Tragedia ja sen hyödyntäminen

Oheinen kuva ilmestyi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä melko pian Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Siinä vampyyriksi kuvattu maahanmuuttokriitikko ilmestyy iskun uhrin ruumiin viereen juomaan verta. Tarkoituksena oli ilmeisesti kertoa, että maahanmuuttokriitikot hyödyntävät terrori-iskuja omassa toiminnassaan.

Pilakuva ei ole erityisen hauska tai oivaltava vaan pelkästään ilkeä. Lisäksi se puolustaa virallista ideologiaa samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa aikanaan ilmestynyt Krokodil-pilalehti. Kuva kuitenkin herätti runsaasti kohua ja aiheutti myös piikin kirkosta eroamisissa. Kirkko ja Kaupunki -lehti on tullut tunnetuksi myönteisestä suhtautumisesta islamiin ja lehden linjaa voi luonnehtia monikulttuuri-ideologialle myönteiseksi.

Mitä maahanmuuttokriitikon sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö julkaista Twitterissä kynttilän kuva sopivalla hashtagilla varustettuna, vaikka hän tietäisi, että sentimentaalisuuden osoitukset eivät lainkaan ehkäisisi tulevia terrori-iskuja? Pitäisikö olla huolissaan muslimeihin iskun takia kohdistuvista vihanpurkauksista vai pitäisikö olla hiljaa ja vain odottaa seuraavaa terrori-iskua?

Väkivallanteoista pyritään aina ottamaan poliittinen hyöty irti. Tässä on kuitenkin kunnostautunut erityisesti liberaali vasemmisto, joka pyrkii liittämään omat suosikkiviholllisensa väkivallantekoon vaikka väkisin. Näin tapahtui esimerkiksi Breivikin murhatöiden jälkeen tai viimeksi Britanniassa Työväenpuolueen kansanedustaja Jo Coxin murhan yhteydessä, kun EU-jäsenyyden kannattajat yrittävät ottaa veriteosta irti kaiken poliittisen hyödyn.

Orlandon terrori-isku

Yhdysvaltain Orlandossa noin viikko sitten tapahtunut terrori-isku poikkesi kuitenkin aiemmista uhrivalinnan suhteen. Omar Mateen -niminen afganistanilaistaustainen nuori mies tulitti konetuliasella paikallisessa homobaarissa ja surmasi 49 ihmistä. Koska liberaali vasemmisto on profiloitunut sekä islamin että homojen tai modernimmin sanottuna LGBT-ihmisten puolustajana, isku osui suoraan ideologian ytimeen.

Amerikkalainen Bruce Bawer kuvasi jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan While Europe Slept sitä, kuinka eurooppalaisten suurkaupunkien kasvava muslimiväestö on tehnyt sukupuolivähemmistöjen elämän epämiellyttäväksi jopa liberaalissa Amsterdamissa. Bawer ei saanut kirjastaan kiitosta omalta liberaaliin vasemmistoon kiinnittäytyneeltä viiteryhmältään. Bawer myös kommentoi Orlandon iskuja City Journalissa ilmestyneessä kirjoituksessaan:

”...suuri enemmistö 1,5 miljardista kuuluu islamin variantteihin, jotka saarnaavat halveksuntaa homoseksuaaleja kohtaan ja näille ankaraa rangaistusta."

”On uskomatonta, että monet homot eivät ymmärrä tätä tai kieltäytyvät hyväksymästä sitä. He hirttäytyvät mielettömyydessään vasemmistolaiseen ideologiaan, jonka mukaan muslimit ovat homojen tavoin virallinen uhriryhmä ja näin luonnollisia liittolaisia. He näkevät kristityt vihollisinaan, vaikka jopa kaikkein aggressiviisimmat homovastaiset kristityt Yhdysvalloissa, kuten ”Jumala vihaa hinttareita” -porukka Westboron baptistikirkosta Topekassa, eivät kuljeksi ympäriinsä tappamassa ihmisiä.”

Suomessa kansallismielinen filosofi ja itsekin homoseksuaali Jukka Hankamäki joutui verkkolehti Uuden Suomen häpeällisen sensuroinnin kohteeksi, kun hän kommentoi Orlandon tapahtumia kirjoituksessaan:

”Eilisen terrori-iskun voisi helposti nähdä vain yhtenä länsimaista vapaamielisyyttä vastaan kohdistettuna tekona. Länsimaissa (toistaiseksi) vähemmistönä olevan muslimiväestön viha seksuaalivähemmistöä kohtaan kuitenkin jakaa homot automaattisesti eri leiriin islamin ilosanoman kanssa. Orlandon joukkomurhaa ei voida selittää millään yleisellä ”liberalismin vastaisuudella”, vaan siinä on kyse oikeaan ja hurskaaseen islamiin sisältyvän homovihan manifestaatiosta. Islam ja homoseksuaalisuus ovatkin kuin tuli ja vesi.”

