Mikä islamisaatio?

Tämä kirjoitus jatkaa pian 10 vuotta täyttävän blogin pääteemojen käsittelyä. Edellisessa kirjoituksessa käsiteltiin sananvapautta ja tässä aiheena on islamisaatio.

Kun aloitin tämän blogin noin kymmenen vuotta sitten, sota terrorismia vastaan oli täydessä käynnissä. Silloinen Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush oli nimennyt terroristit vihollisekseen ja ilmoitti taistelevansa heitä vastaan. Kuitenkin olin jo tuolloin kiinnostuneempi toisesta ilmiöstä, nimittäin Euroopan islamisaatiosta.

Kaikki eivät pidä islamisaatiota todellisena ilmiönä vaan yrittävät kiistää sen olemassaolon. Yksi näistä on tämänkin blogin kirjoituksissa esiintynyt Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija. Toinen on hänen opetuslapsensa, vulgaarisuvaitsevainen Jori Eskolin, joka äskettäin yritti Twitter-kinastelussa ranskalaissyntyisen Alain Chiaronin kanssa kiistää koko ilmiön. Chiaronin mukaan hänen entisessä kotikaupungissaan Marseillessa 44 prosenttia asukkaista on muslimeja.

Itse asiassa Eskolin on tavallaan oikeassa. Hän ja Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija ovat tehneet islamisaatiosta salaliittoteorian, jonka syntyperältään Egyptin juutalainen Bat Ye'or on muka kehitellyt Eurabia-kirjassaan. Tämä teoria, joka on itsessään olkiukko, pitää islamisaatiota keskitetysti suunniteltuna operaationa, jossa EU ja islamilaiset maat yhdessä tietoisesti lisäävät muslimien suhteellista osuutta väestöstä.

Mitä islamisaatio on?

Islamisaatio tarkoittaa islaminuskoisten määrän kasvua yhteiskunnassa ja siitä seuraavaa islamin normien vaikutuksen lisääntymistä. Koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, jolla vallitsevat islamilaiset arvot ja joista ei-islamilainen väestö pääsääntöisesti muuttaa pois. Asuinalueen tasolla ilmiötä kutsutaan gettoutumiseksi.

Islamisaatio ei tapahdu yhdessä yössä vaan on ajallisesti pitkäkestoinen prosessi. Kun katsotaan historiallisia muslimivalloituksia, niiden seurauksena valloitetut alueet islamisoituivat, mutta se kesti vuosisatoja eikä ollut täydellinen, vaan suuria ei-muslimivähemmistöjä jäi islamin hallitsemille alueille. Nämä vähemmistöt tosin ovat nykyisin katoamassa esimerkiksi Lähi-idästä ei-muslimien poismuuton ja heihin kohdistuvat vainon ja suoranaisen kansanmurhan takia.

Kun islamisaatio on kestänyt pitkään, muslimit muodostavat yhteiskunnassa enemmistön ja ovat yleensä ottaneet poliittisen vallan itselleen. Nykyinen Euroopan islamisaatio ei kuitenkaan tapahdu valloitusten kautta vaan on seurausta alun perin työperäisestä mutta myöhemmin turvapaikkaperusteisesta maahanmuutosta.

Miksi Eurooppa islamisoituu?

Syitä islamisoitumiseen pitää etsiä sekä tulijoiden lähtömaista että länsimaiden nykyisestä tilasta. Jos katsotaan lähtömaita, ne ovat yleensä toimimattomia yhteiskuntia, joissa on paljon väkivaltaa ja väestö on kasvanut nopeasti. Lähtömaiden joukossa on selkeästi epäonnistuneita valtioita (Somalia) ja valtioita, jotka eivät kykene tarjoamaan väestölleen riittävän houkuttelevaa taloudellista tulevaisuutta (Marokko).

Yleisesti monissa Lähi-idän maissa väestönkasvu on ollut niin suurta, että talouskasvu ei ole riittänyt tyydyttämään kasvavan väestön tarpeita. Tämä yhdessä poliittisen islamin nousun myötä on johtanut epävakauteen, joka purkautuu ajoittaisina väkivaltaisina konflikteina. Monet yhden puolueen tai autoritaarisen diktaattorin johtamat heikot hallinnot ovat kaatuneet ja korvautunet lähinnä kaaoksella. George W. Bush haaveili demokratiasta kuten myös arabikevättä hehkuttaneet kommentaattorit. Demokratiakokeilujen tulokset ovat jääneet laihoiksi ja johtaneet joko sisällissotaan tai poliittisen islamin valtaannousuun.

