Jyrki Virolainen oli blogissaan kommentoinut kirjoitustani Jälkinäytös. ”Vasarahammer ei itse todellakaan sorru minkäänlaiseen pykälänikkarointiin, vaan askartelee vasaroineen "isojen kysymysten" kimpussa; koko helkkarin laki on väärä ja se on moukaroitava palasiksi! Minusta mielipidekirjoittajat kyllä oikein hyvin itse tietävät, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei, kunhan vain käyttäisivät tervettä maalaisjärkeä. ”
Olen seurannut Mika Illmanin ristiretkeä sananvapautta vastaan siitä asti, kun Mikko Ellilä kertoi vähemmistövaltuutetun tutkintapyynnöstä, joka koski hänen kirjoitustaan ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä”. Sen ja myöhempien ”sananvapausrikoksia” koskevien oikeustapausten perusteella olen päätynyt käsitykseen, että virhe tehtiin jo silloin, kun laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan laadittiin.
Siitä lähtien oli vain ajan kysymys, milloin Mika Illmanin kaltainen mies alkaa hyödyntämään lain koko potentiaalia. Kiihotus kansanryhmää vastaan on uhriton rikos, josta ei voida edes osoittaa mitään konkreettista haittaa kenellekään. Lisäksi rikoksen toteaminen edellyttää subjektiivista harkintaa, jonka lopputulos on enemmän harkitsijan omista asenteista kuin teon laadusta kiinni.
Miten muka kirjoitus olisi yhtään loukkaavampi, jos se on tehty loukkaamistarkoituksessa, verrattuna siihen, että kirjoittaja tekisi sen piloillaan? Kanadalainen Ezra Levant joutui Ihmisoikeuskomission kuultavaksi, kun hän oli julkaissut Muhammad-pilakuvat toimittamansa Western Standard -lehden sivuilla. Ihmisoikeuskomission virkailija kysyi Levantilta, missä tarkoituksessa kuvat julkaistiin. Kysymys ja Levantin vastaus on nähtävissä oheisella videolla.
Mika Illmanin väitöskirjan yksi tavoite on venyttää lain tulkintaa siten, että pienimmästäkin kansanryhmien välisestä vertailusta tulisi rikollista. Illman on lisäksi avoimesti myöntänyt Akkusatoori-lehdessä vuonna 2005:
”Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla lainkäyttäjälle on jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.”
Demokraattisesti hallitussa valtiossa oikeuslaitoksen tehtävänä ei ole säätää lakia tuomioistuimessa eikä varsinkaan venyttää sanamuodoltaan epämääräisen lain tulkintaa. Illman sen sijaan avoimesti pyrkii tähän. Valitettavasti hänen toimintaansa on nykyisen lain puitteissa vaikea pysäyttää, vaikka mielestäni olisi oikeuslaitoksen arvovallan kannalta parasta, että Mika Illmanin ristiretki ajaisi karille mahdollisimman pian.
Järkevässä yhteiskunnassa Jussi Halla-ahon ei tarvitsisi puolustella kirjoitustaan tuomarin edessä vaan normaalissa julkisessa keskustelussa, jossa hänen kirjoituksensa ansiot ja puutteet tulisivat esille.
Lisäksi Halla-ahon tapauksessa kiihotuslakia on käytetty poliittiseen kiusantekoon, mitä Vihreiden Naisten tekemä tutkintapyyntö mitä suurimmassa määrin edusti. Laista on harvinaisen vähän hyötyä kenellekään etenkin niille ryhmille, joiden puolustamiseksi laki on kulttuurimarxistisessa hengessä laadittu. Vain kiusantekijät saavat ilmiannnostaa hetkellisen tyydytyksen.
Tuomio ei lisäksi poista tekstiä internetistä, vaan poistettavaksi määrätty teksti säilyy käytännössä ikuisesti ja leviää jopa laajemmalle Streisand-efektin vaikutuksesta.
Virolainen löytää kuitenkin perusteluja laille kirjoituksensa kommenttiosastossa:
”Muslimit ja somalit sen sijaan ovat vähemmistöihin kuuluvia kansanryhmiä, joiden syrjintää ja loukkaamista Suomikin on sitoutunut vastustamaan myös kv. Ihmisoikeussopimuksissa.”
