Pitkän odottelun jälkeen MV-lehden entinen päätoimittaja
Ilja Janitskin sai tuomionsa Helsingin käräjäoikeudessa. Tuomio oli täsmälleen
sellainen, jota itse osasin odottaa. Ilja sai ”Seppo Lehto -kohtelun” eli
ehdotonta vankeutta vuoden ja 10 kuukautta.
Järjestelmä oli valjastanut kaikki resurssinsa suuren
”sananvapausrikollisen” jahtaamiseen ja lopulta onnistui. Sen jälkeen tuomio
oli pelkkä muodollisuus, vaikka sitä viivyteltiinkin. Myös syytekirjelmä oli
laadittu siten, että siihen oli listattu useita yksittäisinä rikoksina varsin
vaatimattomia tekoja, jotta tuomittu saataisiin näyttämään mahdollisimman
suurelta rikolliselta.
Todellisuudessa Janitskinin suurin rikos oli se, että hänen
pyörittämästään sivustosta tuli liian suosittu ja liian tunnettu. Valtamedia
teeskenteli pitkään, että mitään MV-lehteä ei ole olemassakaan, kunnes se alkoi
nimittää sivustoa ”valemediaksi". Myös Iltalehden
Janitskinin tuomiota käsittelevässä uutisessa tehdään niin.
MV-lehdellä on kuitenkin myös kiistattomia ansioita.
Erityisesti vuoden 2015 siirtolaiskriisin yhteydessä se kertoi asioita, joita
valtamedia ja viranomaiset eivät syystä tai toisesta halunneet kertoa. Koska
MV-lehti oli suosittu, nämä tiedot levisivät laajalle. Samaan aikaan
suomalainen valtamedia jatkoi kiiltokuvajuttujen kirjoittamista tulijoista ja
varoitteli kantasuomalaisten muodostamasta turvallisuusuhasta. Valtamedia itse
on omalla journalismillaan luonut tilan MV-lehden kaltaiselle julkaisulle.
Elämme kuitenkin maailmassa, jossa monet asiat ovat väärin
päin. Sen sijaan, että MV-lehteä olisi kehuttu piilotetun totuuden paljastamisesta,
pahimmat valehtelijat saavat tunnustusta ja suitsutusta. 26.9.
uutisoitiin, että Petteri Orpo ja Päivi Nerg saivat
viestintätoimisto Tekiriltä palkinnon ansiokkaasta viestintätyöstä
sisäministerinä ja sisäministeriön kansliapäällikkönä vuosina 2015 – 2016.
Tekirin hallituksen puheenjohtaja, pitkän linjan toimittaja
Harri Saukkomaa suitsutti kaksikkoa seuraavasti:
” Tilanteen kärjistyessä ministeri Orpo ja kansliapäällikkö
Nerg vahvistivat omilla viesteillään sovittelun ilmapiiriä. He korostivat, että
turvapaikanhakijoiden tilanne ratkaistaan yhteistyöllä ja keskustelulla, ei
vihapuheella ja väkivallalla. On perusteltua uskoa, että ilman sisäministeriön
määrätietoista operatiivista toimintaa sekä sinnikästä ja sovittelevaa
viestintää yhteiskunnallinen asenneilmapiiri olisi ollut merkittävästi
synkempi.”
Suora valehtelu kuuluu ilmeisesti ”sovittelevaan
viestintään”. Kansliapäällikkö Nerg ”viestitti” A2:n turvallisuusillassa, että
viranomaiset tietävät kaikkien tulijoiden taustat. Todellisuudessa suuri osa
tulijoista tuli joko väärennetyillä papereilla tai heillä ei ollut papereita
lainkaan. Lisäksi kriisin alkuvaiheessa rajan yli käveltiin täysin ilman
kontrollia.
Viimeistään Turun terrori-iskun tutkinnassa kaikille
selvisi, miten huonosti viranomaiset tiesivät tulijoiden todellisen taustan. Viestinnän
sankarit Orpo ja Nerg eivät koskaan ole kunnolla perustelleet kansalaisille,
miksi Ruotsin rajan yli kävelleitä ei käännytetty takaisin. Luonnollisesti
suomalainen valtamedia ei koskaan yrittänyt saada Orpoa tai Nergiä tilille
heidän toimistaan siirtolaiskriisin yhteydessä. Löysät puheet menivät läpi
ilman kritiikin häivää.
