torstaina, elokuuta 13, 2015

Suomalaisen valtamedian Via Dolorosa


Suomalaisella valtamedialla ei mene hyvin. Etenkin maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat menettää tilaajia ja lukijoita jatkuvasti eikä syöksykierteelle näy loppua. Lehden emoyhtiön osakekurssi on pudonnut viimeisen vuoden aikana yli 30 prosenttia ja osakkeen arvosta on viiden vuoden aikana sulanut vajaat 80 prosenttia.

Suurin syy osakekurssin pudotukselle on tietysti internetin tuomassa median toimintaympäristön dramaattisessa muutoksessa, johon Sanoma ei ole sopeutunut. Päivälehtien tilauskannat ovat laskussa ja lehtien ilmoitustulot ovat käytännössä romahtaneet. Tämä näkyy lehtien koon pienentymisenä ja sivumäärän vähenemisenä. Kun tulovirta romahtaa, kustannuksia on pakko karsia. Tämä on tehty henkilöstömäärää vähentämällä. Journalisti-lehden ajankohtaisista uutisista suurin osa koskee media-alan yt-neuvotteluja ja irtisanomisia.

Lippulaiva uppoaa

Media-alan murros ja mainostulojen vähentyminen ovat kuitenkin vain osaselitys. Myös lehtien sisältö vieraannuttaa lukijoita. Timo Vihavainen kirjoitti 3.8. kirjoituksessaan Suomen kuva ja lehdistön vastuu seuraavaa:

”...lehdistö ei ole vain kollektiivinen agitaattori ja propagandisti, vaan myös kollektiivinen organisaattori. Ei lehdistön tehtävänäkään näköjään toimittajien mielestä enää ole totuuden kertominen, vaan poliittinen taistelu.”

”Tämä tie saattaa olla lyhyt. Mikäli ei enää oteta päämääräksi totuuteen pyrkimistä eli laatua, on mahdollista saavuttaa vain tietyn, rajoitetun kansanosan kannatus, mutta tuskinpa edes sen kunnioitusta. Mikäli lehti antaa aihetta pitää itseään valheellisena ja puolueellisena, se ansaitsee omalla toiminnallaan lukijakunnan halveksunnan ja voi pian jäädä vaille tilaajia.”

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivityksestä lähtenyt kohu kertoo poliittisesta aktivismista ja sen organisoinnista. Valheellisuutta ja puolueellisuutta taas lukijat todistavat joka päivä lehden toimituksen aikaansaannoksia lukiessaan.

Ota tässä pari esimerkkiä viime päiviltä. Västeråsin puukotuksen jälkimainingeissa Helsingin Sanomat rauhoittelee lukijoita Elina Kervisen kirjoittamassa artikkelissa. Siinä yritetään antaa lukijoilla käsitys Ruotsista aiempaa turvallisempana maana, jossa väkivaltarikollisuus on itse asiassa vähentynyt. Seksuaalirikostenkin määrä on jutun mukaan pysynyt vakaana. Sanallakaan jutussa ei mainita sitä, että viimeisen 25 vuoden aikana niiden määrä on tasaisesti noussut siinä määrin, että voidaan puhua trendistä. Affen tilastoblogin kuvaajassa näkyy, miten raiskausten määrä on noussut vuodesta 1975 alkaen. Sattumoisin tuon aikajakson aikana Ruotsiin on tietoisesti rakennettu monikulttuurista yhteiskuntaa.

Jutusta paistaa samanlainen tarkoitushakuisuus kuin lehden Nyt-liitteen Malmön tilannetta kuvaavasta jutusta. Toimittaja Maria Petterssonin kirjoituksessa pilkataan niitä, jotka ovat luonnehtineet Malmön tilannetta vakavaksi. Malmössa sijaitsee maan tunnetuin monikulttuurinen lähiö Rosengård ja viime aikojen uutisissa kaupunki esiintyy lähinnä jengien välisten ammuskelujen ja räjähtelevien käsikranaattien takia. Toimittaja Petterssonin irvokkaassa artikkelissa ei kuitenkaan ole tarkoitus kertoa totuutta vaan ilveillä ja pilkata niitä, jotka pitävät Malmön tilannetta varoittavana esimerkkinä hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen seurauksista.

