Yhdysvallat on nyt "meidän demokratia"

 

En ole koskaan pitänyt Yhdysvaltoja varsinaisesti demokratiana vaan perustuslaillisena tasavaltana, jossa demokratiaa on tietoisesti rajoitettu sekä yksilön oikeuksien perusteella että osavaltioiden suhteen. Liittovaltion valta on ollut rajoitettu ja liittovaltion sisällä eli valtaelinten kuten presidentin ja kongressin valtasuhteet tasapainottavat toisiaan.

Nykyisin tämä valtaelinten välinen tasapaino alkaa olla historiaa, kun liittovaltion byrokratian merkitys on lisääntynyt suhteessa vaaleilla valittuihin edustajiin. Yhdysvaltojen perustajaisät eivät koskaan maininneet liittovaltion byrokraattisia laitoksia vaan heidän tekstinsä keskittyivät osavaltion ja liittovaltion välisiin suhteisiin, yksilön oikeuksiin ja vaaleilla valittujen instituutioiden välisiin valtasuhteisiin.

1700-luvun lopulla ei ollut myöskään NSA:ta, joka tarvittaessa pystyy kaivamaan yksittäisestä ihmisestä kaiken mahdollisen tiedon silmänräpäyksessä.

Konservatiivit kotimaisia terroristeja

Tammikuun 6. päivän tapahtumien jälkeen Yhdysvaltojen liberaali valtaeliitti maalasi tapahtumista kuvan kapinana, jonka toteuttivat valkoista ylivaltaa kannattavat kotimaiset terroristit. Todellisuudessa mielenosoittajilla ei ollut aseita mukanaan eikä mitään terrorismia ei esiintynyt vaan asiat lähtivät käsistä puutteellisten turvatoimien takia. Presidentti Trump oli valtuuttanut kansalliskaartin käytön turvatoimiin mutta joukkoja ei kutsuttu paikalle, ennen kuin tapahtuneen jälkeen, jolloin Capitolin ympäristö muuttui linnoituksen kaltaiseksi, kun ”meidän demokratia” puolusti itseään.

Monet 6.1. mielenosoitukseen osallistuneet ovat istuneet vankilassa yli puoli vuotta ilman oikeudenkäyntiä.

Amerikkalaisten konservatiivien tuntemuksia kuvaa hyvin tämä Martyr Made -pseudonyymillä esiintyvän kirjoittajan viestiketju Twitterissä.  Kirjoittaja kertoo keskustelleensa Trumpin kannattajien kanssa ja sanoo useimpien heistä uskovan, että vuoden 2020 presidentinvaali oli vilpillinen.

Hän myös kertoo uskottavan selityksen sille, miksi niin monet uskovat tähän eikä tämä uskomus perustu salaliittoteorioille vaan vahvistetuille tosiasioille. Vuonna 2016 FBI ja kumppanit vakoilivat Trumpin kampanjaa käyttämällä Hillary Clintonin kampanjan tuottamaa tekaistua todistusaineistoa. Kaikki mukana olleet (ks. John Brennanin muistio heinäkuulta 2016) tiesivät alusta asti, että aineisto on valheellista.

Trumpin kannattajat olivat suurelta osin teekutsuliikkeen väkeä ja heille se, että tiedusteluyhteisö vakoili vaalikampanjaa, oli iso juttu. Kaikki osapuolet kielsivät vakoilun niin kauan, kun vain kykenivät. Tieto siitä, että demokraatit maksoivat tekaistusta todistusaineistosta paljastui vasta oikeuden määräyksellä. Silloinen FBI:n pääjohtaja Comey kielsi tienneensä, että kyseessä oli demokraattien maksama aineisto, vaikka vuoden takaa löytyy sähköposteja, joista on pääteltävissä, että Comey tiesi.

Kaikki osalliset toimivat näin CIA:n johtaja Brennanista Adam Schiffiin (demokraattien kongressiedustaja). Kaikki väittivät televisiossa, että he olivat nähneet selkeitä todisteita Trumpin kampanjan vehkeilystä Venäjän kanssa mutta suljettujen ovien takana he myönsivät, että todisteita ei ole. Lopulta konservatiivit ymmärsivät, että koko vehkeily Venäjän kanssa oli pelkkää huijausta.