Hankamäki oli hyvin suorapuheinen:

”Niinpä meillä länsimaalaisilla ei ole mitään velvollisuutta suvaita sellaista uskontoa, joka repii yhteiskuntaamme, murhaa kansalaisiamme, tuhoaa kulttuuriamme ja tuottaa silmitöntä tuskaa ja kärsimystä syyttömille ihmisille.”

Ehkä tämä lause oli se, joka sai Huuskon harvesterin taas käynnistymään. Joka tapauksessa islamin mielistelyä ruokkii aidon islamin pelon lisäksi käsitys uskonnollisten tunteiden kunnioittamisesta. Nämä edustavat saman kolikon eri puolia. Islamin äänekäs arvostelu voi johtaa väkivaltaan ja nyky-yhteiskunnassa syyllinen on tällöin arvostelija eikä väkivallan käyttäjä. Kieltämällä islamin pyhien asioiden loukkaaminen suojellaan yleistä turvallisuutta, kuten eläkkeelle jäävä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske antoi haastattelussaan ymmärtää. Kalske puolusti siinä pykälää uskonrauhan rikkomisesta.

Länsimaissa ei ole ymmärretty, että islam ei mahdu länsimaiseen uskonnon käsitteeseen. Islamin ytimessä on islamilainen laki ja islamiin sisältyy pyrkimys alistaa koko maailma islamilaisen sharia-lain alaisuuteen. Tätä uskonnollispoliittista tavoitetta toteuttavat niin islamilaiset terroristit kuin rauhanomaisesti toimivat islamilaiset järjestöt.

Islam kieltää itsensä kyseenalaistamisen, joten Markku Huuskon ja Jorma Kalskeen kaltaiset yhteiskuntarauhan suojelijat itse asiassa raivaavat tilaa islamille ja toteuttavat ymmärtämättään sharia-lain vaatimuksia.

Bruce Bawer ja Jukka Hankamäki käyttivät Orlandon terrori-iskua oman näkemyksensä perusteluna. He toivat esiin tärkeän asian eivätkä ansaitse tulla kuvatuiksi verta imevinä vampyyreina.

Länsimainen liberaali vasemmisto on kerännyt siipiensä alle eri vähemmistöjen edustajia, mutta se ei enää kykene hillitsemään vähemmistöryhmien keskinäisiä ristiriitoja tai lähinnä sitä, että uhrihierarkiassa korkeimmalla oleva ryhmä haluaa tappaa kaikkien muiden vähemmistöjen edustajat, kuten brittiläinen konservatiivi ja homoseksuaali Milo Yiannopoulos totesi puhuessaan Orlandossa.

Liberaali vasemmisto puolustuskannalla

Tässä blogissa on monta kertaa kerrottu, kuinka suvaitsevaisto yrittää viimeiseen asti välttää käsittelemästä islamilaista terrorismia. Kaikki muut motiivit kelpaavat paitsi radikaali islam.

Kaikkein pahin välttelijä on tietysti Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, joka on toistuvasti kieltäytynyt mainitsemasta sanaa ”radikaali islamilainen terrorismi” ja käyttänyt sen sijaan yleisluonteista termiä ”väkivaltainen ekstremismi”.

Poliittinen korrektius myös estää tehokkaasti radikaalin islamin aiheuttaman uhan torjunnan. Monet Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelujen entiset työntekijät ovat kertoneet, kuinka heitä kiellettiin tutkimasta islamilaisten järjestöjen yhteyksiä terrorismiin ja erityisesti islamilaisen terrorismin taustaideologiaa. Luonnollisesti muslimien maahanmuuton ja islamilaisen radikalismin välistä yhteyttä ei myöskään haluta nähdä.

Koska liberaali vasemmisto kieltäytyy myöntämästä, että heidän omat ideologiset taustaoletukset ovat virheellisiä, he tarvitsevat syntipukkeja. Sellaisiksi kelpaavat niin valkoihoiset kristityt konservatiivit kuin Yhdysvaltojen aselainsäädäntö, joita molempia on syytetty Orlandon tapahtumista.

Ideologia estää katsomasta todellisuutta silmiin ja näkemästä islamistisen ideologian ja väkivallan välisiä yhteyksiä. On paljon helpompaa teeskennellä, että mitään ongelmaa ei ole tai se häviää itsestään hashtageilla ja kumbaya-suvaitsevaisuudella.