Vääristellyn ja tarkoitushakuisen uutisoinnin tavoitteena on mitätöidä Perussuomalaisten kansanedustajien kuvaukset Ruotsista epäonnistuneena monikulttuurisena yhteiskuntana. Toimittajat ovat tässä aktiivisia poliittisia toimijoita, eivät neutraaleja tarkkailijoita ja raportoijia, jollaisina he itse mielellään esiintyvät silloin, kun heidän työtään arvostellaan.

Helsingin Sanomat on puolensa valinnut eikä lehti voi uudistua vaan tuhoutuu väistämättä, koska todellisuudella on taipumus rikkoa fantasiat ja totuus tulee lopulta ilmi myös kaikkein hyväuskoisimmille eli niillekin, jotka nykyisin käyttävät Helsingin Sanomia pääasiallisena uutislähteenä ja rakentavat maailmankuvansa sen varaan.

Lukijoita opetetaan olkiukoilla

Pääkirjoitussivu kertoo lehden linjasta. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivujen jutuista tulee usein mielikuva siitä, kuinka valistuneet toimittajat saarnaavat ylhäältä päin sivistymättömille plebeijeille. Valitettavasti kirjoittaja ei itse aina tunnu olevan perillä käsiteltävästä asiasta.

Paavo Rautio kirjoittaa 12.8. päivätyssä kolumnissaan, kuinka Suomen ei kannata tavoitella monokulttuuria, koska muutoin on edessä Ruandan ja Pohjois-Korean tie. Kyseessä on oppikirjaesimerkki olkiukkoargumentoinnista, eli kirjoittaja kuvittelee, että monikulttuuri-ideologian arvostelijat haluaisivat ”monokulttuuria” (kyse ei ole hiihtokengistä). Rautio kirjoittaa:

”Suomi on jo monikulttuurinen. Jos tavoitteena on viedä sitä kohti monokulttuuria – yhdenmukaista, yksilajista ja särötöntä –, silloin pitäisi muistaa biologiastakin tuttu fakta: monokulttuurit ovat haavoittuvia ja taantuvia.”

Kirjoittaja ei selvästikään ole ymmärtänyt, mistä koko monikulttuurikeskustelussa on pohjimmiltaan kyse. Palsta on silti pitänyt täyttää, vaikka Rautio olisi tehnyt kaikille palveluksen jättämällä sen tyhjäksi.

Rekrytointipolitiikka

Helsingin Sanomien rekrytointipolitiikka kertoo myös lehdestä ja sen toimituksen poliittisista asenteista. Ensinnäkin lehti on pestannut vakiokolumnistiksi entisen Kansan Uutisten päätoimittajan Yrjö Raution. Hän saa esitellä vasemmistolaisia mielipiteitään lehden sivuilla joka toinen viikko. Itse lopetin Apu-lehden tilauksen suurelta osin Raution kolumnien takia. En tiedä, kirjoittaako Rautio yhä Apu-lehteen. Lehden kannalta toivon, että ei.

Toinen tähtirektrytointi on Turun Sanomista potkut saanut, Faktabaaristaan palkittu Tuomas Muraja. Hänen edesottamuksistaan olen kirjoittanut jo vuonna 2011. Muraja vaikuttaa häiriintyneeltä persoonalta, jolta voi odottaa mitä tahansa. On käsittämätöntä, miten hänen palveluksiaan on katsottu tarvittavan maan suurimmassa päivälehdessä.

Jihad MV-lehteä vastaan

Kirjoitin viime maaliskuussa nettiin ilmestyneestä julkaisusta, jonka maine on suurelta osin ansaitusti melko kyseenalainen. Ilja Janitskin julkaisee Barcelonasta käsin uutissivustoa, jonka sisältö on suurimmalta osaltaan kopioitu muista internetistä löytyvistä lähteistä. Kopiointi tehdään usein ilman lupaa ja joskus lähdettä mainitsematta. Tosin jälkimmäisessä kohdassa lehti on parantanut käytöstään.

Itse suhtaudun varauksella Janitskinin julkaisuun, koska se on ehkä liian venäjämielinen ja sallii Suomen vastarintaliikkeen edustajien näkyvän läsnäolon sivustolla. Tästä huolimatta lehden jutut osuvat joskus asian ytimeen erityisesti silloin, kun valtamedia kertoo muunneltua totuutta. MV-lehti on myös valtamediassa saanut kohtuuttomasti huomiota. Valtamedia on varoitellut lukijoitaan lehdestä, koska se ei noudata ”hyvää journalistista tapaa”.

