Suomalaisella
valtamedialla ei mene hyvin. Etenkin maan suurin päivälehti
Helsingin Sanomat menettää tilaajia ja lukijoita jatkuvasti eikä
syöksykierteelle näy loppua. Lehden emoyhtiön osakekurssi
on pudonnut viimeisen vuoden aikana yli 30 prosenttia ja osakkeen
arvosta on viiden vuoden aikana sulanut vajaat 80 prosenttia.
Suurin syy
osakekurssin pudotukselle on tietysti internetin tuomassa median
toimintaympäristön dramaattisessa muutoksessa, johon Sanoma ei ole
sopeutunut. Päivälehtien tilauskannat ovat laskussa ja lehtien
ilmoitustulot ovat käytännössä romahtaneet. Tämä näkyy lehtien
koon pienentymisenä ja sivumäärän vähenemisenä. Kun tulovirta
romahtaa, kustannuksia on pakko karsia. Tämä on tehty
henkilöstömäärää vähentämällä. Journalisti-lehden
ajankohtaisista uutisista suurin osa koskee media-alan
yt-neuvotteluja ja irtisanomisia.
Lippulaiva uppoaa
Media-alan murros ja
mainostulojen vähentyminen ovat kuitenkin vain osaselitys. Myös
lehtien sisältö vieraannuttaa lukijoita. Timo Vihavainen kirjoitti
3.8. kirjoituksessaan Suomen
kuva ja lehdistön vastuu seuraavaa:
”...lehdistö
ei ole vain kollektiivinen agitaattori ja propagandisti, vaan myös
kollektiivinen organisaattori. Ei lehdistön tehtävänäkään
näköjään toimittajien mielestä enää ole totuuden kertominen,
vaan poliittinen taistelu.”
”Tämä tie
saattaa olla lyhyt. Mikäli ei enää oteta päämääräksi
totuuteen pyrkimistä eli laatua, on mahdollista saavuttaa vain
tietyn, rajoitetun kansanosan kannatus, mutta tuskinpa edes sen
kunnioitusta. Mikäli lehti antaa aihetta pitää itseään
valheellisena ja puolueellisena, se ansaitsee omalla toiminnallaan
lukijakunnan halveksunnan ja voi pian jäädä vaille tilaajia.”
Perussuomalaisten
kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivityksestä lähtenyt kohu
kertoo poliittisesta aktivismista ja sen organisoinnista.
Valheellisuutta ja puolueellisuutta taas lukijat todistavat joka
päivä lehden toimituksen aikaansaannoksia lukiessaan.
Ota tässä pari
esimerkkiä viime päiviltä. Västeråsin puukotuksen
jälkimainingeissa Helsingin Sanomat rauhoittelee lukijoita Elina
Kervisen kirjoittamassa artikkelissa.
Siinä yritetään antaa lukijoilla käsitys Ruotsista aiempaa
turvallisempana maana, jossa väkivaltarikollisuus on itse asiassa
vähentynyt. Seksuaalirikostenkin määrä on jutun mukaan pysynyt
vakaana. Sanallakaan jutussa ei mainita sitä, että viimeisen 25
vuoden aikana niiden määrä on tasaisesti noussut siinä määrin,
että voidaan puhua trendistä. Affen
tilastoblogin kuvaajassa näkyy, miten raiskausten määrä on
noussut vuodesta 1975 alkaen. Sattumoisin tuon aikajakson aikana
Ruotsiin on tietoisesti rakennettu monikulttuurista yhteiskuntaa.
Jutusta paistaa
samanlainen tarkoitushakuisuus kuin lehden Nyt-liitteen Malmön
tilannetta kuvaavasta jutusta.
Toimittaja Maria Petterssonin kirjoituksessa pilkataan niitä, jotka
ovat luonnehtineet Malmön tilannetta vakavaksi. Malmössa sijaitsee
maan tunnetuin monikulttuurinen lähiö Rosengård ja viime aikojen
uutisissa kaupunki esiintyy lähinnä jengien välisten ammuskelujen
ja räjähtelevien käsikranaattien takia. Toimittaja Petterssonin
irvokkaassa artikkelissa ei kuitenkaan ole tarkoitus kertoa totuutta
vaan ilveillä ja pilkata niitä, jotka pitävät Malmön tilannetta
varoittavana esimerkkinä hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen
seurauksista.