Pelkkä väestöpaine ei yksin riitä selittämään islamisoitumista. Isäntäyhteiskunnan suhtautumisella maahanmuuttoon on oma vaikutuksensa. Länsi-Euroopan maat eivät vuosikymmeniin ole tarvinneet enimmäkseen ammattitaidotonta ulkomaista työvoimaa, vaikka monet asioista huonosti perillä olevat tahot saattavatkin nähdä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulevissa nuorissa miehissä tulevaisuuden työvoimareservin.

Euroopan maat ikääntyvät ja eläkeläisten määrä kasvaa eivätkä työikäisten määrän kasvun varaan rakennetut hyvinvointivaltiot välttämättä kestä harmaantumista. Pintapuolisesti nuoren väestön maahantuonti saattaa tuntua hyvältä ajatukselta.

Pääosin muslimien maahanmuutto tapahtuu humanitaarisin perustein joko pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai perheenyhdistämisen seurauksena. Tulijoilla on keskimäärin heikot valmiudet selviytyä työmarkkinoilla ja tarjolla on yleensä alimman tason työpaikkoja tarjoilijoina, siivoojina ja taksikuskeina. Useissa maissa jättäytyminen sosiaaliturvan varaan tarjoaa saman tai jopa paremman elintason. Islamilaisista maista tulevat maahanmuuttajat työllistyvät keskimäärin selvästi heikommin kuin kantaväestö tai muista Euroopan maista tulevat maahanmuuttajat, mikä tarkoittaa, että heistä ei ole rahoituskriisiä potevan hyvinvointivaltion rahoittajiksi.

Käytännössä pelkästään humanitaariset syyt puoltavat maahanmuuttoa, vaikka tulijat eivät välttämättä edustakaan kaikkein pahimmin kärsivää kansanosaa. Lähi-idän maita riivaavat konfliktit ja turvapaikanhaku toimii myös taloudellisen siirtolaisuuden väylänä, kuten viimeisimmässä maahantulijoiden vyöryssä.

Koska eurooppalaiset haluavat näyttää hyviltä ihmisiltä, tulijoita ei lähetetä takaisin vaan he saavat yleensä jäädä, vaikka turvapaikalle ei olisikaan perustetta. Vallitseva poliittinen korrektius tekee maahanmuuton vastustamisen vaikeaksi. Kriitikot leimataan yleensä suoraa päätä rasisteiksi tai islamofobeiksi ilman valitusoikeutta.

Euroopan Unioni näkee myös itsensä humaanina, moniarvoisena ja suvaitsevaisena eikä näe laajamittaisessa muslimien maahanmuutossa mitään ongelmaa. Vain muutaman yksittäisen Itä-Euroopan maan johtajat uskaltavat sanoa, että he eivät halua muslimeita maahansa.

Onko islamisoitumisesta syytä huolestua?

Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, keneltä kysytään. Valtamedian, valtavirran asiantuntijoiden ja poliitikkojen mielestä ei ole. Tyypillinen yliolkainen suhtautumistapa ihmisten huoliin löytyy esimerkiksi tästä älyllisesti laiskahkosta artikkelista. Siinä tarkastellaan väestökehitystä ja todetaan, että muslimiväestön osuus Euroopassa kasvaa Pew Forumin tutkimuksen mukaan 57 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Prosenttiosuuksina tämä tarkoittaisi, että osuus väestöstä kasvaisi 4,1 prosentista 7,8 prosenttiin. Tutkimuksen mukaan muslimiväestön suurin kasvuvaihe on jo ohitettu. Koska tutkimus tehtiin vuonna 2011, viimeisimmän maahanmuuttoaallon ja mahdollisten tulevien sellaisten vaikutuksia ei ole otettu huomioon. Brian J. Grim, joka osallistui Pew Forumin tutkimukseen, sanoo:

”Kun muslimit integroituvat, heille syntyy vähemmän lapsia.”

Artikkelissa yritetään myös osoittaa suuri osa huolenaiheista perusteettomiksi. Artikkelissa väitetään, että useimmat muslimit eivät edes käy moskeijassa ja valtaosa muslimeista on maallistuneita. Olen lukenut useita vastaavia artikkeleita tämän blogin olemassaoloaikana eivätkä ne täysin vakuuta, koska niissä huolenaiheet sivuutetaan varsin kevyesti. Oman käsitykseni mukaan mikään yksittäinen asia ei sellaisenaan aiheuta suurta huolta mutta kokonaisuus kyllä.