Joissakin asioissa todellisuus ohittaa villeimmätkin kuvitelmat. Oheisissa (1, 2 ja 3) MV-lehdessä julkaistuissa keskusteluissa Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Murajan käytös kertoo suuresta egosta, mahdollisesta humalatilasta ja uskomattomasta röyhkeydestä. Muraja ei epäröi uhata keskustelukumppaniaan ilmiannolla poliisille. Hän myös käyttää työnantajansa nimeä keskustelussa painostuskeinona. Toimittajan käyttäytyminen vaikuttaa sellaiselta, jota nähdään television sketsiohjelmissa.

Nähtävästi Sanoma lehtitalona seisoo huonosti käyttäytyvän toimittajansa takana. Yhtiö nimittäin aikoo yhdessä Otavamedian kanssa haastaa MV-lehden oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista. Helsingin Sanomien päätoimittaja Päivi Aittokoski sanoo, että MV-lehti on julkaissut parikymmentä Helsingin Sanomien, Taloussanomien tai Iltasanomien julkaisemaa artikkelia. Aittokoski toteaa:

”Tämä on törkeää toimintaa. Ryhdymme oikeustoimiin asian selvittämiseksi.”

En tässä puolustele MV-lehden toimintaa. Toisaalta oikeustoimet kertovat jonkinlaisesta suhteellisuuden tajun puutteesta. Valtamedian lukijat eivät vähene MV-lehden kaltaisten toimijoiden takia, vaan lehtien oma sisältö ei enää nettimaailmassa ole kilpailukykyistä, koska tarjontaa ja vaihtoehtoja on käytännössä rajattomasti.

En toivo oikeusjutulle menestystä kuten en myöskään päivystäjän desantin tekemälle rikosilmoitukselle Tuomas Murajan edesottamuksista. Venäläiset ovat itseään suvaitsevaisina pitäville luvallista riistaa, joista saa sanoa mitä tahansa. Eksoottisempien kansojen kohdalla on toisin.

Oikeusjutussa mediataloilla on vain hävittävää. Vaikka ne voittaisivatkin jutun, Janitskinilta tuskin irtoaa korvaukseksi edes oikeudenkäyntikuluja. Raastupa ei myöskään tuo lehtien menettämää lukijoiden kunnioitusta takaisin. Siihen tarvitaan muita keinoja mutta en pidättele hengitystäni niitä odotellessa.

18 kommenttia:

  1. MV-lehti, niin kyseenalainen (mukamas) kuin onkin, on saavuttanut kansan syvimmät rivit.

    Käytän aina aivopesumittarina(pallona) juntimpia sukulaisiani facebookissa. siinä missä he aikoinaan linkittivät HS & yle & iltasanomat osastoa, on anti nykyään pelkkää MV & iltasanomat osastoa.

    Tämä ilmiö on ollut erittäin mielenkiintoinen. Tuo tietty hällä väliä politiikasta-kansanosuus kirjoittelee ääneen omalla suloisella tavallaan erittäin nuivista asioista.

    VastaaPoista
  2. Hyvä analyysi, kiitos. MV-lehden haastaminen oikeuteen on sinänsä perusteltua, mutta eihän nettijulkaisulta mitään rahoja saada eikä se toimi edes varoittavana esimerkkinä. Jos Hesari julkaisee juttunsa netissä, niin ne ovat vapaasti kopioitavissa. Hesari haluaisi mainostulojen takia saada klikkauksia, ja jos artikkelit on julkaistu kokonaisuudessaan MV-lehdessä (ilman linkkiä), niin sehän toki vähentää klikkauksia. Hesari on kokeillut surullisenkuuluisaa maksumuuriaan, mutta kun se ei toimi (opettelisivat nettiaikakauden tavoille eivätkä kiukuttelisi tuulimyllyjä vastaan) niin laitetaan kuukausipalkkaiset yhtiön juristit tienaamaan palkkaansa. Surullinen kuvio.

    MV-lehti sai yllättävän helposti niskalenkin maan johtavista mediataloista, jotka eivät suostu hyväksymään degitaalisen murroksen aiheuttamaa muutosta liiketoiminnalleen. Hesarilla ei ole patentteja toisin kuin Nokialla, joka selvisi niillä yli selvitystilan (ja toki paksulla kassallaan). Hesarilla ei ole Nokian kaltaista etuoikeutta omistaa toimialan yleisiä ja arvostettuja toimintatapoja, joten se heiluu kuin se kuuluisa hullun miehen mulkku.

