Kuten moni on varmasti huomannut, tämän blogin päivitystahti on harventunut. Osin tämä on ollut tarkoituskin, koska tekstin tuotanto kuluttaa henkisiä voimavaroja. Lukijamäärät ovat myös pudonneet, joten mitäpä sitä turhaan näppäimistöä kuluttamaan. En keksinyt mitään yksittäistä aihetta, joten kirjoittelen niitä ja näitä sieltä sun täältä. Chuck Johnson
Hommafoorumilla nimimerkki Tommi kysyi, mitä tapahtui LGF:lle? LGF eli Little Green Footballs on Charles Foster Johnsonin perustama varsin suosittu blogi, jossa alkujaan keskusteltiin pyöräilystä ja tietokoneohjelmoinnista. 9/11-terrori-iskujen jälkeen sivusto nousi maineeseen, koska Johnson heräsi islamilaisen terrorismin aiheuttamaan uhkaan (New York on Johnsonin entinen kotikaupunki).
Tänä päivänä Johnson on onnistunut vieraannuttamaan lähes kaikki entiset ystävänsä ja blogikolleegansa kutsumalla heitä vuorollaan joko fasisteiksi tai fasistien sympatisoijiksi. Hän on myös tehnyt aiemmin suositusta blogistaan ”blogtatuurin” eli rekisteröityneitä käyttäjiä on mielivaltaisesti poistettu, jos he ovat erehtyneet sanomaan väärän mielipiteen tai olemaan eri mieltä blogia itsevaltaisesti hallitsevan Johnsonin kanssa.
LGF ei koskaan perustunut omaan sisällöntuotantoon vaan lähinnä uutislinkkeihin, joita täydennettiin muutamalla lauseella. Viestien kommenttiosiokin koostui lähinnä läpänheitosta, joka ilmeisesti vetosi tiettyyn netin käyttäjäkuntaan mutta jota kukaan ulkopuolinen ei juuri viitsinyt lukea. LGF:n maine perustui osaltaan siihen, että Charles oli mukana paljastamassa CBS:n uutisankkuri Dan Ratherin näyttämiä, George W. Bushin sotilaspalveluksesta kertovia asiakirjoja väärennetyiksi.
Johnsonin sensuuritoimet kuitenkin vieraannuttivat suuren joukon vakiokäyttäjiä ja jättivät jäljelle vain Charlesille uskollisen hännystelijäjoukon. Osa entisistä LGF-aktiiveista perusti LGF 2.0 -blogin, jossa Johnson saa kuulla kunniansa. Kuuluisimmat LGF-blogista bännätyt kirjoittajat ja heidän tarinansa on kirjattu tänne. Alkuperäiseltä LGF-blogilta heidän kirjoituksiaan ei välttämättä löydy, koska Charles on hävittänyt ainakin osan heidän teksteistään. Kunnostautuminen sensuroinnissa toi Charlesille vuoden 2008 Pro Censorship Ass Hat -palkinnon Infidel Blogging Awards -sivustolta. Blogosfääriin on lisäksi vakiintunut englanninkielinen termi ”chuck johnson” (heittää johnsonit), jonka määritelmä kuuluu:
”...to label a person, group or philosophy with the reductio ad Hitlerum tag as means to close down debate. ”
Oheisella videolla on kuvattu LGF-blogin tuhon hetket jossain Yhdysvaltojen länsirannikolla sijaitsevassa bunkkerissa. Entinen jazz-kitaristi Charles ”Icarus” Johnson lensi liian lähelle aurinkoa ja poltti itsensä. Johnsonin jazz-kitarointia voi kuunnella tässä Stanley Clarken kanssa Montreauxin jazz-festivaaleilla 80-luvun alussa ja tässä saksalaisessa tv-lähetyksessä Al Jarreaun kanssa vuonna 1994.
Mitä sitten Charlesille tapahtui? Itse olen tulkinnut, että Charles oli ns. 9/11-konservatiivi. Mitä enemmän aikaa terrori-iskuista kului, sitä enemmän ikääntyneen hipin luonnollinen vasemmistoliberaali vakaumus tuli esille. Charles teeskentelee vastustavansa republikaanien hörhöilyilmiöitä mutta henkisesti hän ei ole koskaan kuulunut konservatiiveihin. Suomestakin löytyy Johnsonin kaltainen hahmo, jonka nimen miettimisen jätän lukijoille harjoitustehtäväksi.