Jos tarkastellaan islamilaista maahanmuuttoa taloudellisessa mielessä, mistään suuresta menestystarinasta ei voi puhua. Laajamittainen muslimien maahanmuutto aiheuttaa painetta sosiaaliturvajärjestelmälle, eli kyse on ns. ”haittamaahanmuutosta”, jonka kaltaiselle ei vastaanottavassa yhteiskunnassa ole aitoa kysyntää. Tämä asia tuli käsiteltyä jo aiemmin.

Sosiaalisia vaikutuksia sen sijaan harvemmin käsitellään, kun puhutaan islamisaatiosta. Muslimien tilastollisesti kantaväestöä suurempi rikollisuus mainitaan joskus, mutta vaikutukset ulottuvat kaikkialle yhteiskuntaan siksi, koska islamilaiset normit ja tabut poikkeavat länsimaisista. Useissa tapauksissa yhteiskunta taipuu muslimien vaatimusten edessä, joskus taas ei. Esimerkiksi sianlihan tarjoilu saatetaan lopettaa kouluissa tai uimahalleihin järjestetään erillisiä vuoroja musliminaisille. Toisaalta vaimon hakkaamista ei hyväksytä.

Sosiaaliset vaikutukset eivät sinänsä johdu muslimien maahanmuutosta itsestään vaan länsimaisesta yhteiskunnasta, joka on pääsääntöisesti haluton soveltamaan muslimeihin samanlaisia normeja kuin muihin. Vallitseva monikulttuuripolitiikka suorastaan rohkaisee tällaiseen.

Kolmantena tekijänä kannattaa mainita islamin vaikutus länsimaisiin perusarvoihin, joihin kuuluvat mm. sananvapaus ja yhdenvertaisuus lain edessä. Islamin jumalanpilkkaa koskevia määräyksiä ei ehkä ole kirjattu sellaisenaan lakiin, mutta väkivaltaiset reaktiot Tanskan pilakuvakriisin ja Charlie Hebdon tapauksissa ovat lisänneet median itsesensuuria. Lisäksi monikulttuuripolitiikka on herättänyt Suomessakin henkiin jo tarpeettomaksi käyneen jumalanpilkkapykälän. Nykyisin uskonrauhan rikkomisesta tuomitaan, jos mainitsee epämiellyttäviä tosiasioita islamin profeetan elämästä. Kristinuskon pyhien asioiden pilkkaamisesta ei yleensä aloiteta edes esitutkintaa.

Naisten ja miesten tasa-arvoa pidetään nykyisin luonnollisena. Tämä asia on jo muuttunut muslimien maahanmuuton myötä. Nykyisin naisen turvallista liikkumista julkisilla paikoilla ei enää voi pitää itsestään selvänä asiana. Lisäksi muslimien omissa erillisyhteisöissä naisella ei käytännössä ole samoja oikeuksia kuin miehillä, vaikka laki asiasta näin sanoisikin. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä vaan eri yhteisöillä on omansa.

Lopuksi mainitsen vielä islamilaisen jihadismin, johon lasken sekä poliittisen islamin kannattajat että väkivaltaan taipuvaiset yksilöt. Islamin oppi suhtautuu avoimen vihamielisesti kaikkiin ei-muslimeihin, kieltää muslimeja pitämästä ei-muslimeja ystävinään ja yllyttää maallisen lain korvaamiseen sharia-lailla tarvittaessa väkivalloin. Vaikka suuri osa muslimeista ei näitä käskyjä noudata, opin sisältö sinänsä ei herätä luottamusta.

Maltillista muslimia ei ulkoisesti voi luotettavasti erottaa vähemmän maltillisesta eikä maltillisuuden vakuuttelu välttämättä ole aina rehellistä. Lisäksi maltillinen voi joskus muuttua vähemmän maltilliseksi ja maltillisten vanhempien jälkikasvu voi innostua liikaakin uskontonsa vähemmän maltillisista puolista.

Perinteisesti erityisesti pohjoismaiset yhteiskunnat ovat arvoiltaan ja väestön etniseltä rakenteeltaan olleet suhteellisen homogeenisia. Tästä syystä pohjoismaisista yhteiskunnista on tullut ns. korkean luottamuksen yhteiskuntia. Islamin tulo osaksi yhteiskuntaa vähentää ihmisten välistä luottamusta ja näin heikentää yleistä turvallisuutta.

Mutta onko huoleen oikeasti syytä? Jos seuraa asiasta käytävä keskustelua valtamediassa, huomaa varsin pian, että asiasta ei juuri keskustella. Pohjoismaista vain Tanskassa islamisaatiosta keskustellaan avoimesti. Suomessa pelkkä yritys tuo islamofobin leiman ja aiheuttaa vertauksia Breivikiin.