    Hesarin laskeva kurssi on vain kuumemittarin tavoin oire, todellinen ongelma on toimituksen helvetin heikko taso, josta linkittämäsi Murajan raivopäisyys on syyn tausta. Murja taistelee työnantajansa puolesta pitääkseen tulonlähteensä, vaikka toimittajan pitäisi kyetä tuottamaan sellaista sisältöä, että siitä joku muu maksaisi kovemman hinnan kuin Hesari. Jos Murajan jutut olisivat oikeasti rahanarvoisia, hän voisi myydä niitä MV-lehdelle ja saada sen klikkaukset kasvuun ja oikeuttaa oma tulonlähteensä.

    Yksi syy median rappiotilaan on juuri se, että toimittajien ymmärrys talouden lainalaisuuksista on tolkuttoman huono johtuen pääosin heidän aatteellisesta (lue: sosialistisesta) taustastaan. He taistelevat stalinin puolesta saadakseen leipänsä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Aseet tappaa MV:n kaltaiset roskajulkaiset on medialla: jos he pyrkisivät objektiivisempaan tiedotukseen ja kaunistelemattomuuteen, katkeaisi huhujen levittäjiltä siivet. Niin kauan kuin ihmisillä on vaikutelma, että tietoja pimitetään esimerkiksi maahanmuuttoasioissa, käännytään myös paskalehtien puoleen.

    Olet hallituksen vastainen ja Suomen vastainen eli epäisänmaallinen, koska et kunnioita perustuslakiamme.

    Tämä kohta on ehdottomasti tärkein osa keskustelusta. Tuossa kiteytyy suvaitsevaiston asenne ja vieläpä omin sanoin, siinä olisi ainesta viralliseksi banneriksi. Kaikki parhaudet löytyvät:

    1) legalismi, jota voi pitää rappion asteena. Ihmiset eivät kunnioita lakeja vain siksi, että ne ovat lakeja. Niillä on oltava merkitys ja perustuslakiakin täytyy muuttaa, jos se on paska. ”Perustuslakia ei voi muuttaa, koska se on hyvä ja se on hyvä, koska se on perustuslaki”. Hyvää ajattelua.

    2) Isänmaallisuuden merkityksen vääristäminen. Milloin isänmaallisuudesta tuli yhtäpitävä lakiuskollisuuden kanssa? Uusia lakejahan eduskunnassa koko ajan säädetään, eikä kansanedustajia maanpettureina pidetä. Perustuslaki on vaikeimmin muutettava ja syystä, mutta se ei tarkoita sen muuttumattomuutta. Epäisänmaallisuutta nykystandardeilla olisi siis rasismi ja islamin pilkkaaminen, koska jumalanpilkkalaki.

    3) Hallituksen vastaisuus. Tuo on ehdotonta huippua, kuin itäsaksalaisen tai ryssän suusta. Kas kun ei sano "puolueen vastaisuus", koska mitä muuta nykyiset isot puolueet ovat kuin yksi iso NKP? Isänmaallisuuden ei pidä koskaan merkitä hallitususkollisuutta. Tai ehkä se voisi olla sitäkin, jos hallitus olisi sen arvoinen. Jos oikeasti uskoisin, että he olisivat vastuunkantajia ja valmiita uhraamaan itsensä yhteisten asioiden eteen, voisi lojaliteetti tulla kyseeseen. Mutta nykyisten pyrkyrien hyväksi en uhraisi partakarvaakaan, eikä minulta toistaiseksi ole uskollisuudenvaloja heille vaaditukaan.

    Mutta niin, "hallituksen vastaisuus". Kannattaa painaa tuo tarkasti mieleen, ei kannata unohtaa mitä porukkaa nämä nilviäiset pohjimmiltaan ovat. Näillä olisi ollut kissanpäivät Neukkulassa.

    VastaaPoista
  6. KT: Muraja on "palkittu journalisti" eli hänen ja muutaman muun yhteinen apurahalla rahoitettu hanke nimeltä Faktabaari palkittiin Bonnierin palkinnolla. Kuinka moni on käynyt "Faktabaarissa" ja vakuuttunut sisällöstä? Ainakin kollegat olivat vakuuttuneita.