Trumpin kannattajat tuntevat Venäjä-huijauksen pohjiaan myöten. Alussa he olivat huolissaan siitä, oliko vehkeilyväitteissä jotakin perää. Sen jälkeen he alkoivat epäillä, että asiassa olisi jotakin mätää, kunnes lopulta tajusivat, että kyseessä oli huijaus.

Konservatiivit ovat Yhdysvalloissa niitä, jotka vielä uskovat Yhdysvaltojen olevan perustuslaillinen tasavalta eikä oligarkia. Heidän poliittinen identiteettinsä perustuu yhteiskuntaopin tunneilta peräisin olevaan naiiviin käsitykseen. Venäjä-huijauksessa he näkivät yhtäkkiä koko instituutioiden rajat ylittävän hallintoaparaatin, joka oli yhdistänyt rivinsä kukistaakseen valtaeliitin ulkopuolisen tungettelijan.

Republikaanien propagandassa asiat yritetään edelleen selittää puoluepoliittisin termein, mutta monet Trumpin kannattajat näkevät, että hallintoaparaatti ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut. Heidän mielestään samat instituutiot olisivat vaihtaneet toiselle puolelle, jos vaaleissa olisivat olleet vastakkain Jeb Bush ja Tulsi Gabbard.

Trumpin kannattajat olisivat ehkä selvinneet tapahtuneesta, mikäli se olisi koskettanut pelkästään valtiollisia instituutioita. Mutta vasta korporaatiomedian käytös sai heidät suuttumaan ja radikalisoitumaan. He vihaavat journalisteja enemmän kuin yhtäkään poliitikkoa tai valtion virkamiestä.

Mediaa ei ohjaa sensationalismi. Jos ohjaisi, koko valtamedia olisi Jeffrey Epsteinin jutun kimpussa. Korporaatiomedia julkaisee hallintoaparaatin propagandaa. Trumpin kannattajat näkevät asian näin eikä mikään voi muuttaa tätä näkemystä.

Monet Trumpin kannattajista eivät varmuudella tiedä, olivatko äänestysliput väärennettyjä vai eivät marraskuussa 2020 mutta ovat varmoja siitä, että valtamedia ja FBI valehtelisivat heille, jos näin olisi.

He katsoivat lehdistön käyttäytyvän eläinten tavoin neljän vuoden ajan. Kymmenet miljoonat näkevät Kavanaughin (korkeimman oikeuden jäsen) olevan joukkoraiskaaja olemattomiin tietoihin perustuen, koska CNN sanoi niin. CNN tuntuu olevan ylpeä tästä. He johtivat lynkkausporukkaa lukiolaispoikaa vastaan. He osoittivat suosiotaan kesän 2020 mellakoille.

Vaalien äänestyslipukkeisiin liittyvät salaliittoteoriat kannattaa unohtaa. On selvä tosiasia, että kuvernöörit käyttivät koronavirusta hyväkseen muuttaakseen vaalin toimintatapoja, joita vain osavaltion lainsaaädäntöelin saa muuttaa.

He tiesivät, että tämä oli osavaltioiden perustuslakien vastaista, mutta he myös tiesivät, että tapaukset eivät ehtisi tuomioistuimeen, ennen kuin vaalit olisivat ohi. Ja mistä löytyisi tuomari, joka heittäisi miljoonittain ääniä roskiin, koska kuvernööri rikkoi sääntöjä. Suurmellakoiden uhka ei ainoastaan roikkunut ilmassa vaan se oli suora.

a)       Byrokratia ja turvallisuusvaltio horjuttivat Trumpin presidenttiyttä ensimmäisestä päivästä alkaen. b) Media oli osa operaatiota, c) vaalien sääntöjä muutettiin d) teknologiajätit sensuroivat oppositiota e) poliittinen väkivalta sallitaan ja sitä rohkaistaan. f) Trump suljetaan sosiaalisesta mediasta.

Trumpin kannattajat johdettiin joihinkin ”kaninkoloihin” mutta he ovat oikeassa siinä, että valtio on hallintoaparaatin hallussa ja aparaatti uskoo, että Trumpin kannattajat eivät tarvitse edustusta ja tekevät mitä tahansa, jotta he eivät sellaista saisi. Trumpin kannattajien kannattaisi olla tyytyväisiä, että heidän ehdokkaansa hävisi. Se ehkä piti hänet hengissä.