Tätä perustelua Illman ja muut ”ihmisoikeuksien” puolustajat käyttävät. Ihmisoikeudet kuitenkin muuttuvat irvikuvakseen siinä vaihessa, kun niitä käytetään keppihevosena epämiellyttävien mielipiteiden vaientamiseen kansalaisen perusoikeuksia polkemalla. Tästä ovat esimerkkinä sekä Suomen ”sananvapausrikokset” että kanadalaisten ihmisoikeuskomissioiden toiminta.
Perustuslain takaaman sananvapauden tulisi olla vahvempi kuin Rikoslaissa määritetty kiihotus kansanryhmää vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain törkeimmät tapaukset eli suorat kehotukset väkivaltaan olisivat rangaistavia. Tähän taas ei edes tarvita mitään kiihotuslakeja vaan tekoa voidaan käsitellä yllytyksenä väkivaltaan.
Jos lakia käytetään herkästi loukkaantuvien erityisryhmien suojeluun, ajaudutaan tilanteeseen, jossa laki ei enää olekaan sama kaikille. Lisäksi ihmisen asema lain edessä on riippuvainen hänen edustamastaan ryhmästä. Valkoihoinen kantaväestöön kuuluva heteromies ei käytännössä voi vedota syrjintäpykäliin.
Virolaisen toinen perustelu kiihotuslain ja Jussi Halla-ahon tuomion puolesta on ihmisten holhoamista pahimmillaan:
”Vaikka Jussi Halla-aho ei ole rasisti, tulee toki ottaa huomioon, että hänen blogillaan on ollut tuhansia, ilmeisesti kymmeniä tuhansia, lukijoita. Näiden joukossa on varmuudella myös rasisteja sekä pienellä manipuloinnilla helposti rasismiin taipuvia ihmisiä. ”
Ensinnäkin sana rasisti on muuttunut niin epämääräiseksi käsitteenä ja kulunut leimakirveskäytössä, että se vastaa käytännössä 70-luvulta tuttua käsitettä ”neuvostovastainen”. Virolainen jatkaa:
”Nämä ei -älyköt lukijat voivat hyvinkin kiihottua (entisestään) Jussi sanottujen tekstinpätkien johdosta. Tämä voi lisätä rasismia Suomessa ehkä merkittävästikin, sillä, kuten sanottu, Jussilla on paljon näitä ns. opetuslapsia.”
Tämä on täysin spekulatiivista eikä Virolaisella ole mitään näyttöä väitteensä tueksi muuta kuin Jussin ns. opetuslapset, jotka ovat olemassa vain Virolaisen omassa mielikuvituksessa. Minusta Suomen nykyinen turvapaikkapolitiikka lisää rasismia moninkertaisesti enemmän kuin Jussin kirjoitukset yhteensä. Ja myös se, että Jussi viedään kirjoituksistaan oikeuteen, tekee omalta osaltaan rasisminvastaisesta taistelusta naurettavaa.
Virolainen lisäksi moittii allekirjoittanutta huumorintajuttomaksi tosikoksi. Olen aina noudattanut ikivanhaa news-etiketin periaatetta:
”Sarkasmi on vaativa tyylilaji. Mikäli et hallitse sitä, voi yrityksesi olla huvittava tai sarkastinen muuttua kirjoitettuna veriseksi loukkaukseksi. Kun äänenpaino ja ilmeet eivät ole tukemassa lausetta, sen merkitys muuttuu helposti.”
Virolaisen oma yritys huumorin saralla kompastui tuohon. Asiatekstin sekaan ei kannata sotkea hauskoja juttuja, koska ne ovat usein hauskoja vain kirjoittajan itsensä mielestä.
Kiihottamislain, kuten uhrittomia rikoksia koskevien lakien yleensäkin, yksi suuri ongelma on se, että siitä nostettuja syytteitä vastaan on mahdotonta puolustautua. Syyttäjän ei tarvitse osoittaa:
VastaaPoista1. että joku (vähemmistön edustaja) olisi loukkaantunut
2. että joku (enemmistön edustaja) olisi kiihottunut vähemmistöä vastaan.
