Tieto Ruotsin ongelmista leviää maailmalla

Jos haluaa seurata Ruotsin tilannetta, kannattaa käydä Rähmispossun ja Paavo Tajukankaan sivuilla. Sieltä saa ajantasaista ja usein myös hauskasti kerrottua tietoa naapurimaamme tilanteesta. Ilman näitä sivustoja suomen kielellä kerrottu tieto Ruotsin asioista jäisi yksipuoliseksi. Itse olen viime ajat vältellyt Ruotsin asioiden käsittelyä, mutta asian nousu suurvaltapolitiikan ytimeen pakotti tarttumaan näppäimistöön.

Vähän aikaa sitten Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump kommentoi Ruotsin tilannetta Floridassa pitämässään puheessa. Hän pyysi yleisöä kiinnittämään huomiota siihen, mitä tapahtui Ruotsissa ”edellisenä iltana”.

Koska Ruotsissa ei ollut tapahtunut mitään erityistä edellisenä iltana, monet kommentoivat asiaa ihmettelevään sävyyn. Myöhemmin Trump korjasi lausuntoaan ja kertoi viitanneensa Fox Newsin Ruotsin tilannetta käsittelevään dokumenttiin. Vain päivä Trumpin lausunnon jälkeen tukholmalaisessa Rinkebyn lähiössä puhkesi mellakka, josta mm. Paavo Tajukangas raportoi.

Katerina Janouchin tapaus

Trumpin lausunto kiinnitti huomiota asiaan, josta maan valtaeliitti mielellään vaikenee. Tämä taas rikkoo Ruotsin puhtoista julkisuuskuvaa maana, jossa kaikki toimii ja kaikilla on hyvä olla. Jos joku ruotsalainen erehtyy mainitsemaan jotakin Ruotsin epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvää, hänet ristiinnaulitaan julkisuudessa.

Tshekkiläissyntyinen Katerina Janouch on Ruotsissa tunnettu kolumnisti ja lastenkirjailija. Hän erehtyi kommentoimaan tshekkiläisessä tv-lähetyksessä Ruotsin maahanmuuttotilannetta sanoilla, joita on aiemmin kuultu vain Ruotsidemokraateilta. Hän mm. väitti, että ”Ruotsi on romahtanut massamaahanmuuton takia”.

Lausuntonsa jälkeen Janouch joutui kovan kritiikin kohteeksi ruotsalaisessa valtamediassa. Myös Janouchin kirjakustantaja otti etäisyyttä suojattinsa lausuntoon. Yksi lastenkirjoja myyvä kauppaketju jopa poisti Janouchin kirjat valikoimistaan. Myös pääministeri Stefan Löfven kommentoi Janouchin puheita.

Pohjat veti kuitenkin ”totuusmedian” kolumnisti Hynek Pallas, joka Dagens Nyheterissä syytti lastenkirjailijaa epäsuorasti venäläisen propagandan levittämisestä:

”Tämän tapaisia uutisia tulee Tshekissä usein 40 venäläistä alkuperää olevalta sivustolta. Niiden valeuutisiaan pidetään niin hankalina, että hallitus on perustanut erityisen yksikön valvomaan niitä ja taistelemaan niitä vastaan.”

Luonnollisesti noitavainon kannalta Janouchin lausuntojen todellisuuspohjalla ei ollut merkitystä. Tärkeintä oli pitää pystyssä ruotsalaista konsensusta maahanmuutosta ja lytätä poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä lausunut julkisuuden henkilö muille varoitukseksi.

Ruotsin tilanteen kehittyminen ei toki ole jäänyt ulkomaillakaan vaille huomiota. Itse asiassa Ruotsista on tullut erityisesti vaihtoehtomediassa mutta myös konservatiivisessa mediassa tyyppiesimerkki epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Välillä ruotsalaisia säälitellään mutta heille myös nauretaan, koska ruotsalaiset ovat itse soppansa keittäneet.

Trumpin lausunto kertoi, että tietoisuus ruotsalaisen yhteiskuntamallin karilleajosta yltää jo suurvallan johtotasolle. Tällaista ei pelkällä hiljaisuudella korjata.

Maineen paikkailua

Ruotsin entinen pääministeri luuli Trumpin viitanneen puheessaan terrori-iskuun, kuten ”totuusmedia” virheellisesti asiasta kertoi. Bildt kysyi twiitissään, mitä Trump on mahtanut poltella. Myöhemmin Bildt puolusteli Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa Washington Postin julkaisemassa kolumnissa.