Vääristellyn ja
tarkoitushakuisen uutisoinnin tavoitteena on mitätöidä
Perussuomalaisten kansanedustajien kuvaukset Ruotsista
epäonnistuneena monikulttuurisena yhteiskuntana. Toimittajat ovat
tässä aktiivisia poliittisia toimijoita, eivät neutraaleja
tarkkailijoita ja raportoijia, jollaisina he itse mielellään
esiintyvät silloin, kun heidän työtään arvostellaan.
Helsingin Sanomat on
puolensa valinnut eikä lehti voi uudistua vaan tuhoutuu väistämättä,
koska todellisuudella on taipumus rikkoa fantasiat ja totuus tulee
lopulta ilmi myös kaikkein hyväuskoisimmille eli niillekin, jotka
nykyisin käyttävät Helsingin Sanomia pääasiallisena
uutislähteenä ja rakentavat maailmankuvansa sen varaan.
Lukijoita opetetaan
olkiukoilla
Pääkirjoitussivu
kertoo lehden linjasta. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivujen
jutuista tulee usein mielikuva siitä, kuinka valistuneet toimittajat
saarnaavat ylhäältä päin sivistymättömille plebeijeille.
Valitettavasti kirjoittaja ei itse aina tunnu olevan perillä
käsiteltävästä asiasta.
Paavo Rautio
kirjoittaa 12.8.
päivätyssä kolumnissaan, kuinka Suomen ei kannata tavoitella
monokulttuuria, koska muutoin on edessä Ruandan ja Pohjois-Korean
tie. Kyseessä on oppikirjaesimerkki olkiukkoargumentoinnista,
eli kirjoittaja kuvittelee, että monikulttuuri-ideologian
arvostelijat haluaisivat ”monokulttuuria” (kyse ei ole
hiihtokengistä). Rautio kirjoittaa:
”Suomi on jo
monikulttuurinen. Jos tavoitteena on viedä sitä kohti
monokulttuuria – yhdenmukaista, yksilajista ja särötöntä –,
silloin pitäisi muistaa biologiastakin tuttu fakta: monokulttuurit
ovat haavoittuvia ja taantuvia.”
Kirjoittaja ei
selvästikään ole ymmärtänyt, mistä koko
monikulttuurikeskustelussa on pohjimmiltaan kyse. Palsta on silti
pitänyt täyttää, vaikka Rautio olisi tehnyt kaikille palveluksen
jättämällä sen tyhjäksi.
Rekrytointipolitiikka
Helsingin Sanomien
rekrytointipolitiikka kertoo myös lehdestä ja sen toimituksen
poliittisista asenteista. Ensinnäkin lehti on pestannut
vakiokolumnistiksi entisen Kansan Uutisten päätoimittajan Yrjö
Raution. Hän saa esitellä vasemmistolaisia
mielipiteitään lehden sivuilla joka toinen viikko. Itse lopetin
Apu-lehden tilauksen suurelta osin Raution kolumnien takia. En tiedä,
kirjoittaako Rautio yhä Apu-lehteen. Lehden kannalta toivon, että
ei.
Toinen
tähtirektrytointi on Turun Sanomista potkut saanut, Faktabaaristaan
palkittu Tuomas Muraja. Hänen edesottamuksistaan olen kirjoittanut
jo
vuonna 2011. Muraja vaikuttaa häiriintyneeltä persoonalta,
jolta voi odottaa mitä tahansa. On käsittämätöntä, miten hänen
palveluksiaan on katsottu tarvittavan maan suurimmassa päivälehdessä.
Jihad MV-lehteä
vastaan
Kirjoitin viime
maaliskuussa nettiin
ilmestyneestä julkaisusta, jonka maine on suurelta osin
ansaitusti melko kyseenalainen. Ilja Janitskin julkaisee Barcelonasta
käsin uutissivustoa, jonka sisältö on suurimmalta osaltaan
kopioitu muista internetistä löytyvistä lähteistä. Kopiointi
tehdään usein ilman lupaa ja joskus lähdettä
mainitsematta. Tosin jälkimmäisessä kohdassa lehti on parantanut käytöstään.