    Taantuva toimiala ja sisällön laatu käyvät käsi kädessä. Kun tulot putoavat, silloin leikataan ja se näkyy lyhyellä tähtäimellä kiireessä tehtyinä juttuina ja pitkällä tähtäimellä siten, että kaikkein lahjakkaimmat eivät hakeudu valtamedian journalisteiksi. Lopputuloksena on itse itseään ruokkiva kierre, jonka tuloksena tähtisilmäiset vihreät hippitytöt yrittävät saarnata lukijoille. Lopputulos on lähinnä surkuhupaisa.

    Feyris Nyannian: Jos elettäisiin 80-lukua, MV-lehti olisi Hymy tai Nykyposti eli lehti, joka vetoaa kansaan mutta jota kukaan ei ota vakavasti.

    Korppi: "Niin kauan kuin ihmisillä on vaikutelma, että tietoja pimitetään esimerkiksi maahanmuuttoasioissa, käännytään myös paskalehtien puoleen."

    Juuri näin. Jos valtamedia ei kerro, pitää kaivaa viemäreistä. Ruotsissa tosin aluskasvillisuudesta on kehittynyt todella kattava vaihtoehtomedia ehkä kattavampi kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa.

    VastaaPoista
  7. Tässä Markkinointi ja Mainonta -lehden Janitskin-juttu:

    http://www.marmai.fi/uutiset/mvlehden+kustantaja+hyvaa+hyvyytta+tata+teemme/a2318844

    Tuosta uskon kyllä sen, että ei MV-lehti mikään kultakaivos ole. Toisaalta siitä ei myöskään yksinään ole vaihtoehtomediaksi. Tarvitaan vähän enemmän omaa panosta.

    VastaaPoista
  8. Jo palkinnon antajan nimi Bonnier kertoo paljon palkinnon saajasta. Hieman samaan tapaan kuin Norjan Nobelin rauhanpalkinto saajastaan, vaikka Jagland heitettiinkin sieltä ulos.

    Myös maailmalta kuuluu hyvää. The Guardian ja NYT taistelee samojen ongelmien kanssa kuin HS.

    Mutta YLE se vaan porskuttaa kaikkien Suomen puolueiden tuella.

    VastaaPoista
  9. Kari: Palkinnon suhteen olet toki oikeassa. Saska Saarikoski valittiin samassa yhteydessä vuoden journalistiksi.

    Edellisessä viestissä kerroin ruotsalaisesta vaihtoehtomediasta. Yksi tällainen on Youtubessa julkaiseva Granskning Sverige, joka tässä seuraavassa miettii syitä, miksi moderaattijohtaja Fredrik Reinfeldt kannattaa vapaata maahanmuuttoa. Näitä taustoja on turha etsiä ruotsalaisesta valtamediasta. Ohjelmassa tehdään yleensä puhelinhaastatteluja. Tällä kertaa haastatellaan mm. Fredrik Reinfeldtin isää, joka ei jaa poikansa käsityksiä maahanmuutosta.

    https://www.youtube.com/watch?v=5FbyI6nYDII

    VastaaPoista
  10. Mä en kyl usko noihin juttuihin, että "porvarijohtajat" olisivat halunneet kasvattaa maahanmuuttoa tuhotakseen sosiaalidemokraattisen hyvinvoinnin. Maahanmuutto kasvattaa nimenomaan köyhien lukumäärää väestössä, eikä "oikeistolaiseen" aatemaailmaan kuulu ajatus köyhyyden lisäämisestä.

    Mutta hauska ajatella, että Reinfeldin isä ei ole Fredrikin linjoilla tässä(kään) asiassa. Fredrik on Cark Haglundin, Alex Stubbin ja Jyrki Kataisen tavoin henkilö, jolta puuttuu käsitys hyvästä ja pahasta. Heille on ihan se ja sama mitä muille tapahtuu, kunhan omat nilkat eivät kastu. Tuollaisia ihmisiä on 85% väestöstä. Parlamentin määrävähemmistöjen purku oli vakava virhe, josta Aho ja Viinanen päättivät aikoinaan edellisessä lamassa.

