Elämmekö jo Neuvostoliitossa?

Euroopan komissio julkaisi viime tiistaina käyttäytymisohjeen, joka koskee suuria IT-yhtiöitä Facebookia, Googlea (Youtube), Microsoftia ja Twitteriä. Ohjeessa IT-yhtiöt velvoitetaan valvomaan palvelimillaan esiintyvää vihapuhetta.

Miten sensuuri toteutetaan?

Muistio sisältää useita kohtia, jotka ovat sekä pelottavia että hämmentäviä. Muistion kohdat tarkoittavat toteutuessaan todellista internet-sensuuria, jonka kaltaista ei aiemmin EU-alueella ole nähty. Esimerkiksi seuraavassa kohdassa esitetty perustelu on suorastaan kammottava:

”Laittoman vihapuheen leviäminen verkossa ei ainoastaan vaikuta negatiivisesti ryhmiin tai yksilöihin, joihin se kohdistuu, vaan vaikuttaa negatiivisesti niihin, jotka puhuvat vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta avoimissa yhteiskunnissamme. Sillä on myös tukahduttava vaikutus demokraattiseen diskurssiin verkkoalustoilla.”

Yleensä tai ainakin melko usein asiat ovat todellisuudessa täsmälleen päinvastoin, kuin moderni liberaali yrittää uskotella. Epämääräisesti määritelty vihapuhe ei tukahduta keskustelua läheskään yhtä paljon kuin vihapuheen torjumiseen käytettävät keinot. Moderni liberaali yrittää teeskennellä edistävänsä sananvapautta samalla, kun hän harjoittaa mitä törkeintä sensuuria.

Myös käsite ”demokraattinen diskurssi” on huonosti määritelty. Todennäköisesti sillä tarkoitetaan poliittisesti korrektia ”eurooppalaisten arvojen” mukaista keskustelua, jossa suhtaudutaan myönteisesti Euroopan integraatioon. EU ja erityisesti Euroopan komissio ei edusta mitään demokratiaa vaan byrokraattista pakkovaltaa, joka toiminnallaan vähentää demokratiaa ja mielipiteiden moninaisuutta.

EU:lla ei ole salaista poliisia, joten se ei kykene toimimaan sensuuriviranomaisena. Niinpä vihapuheen hävittämisestä vastaavat IT-yhtiöiden lisäksi kansalaisjärjestöt. Julistuksessa IT-yhtiöt velvoitetaan

”...rohkaisemaan ilmoituksia ja liputtamaan sisältöä, joka edistää yllyttämistä väkivaltaan ja vihamielistä käyttäytymistä asiantuntijoiden avustuksella ja erityisesti yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa, tarjoamalla selkeää tietoa yksittäisen yrityksen säännöistä ja käyttäytymisohjeista sekä raportointi ja ilmoitusprosesseista.”

Alkuperäinen englanninkielinen teksti on kammottavaa byrokraattista jargonia, joka kaipaa selvennystä. Kyse on siitä, että IT-yhtiöillä itsellään ei ole vihapuheen tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Sitä saadaan asiantuntijoilta ja ”kansalaisjärjestöiltä”. IT-yhtiön velvollisuutena on tehdä yhteistyötä näiden kanssa ja varmistaa, että säännöt ovat helposti nähtävillä ja ohjeet sääntöjen rikkojien ilmiantamiseen helposti saatavilla.

Tässä vaiheessa herää kysymys, mitä ovat ne asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt, jotka avustavat IT-yhtiöitä vihapuheen suitsimisessa. Erittäin suurella todennäköisyydellä asiantuntijat ja järjestöt edustavat vasemmistolaista, feminististä, antirasistista ja ylipäänsä poliittisesti korrektia näkemystä. On syytä olettaa, että konservatiiviset ja kansallismieliset näkemykset joutuvat sensuurin kohteeksi, kun taas vasemmistolainen ja islamistinen kiihotus saa jatkua vapaasti.