Bildt toimi itse pääministerinä, kun Jugoslavian hajoamissotien seurauksena turvapaikanhakijoita alkoi virrata Ruotsiin. Bildt puolustelee omia toimiaan ja sanoo, että entisen Jugoslavian pakolaiset ovat sopeutuneet hyvin Ruotsiin. Bild toteaa kolumninsa päätteeksi:

”Olen henkilökohtaisesti ylpeä siitä, mitä maamme teki muutaman vaikean vuoden aikana tarjomalla kodin Balkanin sotien kauhuja pakeneville. Se, että yhteiskuntamme hyötyi siitä, on myös osa Ruotsin menestystarinaa.”

Bildtin kirjoituksessa annetaan luonnollisesti kaunisteltu kuva Jugoslavian pakolaisista. Monet heistä valitsivat rikollisen uran ja heidän joukossaan oli myös sotarikollisia. Toisaalta Bildtin kauden jälkeen massamaahanmuutto on tuonut Ruotsiin miljoonia tulijoita maailman väkivaltaisimmista ja huonoimmin toimivista yhteiskunnista. Tästä asiasta Bildt vaikenee hehkuttaessaan Balkanin pakolaisten menestystarinaa.

Bildt pyrki toiminnallaan korjaamaan Ruotsin julkisuuskuvaa. Taustatukea tuli mm. Alexander Stubbilta, jonka todellisuuspakoinen twiitti tarjosi viihdettä koko rahan edestä:

”Hyvä @realdonaldtrump, Ruotsi on maahanmuuttomyönteinen, kansainvälinen ja liberaali. Yksi maailman hyvinvoivimmista, rikkaimmista ja turvallisimmista paikoista maapallolla.”

Ruotsin ongelmat on pääsääntöisesti kielletty suomalaisessa valtamediassa. Tajukankaan ja Rähmispossun kaltaisilta sivuilta voi itse kukin käydä lukemassa sen toisen puolen, jota valtamedia ei kerro.

Suomalaisen median yksi älyllisesti alamittaisimmista Ruotsi-kuvauksista oli tämä Maria Petterssonin raportti, joka lukijoiden onneksi on piilotettu maksumuurin taakse. Uteliaat voivat lukea sen täältä. Suomen media vaikenee Ruotsin ongelmista ja parhaimmillaankin vähättelee niitä.

Miksi kaikki on tapahtunut?

Ruotsissa julkinen keskustelu maahanmuuton ongelmista yleensä tyssää syytöksiin rasismista ja muukalaisvihamielisyydestä. Asiallisia avauksia on nähty vuosien varrella. Yksi näistä on Gunnar Sandelinin artikkeli (maksumuuri) yhdeksän vuoden takaa.

Sandelin väitti täysin totuudenmukaisesti, että journalistit pimittävät totuuden maahanmuuttajista. Artikkeli vaiettiin kuoliaaksi ja sen kirjoittaja menetti maineensa ”hyvänä ihmisenä”. Nykyisin Sandelin pitää blogia yhdessä Karl-Olof Arnstbergin kanssa.

Toisinajattelijoiden kohtelu kertoo, että julkisessa keskustelussa on tabuaiheita, joihin ei voi puuttua joutumatta vaikeuksiin. Tällaista yhteiskuntaa ei voi pitää millään muotoa liberaalina muutoin kuin juhlapuheissa.

Jo vuonna 1971 brittiläinen kirjailija ja journalisti Roland Huntford analysoi ruotsalaisen yhteiskunnan totalitaristisia piirteitä kirjassaan ”The New Totalitarians”. Huntfordin kritisoi ruotsalaista sosialismia ja sanoi sen muistuttavan Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -kirjassa kuvattua hyväntahtoista totalitarismia.

Tällainen ”pehmototalitarismi” ei niinkään hallitse väkivallan tai pelottelun avulla vaan käyttää ovelaa suostuttelua ja pehmeää manipulointia tavoitteidensa saavuttamiseen. Huntfordin mielestä sosiaalidemokraatit olivat levittäneet sosialistisen ajattelun kaikkiin valtiollisiin instituutioihin valtion virastoja ja oikeuslaitosta myöten.

Kirja myös analysoi ruotsalaista yhteiskuntaa historiallisessa viitekehyksessä. Huntfordin mukaan Ruotsista tuli jo varhain keskitetty valtio, jossa feodalismi historiallisena kehitysvaiheena sivuutettiin kokonaan. Ruotsissa ei koskaan kehittynyt individualismia korostavaa kansalaisyhteiskuntaa kuten muualla läntisessä Euroopassa.

Huntfordin kirjaa ei ole luonnollisesti koskaan julkaistu Ruotsissa. Internetistä kirja löytyy PDF-muodossa ja sen analyysit ovat kirjan iästä huolimatta kestäneet hyvin aikaa. Ruotsi on yhteiskunta, jossa voidaan toki keskustella ongelmista kapean ”mielipidekäytävän” sisällä mutta perusteita ei saa asettaa kyseenalaiseksi.