Journalismia
Yhdysvalloissa Fox News -uutiskanavaa nimitellään oikeistopopulistiseksi. Jopa monet suomalaiset vasemmistolaiset ”tietävät” tämän. Foxin liberaalina vastineena voidaan pitää MSNBC-uutiskanavaa, joka suhtautui edellisessä presidentinvaalissa suorastaan palvoen demokraattien ehdokas Barack Obamaan. MSNBC-kanavan journalismista on seuraava näyte, jossa MSNBC:n toimittaja haastattelee Peter Schiffiä. Hän ennusti meneillään olevan talouskriisin ja pyrkii seuraavissa kongressivaaleissa Senaattiin Connecticutin osavaltiosta.
Tv-journalismissa ilmeisesti pyritään iskeviin ja lyhyisiin lausuntoihin, joita Amerikassa kutsutaan nimellä ”soundbite”. Jos haastateltava puhuu liian pitkään, hänet keskeytetään tylysti, kuten esimerkkivideossa tehdään. Katsojalle ei edes pyritä tarjoamaan käsitystä haastateltaan ajatuksista. Tällaisessa journalismissa Timo Soinin kaltaiset iskulauseautomaatit elävät kuin kala vedessä. Suomessa esimerkkejä päällepuhumisesta on nähty, kun Jussi Halla-aho oli vieraana Pressiklubi-nimisessä tv-ohjelmassa.
Maanpetturuutta
Ruotsalainen maahanmuuttokriittinen liike ei ole oikeasti kriittinen, koska todellisuudessa kyse on kansankotinostalgiasta. Tämä käy ilmi useilta ruotsalaisilta blogeilta kuten esimerkiksi omalta suosikiltani Robstenilta. Miten on mahdollista, että yksi maailman rikkaimmista ja etnisesti homogeenisimmista maista tuhoaa itsensä tarkoituksella? Kuka on vastuussa tapahtuneesta?
Eräät kansankotinostalgikot haluavat asettaa totuuskomission selvittämään, miten harmonisesta ja hyvin toimivasta yhteiskunnasta tuli monikulttuurinen kaaos. Tästä ollaan julkaisemassa kirjaa, jonka nimi on ”Maanpetoksen valkoinen kirja”. Kirjan tekijät tunnustavat, että taustalla vaikuttaa halu olla ”hyvä ihminen”. Kuitenkin kirjan julkaisijat haluavat löytää taustalta syylliset sille, miksi Ruotsissa kävi niin kuin kävi. Miksi kansankodin perustajien uhrauksia seurasi kevytmielinen hyväntekeväisyys ja yhteiskunnan tuho?
Samanlainen kirja on tosin jo kirjoitettu ja julkaistu internetissä. Kirjan nimi on ”Exit folkhemssverige – ett samhällmodells sönderfall”. Siinä on sekä yritetty analysoida syitä että pyritty kuvaamaan seurauksia kansankodin hylkäämisestä monikulttuuri-ideologian hyväksi. Kirjan julkaisu kertoo toisaalta kansankotinostalgiasta ja toisaalta siitä, että paluuta menneisyyteen ei enää ole. On syyllisten etsimisen aika.
Mikko Ellilä on monesti kirjoittanut Mika Illmanista, Johanna Suurpäästä, Astrid Thorsista ja Mikko Puumalaisesta ja siitä, kuinka heidän toimintansa täyttää valtiopetoksen tunnusmerkit. Mielestäni tämä on ainakin osittain totta mutta ei koko totuus. Tarvitaan poliittinen järjestelmä, joka mahdollistaa heidän toimintansa, ja kansalaiset, jotka eivät tee mitään tapahtuneen estämiseksi.
Kansalaiset eivät estä demla-klikin toimintaa, koska he eivät tiedä asiasta, asia ei voisi heitä vähempää kiinnostaa, he kannattavat monikulttuurisuutta tai he eivät uskalla vastustaa sitä. Kaikki nämä syyt ovat hyväksyttäviä inhimilliseltä kannalta. Monilla ihmisillä menee taloudellisesti liian hyvin, jotta he voisivat uskoa kauhuskenaarioihin tai perustella itselleen poliittisen aktivismin hyötyjä. Lisäksi ideologian kannattajat vetoavat hyviin asioihin kuten ihmisoikeuksiin, demokratiaan, suvaitsevaisuuteen ja velvollisuuteen auttaa maailman köyhiä. Kuinka kukaan voisi vastustaa hyviä asioita?
Ruotsia siis voi pitää oman hyvinvointinsa uhrina. 200 vuotta ilman sotia elänyt kansa alkoi uskoa, että mikään ei voi uhata heidän hyvinvointiaan. Tästä vakuuttuneina ja maailman epäoikeudenmukaisuudesta tietoisina he hyväksyivät monikulttuuriprojektin. He hyväksyivät sen äänestyskopeissa eivätkä he voi syyttää hyväksymisestään puolueellista mutta teoriassa vapaata mediaa, jonka itsesensuurista tuli merkittävä vasta, kun uuden uljaan yhteiskunnan ongelmia ei enää voinut piilotella.