Tiedän, että MV-lehti voi olla kokonaisuutena liian kova
pala nieltäväksi monelle. Siinä oli puutteensa. Sivusto julkaisi paikkansa
pitämättömiä uutisia. Myös veronmaksajan rahoittaman Ylen toimittaja Jessikka
Aroa koskeva kirjoittelu meni ajoittain hyvän maun tuolle puolen. Vastaavasti
Aro on saanut kollegoiltaan runsaasti sympatiaa. Viimeksi Deutsche Welle
kirjoitti Aroa sympatiseeraavan
artikkelin.
Seppo Lehto sai järjestelmän kimppuunsa siinä vaiheessa, kun
hän astui väärille varpaille eli alkoi tehtailla törkyblogeja Tampereen
käräjäoikeuden henkilökunnasta. Ilja Janitskinin kohtaloksi koitui luultavasti
Ylen toimittaja Aro, jonka kunnian suojelemiseksi järjestelmä valjastettiin
Janitskinin tuhoamiseen.
Olen lisäksi sitä mieltä, että Ilja Janitskin ei Suomessa
voi saada reilua oikeudenkäyntiä. Sen verran voimakkaasti häntä ja hänen
edustamaansa julkaisua on valtamediassa demonisoitu oikeudenkäynnissä
asianomistajina toimivien mediayhtiöiden julkaisuissa.
Valtamedian vaino on journalismia
Kun Johan Bäckman lähettää toimittaja Jessikka Arolle
Pronssisoturi-patsaan pienoismallin, kyse on vainoamisesta. Kun Ylen toimittaja
Sara Rigatelli julkaisee köykäisiin lähteisiin perustuvia vihjailuja
elokuvaohjaaja Aku Louhimiehestä, kyse on journalismista.
Heikki Porkka kävi aikanaan läpi Louhimiehen
käytöksestä esitetyt väitteet ja osoitti useimmat niistä perusteettomiksi.
Vaikka väitteet olisivat kuinka huonosti perusteltuja tahansa, se ei tarkoita,
että väitteet julkaissut media perääntyisi ja pyytäisi anteeksi.
Sen sijaan se tarkoittaa, että virkavapaalla Yhdysvalloissa
oleva Ylen toimittaja Sara Rigatelli jatkaa Louhimiehen vainoamista ja
todennäköisesti pyrkii tärvelemään ohjaajan nykyisen pestin BBC:llä. Omien
sanojensa mukaan journalisti Rigatelli lähti selvittämään uutisvinkkiä. Savon
Sanomien mukaan Rigatelli totesi:
” Jos Suomen vuoden puhutuin ohjaaja saa töitä
kansainvälisestä suurtuotannosta kohun jälkeen, se kiinnostaa Suomessa.”
Toimittajalle ei toki kuulu miettiä, mitä seurauksia hänen
uutisoinnistaan on. Uutisoinnin tulee olla seuraamusten kannalta neutraalia.
Toivottavasti tämä käytäntö otettaisiin käyttöön myös maahanmuuttoa ja
maahanmuuttajia koskevassa uutisoinnissa.
Valitettavasti kyse on nykymaailmassa enemmänkin selittelyyn
käytettävästä korulauseesta kuin todellisesta ammattieettisestä periaatteesta.
Toimittajat tykkäävät syyttää sosiaalisen median käyttäjiä ja inhoamiensa
poliittisten puolueiden edustajia ”maalittamisesta”. Tässä tapauksessa
Rigatelli harjoittaa ilmiselvää maalittamista. Häntä ei liikuta, jos hänen
alkuperäinen uutisensa perustuu köykäiseen todistusaineistoon. Kyseessä on
”kohu”, jota täytyy jatkaa, vaikka kyseinen kohu ja toimittaja Rigatellin osuus
siinä aiheuttaisivatkin vastenmielisyyttä suuressa osassa Rigatellin
palkanmaksajia.
Vaikka toimittaja olisi kuinka vastenmielinen tahansa, hän
voi aina luottaa esimiestensä ja kollegoidensa tukeen. Näin on Rigatellinkin tapauksessa.
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päällikkö Jouko Jokinen toteaa:
” Tämä on aivan normaalia toimituksellista työtä.”
Minua loukkaa, että joudun osallistumaan tällaisen toiminnan
kustannuksiin. Haluaisin, että Jouko Jokinen ja Sara Rigatelli jatkaisivat
toimituksellista työtään jonkun muun kuin veronmaksajan kustannuksella.