Itse suhtaudun
varauksella Janitskinin julkaisuun, koska se on ehkä liian
venäjämielinen ja sallii Suomen vastarintaliikkeen edustajien
näkyvän läsnäolon sivustolla. Tästä huolimatta lehden jutut
osuvat joskus asian ytimeen erityisesti silloin, kun valtamedia
kertoo muunneltua totuutta. MV-lehti on myös valtamediassa saanut
kohtuuttomasti huomiota. Valtamedia on varoitellut lukijoitaan
lehdestä, koska se ei noudata ”hyvää journalistista tapaa”.
Joissakin asioissa
todellisuus ohittaa villeimmätkin kuvitelmat. Oheisissa (1,
2
ja 3)
MV-lehdessä julkaistuissa keskusteluissa Helsingin Sanomien
toimittaja Tuomas Murajan käytös kertoo suuresta egosta,
mahdollisesta humalatilasta ja uskomattomasta röyhkeydestä. Muraja
ei epäröi uhata keskustelukumppaniaan ilmiannolla poliisille. Hän
myös käyttää työnantajansa nimeä keskustelussa painostuskeinona. Toimittajan
käyttäytyminen vaikuttaa sellaiselta, jota nähdään television
sketsiohjelmissa.
Nähtävästi Sanoma
lehtitalona seisoo huonosti käyttäytyvän toimittajansa takana.
Yhtiö nimittäin aikoo yhdessä Otavamedian kanssa haastaa
MV-lehden oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista. Helsingin
Sanomien päätoimittaja Päivi Aittokoski sanoo, että MV-lehti on
julkaissut parikymmentä Helsingin Sanomien, Taloussanomien tai
Iltasanomien julkaisemaa artikkelia. Aittokoski toteaa:
”Tämä on törkeää
toimintaa. Ryhdymme oikeustoimiin asian selvittämiseksi.”
En tässä
puolustele MV-lehden toimintaa. Toisaalta oikeustoimet kertovat
jonkinlaisesta suhteellisuuden tajun puutteesta. Valtamedian lukijat
eivät vähene MV-lehden kaltaisten toimijoiden takia, vaan lehtien
oma sisältö ei enää nettimaailmassa ole kilpailukykyistä, koska
tarjontaa ja vaihtoehtoja on käytännössä rajattomasti.
En toivo
oikeusjutulle menestystä kuten en myöskään päivystäjän
desantin tekemälle rikosilmoitukselle
Tuomas Murajan edesottamuksista. Venäläiset ovat itseään
suvaitsevaisina pitäville luvallista riistaa, joista saa sanoa mitä
tahansa. Eksoottisempien kansojen kohdalla on toisin.
Oikeusjutussa
mediataloilla on vain hävittävää. Vaikka ne voittaisivatkin
jutun, Janitskinilta tuskin irtoaa korvaukseksi edes
oikeudenkäyntikuluja. Raastupa ei myöskään tuo lehtien menettämää
lukijoiden kunnioitusta takaisin. Siihen tarvitaan muita keinoja
mutta en pidättele hengitystäni niitä odotellessa.
MV-lehti, niin kyseenalainen (mukamas) kuin onkin, on saavuttanut kansan syvimmät rivit.
VastaaPoistaKäytän aina aivopesumittarina(pallona) juntimpia sukulaisiani facebookissa. siinä missä he aikoinaan linkittivät HS & yle & iltasanomat osastoa, on anti nykyään pelkkää MV & iltasanomat osastoa.
Tämä ilmiö on ollut erittäin mielenkiintoinen. Tuo tietty hällä väliä politiikasta-kansanosuus kirjoittelee ääneen omalla suloisella tavallaan erittäin nuivista asioista.
Hyvä analyysi, kiitos. MV-lehden haastaminen oikeuteen on sinänsä perusteltua, mutta eihän nettijulkaisulta mitään rahoja saada eikä se toimi edes varoittavana esimerkkinä. Jos Hesari julkaisee juttunsa netissä, niin ne ovat vapaasti kopioitavissa. Hesari haluaisi mainostulojen takia saada klikkauksia, ja jos artikkelit on julkaistu kokonaisuudessaan MV-lehdessä (ilman linkkiä), niin sehän toki vähentää klikkauksia. Hesari on kokeillut surullisenkuuluisaa maksumuuriaan, mutta kun se ei toimi (opettelisivat nettiaikakauden tavoille eivätkä kiukuttelisi tuulimyllyjä vastaan) niin laitetaan kuukausipalkkaiset yhtiön juristit tienaamaan palkkaansa. Surullinen kuvio.