    VastaaPoista
  11. "Mä en kyl usko noihin juttuihin, että "porvarijohtajat" olisivat halunneet kasvattaa maahanmuuttoa tuhotakseen sosiaalidemokraattisen hyvinvoinnin. Maahanmuutto kasvattaa nimenomaan köyhien lukumäärää väestössä, eikä "oikeistolaiseen" aatemaailmaan kuulu ajatus köyhyyden lisäämisestä."

    Eivät porvarijohtajat vaan porvarien nuori polvi, joka itse asiassa kannatti vapaata taloutta ja vierasti sosse-Ruotsia, jossa ay-liike oli vahva eikä yrittäjyyttä arvostettu. Ruotsalaiset libertaarit kannattavat yleisesti vapaata maahanmuuttoa mutta ilman avokätistä sosiaaliturvaa.

    On mahdollista, että osa näki maahanmuuton keinona heikentää sosse-Ruotsia. Tätä ohjelmassa yritetään väittää. Nimenomaan Reinfeldtin henkilökohtaiset antipatiat SD:tä kohtaan näkyvät selkeästi tämän julkisissa esiintymisissä. Reinfeldtin johdolla moderaatit ovat myös puhuneet voimakkaasti työperäisen maahanmuuton puolesta. Sosse-puoli näkee työperäisen maahanmuuton keinona heikentää ay-liikkeen asemaa. Reinfeldt myös liittoutui Ympäristöpuolueen kanssa maahanmuuttokysymyksissä ja eristi Ruotsidemokraatit päätöksenteosta.

    Ohjelmassa väitettiin, että maahanmuutto ja sitä kautta tuleva sosiaaliturvan heikkeneminen pakottaa ihmiset yrittämään, kun taas perinteinen sosse-Ruotsi suosii turvallisuushakuisuutta.

    90-luvulla Reinfeldt oli Ruotsin moderaattien nuorisojärjestön puheenjohtaja ja mielipiteiltään lähellä libertaareja.

    VastaaPoista
  12. Jatkokommentti vielä edelliseen...

    Ruotsissa maahanmuuttoportit on avattu selälleen yleensä porvaripuolueiden hallituskausilla, ensin 90-luvun alussa Carl Bildtin ja myöhemmin Reinfeldtin pääministerikaudella.

    VastaaPoista
  13. Samanlainen kehitys on ollut myös Tanskassa ja Norjassa.

    Ideologisen maahanmuuton aloittivat sosialidemokraatit -70 luvulla tuomalla vasemmistolaisia palestiinalaisia ja chileläisiä Pohjolaan omiin tarpeisiinsa. Sittemmin tulivat Balkaanit. jne.
    Maahanmuuttoa ovat jatkaneet ja sittemmin kiihydyttäneetkin, suuripiirtein samanlaista arvomaailmaa edustaneet liberaalit, libertaanit, kokoomuslaiset ja kristilliset hallitukset.

    Maahanmuutto, eli maailman laajuinen migraatio on viritetty nykyiseen hallitsemattomaan tilaansa YK:n johdolla ja Punaisen ristin sekä muiden ihmisoikeusjärjestöjen avulla. Suurin migraation aiheuttaja ja hyötyjä on ollut islam tai rikollinen-ja laillinen maahanmuuttoteollisuus .

    Maahanmuuttajatkin ovat samalla muuttuneet. Sosialismi tai yrittäjyys on saanut vääntyä islamilaiseen tai afrikkalaiseen suuntaukseensa.

    VastaaPoista
  14. Murajan sekoiluista on tehty rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.

    http://mvlehti.net/2015/08/14/helsingin-sanomia-kohtaan-tutkintailmoitus-kunnianloukkaus/

    VastaaPoista
  15. Miten se meneekään, sossut ja porvarit ryhtyivät kannatamaan maahanmuuttoa eri tai vastakkaisilla motiiveilla? Jos joku tietä paremmin, saa kertoa.

    Sossut vastustivat ulkomaisen halpatyövoiman tuomista ettei niiden takia aleta polkemaan palkkoja. Sen sijaan sossuille kelpaa sosiaalimamut, koska ne eivät vie töitä eivätkä polje palkkoja. He vievät "vain" verotuloja joista kustannetaan heidän saamat sosiaalietuudet ja palvelut. Lisäksi heistä voi saada äänestäjiä.