Jätin yllä olevasta joitakin kohtia pois, mutta noista voi jo lukea olennaisen siitä, miltä Trumpin kannattajista tuntuu ja mitä he ajattelevat. Koko ketju löytyy täältä.

Trump ja oikeudenmukaisuuskeskustelu

Törmäsin teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti Ville Päivänsalon kirjoitukseen, jossa hän analysoi Trumpin presidenttikautta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vaikka omasta miellestäni Päivänsalo on aavistuksen naiivi mutta hän ei kuitenkaan ole pahantahtoinen vaan selkeästi liikkeellä vilpittömin mielin.

Päivänsalo kertoo seuranneensa Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa. Trumpin persoonaa hän kommentoi seuraavasti:

” Hänen ajattelutapansa ja asenteensa aiheuttivat selvästi suuria riskejä länsimaisille oikeuskäytännöille. Trump vaikutti liian epävakaalta persoonalta suurvallan johtoon.”

Tässä hän ei olennaisesti poikkea valtamedian toimittajien asenteista. On tosin kokonaan toinen juttu, miten Trumpin kannattajat suhtautuivat tämän persoonaan. Trumpin kannattajista Päivänsalo kertoi seuraavaa:

” Hänen ydinkannattajakuntansa koostui globalisaatioprosessin suhteellisista häviäjistä, jotka olivat samalla tympääntyneitä ideologisen eliitin edustamaan poliittisen korrektiuden viestintäkulttuuriin.”

Tämä on tietysti yksinkertaistus, joka on toki osittain totta. Korjaisin sitä niin, että Trump kykeni vetoamaan valkoihoiseen työväenluokkaan, joka kuului globalisaation häviäjiin. Republikaanit eivät ennen Trumpia olleet sinikaulusväen puolue.

” Arvelin Trumpin nousun olevan puolestaan Venäjälle tervetullut pääosin siksi, että se syvensi Yhdysvaltojen poliittista jakautuneisuutta. Tämä heikensi Yhdysvaltoja. Siten en pitänyt erityisen yllätyksellisenä, että Venäjä kaiketi vaikutti vuoden 2016 presidentinvaaleihin ideologis-poliittisia jakolinjoja syventävin tavoin."

Venäjä toki yritti vaikuttaa Yhdysvaltojen vaaleihin mutta Venäjän toimilla tuskin oli ratkaisevaa vaikutusta jakolinjoihin ja niiden syvenemiseen.

Päivänsalo käsittelee myös Trumpin oletettua juonittelua Venäjän kanssa. Tässä valitettavasti näkyy, että hän ei pääse suomalaisen valtamedian tarjoamia käsityksiä pitemmälle. Hän toki varoi tekemästä johtopäätöksiä, ennen kuin asiaa olisi tutkittu. Hän näkee Muellerin tutkinnan ratkaisevana.

Todellisuudessa Päivänsalon olisi pitänyt mennä pitemmälle menneisyyteen ja tutkia, kuinka FBI aloitti Crossfire Hurricane -nimellä kulkeneen vastavakoilututkinnan, joka perustui täysin ns. Steelen kansioon. Tämän uskottavuus taas on todettu kevyeksi.

Muellerin tutkinta oli käytännössä turha, koska olennaiset asiat eli se, että syytökset Trumpin Venäjä-yhteyksistä olivat tekaistuja ja perusteettomia, olivat selvinneet jo ennen tutkinnan päättymistä. Suomalainen valtamedia ei vain kertonut siitä, miten kongressin Crossfire Hurricane tutkinta eteni ja kuinka lopulta selvisi, että Steelen kansio oli ainoa todiste. Kyseinen kansio oli puolestaan Hillary Clintonin kampanjan tuottama tekele.