VastaaPoistaMV-lehti sai yllättävän helposti niskalenkin maan johtavista mediataloista, jotka eivät suostu hyväksymään degitaalisen murroksen aiheuttamaa muutosta liiketoiminnalleen. Hesarilla ei ole patentteja toisin kuin Nokialla, joka selvisi niillä yli selvitystilan (ja toki paksulla kassallaan). Hesarilla ei ole Nokian kaltaista etuoikeutta omistaa toimialan yleisiä ja arvostettuja toimintatapoja, joten se heiluu kuin se kuuluisa hullun miehen mulkku.
Hesarin laskeva kurssi on vain kuumemittarin tavoin oire, todellinen ongelma on toimituksen helvetin heikko taso, josta linkittämäsi Murajan raivopäisyys on syyn tausta. Murja taistelee työnantajansa puolesta pitääkseen tulonlähteensä, vaikka toimittajan pitäisi kyetä tuottamaan sellaista sisältöä, että siitä joku muu maksaisi kovemman hinnan kuin Hesari. Jos Murajan jutut olisivat oikeasti rahanarvoisia, hän voisi myydä niitä MV-lehdelle ja saada sen klikkaukset kasvuun ja oikeuttaa oma tulonlähteensä.
Yksi syy median rappiotilaan on juuri se, että toimittajien ymmärrys talouden lainalaisuuksista on tolkuttoman huono johtuen pääosin heidän aatteellisesta (lue: sosialistisesta) taustastaan. He taistelevat stalinin puolesta saadakseen leipänsä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAseet tappaa MV:n kaltaiset roskajulkaiset on medialla: jos he pyrkisivät objektiivisempaan tiedotukseen ja kaunistelemattomuuteen, katkeaisi huhujen levittäjiltä siivet. Niin kauan kuin ihmisillä on vaikutelma, että tietoja pimitetään esimerkiksi maahanmuuttoasioissa, käännytään myös paskalehtien puoleen.
VastaaPoistaOlet hallituksen vastainen ja Suomen vastainen eli epäisänmaallinen, koska et kunnioita perustuslakiamme.
Tämä kohta on ehdottomasti tärkein osa keskustelusta. Tuossa kiteytyy suvaitsevaiston asenne ja vieläpä omin sanoin, siinä olisi ainesta viralliseksi banneriksi. Kaikki parhaudet löytyvät:
1) legalismi, jota voi pitää rappion asteena. Ihmiset eivät kunnioita lakeja vain siksi, että ne ovat lakeja. Niillä on oltava merkitys ja perustuslakiakin täytyy muuttaa, jos se on paska. ”Perustuslakia ei voi muuttaa, koska se on hyvä ja se on hyvä, koska se on perustuslaki”. Hyvää ajattelua.
2) Isänmaallisuuden merkityksen vääristäminen. Milloin isänmaallisuudesta tuli yhtäpitävä lakiuskollisuuden kanssa? Uusia lakejahan eduskunnassa koko ajan säädetään, eikä kansanedustajia maanpettureina pidetä. Perustuslaki on vaikeimmin muutettava ja syystä, mutta se ei tarkoita sen muuttumattomuutta. Epäisänmaallisuutta nykystandardeilla olisi siis rasismi ja islamin pilkkaaminen, koska jumalanpilkkalaki.
3) Hallituksen vastaisuus. Tuo on ehdotonta huippua, kuin itäsaksalaisen tai ryssän suusta. Kas kun ei sano "puolueen vastaisuus", koska mitä muuta nykyiset isot puolueet ovat kuin yksi iso NKP? Isänmaallisuuden ei pidä koskaan merkitä hallitususkollisuutta. Tai ehkä se voisi olla sitäkin, jos hallitus olisi sen arvoinen. Jos oikeasti uskoisin, että he olisivat vastuunkantajia ja valmiita uhraamaan itsensä yhteisten asioiden eteen, voisi lojaliteetti tulla kyseeseen. Mutta nykyisten pyrkyrien hyväksi en uhraisi partakarvaakaan, eikä minulta toistaiseksi ole uskollisuudenvaloja heille vaaditukaan.
Mutta niin, "hallituksen vastaisuus". Kannattaa painaa tuo tarkasti mieleen, ei kannata unohtaa mitä porukkaa nämä nilviäiset pohjimmiltaan ovat. Näillä olisi ollut kissanpäivät Neukkulassa.