Siksi suhtaudun skeptisesti totuuskomissioihin maanpetturuudesta. Suomi ei muutu paremmaksi sillä, että Suurpää, Illman, Puumalainen ja Thors joutuvat leivättömän pöydän ääreen. Ongelma on paljon syvemmällä ja erityisesti siinä, miten hyvinvointiyhteiskunta eristää kansalaiset omien päätöstensä seurauksista ja tekee politiikasta Idolsin kaltaisia tapahtumia. Jos omasta elämästä ei tarvitse kantaa vastuuta, miten ihminen voi vastata yhteisistä asioista.
Ilmeisesti lukijamäärät tippuvat säännöllisesti koulujen kesälomien ajaksi.
VastaaPoistaItse olen vetänyt tästä sellaiset johtopäätökset, että pitäisi kirjoittaa vain sellaista tekstiä, minkä Paavi voisi hyväksyä :)
Kesälomien ajaksi ne tippuvat. Toisaalta ne ovat myös riippuvaisia kirjoitustahdista.
VastaaPoistaMainostuloja minä tässä vain ajattelen. ;)
Katos vaan. En ole huomannutkaan. Vaikka en kärsi kaljuuntumisesta, niin aina voi kyllä tarkistaa alan uutuustuotteet.
VastaaPoistaKun aloin seurata blogeja pari vuotta sitten, olin ensisijaisesti tympiintynyt Hesarin linjauksiin. En niinkään maahanmuutosta vaan viherkommunismista. Kun sitten löytyi paljon blogeja, joissa arvosteltiin sekä mediaa että viranomaisia keskustelun tukahduttamisesta ja kiertoilmauksista, olin yllättynyt. Sen jälkeen olen koittanut nostaa esiin islamin ideologisia ja käytännönläheisiä yhteyksiä kommunismiin, ja ylläpitää aktiivista kirjoittelua.
VastaaPoistaNyt keskustelu on laajaa ja monipuolista, joten jossain määrin alkuperäinen tavoitteeni - ja uskon että se oli monella muulla sama - on toteutunut. Blogien viesti alkaa nousta keskustelun aiheeksi yleisesti ja jopa vaikuttaa valtakunnalliseen politiikkaan. Minusta on ilman muuta myös niin, että blogien lukeminen hiipuu menestyksen seurauksena. Itse kirjoittelen enää lähinnä pannakseni asioita muistiin.
Christopher Caldwell kirjoittaa asiaa NY Timesissa:
"Ehkä ensi kertaa sodan jälkeen Saksan instituutiot ja yleinen mielipide asettuvat puolustamaan näkemystensä mukaista saksalaista kulttuuria ja siten epäsuorasti vastustamaan turkkilaisten kulttuuria
...
Schröderin demarihallitus keskittyi kymmenen vuoden ajan Saksan kansalaisuuden myöntämisen edellytysten pohtimiseen turkkilaisille. Merkelin hallitus on alkanut painottaa kansalaisuuden merkitystä. Merkel vaatii, että kansalaisoikeuksien lisäksi kiinnitetään huomiota -velvollisuuksiin."
Tiedemies kyseli edellisessä kommenttiketjussa pienimuotoisempia (siis muita kuin maahanmuuton suora estäminen) menetelmiä islamisaation ongelmiin. Caldwellin kirjoituksessa mainitaan yksi, joka kuulostaa radikaalilta, mutta lienee perusteltu kun on Tanskassa käytössä. Tätäkö haluamme Suomeen:
Tanskan alle 24-vuotiaat eivät saa edes asua EU:n ulkopuolelta tulleen puolisonsa kanssa
(Toivottavasti voimme jatkaa asialinjalla edelleen.)
VastaaPoistaTästä tekstistä on vaikea saada selvästi kiinni, mutta otan nyt yhden teeman, eli argumentaatiokulttuurin.
Amerikkalainen tapa, jota MSNBC:n toimittaja käyttää Schiffiin, ei rajoitu mitenkään vasemmistoon, vaan amerikkalaisessa poliittisessa kulttuurissa mustamaalaaminen ja päällepuhuminen on aivan tavallista kaikkialla. Vaalikampanjoissakin keskitytään negatiiviseen julkisuuteen usein jopa enemmän kuin positiiviseen. Tämä on vahvasti kahden navan ympärille polarisoituneen poliittisen kulttuurin ominaisuus.