Muellerin tutkinta käynnistyi vähän sen jälkeen, kun Donald Trump oli antanut potkut FBI:n pääjohtaja James Comeylle. Trumpin kampanjan vakoilusta vastanneena henkilönä Comey varmasti ansaitsi potkunsa enemmän kuin hyvin. Toisaalta hänen potkunsa avasivat tien erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnalle, joka oli lähinnä ajanhukkaa eikä johtanut kuin syyttömien ihmisten tuomioihin prosessirikoksista. Yhtäkään tutkinnan kohteena ollutta ei tuomittu vehkeilystä Venäjän valtion kanssa.

Crossfire Hurricaen, Muellerin tutkinta ja Ukrainaa koskeva virkarikossyyte muodostavat kokonaisuutena jatkumon, jonka pyrkimyksenä oli horjuttaa Trumpin presidenttiyttä ja lopulta syrjäyttää tämä. Käytettyjä keinoja voi hyvällä syyllä pitää epärehellisinä ja epäeettisinä.

Päivänsalo on myös oikeilla jäljillä Hunter Bidenin tietokoneen suhteen. Aika moni olisi niellyt entisten tiedustelujohtajien ilman mitään todisteita esitetyn väitteen, että Hunter Bidenin tietokone täyttää Venäjän disinformaatio-operaation tunnusmerkit. Yhdysvaltojen korporaatiomedialle on tyypillistä julkaista tiedusteluorganisaatioiden ilman todisteita esittämät väitteet sellaisenaan.

Päivänsalo tutkii asioita oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Konservatiivisten amerikkalaisten näkökulmasta Yhdysvalloissa on kahden kerroksen oikeutta: toista liberaaleille ja toista konservatiiveille. Parhaiten tämä näkyy siinä, miten kesän 2020 mellakointiin osallistuneet BLM- ja Antifa-järjestöjen jäsenen ovat selvinneet rötöksistään käytännössä ilman rangaistusta. Eli käytännössä oikeutta ei ole vaan vallanpitäjät määrittelevät, mikä on oikeutta ja mikä ei.

Sen sijaa 6.1.2021 Capitoliin luvatta tunkeutuneet henklöt ovat istuneet vankilassa ilman oikeudenkäyntiä jo yli puoli vuotta.

Eniten kummastelua luulisi aiheuttavan amerikkalaisen korporaatiomedian toiminta. Hunter Bidenin tietokone vaietaan kuoliaaksi. Vaalivilppiepäilyt taas tukahdutetaan valtamediassa alkuunsa. Presidentti Joe Bidenin muistisairauteen suhtaudutaan kuin sitä ei olisikaan. Valtamedia ei ole kiinnostunut totuudesta vaan narratiivin ylläpitämisestä. Sama pätee myös suomalaiseen Yhdysvaltojen asioista uutisoivaan valtamediaan, joka toistaa papukaijan lailla Yhdysvaltojen korporaatiomedian virallisia totuuksia.

”Meidän demokratia”

Tucker Carlson on Fox-kanavan poliittinen kommentaattori, joka vetää Yhdysvaltojen kaapelikanavien katsotuinta ajankohtaisohjelmaa. Äskettäin Carlson kertoi julkisuuteen, että NSA vakoilee häntä ja lukee hänen yksityisiä sähköpostejaan. Lisäksi hän väitti, että NSA aikoo vuotaa sähköpostit amerikkalaiseen valtamediaan.

Jos hallintoaparaatti pystyy syrjäyttämään Yhdysvaltojen presidentin, mitä yksi kaapelikanavan talk show -isäntä sille voisi.  Carlsonin synti on siinä, että hän ei omassa ohjelmassaan noudata hallintoaparaatin hyväksymää medianarratiivia vaan kertoo asioista, kuten ne hänen mielestään ovat.

Carlson kertoi katsojilleen, että hänen tarkoituksenaan oli haastatella Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Tämä ilmeisesti käynnisti NSA-seurannan. Virallisesti NSA ei saa vakoilla Yhdysvaltojen kansalaisia. Jos Yhdysvaltojen kansalaisen nimi näkyy NSA:n vastaanottamassa viestissä, nimi on peitettävä. Tucker Carlsonin kohdalla nimeä ei peitetty.

Real Clear politics kirjoittaa:

”Maamme on muuttunut paljon lyhyessä ajassa. Rehellisesti sanottuna koko asia oli jotenkin shokeeraava. Valtio vakoilee meitä. Herää jo, moinen on hullua mutta totta. Eikä kukaan Washingtonissa ole lainkaan järkyttynyt. Itse asiassa tavanomaisilla epäillyillä oli jo selitys valmiina."