KT: Muraja on "palkittu journalisti" eli hänen ja muutaman muun yhteinen apurahalla rahoitettu hanke nimeltä Faktabaari palkittiin Bonnierin palkinnolla. Kuinka moni on käynyt "Faktabaarissa" ja vakuuttunut sisällöstä? Ainakin kollegat olivat vakuuttuneita.
VastaaPoistaTaantuva toimiala ja sisällön laatu käyvät käsi kädessä. Kun tulot putoavat, silloin leikataan ja se näkyy lyhyellä tähtäimellä kiireessä tehtyinä juttuina ja pitkällä tähtäimellä siten, että kaikkein lahjakkaimmat eivät hakeudu valtamedian journalisteiksi. Lopputuloksena on itse itseään ruokkiva kierre, jonka tuloksena tähtisilmäiset vihreät hippitytöt yrittävät saarnata lukijoille. Lopputulos on lähinnä surkuhupaisa.
Feyris Nyannian: Jos elettäisiin 80-lukua, MV-lehti olisi Hymy tai Nykyposti eli lehti, joka vetoaa kansaan mutta jota kukaan ei ota vakavasti.
Korppi: "Niin kauan kuin ihmisillä on vaikutelma, että tietoja pimitetään esimerkiksi maahanmuuttoasioissa, käännytään myös paskalehtien puoleen."
Juuri näin. Jos valtamedia ei kerro, pitää kaivaa viemäreistä. Ruotsissa tosin aluskasvillisuudesta on kehittynyt todella kattava vaihtoehtomedia ehkä kattavampi kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa.
Tässä Markkinointi ja Mainonta -lehden Janitskin-juttu:
VastaaPoistahttp://www.marmai.fi/uutiset/mvlehden+kustantaja+hyvaa+hyvyytta+tata+teemme/a2318844
Tuosta uskon kyllä sen, että ei MV-lehti mikään kultakaivos ole. Toisaalta siitä ei myöskään yksinään ole vaihtoehtomediaksi. Tarvitaan vähän enemmän omaa panosta.
Jo palkinnon antajan nimi Bonnier kertoo paljon palkinnon saajasta. Hieman samaan tapaan kuin Norjan Nobelin rauhanpalkinto saajastaan, vaikka Jagland heitettiinkin sieltä ulos.
VastaaPoistaMyös maailmalta kuuluu hyvää. The Guardian ja NYT taistelee samojen ongelmien kanssa kuin HS.
Mutta YLE se vaan porskuttaa kaikkien Suomen puolueiden tuella.
Kari: Palkinnon suhteen olet toki oikeassa. Saska Saarikoski valittiin samassa yhteydessä vuoden journalistiksi.
VastaaPoistaEdellisessä viestissä kerroin ruotsalaisesta vaihtoehtomediasta. Yksi tällainen on Youtubessa julkaiseva Granskning Sverige, joka tässä seuraavassa miettii syitä, miksi moderaattijohtaja Fredrik Reinfeldt kannattaa vapaata maahanmuuttoa. Näitä taustoja on turha etsiä ruotsalaisesta valtamediasta. Ohjelmassa tehdään yleensä puhelinhaastatteluja. Tällä kertaa haastatellaan mm. Fredrik Reinfeldtin isää, joka ei jaa poikansa käsityksiä maahanmuutosta.
https://www.youtube.com/watch?v=5FbyI6nYDII
Mä en kyl usko noihin juttuihin, että "porvarijohtajat" olisivat halunneet kasvattaa maahanmuuttoa tuhotakseen sosiaalidemokraattisen hyvinvoinnin. Maahanmuutto kasvattaa nimenomaan köyhien lukumäärää väestössä, eikä "oikeistolaiseen" aatemaailmaan kuulu ajatus köyhyyden lisäämisestä.
VastaaPoistaMutta hauska ajatella, että Reinfeldin isä ei ole Fredrikin linjoilla tässä(kään) asiassa. Fredrik on Cark Haglundin, Alex Stubbin ja Jyrki Kataisen tavoin henkilö, jolta puuttuu käsitys hyvästä ja pahasta. Heille on ihan se ja sama mitä muille tapahtuu, kunhan omat nilkat eivät kastu. Tuollaisia ihmisiä on 85% väestöstä. Parlamentin määrävähemmistöjen purku oli vakava virhe, josta Aho ja Viinanen päättivät aikoinaan edellisessä lamassa.
