Venäjä-huijausta lämmitellään uudelleen

 

Yllätyin jonkin verran, kun näin Iltasanomien artikkelin, jossa kerrottiin Vladimir Putinin autorisoimasta operaatiosta Donald Trumpin valitsemiseksi Yhdysvaltojen presidentiksi. Tarina perustuu Guardian-lehden toimittaja Luke Hardingin kirjoitukseen, jossa mm. esitetään kuvia asiakirjoista, joiden mukaan operaatiosta päätettiin Venäjän kansallisen turvallisuuden neuvostossa.

Iltasanomien lukijoille ei kerrota, että Luke Harding oli yksi journalisteista, joka piti Venäjä-huijausta esillä mediassa vuosien ajan. Harding on jopa kirjoittanut kirjan ”Collusion – How Russia helped Trump win the White House”. Itse en ole tätä kirjaa lukenut mutta olen aiemmin lukenut Hardingin kirjoittaman kirjan Mafiavaltio. Hardingin työskentely Venäjä-huijauksen parissa on kuitenkin saanut minut epäilemään Hardingin kirjassaan esittämiä tietoja.

Niille, jotka eivät ole aiempia kirjoituksiani lukeneet, kerron, että Venäjä-huijaus on salaliittoteoria, jonka mukaan Donald Trumpin vaalikampanja vehkeili Venäjän valtion kanssa, jotta Trump tulisi valituksi. Salaliittoteorian ainoa todiste on ns. Steelen kansio tai Steelen muistio, kuten Iltasanomien jutussa kerrotaan.

Jos luette Guardian-lehden alkuperäisen artikkelin, huomaatte, että Guardianin toimitus ei täysin luota Hardingin saaman asiakirja-aineiston sisältöön. Samalla tavalla kuin Steelen kansio se on liian hyvää ollakseen totta. Yksi Steelen kansion roiseimmista väitteistä on se, että Trump pelehti Miss Universum -kisojen yhfeydessä venäläisten prostituoitujen kanssa ja että Putinilla on hallussaan kuvallista aineistoa tästä. Steelen kansion väitteitä ei kuitenkaan pystytty todentamaan muista lähteistä. On todennäköistä, että kansion sisältö on sekoitus sepitettä ja mahdollisesti venäläisten sinne ujuttamaa disinformaatiota.

Suomalainen valtamedia ei myöskään ole kertonut, että Steelen kansio oli Hillary Clintonin vaalikampanjan tuottamaa aineistoa.

Guardian-lehden jutussa käytetyt sanamuodot antavat ymmärtää, että lehti ei uskalla täysin seisoa jutussa esitettyjen tietojen takana. Iltasanomien jutussa mitään tällaista varaumaa ei ole. Toimittaja Ina Kauppinen siis yrittää esittää väitteet totena.

Toimittaja Kauppinen ei myöskään kerro, että jutun kirjoittanut toimittaja Luke Harding on jäänyt kiinni valehtelusta. Toimittaja Glenn Greenwald muistuttaa Hardingin valheesta.

Harding oli se toimittaja, joka julkaisi yhden Trumpin ajan sensaatiomaisimmista uutisista, jonka mukaan Trumpin kampanjapäällikkö Paul Manafort olisi toistuvasti vieraillut Julian Assangen luona Ecuadorin suurlähetystössä. Mitään tällaista ei koskaan tapahtunut. Väite oli Hardingin keksimää sepitettä.

Daily Callerin artikkelissa arvioidaan, että Guardianin jutussa ihmiset, jotka olivat jatkuvasti väärässä Trumpin Venäjä-kytköksistä tyrkyttävät jälleen uutta hämäräperäistä Trump/Putin -tarinaa. Edes Venäjä-huijausta aikanaan esillä pitäneet Washington Post ja New York Times eivät niele tarinaa koukkuineen päivineen.

Daily Caller myös muistuttaa, että Putin tuskin hyötyi ”investoinnistaan” Trumpiin. Trumpin hallinto hyväksyi Venäjän vastaiset pakotteet puuttumisesta vuoden 2016 vaaleihin. Lisäksi Ukrainalle toimitettiin panssarintorjunta-aseistusta.

Trump myös vastusti koko kautensa ajan Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta. Bidenin hallinto puolestaan passiivisesti hyväksyi hankkeen.

Valtamedia jatkaa siis pakkomiellettään Trumpin Venäjä-yhteyksistä, vaikka nykyisen presidentin pojalla oli merkittäviä taloudellisia kytköksiä Venäjälle. Bidenin perheen korruptio ei kuitenkaan kiinnosta valtamediaa lainkaan.

Median pitää tunnustaa virheensä

Oman uskottavuutensa takia valtamedian tulee kertoa seuraajilleen, jos media on antanut jostakin asiasta virheellistä tietoa. Koko amerikkalainen valtamedia seisoi Trumpin Venäjä-kytkösten takana. Kun Muellerin raportti julkistettiin, uutisointi Venäjä-yhteyksistä loppui kuin seinään. Yksikään mediainstanssi ei kuitenkaan myöntänyt olleensa väärässä Trumpin Venäjä-yhteyksistä.

Suomalainen valtamedia, joka kopioi Yhdysvaltoja koskevat uutiset suoraan amerikkalaisesta korporaatiomediasta, ei myöskään ole kertonut totuutta Trumpin Venäjä-yhteyksistä tai lähinnä niiden puutteesta. Myöskään tietoja siitä, että Yhdysvaltojen tiedusteluelimet vakoilivat Trumpin kampanjaa vuonna 2016. Tästä ovat todisteena FISA-tuomioistuimen salakuunteluluvat, joiden avulla FBI saattoi kuunnella Trumpin kampanjan sisäistä viestintää. Carter Page, Paul Manafort ja kenraali Michael Flynn olivat seurannassa.

Virheiden tunnustaminen on vaikeaa. Kun hakee hakukoneella tietoja Trumpin kampanjan vakoilusta, törmää useisiin valtamedian ”faktantarkistuksiin”, joiden mukaan Trump puhui höpöjä, kun hän väitti, että hänen kampanjaansa olisi vakoiltu.

Koska valtamedia edelleen pitää esillä valhetta Trumpin Venäjä-yhteyksistä eikä korjaa virheellistä uutisointiaan, median seuraaja voi vain todeta, että valtamedian instanssit eivät ole mitään tiedotusvälineitä vaan propagandatuutteja.