    Porvarit halusivat halpatyövoimaa että saisivat poljettua palkkoja alemmas. Sen sijaan porvarit eivät kai sinällään halua sosiaalimamuja koska sosiaaliedut ja palvelut kustannetaan veroilla eikä porvari halua maksaa veroja. Ellei sitten porvarit laskelmoi siten että sosiaalimamuistakin saa halpatyövoimaa ja pimeää työvoimaa? Ne eivät kuitenkaan tuo porvareille äänestäjiä.

    Tage Erlanderin aikana (1946-1969) Ruotsissa oli töissä esim. suomalaisia ja jugoslavialaisia joten maassa olevat ulkomaalaiset tekivät töitä. Erlander ei ollut semmoinen kuin ideologisesti orientoitunut kuin Olof Palme. Oliko Erlander semmoinen "vanhan ajan" kansankoti-sossu? Erander oli myönteinen Israelia kohtaan, toisin kuin myöhemmät sossut, jotka ovat olleet arabimyönteisiä. Erlander kertoi sossujen puoluekokouksessa että Israel voitti kuuden päivän sodan. Puoluekokouksen osallistujat nousivat ja antoivat aplodit.

    Ruotsissa oli porvarihallitus 1976-1982: Fälldin I, Ulsten, Fälldin II ja Fälldin III. Minkälaista oli noiden mamupolitikka verrattuna sossuihin tai myöhempiin porvarihallituksiin?

    VastaaPoista
  16. En ole innokkaasti mitään lehtiä tilannutkaan.
    Kaikki nämä ovat olleet turhia kohuja, James Hirvisaari
    Olli Immonen. Jos olisi punavihreät silmälasit, olisi
    kauhistuttavia.

    Kirjastossa lukee. Miksi tilata että saisi lukea Jukan
    kiukuttelua?

    Jukka Ukkola on muuten saanut aikaan järkyttävän kolumnin
    Suomen Kuvalehteen. Jukka ei nyt vaan tykkää, mikä näkyykin
    kiukutteluna.

    VastaaPoista
  17. Analyysisi nykymedian tilasta on varsin osuva. Ei uutisilla enää myydä lehtiä, eikä klikkauksia kerääviä nettijulkaisuja. Niitä myydään mielipiteillä, skandaalilla ja valitun näkökulmaan mukaisesti väännetyllä tekstillä.

    Toki jokainen uutinen värittyy sen kokevan ihmisen mielipiteillä, mutta aikaisempina vuosikymmeninä on journalistien tullut jonkinlaisen konsensuksen mukaisesti pyrkiä julkaisemaan juttuja objektiivisesta näkökulmasta. Nykyisin kun tutkii yhtään tarkemmin julkaistua uutista alkaa tilanteesta paistaa läpi räikeä ennakkoasetelma. Kaikkein häiritsevintä mielestäni tässä ennakkoasetelmauutisoinissa on mielestäni se että tällainen asetelma on jo valmiiksi olemassa, ennenkuin mistään uutisiin saatavasta jutusta on tietoakaan.

    Jäin pohtimaan sitä että rehellistä uutisointia ei tunnu löytyvän enää oikeasti mistään. Suurin osa uutisoinnista lähtee aina liikkeelle asetelmasta : "meillä on totuus, ja sen valossa asiat näyttävät tältä". Ja kaikesta tästä asemiinsa saadaan huonojen journalististen kirkkojen mukaisesti aikaan juttu mikä on näennäisen objektiivinen, mutta ei kestä kyseenalaistusta. Rehellisen uutisoinnin kanava tuntuu enää nykypäivänä löytyvän pelkästään internetin pimeimpään nurkista, blogeista, jossa ihmiset kertovat avoimesti sitä mitä ovat itse olleet uutisista tai tapahtumista mieltä. Surullista on että tämä joudutaan oikeusvaltiossamme tekemään nimimerkin takaa kivitalotuomion pelossa.

    VastaaPoista
  18. Olisi luullut (ja toivonut) että kun eräät kansanedustajat poistuvat eduskunnasta, saisimme olla rauhassa heidän mielipiteiltään mutta YLE kyllä jaksaa. Esko-Juhani Tennilä pääsi pitämään kolumnejaan Yle Radio 1:n ajankohtaisohjelmassa ja Osmo Soininvaarakin on höpöttämässä omiaan lähes jokaisessa Ylen kissanristiäisohjelmassa. Onneksi radiossa on se kuuluisa nappi josta saa toosan suljettua.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.