"Mä en kyl usko noihin juttuihin, että "porvarijohtajat" olisivat halunneet kasvattaa maahanmuuttoa tuhotakseen sosiaalidemokraattisen hyvinvoinnin. Maahanmuutto kasvattaa nimenomaan köyhien lukumäärää väestössä, eikä "oikeistolaiseen" aatemaailmaan kuulu ajatus köyhyyden lisäämisestä."
VastaaPoistaEivät porvarijohtajat vaan porvarien nuori polvi, joka itse asiassa kannatti vapaata taloutta ja vierasti sosse-Ruotsia, jossa ay-liike oli vahva eikä yrittäjyyttä arvostettu. Ruotsalaiset libertaarit kannattavat yleisesti vapaata maahanmuuttoa mutta ilman avokätistä sosiaaliturvaa.
On mahdollista, että osa näki maahanmuuton keinona heikentää sosse-Ruotsia. Tätä ohjelmassa yritetään väittää. Nimenomaan Reinfeldtin henkilökohtaiset antipatiat SD:tä kohtaan näkyvät selkeästi tämän julkisissa esiintymisissä. Reinfeldtin johdolla moderaatit ovat myös puhuneet voimakkaasti työperäisen maahanmuuton puolesta. Sosse-puoli näkee työperäisen maahanmuuton keinona heikentää ay-liikkeen asemaa. Reinfeldt myös liittoutui Ympäristöpuolueen kanssa maahanmuuttokysymyksissä ja eristi Ruotsidemokraatit päätöksenteosta.
Ohjelmassa väitettiin, että maahanmuutto ja sitä kautta tuleva sosiaaliturvan heikkeneminen pakottaa ihmiset yrittämään, kun taas perinteinen sosse-Ruotsi suosii turvallisuushakuisuutta.
90-luvulla Reinfeldt oli Ruotsin moderaattien nuorisojärjestön puheenjohtaja ja mielipiteiltään lähellä libertaareja.
Jatkokommentti vielä edelliseen...
VastaaPoistaRuotsissa maahanmuuttoportit on avattu selälleen yleensä porvaripuolueiden hallituskausilla, ensin 90-luvun alussa Carl Bildtin ja myöhemmin Reinfeldtin pääministerikaudella.
Samanlainen kehitys on ollut myös Tanskassa ja Norjassa.
VastaaPoistaIdeologisen maahanmuuton aloittivat sosialidemokraatit -70 luvulla tuomalla vasemmistolaisia palestiinalaisia ja chileläisiä Pohjolaan omiin tarpeisiinsa. Sittemmin tulivat Balkaanit. jne.
Maahanmuuttoa ovat jatkaneet ja sittemmin kiihydyttäneetkin, suuripiirtein samanlaista arvomaailmaa edustaneet liberaalit, libertaanit, kokoomuslaiset ja kristilliset hallitukset.
Maahanmuutto, eli maailman laajuinen migraatio on viritetty nykyiseen hallitsemattomaan tilaansa YK:n johdolla ja Punaisen ristin sekä muiden ihmisoikeusjärjestöjen avulla. Suurin migraation aiheuttaja ja hyötyjä on ollut islam tai rikollinen-ja laillinen maahanmuuttoteollisuus .
Maahanmuuttajatkin ovat samalla muuttuneet. Sosialismi tai yrittäjyys on saanut vääntyä islamilaiseen tai afrikkalaiseen suuntaukseensa.
Murajan sekoiluista on tehty rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.
VastaaPoistahttp://mvlehti.net/2015/08/14/helsingin-sanomia-kohtaan-tutkintailmoitus-kunnianloukkaus/
Miten se meneekään, sossut ja porvarit ryhtyivät kannatamaan maahanmuuttoa eri tai vastakkaisilla motiiveilla? Jos joku tietä paremmin, saa kertoa.
VastaaPoistaSossut vastustivat ulkomaisen halpatyövoiman tuomista ettei niiden takia aleta polkemaan palkkoja. Sen sijaan sossuille kelpaa sosiaalimamut, koska ne eivät vie töitä eivätkä polje palkkoja. He vievät "vain" verotuloja joista kustannetaan heidän saamat sosiaalietuudet ja palvelut. Lisäksi heistä voi saada äänestäjiä.