Teksti täyttää kiihottamisrikoksen tunnusmerkit täsmälleen silloin, kun se täyttää ne syyttäjän mielestä. Sanoopa syytetty mitä tahansa, hän ei voi muuttaa syyttäjän mielessä olevaa mielikuvaa syytteen kohteena olevasta tekstistä.
On ajan haaskausta edes yrittää. Jos itse joudun syytteeseen, harkitsen vakavasti, tuhlaanko sekuntiakaan aikaani puolustautumiseen. On aivan käsittämätöntä, että sataprosenttisen tulkinnanvaraisesta mielipideasiasta on tehty laki.
Pikaisesti Jyrki Virolaisen tekstin lukaisseena päällimmäiset ajatukset olivat, että toisaalta käräjäoikeuden tuomarin yksilöllinen arviointi vaikuttaa tuomioon ja toisaalta Vasarahammer ei näe pykäläviidakon sisään eli ei ole juristin mielestä pätevä arvioimaan lakia. Ensimmäinen asia on päivänselvä ja useaan otteeseen on epäiltykin, että tuomari taipuu Illmannin luoman paineen alla. Jälkimmäinen taas osoittaa - jos tulkitsin Jyrkin kirjoitusta siis oikein - että juristin mielestä vain asiantuntijoiden kouluttama ja juristeriaan vihkiytynyt virkamies pystyy antamaan oikeudenmukaisia ratkaisuja. Tästähän on pohjimmiltaan kyse - onko virkamiehillä oikeutta alkaa kiusata kansalaisia heidän mielipiteistään ja aiheuttaa aikaa ja rahaa vaativaa toimintaa, kun vastapuolella on resursseiltaan melkein loputon valtio. Tai no, nythän tätäkin oikeutta käydään velaksi, joten sitäkin soisi jyrkivirolaisten miettiä.
VastaaPoistaJos Jyrki Virolainen osaisi jotain uutta asiaan tuoda kirjoituksessaan, oletan että omalla ymmärrykselläni olisin sen huomannut. Nyt Jyrkin kirjoitus tuntui lähinnä sellaisen ihmisen ääneen ajattelulta, jonka mielestä hallintoalamaisten tulisi olla lähinnä hiljaa ja aiheuttamatta itse itselleen ongelmia. Säälittävää, että virkakunnan älyllinen huippu (jollaiseksi Jyrkin voinee lukea) ei kykene ymmärtämään, mikä ihmisiä tässä oikeudenkäynnissä raivostuttaa. Tai ehkä ja jopa luultavasti kykeneekin, mutta ei pidä sitä niin merkittävänä, että uhraisi aikaa sen pohtimiseen.
Kettusen kanssa olen samaa mieltä, että en uhraisi hetkeäkään mennäkseni puolustamaan itseäni. Myöntäisin kaiken, vaatisin maksimirangaistusta ja valittaisin hoviin sitä alemmasta tuomiosta. Halla-ajon tilanne on sikäli eri, että hän jätti täkyn, jota on kunniakasta mennä puolustamaan - niin järjenvastainen kuin syyte onkin.
Kiihotus kansanryhmää vastaan on uhriton rikos, josta ei voida edes osoittaa mitään konkreettista haittaa kenellekään.
VastaaPoistaJoissain tapauksissa ei, joissakin kyllä. Ruandassa tutsien kansanmurhaa edelsi kuukausia kestänyt joukkotiedotusvälineissä käyty vihakampanja heitä kohtaan. Tunnettuja esimerkkejä löytyy myös Keski-Euroopasta. Etenkin Ruandan tapauksessa, jossa kansanmurhan toteutus ei ollut teollista ja tarkasti keskusjohdettua salailutoimenpiteineen, lienee itsestäänselvää, että hutujen kiihottaminen tutseja vastaan oli keskeinen kansanmurhan syy.
Ruandan kansanmurhan selittäminen "vihapuheella" on äärimmäinen yksinkertaistus.