Siksi maahanmuuttoon liittyvät ongelmat voivat johtua ”epäonnistuneesta integraatiosta”, jolloin vastuu epäonnistumisesta on yhteiskunnalla. Maahanmuuton perusteita ei sen sijaan voi asettaa kyseenalaiseksi eli sitä, kuinka paljon tulijoita ruotsalainen yhteiskunta kestää tai onko järkevää tuoda kymmeniä tuhansia ihmisiä maailman väkivaltaisimmista maista.

Toisinajattelijoiden teokset jäävät usein kustantamatta. Näin kävi myös yhdelle ehkä tärkeimmistä ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmakohtien analyysistä. Kirja ”Exit Folkhemssverige – ett samhällmodells sönderfall” löytyy vain internetistä. Kirja on kirjoitettu 2000-luvun alussa ja sen suomennettu esipuhe löytyy täältä.

Ruotsin kehitys ei sinänsä poikkea länsimaiden yleisestä kehityksestä muutoin kuin intensiteetin osalta. Ruotsi on ottanut vastaan väkilukuun suhteutettuna eniten maahanmuuttajia. Maassa vallitseva keskustelukulttuuri on kuitenkin ainutlaatuinen yhdenmukaisuudessaan ja kyvyttömyydessään sietää valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä.

Miksi Ruotsin tilanne on tabu myös suomalaisessa valtamediassa? Miksi täällä ei käsitellä avoimesti Ruotsin ongelmia? Syy on tietysti siinä, että samat historialliset kehityskulut pätevät täälläkin. Monikulttuurin edistäminen kuului pitkään Yleisradion tehtäviin. Veronmaksajan rahoittama Yle on samalla tavalla valtiollisen tiedottamisen väline kuin Ruotsin SVT näennäisestä itsenäisyydestään huolimatta.

Myös Suomesta puuttuu aito individualismiin pohjautuva kansalaisyhteiskunta. Valtio kasvattaa ihmisiä usein kömpelösti ja näennäisen hyväntahtoisesti, mistä kertoo viranomaisten aloittama taistelu vihapuhetta vastaan. Kehitys on kuitenkin Ruotsiin verrattuna vasta alkuvaiheessaan.

Ruotsin kyky vastaanottaa siirtolaisia horjui pahasti syksyn 2015 pakolaiskriisin yhteydessä. Tästä syystä yli 30 000 turvapaikanhakijaa ohjattiin Tukholmasta kylmästi Luulajan junaan ja sieltä edelleen Haaparannan matkakeskukseen meneviin busseihin. Ruotsi dumppasi turvapaikanhakijat Suomeen ilman, että Suomen hallitus esitti asiasta näkyvää vastalausetta.

Pitkällä tähtäimellä asiat eivät pääty Ruotsissa hyvin. Jos nykyiset valtapuolueet blokista riippumatta jatkavat vallankahvassa tulijoiden virta jatkuu. Ruotsidemokraattien kannatus oli jo yhdessä mielipidemittauksessa huimat 26,9 prosenttia.

Ruotsin eliitti ei myöskään pysty enää kontrolloimaan maan julkisuuskuvaa yrityksistä huolimatta. Brittiläinen tabloid-lehdistö on jo parin vuoden ajan julkaissut säännöllisesti kauhuartikkeleita Ruotsin ongelma-alueilta ja erityisesti siitä, kuinka poliisiviranomaisten kyky selvittää rikoksia on romahtanut. Myös konservatiivinen laatulehti Telegraph kuvaa artikkelissaan Ruotsin tilannetta rehellisesti:

”… Ruotsissa hämmästyttää eniten se, kuinka puolustuskannalla poliittiset päätöksentekijät ovat, kun heiltä kysytään asiasta ja kuinka he vakuuttelevat asioiden olevan hallinnassa. Koska väkivalta koskettaa vain pientä yhteiskunnan lohkoa, Ruotsin yleiset rikoslukemat ovat melko pienet. Ongelmat voidaan haudata datan sekaan. Laajempaa keskustelua asiasta pyritään tukahduttamaan sillä, mitä Ruotsissa kutsutaan mielipidekäytäväksi eli kapeaksi määritetyiksi parametreiksi, joiden sisälle julkinen debatti rajoittuu. Ne, jotka astuvat käytävän ulkopuolelle, saattavat joutua syytetyksi muukalaisvihamielisyydestä tai mikä vielä pahempaa eli syytetyksi populistisen Ruotsidemokraattien tukemisesta, johon syyllistyy joka kuudes ruotsalainen.”

Tieto Ruotsin omalaatuisesta yhteiskunnasta leviää maailman medioissa Ruotsin poliittisen eliitin selittely-yrityksistä huolimatta.

Tulevaisuus kertoo, miten Ruotsin monikulttuurisen kokeilun lopulta käy. Itse pelkään, että se ei pääty hyvin.