Oikeamielisten mellakka

Ruotsissa oikeamielinen suvaitsevaisto närkästyi Ruotsidemokraattien mainoskampanjasta niin, että mellakoiva väkijoukko ryntäsi Östermalmstorgin metroasemalle ja repi mainokset alas. Oheiselta videolta voi katsoa iskulausetta ”Inga rasister på våra gator” (Ei rasisteja meidän kaduillemme) huutavan väkijoukon toimintaa.

Ruotsidemokraattien mainoskampanja oli suunnattu järjestäytynyttä kerjäämistä vastaan. Tukholman kadut ovat viimeisen vuoden aikana täyttyneet romanikerjäläisistä, joita oli silmiinpistävän paljon, kun itse viimeksi kävin kaupungin keskustassa viime keväänä.

Kampanjan englanninkielisissä teksteissä pyydettiin turisteilta anteeksi kerjäläisongelmaa ja sanottiin, että maan hallitus ei tee asialle mitään. Oikeamielinen Svenska Yle otsikoi sekin näyttävästi, kuinka Ruotsidemokraattien kerjäläisvastainen kampanja ”järkyttää Ruotsia”. Todellisuudessa se järkyttää vain vasemmistoa, joka keräsi paikalle tuhatkunta mielenosoittajaa. Vasemmisto esiintyy Ruotsissa ja kaikkialla muuallakin mielellään ”kansan” nimissä, vaikka se edustaa vain itseään. Kansan hiljainen enemmistö on hiljaa kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa.

Luonnollisesti oikeamielisen suvaitsevaiston edustajat ovat tehneet mainoskampanjasta ahkerasti ilmiantoja oikeuskanslerille, joka tutkii, syyllistyykö kampanja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Ruotsidemokraattien lisäksi myös Tukholman liikennelaitoksen väitetään syyllistyneen samaan rikokseen, kun se on sallinut Ruotsidemokraattien julisteet.

Onko Ruotsi demokratia?

On mielekästä kysyä, onko Ruotsi oikea demokratia. Snaphanen-sivustolla tähän kysymykseen vastataan seuraavasti:

”Puitteet ovat demokraattiset mutta sitoutuminen demokratian toimintaperiaatteisiin on puutteellinen. Kun lehdistö sensuroi vuosikausia julkisesta keskustelusta tietyt näkemykset, joita voi ilmaista vain internetissä, ja kun ihmisiä voi sulkea pois ammattiyhdistystoiminnasta poliittisten mielipiteiden takia tai lukion opettajalle annetaan potkut väärien mielipiteiden johdosta tai vangitaan taitelijoita kuvien piirtämisen takia tai taivuttamalla demokratian pelisääntöjä suljetaan tietty puolue pois päätöksenteosta (Joulukuun sopimus), aito demokratian henki ei toteudu eli suvaitsevaisuus toisin ajattelevia kohtaan.”

68-sukupolven arvomaailma eli vasemmistoliberalismi on Ruotsissa lyönyt itsensä läpi koko yhteiskunnan, poliittisen kentän ja valtiokoneiston ehkä voimakkaammin kuin missään muualla Euroopassa. Sille ei ole löytynyt vuosikymmeniin vastusta ja se murskaa kaiken vastarinnan armotta ja tuhoaa väärin ajattelevien elämän, jos nämä eivät sopeudu konsensukseen.

Joulukuun sopimuksen (Decemberöverenskommelsen) kaltainen tekele tuskin olisi mahdollinen missään muussa Pohjoismaassa. 27.12.2014 solmitussa sopimuksessa vasemmisto ja porvariblokki sopivat keskenään vallanjaosta vaalien jälkeen useaksi vuodeksi eteenpäin. Sopimuksen mukaan eniten ääniä saanut blokki valitsee pääministeriehdokkaan ja muodostaa hallituksen. Vähemmistöhallitus saa myös aina budjettinsa läpi eikä budjetista saa poiketa. Kolme politiikan osa-aluetta (puolustus ja turvallisuus, eläkkeet ja energia) jätettiin avoimesti keskusteltaviksi.

Virallisesti tavoitteena oli välttää joulukuussa 2014 nähdyn kaltainen hallituskriisi. Todellisuudessa sillä yritetään eristää Ruotsidemokraatit vuosiksi eteenpäin poliittisesta päätöksenteosta. Suurelta osin joulukuun sopimuksen ansiosta Ruotsidemokraatit on tasaisesti kasvattanut kannatustaan mielipidetiedusteluissa. Viimeisimmässä Sention kannatuskyselyssä puolue nousi jo toiseksi suurimmaksi 23,3 prosentin kannatuksella. Maltillinen kokoomus oli jäänyt taakse 20,8 prosentin kannatuksellaan ja vain sosiaalidemokraatit olivat suurempia 24,1 prosentillaan. Mikäli sopimus osapuolten välillä pitää, on mahdollista, että Ruotsidemokraatit nousee suurimmaksi puolueeksi seuraavissa valtiopäivävaaleissa.

Suomalainen suvaitsevaisto voi vain haaveilla ruotsalaisten aateveljiensä ja -sisartensa ideologisesta sitoutuneisuudesta ja ennen kaikkea vallasta. Vaikka Immoskaustin jälkeisessä Meillä on unelma -konsertissa oli tiettyjä pelottavia piirteitä, jotka ennakoivat samanlaista kehitystä tännekin, täällä tullaan vielä kaukana perässä.

Suomenruotsalainen media yrittää toki aktiivisesti tuoda ruotsalaista raudanlujaa suvaitsevaista konsensusta Suomeen, mutta tulokset ovat jääneet puolinaisiksi. Myöskään äärivasemmisto ei ainakaan vielä ole onnistunut luomaan ruotsalaisten aatetoveriensa kaltaista poliittista terroria tänne. Ruotsia on Suomessa pidetty vuosikymmenet mallimaana ja monet pitävät vieläkin. Ruotsalaista politiikkaa tulee kuitenkin pitää varoittavana esimerkkinä, ei esikuvana.