Suomalaisia uhri- ja sankaritarinoita

Useissa saksalaisissa kaupungeissa sekä kotoisessa Helsingissämme sattuneet joukkoahdistelutapaukset ovat herättäneet myös feministit keskustelemaan. Luonnollisesti he eivät keskustele maahantulijoiden tekemistä raiskauksista tai naisten ahdistelusta, vaan he haluavat ohjata keskustelun sukupuolipolitiikkaan.

Tämä ei tietenkään yllätä, koska feminismi on yksi vasemmistolaisen identiteettipolitiikan haara. Moderni feministi on sisäistänyt tämän ja haluton arvostelemaan korkeamman uhristatuksen omaavia muslimeja. Valkoinen heteromies on sen sijaan vapaata riistaa.

Yksi kommentoija on Uudenmaan demarinaisten puheenjohtaja Anette Karlsson, joka kirjoitti Iltalehteen kolumnin ”Kuka saa raiskata”. Kirjoitus itsessään ei kaikessa älyllisessä ala-arvoisuudessaan olisi kommentoinnin arvoinen, mutta se saa luvan toimia esimerkkitapauksena siitä, millä tasolla keskustelua eri osapuolten välillä käydään. Karlsson on närkästynyt seksuaalisesta väkivallasta:

”Minua harmittaa, että naisten ”huorittelu” ja koskettelu on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella valkoisella miehellä näyttää olevan oikeus.”

Lihavoitu kohta on tietysti puhdasta trollausta ja kertoo kirjoittajasta kaiken olennaisen. Karlsson kertoo, kuinka 85 prosenttia raiskauksista tapahtuu yksityisessä tilassa ja kysyy:

”Miksi nämä miehet eivät rynnänneet apuun ja vaatineet toimia kun suomalainen johtaja, isäntä, poikaystävä, aviomies, tuttava tai ohikulkija raiskasi? Vaikuttaa siltä, että nämä valkealla ratsulla saapuvat ritarit eivät hyväksy, että joku muu raiskaa “heidän naisensa”, sillä suomalaiseen naiseen kajoaminen on ainoastaan kantasuomalaisen syntymäoikeus.”

Karlssonin trollaus jatkuu. On vaikea löytää suomalaista miestä, joka allekirjoittaisi lihavoidun kohdan etenkin, kun kyse on raiskauksesta. Itse asiassa on erittäin vaikea löytää miestä, joka hyväksyisi raiskauksen ja ahdistelun sekä vielä kerskailisi asialla. 

Lisäksi ulkopuolisen on vaikea puuttua raiskaukseen, jos se tapahtuu yksityistiloissa.

Karlsson jatkaa:

”Omien rasististen tavoitteiden edistäminen toisten kokeman väkivallan avuin on ala-arvoista. Raiskaus ei kuulu mihinkään kulttuuriin, silti sitä tapahtuu kaikissa kulttuureissa.”

Ensinnäkin Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleet vastaavat jo nyt valtaosasta ns. puskaraiskauksista eli niistä, jotka tapahtuvat julkisella paikalla. Lisäksi on mahdotonta löytää usean sadan suomalaisen joukkoa, jotka yleisellä paikalla yksissä tuumin ahdistelisivat ja käpälöisivät itselleen tuntemattomia naisia, kuten tapahtui esim. Kölnissä. Kulttuurien välillä on siis merkittäviä eroja suhtautumisessa naisten koskemattomuuteen. Toki raiskauksia tapahtuu kaikissa kulttuureissa, mutta joissakin kulttuureissa naista pidetään syyllisenä raiskaukseen ja islamissa uskonto lisäksi tarjoaa raiskaukselle moraalisen oikeutuksen.

Feministisessä keskustelussa ei ymmärretä, että julkisella paikalla tapahtuvat raiskaukset heikentävät yleistä turvallisuutta ja miehetkin voivat niitä kommentoida. Sukupuoli ei anna yksinoikeutta keskustella seksuaalisesta väkivallasta. Vaikka miehet ovat feministien mielestä sikoja, heillä saattaa olla vaimo ja tyttäriä, jotka liikkuvat yleisillä paikoilla.

Uhriutuminen

Kun valtamediassa julkaistu heikkotasoinen kirjoitus saa negatiivista palautetta, tämä johtaa kirjoittajan uhriutumiseen erityisesti silloin, kun kirjoittaja on nainen. Uhriutumiselle myös tarjotaan auliisti palstatilaa.

Anette Karlsson syytti MV-lehteä ja väitti joutuneensa kyseisen julkaisun vihalistalle:

”Varsinkin MV-lehden tekemän valheellisen niin sanotun uutisen jälkeen aloin saada paljon vihapostia. Nettilehti väitti minusta kuvan kera, että puolustan laittoman maahantulijan oikeutta raiskaamiseen. Ja se on vale.”

