Kaikkia terroristeja ei saa sanoa muslimeiksi

Äskettäin Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen sai tuomion Nizzan terrori-iskun jälkeisestä lausunnostaan, jossa hän sanoi: ”Kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta kaikki terroristit ovat muslimeja.”

Hakkarainen ei itse ole ensimmäinen, joka on lausunut vastaavaa. Vuonna 2010 Fox Newsin juontaja Brian Kilmeade sanoi täsmälleen saman lausahduksen suorassa tv-lähetyksessä. Yhdysvalloissa asiasta nousi pienimuotoinen kohu, mutta kukaan ei vaatinut Kilmeadelle rangaistusta, koska sananvapaus on Yhdysvalloissa perustuslain suojaama oikeus.

Lauseen totuudenmukaisuudesta voi myös kiistellä. Voidaan laskea, kuinka moni länsimaissa tapahtunut terrori-isku on islamistien tekemä. Luonnollisesti länsimaissa on muitakin terroristeja kuin islamilaisia. Anders Behring Breivik tekee yksinään väitteestä kaikkien terroristien muslimitaustasta epätoden.

Jos tarkastellaan eurooppalaista ei-islamilaista terrorismia, se on viime vuosikymmeninä ollut luonteeltaan separatistista ja eikä se ole ollut globaali uhka. Ian Tuttle kirjoitti pari vuotta sitten National Review Online -sivustolle artikkelin, jonka otsikossa hän kysyi, ovatko kaikki terroristit muslimeja.

Tuttlen mukaan pelkästään länsimaissa tapahtuvien terrori-iskujen tarkastelu johtaa harhaan. Hän oli analysoinut terrori-iskuja listaavan Global Terrorism Databasen sisältöä ja havainnut, että vuonna 2013 kymmenen eniten terrori-iskuista kärsinyttä maata olivat järjestyksessä Irak, Pakistan, Afganistan, Intia, Filippiinit, Thaimaa, Jemen, Nigeria, Somalia ja Egypti. Listan järjestys ja koostumus vaihtelee vuosittain mutta pääsääntöisesti 70 prosenttia on muslimienemmistöisiä maita ja muissa listan maissa (kuten Thaimaa ja Filippiinit) on merkittävä muslimivähemmistö.

Tuttle analysoi myös terrorismin luonnetta. Eurooppalaiset terroristijärjestöt ovat useimmiten separatistisia kuten baskien ETA. Nämä järjestöt eivät ole globaalisti merkittäviä toisin kuin islamilaiset järjestöt kuten Al-Qaeda ja ISIS. Kuuntelemalla islamististen järjestöjen puhemiehiä selviää helposti, että nämä ovat kiinnostuneet muustakin kuin paikallispolitiikasta. Islamilainen terrorismi on siis paljon vaarallisempi ilmiö kuin baskien tai korsikalaisten separatismi.

Berliinissä ennen joulua tehty terrori-isku vaikutti välittömästi joulun tapahtumien turvatoimiin. Suomen Turussa puolustusvoimien ajoneuvot tukkivat pääsyn joulurahan julistukseen vihamielisiltä, Allahin soturin ajamilta kuorma-autoilta

Kaventunut sananvapaus

Hakkaraisen lausunnon totuudenmukaisuutta voi toki pohdiskella. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen pohdiskeli viime vuoden heinäkuussa Hakkaraisen lausunnon lainmukaisuutta ja totesi sen olevan ”hyvin lähellä kiihottamista kansanryhmää vastaan”.

Tällainen pohdiskelu edustaa sitä kaikkein typerintä ajattelua, koska siinä oletetaan, että kiihottamiselle on määritetty objektiiviset kriteerit. Niitähän ei ole, vaan pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on niin väljästi muotoiltu, että melkein mikä tahansa negatiivinen lausuma valtion erityissuojelun kohteena olevista ihmisryhmistä kuten muslimeista voidaan tulkita kiihottamiseksi. Totuus ei ole puolustus, jos tuomioistuin suuressa viisaudessaan päättää, että lausuma on kiellettyä panettelua ja solvausta. Myöskään teon tahallisuudella tai tahattomuudella ei ole mitään merkitystä.

Pykälän ilmiselvänä joskin julkilausumattomana tarkoituksena on tukahduttaa julkinen keskustelu islamin ja laajamittaisen muslimien maahanmuuton vaikutuksista länsimaiseen yhteiskuntaan. Sen verran voi kai sanoa, että islam on jo kaventanut merkittävästi ei-muslimien sananvapautta Suomessa. Tosin varsinainen likainen työ on jäänyt suomalaisille poliitikoille, virkamiehille ja tuomareille, jotka rankaisevat suomalaisia, koska muslimien herkkien uskonnollisten tunteiden loukkaaminen voi johtaa väkivallantekoihin.