VastaaPoistaRwandan Genocide
Eli hutujen ja tutsien välillä oli taistelua vallasta ja sisällissotaa hyvissä ajoin ennen vihapuheita. Ruandan hutupresidenttiä kuljettaneen lentokoneen alasampuminen käynnisti tapahtumat.
Kirjoituksessani en käyttänyt Hitler-korttia, mutta nyt käytän. Baijerin osavaltio kielsi Adolf Hitleriltä julkiset esiintkymiset vuonna 1925 ja joukko muita osavaltoita seurasi perässä. Eipä ollut hyötyä moisesta.
Weimarin tasavallassa oli yleensäkin erittäin edistykselliset "vihapuhelait". Siellä "Kiihotus kansanryhmää kohtaan" oli rikos.
VastaaPoistaKumitonttu:
jos tulkitsin Jyrkin kirjoitusta siis oikein - että juristin mielestä vain asiantuntijoiden kouluttama ja juristeriaan vihkiytynyt virkamies pystyy antamaan oikeudenmukaisia ratkaisuja.
Kyllähän Virolainen nimenomaan ihmetteli miksi lautamiehiä ei oltu otettu mukaan vaikka juttu joudutaan ratkaisemaan pitkälti maalaisjärjellä.
Kyllähän Virolainen nimenomaan ihmetteli miksi lautamiehiä ei oltu otettu mukaan vaikka juttu joudutaan ratkaisemaan pitkälti maalaisjärjellä.
VastaaPoistaTuo Virolaisen toteamus lautamiheistä on sikäli harhaanjohtava, että asia ratkaistaan hovioikeudessa, ja käräjillä istuminen on vain pakollinen välivaihe, kuten Virolainen itsekin toteaa.
Lautamiesten haittana on, että heidät on valitaan puhtaasti puoluepoliittisin perustein, ja rikoslain väljä sanamuoto mahdollistaa puhtaasti poliittisen tuomion jakamisen. Kun kaikki muut puolueet ovat allekirjoittaneet ns. rasisminvastaisen julistuksen, on vaara, että tuomioistuimesta tulee jäävi jos siellä istuvat esimerkiksi vihreä ja ruotsalainen setä ja sekoomustäti. Susan Ruususen tapauksessahan vaikutti ilmeiseltä, että lautamisten sympatiat olivat herra uuniperunan puolella.
Perusongelma lienee virkamieskulttuuri sekä EU-lainsäädännön tulkinta ja sen toteuttaminen (siis oikeuskäytäntö) Suomessa. Innostuin tutkimaan asiaa JHa:n tapauksen yhteydessä ja totta tosiaan, EU-lainsäädäntö velvoittaa jäsenmaat asettelemaan oman lainsäädäntönsä pykälät siihen malliin, että mitä tahansa palopuheita jalkapallostadioneilla ei suvaita. Paitsi - ja nyt korva tarkkana - siinä tilanteessa, että arvostellaan kovin sanoin _uskontoa_. Ja tähän on upotettu kompa: uskonnon A arvostelu tulee suorittaa uskonnon B kontekstista. Siis: Äärikristitty saarnamies saa toivottaa muslimit, buddhalaiset, ateistit tai ihan kenet haluaa, suoraa päätä helvettiin ilman että Illman siitä saa pillastua. Samoin imaami "kebab" (en nyt muista nimensä oikeaa kirjoitusasua) saa olla sitä mieltä, että tyttöjen sopiva naimaikä on 11-13 vuotta, kun lausunto lähtee uskonnon pohjalta. JHa, joka siis ei kirjoittaessaan ole ollut ainakaan tunnetusti minkään vapaakirkon, uskonlahkon tai muun vastaavan instituution asialla, syyllistyy juridisessa mielessä rikokseen. Sairasta, eikö totta? Ei tällainen ainakaan vala uskoa kansalaisten oikeudentajun mukaiseen lainsäädäntöön.
