Ääliövasemmiston ajatuksia ei yleisesti kannata kommentoida, koska ne edustavat sellaista typeryyden tasoa, johon moni ei pysty edes ponnistelemalla. Kaksi Vapaa Liikkuvuus -järjestön aktivistia on päässyt kirjoittamaan pääosin veronmaksajan rahoilla kustannettuun Voima-lehteen artikkelin ”R niin kuin rasismi”.
Blogikollegani Kullervo on lanseerannut termin ”työmarkkinatukivallankumouksellinen” kuvaamaan näitä todellisesta elämästä vieraantuneita arjen sankareita. Termi on hyvä, koska työssä käyvä veronmaksaja viime kädessä kustantaa vallankumouksellisten yritykset horjuttaa yhteiskunnan perustuksia.
Rasismi lyömaseena
Sanan rasismi merkitystä on viime vuosina kovasti laajennettu. Kun rasismi ennen tarkoitti ihmisten konkreettista syrjintää rodun perusteella, sillä yoidaan tarkoittaa lähes mitä tahansa negatiivista sanaa pyhän toiseuden edustajasta. Jopa tilastollisten tosiasioiden esittäminen rasismia, jos tilastot osoittavat vähemmistöryhmän syyllistyvän suhteellisesti useammin rikoksiin kuin valtaväestö.
Sitten on vielä rakenteellista rasismia, joka estää vähemmistöjen nousun yhteiskunnassa ansaitsemalleen tasolle, ja ”piilorasismia” eli sellaista, joka ei salaisen luonteensa takia tule esille. Yhteistä näille rasismin muodoille on, että niistä voidaan syyttää vain valkoihoista heteromiestä. Vähemmistöjen edustajat itse eivät voi syyllistyä rasismiin. Jos syyllistyvätkin, se on täysin hyväksyttävää, koska se on vain reagointia valkoihoisen heteromiehen harjoittamaan sortoon ja oikeutettua valkoisen heteromiehen hallitsemien siirtomaavaltojen aikanaan tekemien vääryyksien valossa.
Rasismin lavennettu määritelmä käy hyvin ilmi Anna Rastaan kirjoittamasta esseestä ”Rasismi – oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia”. Rastaan kirjoitus on kaikkiaan pitkäpiimäistä luettavaa, mutta teksti kertoo halusta laajentaa rasismin rajoja ja nähdä sitä mahdollisimman monella eri elämänalueella.
Tekstin joukosta löytyy toki helmiä. Seuraava näyte kertoo, miten esoteerisella tasolla rasismia käsitellään:
"Juuri rodullistamisprosessien seurauksena etnisyys ei ole kaikille samalla tavalla näyttäytyvä valinnainen identiteetti." Kyseessä ovat katseet, jotka diskriminoivat jonkun etnisen hierarkian alimmille portaille. Kun katsotte ulkomaalaista, rodullistatte häntä, koska "Toinen ei voi koskaan olla samanarvoinen"
Tuon keksimiseen tarvitaan akateeminen loppututkinto. Vääränlainen katse edustaa rasismia.
Seuraavaksi otetaan näyte Könösen ja Himasen Voima-lehdessä julkaistusta artikkelista:
”Rasismi on viime kädessä länsimaiselle politiikalle tyypillinen tapa luoda eroja ja hierarkioita väestön sisälle.”
Kirjoittajat tuntuvat kuvittelevan, että toiseutta edustavissa yhteiskunnissa ei ole samanlaista tendenssiä tai että toiseuden edustajat eivät itse luokittelisi ihmisiä. Myös Könösen ja Himasen kaltaiset luokittelevat ihmisiä hyviin ja pahoihin. Hyvät ajattelevat kuin he itse, ja pahat ovat eri mieltä.