"Joko vakoilua ei lainkaan tapahtunut tai sitten ohjelman vetäjä valehtelee katsojalukujen takia tai kaikelle tapahtuneelle on hyvä syy. Journalistit alkavat puolustelemaan NSA:ta. Vahva ja politisoitunut tiedusteluorganisaatio tarkkailee journalisteja, jotka suhtautuvat kriittisesti hallintoon.  Sitä ei kuitenkaan saa kutsua vakoiluksi.”

Myös RT-sivusto kirjoittaa Carlsonin tapauksesta. (RT on Venäjän valtioon kytköksissä oleva media). Serbialaisamerikkalainen Nebojsa Malic kertoo, että Trumpia vakoiltiin, joten miksi ei Tuckeria. ”Meidän demokratiassa” ei ole sijaa toisinajattelulle.

”Meidän demokratia”, josta Malic on kirjoittanut aiemminkin on jotakin muuta kuin se vanha tasavalta, jonka se korvaa.

”Lehdistönvapaus ja perustuslain rajoitteet ovat viehättäviä jäänteitä vanhasta tasavallasta, jonka on korvannut jokin, jota kutsutaan ”Meidän demokratiaksi” aluksi vähitellen ja viimeisen vuoden aikana yhtäkkisesti. Uusi hallinto tuntuu välittävän vähemmin siitä, mitä tehdään, kuin siitä kuka tekee ja kenelle. Hyveellisiksi nimetyt eivät voi tehdä mitään väärin, kun taas roistoiksi nimetyt eivät voit tehdä mitään oikein. Epätasa-arvoinen lainkäyttö oikeudenmukaisuuden nimissä on ”Meidän demokratian” ominaisuus, ei virhe."

Kaikkein tärkeintä on se, että ”Meidän demokratia” perustuu narratiiveille, jotka ohittavat havainnoitavissa olevan todellisuuden. Se, joka uskaltaa todeta tämän, tekee sen omalla riskillään.

Tucker Carlson on puolestaan pitänyt talk showta nimeltään Tucker Carlson tonight vuodesta 2015 asti ja on nykyisin kaapelit-tv:n primetimen kiistaton kuningas.

Carlson on yksi esimerkki republikaanien muuttuneesta suhtautumisesta interventionistiseen politiikkaan. Hän kritisoi voimakkaasti Syyrian pommituksia vuonna 2018. Carlson on myös vastustanut koronaviruksen torjuntaan käytettyjä sulkutoimia.

Nebojsa Malicin mukaan Carlson tekee sen, mitä median kuuluu tehdä tasavallassa eli tarkkailee politiikkaa ja tuo asioita ihmisten tietoon. ”Meidän demokratiassa” median tehtävänä on kuitenkin toimia vahtikoirana hallinnon puolella.

Lopuksi Malic kysyy: Jos tiedusteluorganisaatiot vakoilivat Yhdysvaltojen presidenttiä ja sabotoivat tämän presidenttiyttä, miksi ne eivät vakoilisi Tucker Carlsonia.

Tiedusteluorganisaatioiden vallan kasvu

Yhdysvalloissa kansalliseen turvallisuuteen liittyvät tiedusteluorganisaatiot ovat aiemminkin olleet voimakkaita vallankäyttäjiä. Poliitikot pelkäsivät aikanaan FBI:n johtaja J. Edgar Hooveria, joka keräsi kansioihinsa tietoja poliitikoista ja heidän tekemisistään.

Nykypäivän NSA pystyy paljon enempään eli käytännössä keräämään kaikki mahdolliset tiedot kenestä tahansa henkilöstä.

Ja kannattaa muistaa, että nykyinen tiedusteluorganisaatioiden vallan kasvu on suurelta osin republikaanipresidentti George W. Bushin ansiota, joka 9/11 -terrori-iskujen jälkeen kasvatti tiedusteluorganisaatioiden valtaa ja merkitystä. Kun ulkomaalaisia vihollisia ei löydy riittävästi, organisaatiot kääntyvät sisäänpäin ja alkavat metsästää kotimaisia vihollisia.