Porvarit halusivat halpatyövoimaa että saisivat poljettua palkkoja alemmas. Sen sijaan porvarit eivät kai sinällään halua sosiaalimamuja koska sosiaaliedut ja palvelut kustannetaan veroilla eikä porvari halua maksaa veroja. Ellei sitten porvarit laskelmoi siten että sosiaalimamuistakin saa halpatyövoimaa ja pimeää työvoimaa? Ne eivät kuitenkaan tuo porvareille äänestäjiä.
Tage Erlanderin aikana (1946-1969) Ruotsissa oli töissä esim. suomalaisia ja jugoslavialaisia joten maassa olevat ulkomaalaiset tekivät töitä. Erlander ei ollut semmoinen kuin ideologisesti orientoitunut kuin Olof Palme. Oliko Erlander semmoinen "vanhan ajan" kansankoti-sossu? Erander oli myönteinen Israelia kohtaan, toisin kuin myöhemmät sossut, jotka ovat olleet arabimyönteisiä. Erlander kertoi sossujen puoluekokouksessa että Israel voitti kuuden päivän sodan. Puoluekokouksen osallistujat nousivat ja antoivat aplodit.
Ruotsissa oli porvarihallitus 1976-1982: Fälldin I, Ulsten, Fälldin II ja Fälldin III. Minkälaista oli noiden mamupolitikka verrattuna sossuihin tai myöhempiin porvarihallituksiin?
En ole innokkaasti mitään lehtiä tilannutkaan.
VastaaPoistaKaikki nämä ovat olleet turhia kohuja, James Hirvisaari
Olli Immonen. Jos olisi punavihreät silmälasit, olisi
kauhistuttavia.
Kirjastossa lukee. Miksi tilata että saisi lukea Jukan
kiukuttelua?
Jukka Ukkola on muuten saanut aikaan järkyttävän kolumnin
Suomen Kuvalehteen. Jukka ei nyt vaan tykkää, mikä näkyykin
kiukutteluna.
Analyysisi nykymedian tilasta on varsin osuva. Ei uutisilla enää myydä lehtiä, eikä klikkauksia kerääviä nettijulkaisuja. Niitä myydään mielipiteillä, skandaalilla ja valitun näkökulmaan mukaisesti väännetyllä tekstillä.
VastaaPoistaToki jokainen uutinen värittyy sen kokevan ihmisen mielipiteillä, mutta aikaisempina vuosikymmeninä on journalistien tullut jonkinlaisen konsensuksen mukaisesti pyrkiä julkaisemaan juttuja objektiivisesta näkökulmasta. Nykyisin kun tutkii yhtään tarkemmin julkaistua uutista alkaa tilanteesta paistaa läpi räikeä ennakkoasetelma. Kaikkein häiritsevintä mielestäni tässä ennakkoasetelmauutisoinissa on mielestäni se että tällainen asetelma on jo valmiiksi olemassa, ennenkuin mistään uutisiin saatavasta jutusta on tietoakaan.
Jäin pohtimaan sitä että rehellistä uutisointia ei tunnu löytyvän enää oikeasti mistään. Suurin osa uutisoinnista lähtee aina liikkeelle asetelmasta : "meillä on totuus, ja sen valossa asiat näyttävät tältä". Ja kaikesta tästä asemiinsa saadaan huonojen journalististen kirkkojen mukaisesti aikaan juttu mikä on näennäisen objektiivinen, mutta ei kestä kyseenalaistusta. Rehellisen uutisoinnin kanava tuntuu enää nykypäivänä löytyvän pelkästään internetin pimeimpään nurkista, blogeista, jossa ihmiset kertovat avoimesti sitä mitä ovat itse olleet uutisista tai tapahtumista mieltä. Surullista on että tämä joudutaan oikeusvaltiossamme tekemään nimimerkin takaa kivitalotuomion pelossa.
Olisi luullut (ja toivonut) että kun eräät kansanedustajat poistuvat eduskunnasta, saisimme olla rauhassa heidän mielipiteiltään mutta YLE kyllä jaksaa. Esko-Juhani Tennilä pääsi pitämään kolumnejaan Yle Radio 1:n ajankohtaisohjelmassa ja Osmo Soininvaarakin on höpöttämässä omiaan lähes jokaisessa Ylen kissanristiäisohjelmassa. Onneksi radiossa on se kuuluisa nappi josta saa toosan suljettua.
VastaaPoista