VastaaPoistaPykälien toteuttaminen oikeusistuimissa on sitten toinen juttu; Suomessa on kuitenkin ollut tapana valjastaa 10 virkamiestä kyttäämään yhtä "potentiaalista rikollista" silloin, kun lakeja säädetään. Erityisesti tämä toteutuu EU-lainsäädännön suhteen - yhteisössähän Suomi esiintyy aina luokan kilteimpänä tyttönä (=se, jota ala-asteella vedetään leteistä, jonka hametta nostellaan ylä-asteella ja jota koko koulun jääkiekkojoukkue on pannut lukion toiseen luokkaan mennessä). Tämä taas on seurausta virkamieskulttuurista, joka on perua miehitysvallan ajoilta: virkamies on Suomessa verrattavissa keskitysleirikapoon, siis siihen kaveriin, jonka ulkopuolinen päättäjä valitsee kansalaisten joukosta, antaa pampun käteen ja käskee pitää kansan kuRissa (isolla, sorahtavalla ärrällä).
Traagisinta on se, että sekä kansan silmissä poliitikko ja virkamies ovat sama asia, eikä kumpaakaan mukamas pysty vaihtamaan.
Terveisin,
Lottovoittaja
Kyykyssä, päätä iskuilta suojaten ;)
Farssiksihan tuo on mennyt.
VastaaPoistaÖtöpesän jengikin kiihottui:
http://pehmojengi.blogspot.com/2009/08/viinia-ja-demagogiaa.html
P.s. Saas nähdä, milloin Ötöpesän jengi löytää itsensä käräjiltä? Case Illman vs. pehmot..
Viittaan vielä Virolaisen kirjoituksessa mainittuun maalaisjärjen käyttöön.
VastaaPoistaOman maalaisjärkeni mukaan somaleiden arvostelu on mahdollista, jos muistaa mainita, että valtaosa Suomessa asuvista somalitaustaisista ihmisistä on kunnon väkeä eikä ryöstele ihmisiä kadulla tai elele sosiaalitukien varassa.
Pointti on siinä, että maalaisjärki kyllä kertoo, miten mielipiteenvapautta rajoittavaa lakia voi kiertää suhteellisen turvallisesti.
Oman maalaisjärkeni mukaan somaleiden arvostelu on mahdollista, jos muistaa mainita, että valtaosa Suomessa asuvista somalitaustaisista ihmisistä on kunnon väkeä eikä ryöstele ihmisiä kadulla tai elele sosiaalitukien varassa.
VastaaPoistaTuohan olisi valehtelua ainakin viimeisimmän väittämänsä osalta. Eikö heistä 90% elä tulonsiirtojen varassa?
Näiden joukossa on varmuudella myös rasisteja sekä pienellä manipuloinnilla helposti rasismiin taipuvia ihmisiä. Nämä ei -älyköt lukijat voivat hyvinkin kiihottua (entisestään) Jussi sanottujen tekstinpätkien johdosta.
VastaaPoistaTällä periaatteella dekkarin kirjoittaja yllyttää väkivaltaan ja lukijakuntaan kuuluu varmuudella väkivaltaan taipuvia henkilöitä. Ts. jokainen dekkarin kirjoittaja pitää laittaa syytteeseen, eikä ole tarvetta osoittaa, että hänen teoksensa olisi suoranaisesti vaikuttanut mihinkään veritekoon.
"Tuohan olisi valehtelua ainakin viimeisimmän väittämänsä osalta. Eikö heistä 90% elä tulonsiirtojen varassa?"
VastaaPoistaMistä sinä tuollaisia tilastotietoja olet kaivanut? Taidatkin olla rasisti.
Vaikka tuo pitäisi paikkansa, se kertoo vain suomalaisten rasismista.
Nyt kopioitua logiikkaa ja lukuteoriaa.
VastaaPoistaTotean, että implikaatio A -> B on tosi aina, kun etujäsen A on epätosi.
Epätoden lauseen perusteella voi siis väittää mitä tahansa; tai matemaattisesti
epätodesta lauseesta seuraa mitä tahansa.
Esimerkki tällaisesta lauseesta P(x) voi olla esimerkiksi lause:
"Monikulttuurisuus on rikkautta."