Luettuani Karlssonin kirjoituksen olen samaa mieltä. Karlsson ei puolustanut laittoman maahantulijan oikeutta raiskata mutta ei tuominnutkaan sitä erikseen. Lihavoidut kohdat osoittavat, että Karlsson latasi täyslaidallisen suomalaisen miehen niskaan ja väitti, että suomalainen mies tuomitsee laittomien maahantulijoiden raiskaukset, koska ”suomalaiseen naiseen kajoaminen on ainoastaan kantasuomalaisen syntymäoikeus”. Jos MV-lehden väite oli törkeä, Karlssonin kirjoituksen väitteet olivat vähintään yhtä törkeitä.

Sankaritarina huippuvirkamiehestä

Helsingin Sanomat on julkaissut ylistävän artikkelin Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergistä. Heti aluksi Nerg toteaa:

”Euroopan unionin jäsenenä ja Schengen-valtiona Suomi on sitoutunut vapaan liikkuvuuden periaatteeseen. Sen rikkominen ravisuttaisi yhtä EU:n kulmakivistä.”

Tämä lause kertoo siitä, että suomalaisten etu on Nergin mielestä toissijainen EU:n etuun verrattuna. Pyhä lehmä Schengen on osoittautunut epäonnistuneeksi rakennelmaksi, koska ulkorajat vuotavat kuin seula. Siksi monet Schengen-maat ovat aloittaneet rajatarkastukset sisärajoillaan mukaan luettuna Suomen naapurimaa Ruotsi. ”Yksi EU:n kulmakivistä” on jo veitsenterällä eikä Nerg voi tälle mitään.

Seuraavan lauseen perusteella Nerg vaikuttaa neuvottomalta maahantulijakriisin edessä:

”Tätä on ollut hirveän vaikea kansalaisten ymmärtää, että miksi Suomi ei toimi, miksi päättäjät eivät toimi, miksi rajoja ei laiteta kiinni. Ja ihan oikeutetusti kysyvätkin. Kysyn itseltänikin näitä samoja kysymyksiä.”

Tähän voi todeta vain, että vastauksia ei ole löytynyt tai ainakaan Nerg ei ole niitä löytänyt. Suomi on antanut länsirajan vuotaa ja kerännyt Ruotsin dumppaamat siirtolaiset vastaanottokeskuksiin. Nerg on kuitenkin hoitanut tilanteen virkamiesten mielestä hyvin. HS kirjoittaa:

”Erään virkamiesarvion mukaan oli kuitenkin hyvä, ettei kansliapäällikköä valittu ministeriön sisältä, sillä siirtolaiskriisissä toimiminen on vaatinut erityistuntemuksen sijaan kokonaisvaltaista johtajuutta.”

Mitä tämä kokonaisvaltainen johtajuus käytännössä tarkoittaakin, tavallisen suomalaisen on vaikea nähdä siinä mitään positiivista. Joka niemen notkoon ja saarelmaan on kohta pystytetty SPR:n tai muiden maahanmuuttobisneksessä operoivan tahon pyörittämä vastaanottokeskus.

Nerg on myös joutunut tulilinjalle lausuntojensa takia:

”Marraskuussa Nerg itse joutui verkkoraivon kohteeksi. Hän lausui, että 14-vuotiaan kempeleläistytön raiskaus sai suhteettoman huomion Suomessa, jossa paljastuu yli tuhat raiskausta vuodessa. Teosta epäiltiin kahta turvapaikanhakijaa.”

Tästä Nerg sai runsaasti negatiivista palautetta:

”Sain palautetta, että minä olisin henkilökohtaisesti syyllinen tapahtuneeseen. Kysyttiin, että miksi otimme nämä ihmiset tänne. Jos olisin ollut hirmu laskelmoiva, olisi pitänyt vain tuomita asia eikä kommentoida yhtään enempää.”

”Vaikka monenlaisissa työssä olen ollut, niin en kyllä näin henkisesti repivässä.”

Nergiä syyllistettiin tapahtuneesta ja häntä kehotettiin itsemurhaan, mikä sai hänet lopettaaan verkkokommenttien lukemisen.

Jutun lopussa annetaan ymmärtää, että asiat sujuivat loppujen lopuksi hyvin. Vastaanottokeskuksia perustettiin nopeaan tahtiin ja yhteistyö sisäministeri Petteri Orpon kanssa sujuu hyvin:

”Osasimme silti tehdä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan ja aika kovien paineiden alla suhteellisen hyvää työtä.”

Sokea osasi johdattaa toista sokeaa.