Maahanmuuttokritiikki on rasismia
Könonen ja Himanen tuntuvat olevan käärmeissään maahanmuuttokritiikin saamasta vähäisestäkin julkisuudesta:
”Onneksi Suomessa ei ole rasisteja vaan ainoastaan maahanmuuttokriitikoita. Poliitikot ja media ovat omaksuneet varauksetta uusrasistien vaatimuksen avoimesta maahanmuuttokeskustelusta. ”
Termi uusrasisti on hyvä. On mahdollista, että sen käyttö leimakirveenä lisääntyy jatkossa. Teksti jatkuu:
”Tämä ”asiallinen ja kiihkoton” väittely toimii internetin keskustelupalstojen suosikkiavauksen ”en ole rasisti, mutta...” -logiikalla. Yleisellä tasolla käyty keskustelu ”maahanmuuton ongelmista” paikantaa nämä ongelmat aina maahanmuuttajien syyksi ja luo siten osaltaan tilaa pommi-iskuille vastaanottokeskuksiin. ”
Tuota ”En ole rasisti, mutta” -avausta käyttävät nykyisin vain noviisit eli se on jo passé. Mitä enemmän Anna Rastas laajentaa rasismin määritelmää, sitä vähemmän tuollaista avausta edes tarvitaan. Me ollaan rasisteja kaikki, kun oikein silmiin katselee, tai ainakin piilorasisteja.
Maahanmuuton ongelmista ei lisäksi syytetä maahanmuuttajia vaan poliitikkoja ja virkamiehiä, kuten oikein onkin. Ei ole rikollista etsiä itselleen ja perheelleen parempaa elämää tai hyödyntää hyväuskoisia hölmöjä, jotka haluavat osoittaa oman moraalisen erinomaisuutensa elättämällä onnenonkijoita veronmaksajan rahalla ja ihmisoikeuksien nimissä.
Uusrasismin seurauksista kirjoittajilla on vankka käsitys:
”Yleisellä tasolla käyty keskustelu ”maahanmuuton ongelmista” paikantaa nämä ongelmat aina maahanmuuttajien syyksi ja luo siten osaltaan tilaa pommi-iskuille vastaanottokeskuksiin.”
Kirjoittajat sälyttävät vastuun Syvälammen vastaanottokeskuksen ulkopuolella räjähtäneestä pommista uusrasististen maahanmuuttokriitikkojen niskoille. Tästä tietysti seuraa, että sensuroimalla keskustelu maahanmuuton ongelmista, pommi-iskut voitaisiin välttää. Tässä kirjoittajat osoittavat kannattavansa nykyistä valtion virallista politiikkaa, jossa lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan käytetään keskustelun vaientamiseen.
Miten asioiden pitäisi olla
Könösen ja Himasen Vapaa liikkuvuus -järjestön sivuilta löytyy maahanmuuttopoliittinen sanakirja, jossa ääliövasemmisto esittää oman käsityksensä asioiden tilasta. Teksti on jo vähän vanhentunut, koska siinä haukutaan entistä sisäministeriä Kari Rajamäkeä.
Muutama herkullinen pala sieltäkin löytyy:
”Raja
Mielivaltaisesti maahan piirretty viiva, jonka puolesta voidaan vuodattaa niin omien kansalaisten kuin varsinkin vihollisten ja muukalaisten verta rajattomasti.”
”Suomalainen
Etnis-poliittinen kategoria muinaisajoilta, jolloin ihmisen olemuksen ajateltiin olevan kiinni yhteisöön kuulumisessa eikä pärjäämisessä kapitalistisilla markkinoilla. Käytetään nykyään lähinnä, kun haluttaan osoittaa, että joku ei ole suomalainen.”
Könösen ja Himasen kaltaiset ääliövasemmistolaiset vaikuttavat päällisin puolin harmittomilta, huomionkipeiltä hölmöiltä, joiden radikalismin tarkoituksena on herättää huomiota. Jos he esittäisivät asiansa kiihkottomasti, heidän äänensä hukkuisivat taustakohinaan.
Toisaalta he saavat auliisti palstatilaa vihervasemmistolaisesta mediasta. Toimittajat ovat keskimäärin muuta väestöä vasemmistolaisempia, eli osa toimittajakunnastaa jakaa Könosen ja Himasen ajatusmaailman. Entiset taistolaiset lisäksi näkevät Könösen ja Himasen toiminnassa oman nuoruutensa ja kuvittelevat, että Könösestä ja Himasesta kasvaa samanlaisia yhteiskunnan tukipylväitä, kuin taistolaiset itse luulevat olevansa.
Toisaalta tavallisten ihmisten ei kannata aliarvioida Könösen ja Himasen kaltaisten vaikutusvaltaa. Pikainen googletus paljastaa, että he toimivat Amnestyn kaltaisissa järjestöissä, joita kuunnellaan asiantuntijoina maahanmuuttoon liittyvän lainsäädännön valmistelun yhteydessä. Rasisteja ja uusrasisteja ei tietysti tarvitse kuunnella.