Suomalaista konsensushakuisuutta ylläpitää se, että meillä on ollut "kolme suurta" ja aika-ajoin aika vahvoja pienpuolueita. Isot imuroivat pienemmiltä usein ainakin palasia niiden teemoista ja "tasapaino" palaa. Maahanmuuttokritiikille on käymässä pikkuhiljaa näin ja niin kävi jo muutama vuosi sitten vihreiden ympäristöasioiden painottamiselle.
Siksi vihreät ovat keksineet itsensä uudestaan jonkinlaisena vasemmitoliberaalina yleispuolueena, mikä on jossain määrin syynä siihen, että en enää ko. puoluetta oikeastaan tahdo kannattaa.
Suurpää, Illman, Puumalainen ja Thors eivät ole syyllistyneet mihinkään valtiopetokseen. Suomessa valtiopetos on rikos, jolla väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla, oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkomalla yritetään kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntö taikka muuttaa valtiojärjestystä.
Nämä mainitut veijarit ovat voineet syyllistyä johonkin ylilyöntiin, kuten virka-aseman väärinkäyttöön tms., mutta valtiopetoksen tunnusmerkistö ei täyty muuten kuin olkiukkoja pystyttelemällä.
Sensijaan esimerkiksi jotkut "mokukriittiset" kirjoittajat ovat vaatineet "vallankumousta", presidentin tai tiettyjen ministerien lynkkaamista jne.
Nyt keskustelu on laajaa ja monipuolista, joten jossain määrin alkuperäinen tavoitteeni - ja uskon että se oli monella muulla sama - on toteutunut.
VastaaPoistaJep. Tuo on tapahtunut verkkokeskustelussa yleensä.
Itselläni blogissa oli tavoitteena luoda jonkinlainen IDA-ihmemaassa homma, mutta viimeistään silloin, kun näitä oikeusjuttuja alettiin nostamaan se meni pieleen. Ei voinut olla ottamatta kantaa koska tavoite oli ja on edelleen niin ilmeinen, eli sensuuri ja keskustelun vaientaminen.
Minusta se, että pakotetaan johonkin virallisen tyyliin on yhtä pahaa, ellei pahempaa sensuuria kuin joistakin asioista kirjoittamisen kieltäminen.
Tiedemies:
Ei hätää: Konservatiivinen vallankumous vastustaa kuolemantuomiota ja antaa keisarille vain ja ainoataan sen mikä keisarin on ;)
"Isot imuroivat pienemmiltä usein ainakin palasia niiden teemoista ja "tasapaino" palaa. Maahanmuuttokritiikille on käymässä pikkuhiljaa näin ja niin kävi jo muutama vuosi sitten vihreiden ympäristöasioiden painottamiselle."
VastaaPoistaEn ole nähnyt merkkejä tästä. Kokoomuksen euroehdokas Kai Pöntinen oli koepallo eikä ilmeisesti johda minkäänlaiseen linjantarkistukseen puolueen tasolla.
Terveessä demokratiassa valtapuolueet omivat yhden asian liikkeiden teemat itselleen. Kuitenkin nykyjärjestelmässä Euroopan Unioneineen on niin paljon "yleisiä syistä", joihin vedoten äänestäjien mielipiteistä ei tarvitse välittää.
Euroopan maissa on kuitenkin nähty, että establishmentin ulkopuolinen voi kasvaa suurimmaksi puolueeksi. Silti sen tavoitteita ei oteta osaksi valtapuolueiden ohjelmaa.
Maahanmuuttopolitiikan kohdalla linjan käännös on jo tapahtunut. Valtapuolueilla menee vain vähän aikaa retoriikan hiomiseenja silmänkääntötemppujen tekemiseen niin, että asia saadaan toimimaan.
VastaaPoistaEnsin piti tietenkin todeta, että eihän tämä maahanmuuttopolitiikka ole mitään erityisen löysää, jotta kiristämistä vaativat voidaan leimata tympeiksi rasisteiksi. Samaan aikaan jaetaan kritisoijat hyviin ja pahoihin. Hyviä ovat ne, jotka ovat isojen puolueiden rivien sisällä, valtasuhteista riippuen. Kari Rajamäki on siinä hilkulla, jos demareiden suosio vähän nousee, niin hän on "hyvä".
Sen jälkeen tehdään pientä kiristystä ja samalla tuomitaan "rasistit" ja "populistit" korostamalla eroja. Lopulta politiikka on kiristynyt selvästi, mutta rasisteille ei ole perusteltu mitään saati annettu periksi.
Näin homma toimi vihreiden ja ilmastomuutoksen kanssa. Nykyään voi jo turvallisesti väittää, etteivät vihreät ole millään tavalla edistäneet ympäristönsuojelua Suomessa, koska se oikeasti jo näyttää siltä. (Nykyvihreiden kohdalla se osin kyllä pitää paikkaansa.)