En sano, että Sara Rigatelli on syyllistynyt samaan asiaan
kuin Johan Bäckman. Sanon vain, että median edustajien harjoittama henkilöön
kohdistuva vaino on monesti paljon vakavampi asia kuin sosiaalisessa mediassa
harjoitettu vaino, josta valtamedian edustajat jaksavat aina muistuttaa.
Mieslapsi
Keskusteluilmapiirin myrkyttymisestä syytetään usein
tarkemmin määrittelemätöntä ”vihapuhetta”. Todellisuudessa postmoderni
vasemmisto on tehnyt eniten ilmapiirin myrkyttämiseksi, koska se ei siedä
kilpailijoita omalle ideologialleen eli ”arvopohjalle”. Toimittaja Rigatellin
elokuvaohjaaja Aku Louhimieheen kohdistama vaino on vasemmiston ilkeyttä. Samaa
ilkeyttä on myös eri mieltä olevien jatkuva nimittely rasisteiksi, fasisteiksi
ja natseiksi.
Aikuiseksi kasvaessaan ihminen oppii ymmärtämään, että
kaikki ihmiset eivät ajattele asioista samalla tavalla. Poliittiset mielipiteet
voivat olla erilaisia, mutta silti ihmisten pitää pyrkiä elämään sopuisasti
samassa yhteiskunnassa.
Tämä ei kuitenkaan sovi postmodernin vasemmiston
manikealaiseen maailmankuvaan, jossa maailma on jaettu ihmisen viiteryhmän
mukaan sortajiin ja sorrettuihin ja mielipiteiden mukaan hyviin ja pahoihin
ihmisiin. Amerikkalaisista yliopistoista on levinnyt käsitys, jonka mukaan
oikeamielisen ei tarvitse kuunnella eriäviä mielipiteitä lainkaan. Tätä varten
tarvitaan ”turvatiloja” (safe space).
Eläinsuojeluyhdistys Animalian aktivisti Veikka Lahtinen kirjoitti
Facebookiin:
” Fasismi,
misogynia ja rasismi eivät ole ”tavallisia” mielipiteitä, vaan ne uhkaavat
muiden ryhmien mahdollisuuksia ilmaista itseään ja elää.”
”En henkilökohtaisesti koe messuille
osallistuvana henkilönä oloani turvalliseksi, mikäli Kiuas-kustantamon
osallistuminen sinne sallitaan.”
Veikka Lahtinen on mieslapsi, joka ruikuttaa. Tämä ei
nykymaailmassa ole mitenkään tavatonta. Ruikutuksen tarkoitus on saada oma
tahto läpi, ja keino on sama kuin kiukuttelevalla pikkulapsella.
Valitettavasti tavatonta ei ole sekään, että mieslapsen
ruikutus otetaan vakavasti. Kirjamessut sulki Kiuas-kustantamon Helsingin
kirjamessuilta. Kirjamessujen edustaja kertoi, että Kiuas-kustantamon
osallistuminen on peruttu ”kirjamessujen arvojen vastaisena”.
Postmoderni vasemmisto puhuu mielellään ”arvoista”, vaikka
ne tarkoittavat todellisuudessa ideologiaa. Sana ”arvot” vain kuulostaa
paremmalta. Kulttuuripiireissä tunkkainen vasemmistolaisuus tukahduttaa kaiken
muun. Menetelmänä käytetään ulossulkemista ja siitä on tässäkin tapauksessa
kyse.
Ideologisen puhdasoppisuuden vaatimus ei kuulu vapaaseen
yhteiskuntaan. Sen sijaan totalitarismissa on aina kyse ideologisen
puhdasoppisuuden vaalimisesta ja sen kanssa ristiriidassa olevien asioiden ja
myös henkilöiden tuhoamisesta. Kuluneen syksyn aikana Suomi on taas liukunut kohti
totalitarismia ja mielipidekontrollia, josta tämänkin kirjoituksen esimerkit
kertovat.
Toimittaja natsittelee
Ylen toimittaja ja ”faktantarkistaja” Johanna
Vehkoo sai äskettäin syytteen kunnianloukkauksesta. Vehkoo oli asiasta tehdyn
rikosilmoituksen perusteella kutsunut oululaista kaupunginvaltuutettu Junes
Lokkaa rasistiksi ja natsiksi tekemässään Facebook-kirjoituksessa.