Viime kuukausien aikana on jo käynyt selväksi, että konservatiiviset näkemykset ovat jo joutuneet sensuurin kohteeksi erityisesti Twitterissä ja Facebookissa. Samaan aikaan esimerkiksi kehotukset tappaa Donald Trump ovat saaneet armon. Koska etnistä ja uskonnollista diversiteettiä pitää EU:ssa suosia, muslimijärjestöt luonnollisesti osallistuvat vihapuheen perkaamisen. Tällöin kaikenlainen islamin kritiikki tukahdutetaan.

Muita kontrolli- ja tukahduttamistoimia

Vihapuhe ei suinkaan ole ainoa asia, joka halutaan EU:n valvontaan. EU:n digitaalisten yhteismarkkinoiden komissaari Andrus Ansip on ehdottanut valtion myöntämän henkilökortin käyttämistä tunnistautumiseen internetissä. Taustalla on tietysti Viron onnistunut digitaalinen henkilökortti.

Ansip on Viron entinen pääministeri ja edusti silloin Reformipuoluetta. Neuvostoaikana hän oli kuitenkin kommunisti ja toimi Tarton aluekomitean organisaatioyksikön johtajana.

Tunnistautumiseen liittyy kuitenkin yksityisyyteen liittyviä ongelmia erityisesti maissa, jotka eivät ole tottuneet virallisiin henkilökortteihin. Virallisesti tarkoituksena on ”suojata kuluttajaa”, koska usean käyttäjätunnuksen käyttö eri palveluissa muodostaa turvallisuusriskin. Henkilökortin käyttö tunnistautumiseen kertoo kuitenkin EU:n autoritaarisesta pyrkimyksestä kontrolloida ihmisten sosiaalisen median käyttöä.

Euroopan maissa toimii poliittisia puolueita ja liikkeitä, jotka suhtautuvat kriittisesti integraation ja pyrkivät rajoittamaan keskusvaltaa tämän kontrollipyrkimyksissä. Osa liikkeistä pyrkii myös oman maansa erottamiseen unionista. Euroopan Unioni luonnollisesti taistelee tällaisia pyrkimyksiä vastaan. Yksi keino on käyttää rahaa EU-myönteisten mielipiteiden esilletuontiin mediassa. Erityistä huomiota kiinnitetään maihin, joissa euroskeptisyys on kasvanut.

Nykyisin on täysin mahdollista, että euroskeptinen puolue pääsee valtaan jossakin Euroopan maassa. Itse asiassa näin on jo käynytkin EU:n itäisissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole lainkaan innostuneita ottamaan vastaan EU-kiintiöiden mukaan jaettuja turvapaikanhakijoita.

Äskettäin Itävallassa pidettiin presidentinvaalit. Ennen vaaleja EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker uhosi sulkevansa FPÖ:n ehdokkaan Norbert Hoferin kaikesta EU:n päätöksenteosta, mikäli hänet valittaisiin. Kävi kuitenkin niin, että Hoferia ei valittu vaaleissa, joissa vaalivilpin mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Vasta postiäänet ratkaisivat vihreiden ehdokkaan Alexander Van der Bellenin valinnan. Eroa Hoferiin oli vain 31 000 ääntä.

Epäonnistumisten kautta EU-fasismiin

Jos EU-projekti voisi kehuskella onnistumisillaan, mitään tukahduttamistoimia tuskin olisi tarvetta toteuttaa. Valitettavasti EU:n keskeiset toteemit ovat kuitenkin luhistumassa. Yhteisvaluutta euro tarjoaa jäsenmaille taloudellista kurjuutta ja velkaunionia. Viime syksyn maahantulijavirta ja sitä seuranneet sisäiset rajatarkastukset kertovat, että vapaa liikkuvuus ei edusta realismia nykymaailmassa.

EU liukuu kohti autoritaarista hallintoa, koska se on epäonnistunut keskeisissä hankkeissaan. Siksi se pyrkii tukahduttamaan euroskeptisyyden vaikka väkisin. Tämä taas vähentää EU:n suosiota ja voi johtaa yhä uusiin tukahduttamispyrkimyksiin. Kuten Matti Hukari kirjoitti Suomen uutisten mielipidekirjoituksessaan, EU:sta ei tullut Yhdysvaltoja ilman sähkötuolia vaan Neuvostoliitto ilman vankileirien saaristoa.