarkemmin. Ovatko perussuomalaisten tavoitteet yhteneväisiä Suomen Vastarintaliikkeen kanssa?

Vastarintaliike vastustaa monikulttuuria ja ajaa rodullisesti puhdasta Suomea. Jälkimmäinen tavoite ei ilmiselvästi kuulu Perussuomalaisten tavoitteisiin, mutta edellisestä eli monikulttuuri-ideologialle perustuvan yhteiskunnan haitallisuudesta Perussuomalaiset ovat samaa mieltä. Tietysti se, että SVL vastustaa monikulttuuri-ideologiaa ei tee kyseisen ideologian vastustamisesta väärää eikä todista ideologian puolesta yhtään mitään.

Toisaalta Perussuomalaiset eivät voi kannattaa yhteistä pohjoismaista kansallissosialistista valtiota, jolla olisi ”vahva johtaja”. Perussuomalaiset on puolueena sitoutunut parlamentaariseen demokratiaan eikä pyri tämän asiaintilan muuttamiseen.

Vastarintaliikkeen analyysi monikulttuuri-ideologiasta on myös virheellinen ja perustuu salaliittoteoriaan, jossa juutalaisilla on merkittävä rooli. Tällaiset natseilta kopioidut analyysit kuuluvat itsestään selvästi historian roskatynnyriin. Monikulttuuri-ideologia on haitallinen sen takia, koska se heikentää yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Siihen perustuvassa yhteiskunnassa eri identiteettiryhmät pelaavat eri säännöillä eikä laki ole sama kaikille.

Myös varovaisuutta maahanmuuttopolitiikassa kannattaa korostaa. Epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seuraukset ovat vaikeita ellei peräti mahdottomia korjata. Lisäksi vaikutukset ulottuvat sukupolvien päähän. Huonoja esimerkkejä tästä kehityksestä ei nykyisin ole vaikea löytää.

Maahanmuuttopolitiikan pitäisikin olla sellaista, joka hyödyttää sekä maahanmuuttajaa että isäntäyhteiskuntaa. Tällainen maahanmuutto on myös määrällisesti sellaista, joka ei saa kantaväestöä tuntemaan oloaan uhatuksi eikä horjuta yhteiskunnan sisäistä tasapainoa.

Puolueen tulee myös olla rehellinen äänestäjilleen siinä, mitkä toimenpiteet ovat mahdollisia ja mitkä eivät. Valitettavasti Euroopan Unioni ja ylikansallinen päätöksenteko rajoittavat Suomen kansallisia toimintavapauksia. Näistä huolimatta Suomella on toistaiseksi riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa maahanmuuton määrään ja laatuun. Kyse on vain poliittisesta tahdosta.

Jos Perussuomalaiset keskittyvät kertomaan omista poliittisista tavoitteistaan ja keinoista, joilla niihin päästään, Suomen vastarintaliikkeen ulkoparlamentaarinen toiminta ei aiheuta puolueelle ongelmia. Jos taas puolueen näkyvimmät edustajat pelkästään puolustautuvat epärehellistä ja vihamielistä valtamediaa vastaan, ongelmat pahenevat ja puolueen vastustajat pääsevät niskan päälle.

Suomen Vastarintaliike on heikko poliittinen toimija, jolle ei löydy tukea miltään yhteiskunnan sektorilta. Tosin Perussuomalaisten ei kannata lähteä varoittelemaan ulkoparlamentaaristen toimijoiden vahvistumisesta tilanteessa, jossa puolueen uskottavuus asetetaan kyseenalaiseksi. Tällainen taktiikka kääntyy aina itseään vastaan ja herättää epäilyksiä kytköksistä toimijaan, jonka tavoitteita ja toimintatapaa puolue ei allekirjoita.

Vasemmiston väkivalta todellinen uhka

Olli Immosen Facebook-postauksesta alkanut kohu ja Jyväskylän tapahtumat saattavat lisätä äärivasemmiston väkivallan uhkaa. Toisin kuin Suomen Vastarintaliike äärivasemmisto saa poliittista ja moraalista tukea sekä Eduskunnasta että valtamediasta. Jos äärivasemmisto kohdistaa väkivaltansa myös Perussuomalaisiin poliittisiin toimijoihin ja alkaa aktiivisesti häiritä Perussuomalaisten tilaisuuksia, tämä vaikeuttaa puolueen toimintaa paljon enemmän kuin puolueen edustajien huolimattomat lausunnot. Jos Ruotsin esimerkkiä seurataan, muilta puolueilta ei välttämättä heru sympatiaa.

On täysin mahdollista, että äärivasemmisto pyrkii häiritsemään Turussa järjestettävää puoluekokousta. Tästä syystä Perussuomalaiset on jo peruuttanut Turkuun suunnitellun toritapahtuman. Jonkun mielestä tämä on pelkurimaisuutta mutta minusta se osoittaa tervettä varovaisuutta ja tosiasioiden tunnustamista.

Edit: Suojelupoliisi on esittänyt uhka-arvionsa Suomen Vastarintaliikkeestä eikä se ole muuttunut aiemmasta.