Toimittaja Vehkoo on Julkisen sanan neuvoston jäsen ja Suomen
Uutisten jutussa pohdiskellaan Vehkoon jääviyttä ja sitä, miten keskustelu
käännetään itse tapahtuneesta loukkauksesta toimittajien kiusaamiseen. Journalistiliiton
julkaisemassa kannanotossa
annetaan ymmärtää, että nimenomaan Lokka olisi kiusannut Vehkoota. Lokka itse
on kansalaisjournalisti ja kysyy ihmisiltä asioita osana omaa työtään.
Vehkoo on Vasemmistoliiton aktiivi ja hänen tapansa lyödä negatiivisia
leimoja eri mieltä oleviin on tyypillistä vasemmistolaista käytöstä. Vastapuoli
pyritään julkisessa keskustelussa alentamaan moraalisesti erilaisilla
leimakirveillä. Samalla asettaudutaan itse moraalisesti korkeampaan asemaan.
On täysin oikein kysyä, onko rasisti-, fasisti-, natsi-,
misogynisti- ja mikälieistikorttien heiluttelu asiallista keskustelua vai
pelkkää kanssaihmisen halventamista. Miksi Junes Lokan kunnia ei olisi yhtä
arvokas kuin Johanna Vehkoon tai Jessikka Aron?
Minusta Vehkoo saa olla vasemmistolainen ja ilmaista
mielipiteitään vapaasti. Vehkoo työskentelee veronmaksajan rahoittamassa mediayhtiössä
enkä haluaisi osallistua kustannusten maksamiseen.
Kirjoituksen lopuksi siteeraan Iltasanomien uutista,
jossa kommentoidaan Venäjän valtiollisen median juttua Janitskinin ja Bäckmanin
oikeudenkäynnistä:
” Bäckmania ja Janitskinia puolustaville Venäjän median
jutuille on yhteistä se, että niissä viitataan hyvin epämääräisesti tuomioihin
eikä niiden perusteluita avata. Näin lukijalle pystytään luomaan mielikuvaa tekaistuista
syytteistä ja poliittisin perustein annetuista tuomioista. Tällainen
selitystapa uponnee osaan venäläistä yleisöä: Venäjällä kansa epäilee jo
valmiiksi omaa oikeuslaitostaan, joten tehokkaan propagandan avulla tämä
”epäilypotentiaali” voidaan siirtää koskemaan myös läntisten demokratioiden
oikeuslaitoksia.”
Sananvapausrikoksiin liittyvä lainsäädäntö on
tulkinnanvaraista ja mahdollistaa tarvittaessa lähes kenen tahansa
tuomitsemisen. Vaikka Venäjän media viestii omalle yleisölleen, se osuu joskus
oikeaankin. On perusteltua väittää, että suuri osa suomalaisista
sananvapausrikoksiin liittyvistä tuomioista on annettu poliittisin perustein.
Janitskinin vangitseminen, tuonti Suomeen ja oikeudenkäynti olivat valtavia
mediaspektaakkeleita, joiden tarkoituksena on pelotella tavallisia ihmisiä.
Iltasanomat on Sanoma-konsernin lehti ja Sanoma oli
asianomistajana Janitskinin oikeudenkäynnissä, mikä lehtijutussa aivan oikein
mainitaan.
Lisäys: Janitskinin tuomio on herättänyt voitonriemua asianomistajakonsernin lehdissä. Totuuden penaali Antero Mukka kunnostautuu epäanalyyttisella jutullaan, jossa kieltäydytään itsepintaisesti ymmärtämästä MV-lehden menestyksen syitä. Ne Mukka löytäisi katsomalla peiliin, mutta mediaihmisten kyky itsereflektioon on valitettavan rajallinen. Seuraavassa helmi:
"Nyt tuomionsa saanut toiminta näyttäytyy osana kansainvälistä valemedia- ja trollivyörytystä, jolla on suunnitelmallisesti kylvetty sekasortoa ja vihaa tavallisten kansalaisten keskuuteen. Tätä samaa on tapahtunut ympäri Eurooppaa ja tunnetuin seurauksin myös Yhdysvalloissa."
Uskoo ken tahtoo.
Hyvä yhteenveto lähivuosien tapahtumista, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen.