Hakkaraisen lisäksi toinenkin perussuomalainen, Perussuomalaisten nuorten entinen puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on joutumassa oikeuden eteen vastaamaan syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen tekemästä haastekirjelmästä löytyy seuraava lause:

”Tynkkysen lausuma ei myöskään edistä uskonnoista käytävää poliittista tai yhteiskunnallista keskustelua, vaan on päinvastoin omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja.”

Tuossa on oikeastaan yhdellä lauseella kerrottu se röyhkeys ja tympeä ylimielisyys, jolla tätä oikeudeksi kutsuttua sirkusta pyöritetään. Ne pykälät, joiden perusteella Tynkkyselle vaaditaan tuomiota, on laadittu, jotta tätä keskustelua ei käytäisi lainkaan. Eikä sitä Suomessa käydäkään muualla kuin MV-lehdessä, Hommaforumilla ja maahanmuuttokriittisissä blogeissa. Valtamediasta moista keskustelua ei löydä suurennuslasillakaan. Keskusteluksi ei lasketa islamin ja monikulttuurin hymistelevää ylistämistä, koska siinä kyse on virallisen totuuden kritiikittömästä toistamisesta.

Sanonta ”on omiaan herättämään” kertoo myös, että mistään oikeasta kiihottumisesta ei tarvita näyttöä. Riittää, että lausunto ”on omiaan herättämään” ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta. Parempaa tapaa todistaa rikoksen uhrittomuus tuskin löytyy.

Lisäksi on syytä kysyä, kenen suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja Tynkkysen lausunto ”on omiaan” vahvistamaan. Syyttäjän lause kirjattiin uskonrauhan rikkomista koskevaan syytekohtaan. Tynkkynen siis vahvistaa lausunnollaan muslimien uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja. Ei ole uskottavaa, että Tynkkynen vahvistaisi omien kannattajiensa ennakkoluuloja. Näistä useimmilla on jo valmiiksi realistinen käsitys islamista ja sen yhteydestä terrorismiin. Tynkkysen poliittiset vastustajat taas antoivat hänet ilmi poliisille.

Raija Toiviaisen edeltäjä Jorma Kalske jäi viime vuonna eläkkeelle. Lähtöhaastattelussaan hän puolusti pykälää uskonrauhan rikkomisesta seuraavasti:

”Siinä ei ole kyse mistään jumalanpilkkapykälästä, jolla Hannu Salama aikanaan tuomittiin. Pykälällä on kriminalisoitu sellaiset rikokset, jotka voivat aiheuttaa vastareaktioita ja väkivallantekoja. Silloin pilkataan joidenkin pyhinä pitämiä arvoja.”

Tynkkystä syytetään, koska hänen lausuntonsa ”on omiaan” herättämään uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja muslimien keskuudessa. Nämä voivat puolestaan eskaloitua vastareaktioiksi ja väkivallanteoiksi, kuten Kalske haastattelussaan sanoo.

Mistä pitäisi keskustella

Vuoden 2015 lopulla Suomeen tuli Ruotsin kautta yli 30 000 turvapaikanhakijaa, joista ylivoimainen valtaenemmistö oli muslimimiehiä. Kyseessä oli Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuri maahanmuuttoaalto, jonka torjumiseksi Suomen hallitus ei tehnyt yhtään mitään.

Tällaisissa olosuhteissa on syytä kysyä, miten paljon maahanmuuttoa maailma väkivaltaisimmista ja huonoimmin toimivista yhteiskunnista Suomi kestää. Miten paljon on tarpeeksi ja kannattaisiko meidän rohkaista vai aktiivisesti pyrkiä estämään maahanmuuttoa näistä maista?

On perusteltua väittää, että laajamittainen muslimien maahanmuutto tekee ei-muslimeista koostuvan kantaväestön elämän aiempaa epämiellyttävämmäksi ja turvattomammaksi syistä, jotka eivät ole kantaväestön tai minkään valtiovallan kotouttamiskoneiston muutettavissa. Lisäksi laajamittainen muslimien maahanmuutto on erittäin kallista veronmaksajalle, koska muslimien työllisyysaste on alhainen.

Lisäksi on perusteltua sanoa, että suuri osa tulijoista ei kunnioita länsimaista yhteiskuntajärjestystä ja sen islamin näkökulmasta vääräuskoisia asukkaita. Tämä näkyy islamilaisena radikalismina, rikollisuutena ja naisten ahdisteluna. Tulijat tuovat mukanaan omat tapansa, arvonsa ja asenteensa, jotka ovat ristiriidassa länsimaisen yhteiskunnan normien kanssa.

Valtiovalta ja sen edustajat eivät halua keskustelua näistä asioista vaan pyrkivät vaientamaan sen. Samalla he näytösoikeudenkäynneillään osoittavat todeksi islamin negatiivisen vaikutuksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja erityisesti sananvapauteen.