VastaaPoistaPostmoderni vasemmisto puhuu mielellään ”arvoista”, vaikka ne tarkoittavat todellisuudessa ideologiaa. Sana ”arvot” vain kuulostaa paremmalta.
Tätä myös Urpo ja Pipilä selittivät tehdessään palatsivallankumousta viime kesänä. Kuulemma arvot eivät olleet kohdallaan, vaikka todellisuudessa Halla-aho kieltäytyi antamasta tukea Suomen kannalta vahingollisen ideologian ajamiselle. Halla-aho piti saada pois hallitukseta, koska oli ilmeistä että häntä ei voi ostaa hiljaiseksi lupailemalla hillitolppia Brysselistä.
Janitskin on esimerkki siitä, kun järjestelmä nappaa jonkun takinliepeen rattaisiinsa, siitä ei irti pääse vahingoittumatta. Onhan näitä muitakin, kuten vaikka ukilainen tietoturvafriikki ja tamperelainen katutaiteilija ja asikkalalainen veturikuski jne. ym. Yhteiskunnan henkinen tila on hyvin rikkinäinen, enkä pidä mitenkään mahdollisena, että se lähtee paranemaan, jos aikuiset miehet ja naiset saavat käyttäytyä kuin leikki-ikäiset lapset ja yhteiskunta reagoi jokaiseen itkupotkuraivariin.
KT: "Yhteiskunnan henkinen tila on hyvin rikkinäinen, enkä pidä mitenkään mahdollisena, että se lähtee paranemaan, jos aikuiset miehet ja naiset saavat käyttäytyä kuin leikki-ikäiset lapset ja yhteiskunta reagoi jokaiseen itkupotkuraivariin."
VastaaPoistaOn hämmästyttävää, miten nopeasti ilmiöt nykyisin matkustavat Atlantin yli. Safe space on varsin uusi keksintö ja nyt on jo "häirintäyhdyshenkilöitä" ja turvatiloja.
Nykypäivän vasemmistoliberalismi on täysin huumorintajuton ilmiö. Toki saa nauraa stand up -koomikoiden puujalakavitseille mutta koko toimintaa leimaa tosikkomaisuus, jossa ei ole tilaa itseironialle.
Oikeuslaitoksemmehan asettui tukemaan näitä itkupotkuraivareita. Hyvänä esimerkkinä tämä Hanna Huumonen joka ensiksi hyökkäsi MV:tä vastaan ja pyrki katkaisemaan sen rahoituksen. Sitten kun hyökkäyksen kohde löi takaisin alkoi uhriutuminen. Ja sen uhriutumisen oikeus otti vakavasti. Todistaen että Suomessa ei ole oikeuslaitos vaan poliittinen oikeuslaitos.
VastaaPoistaNomenklatuura kiristää otettaan minkä kykenee, koska yhä useampi hylkää sen. Hallinnon ja median puolella on huomattu, että heilurin suunta on kääntynyt. He yrittävät pysäyttää sen väkivalloin, ja niittävät sille vain entistä kovemman momemtin.
VastaaPoistaElämme mielenkiintoisia aikoja. Minua, joka nautin tiettyä vahingoniloa, kutkuttaa.
Tuplis sanoi tabun ääneen. Tietyllä tavalla minäkin koen vahingoniloa, mutta toisaalta siihen ei oikein ole varaa. Tässä voi palaa omakin lato, jos naapuri ei saa kulottamaansa orasta sammumaan.
VastaaPoistaNyt tuomionsa saanut toiminta näyttäytyy osana kansainvälistä kansalaisvyörytystä, jolla on suunnitelmallisesti kylvetty sekasortoa ja paniikkia journalistien keskuuteen. Tätä samaa on tapahtunut ympäri Eurooppaa ja tunnetuin seurauksin myös Yhdysvalloissa.
VastaaPoistaHelmi korjattu.
Turpobloggari Rysky ryhtyi jahtaamaan Mikael Lithiä. Jari Leinon neuvo Mikaelille oli seuraava:
VastaaPoista"Kannattaa Mikael ottaa kuvankaappaukset näistä ja laittaa talteen. Jos sulle tulee parin vuoden päästä jotain psykiatrisia oireita tai sairauslomaa jostain syystä, niin syynä saattaa olla turpoasiantuntijan pitkäaikainen vainoamiskampanja. Ihan tosi. Isot korvaukset ja itkusermi."
https://twitter.com/JariLeino3/status/1054093895188037633