Uusi vuosi ja sen seuraukset

Lukijoille on varmasti jo muodostunut käsitys uuden vuoden tapahtuista Saksan suurissa kaupungeissa sekä meidän kotoisessa Helsingissämme. Suuri joukko maahantulijoita ahdisteli tai yritti ahdistella uutta vuotta juhlivia naisia. Saksan Kölnissä tilanne riistäytyi täysin poliisin käsistä, mutta kotimaamme edistyksellinen media ainakin antaa kuvan, että Suomessa poliisi olisi omalla toiminnallaan estänyt tilanteen luisumisen hallinnasta.

Tapahtunut herättää paljon kysymyksiä, joihin ei ole saatu kunnollista vastausta viranomaisilta. Uuden vuoden aattona julkaistussa uutisessa kerrottiin, että poliisi oli ottanut kiinni ja pidättänyt kuusi Irakin kansalaista epäiltynä julkisesta kehottamisesta rikokseen. Poliisi ei kuitenkaan kertonut valmisteltavan rikoksen luonteesta muuta kuin sen, että kyseessä ei ollut terrorismi.

Tapauksen esitutkintaa hoiti Keskusrikospoliisi ja siitä oli vastuussa rikosylikomisario Thomas Elfgren. Tämä melko erikoinen persoona on ollut RKP:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa ja on tullut tunnetuksi nuorten afrikkalaisten miesten adoptioisänä. Poliittisesti häntä voi pitää suvaitsevaisena ja monikulttuuri-ideologian kannattajana.

Uusi vuosi tuli ja meni, mutta vasta Kölnin tapahtumien tultua julkisuuteen Suomen viranomaiset tiedottivat, että vastaavaa oli sattunut Helsingissä. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että 31.12. julkaistu uutinen kuuden irakilaisen pidätyksestä liittyi noihin tapahtumiin. Väkisinkin herää kysymys, miksi viranomaiset eivät varoittaneet potentiaalisista ahdistelijoista etukäteen.

Ehkä poliisi ei halunnut kertoa liikaa keskeneräiseen esitutkintaan liittyvistä asioista. Toisaalta mieleen hiipii epäilys, että syy vaiteliaisuuteen löytyy muualta eli poliittisesta korrektiudesta. Britanniassa viranomaiset vaikenivat vuosikausia enimmäkseen pakistanilaistaustaisten miesten harjoittamasta systemaattisesta nuorten tyttöjen hyväksikäytöstä. On todennäköistä, että Suomen viranomaiset olisivat vaienneet uuden vuoden tapahtumista, mikäli Saksassa ei olisi sattunut vastaavaa.

Luonnollisesti valtamediassa asia käännettiin viranomaisten kannalta myönteiseksi, eli annettiin ymmärtää, että poliisi varautui ja käytännössä esti Kölnin kaltaiset tapahtumat Helsingissä. Uutinen julkaistiin 7.1. eli viikko tapahtumien jälkeen. Tässä vaiheessa täytyy myös muistuttaa, että suomalainen valtamedia kertoi Kölnin tapahtumista useita päiviä sen jälkeen, kun asiasta tiedettiin sosiaalisessa mediassa ja kun tieto oli julkaistu MV-lehdessä.

Ylen uutisessa annetaan ymmärtää, että uuden vuoden tapahtumat liittyvät Kirkkonummen Aavarannassa tapahtuneisiin irakilaismiesten pidätyksiin. Toisaalta toisessa uutisessa rikosylikomisario Elfgren väistelee asiaa:

”Esitutkinnassa ei ole käynyt ilmi mitään sellaista, joka antaisi aiheen uskoa nyt näin jälkikäteen, että Suomessa olisi suunniteltu samanlaista laajamittaista tapahtumaa kuin Kölnissä.”

Elfgren myös kiistää Aavarannassa pidätettyjen mahdolliset yhteydet Saksaan. Esitutkinta on kesken, joten hän ei halua keskustella yksityiskohdista.

Viranomaisten tiedottamisesta olen kirjoittanut aiemminkin. Se on koko maahantulovirran ajan noudattanut samaa kaavaa. Ensin uhkia vähätellään ja syytetään turvallisuusriskeistä huolissaan olevia rasisteiksi. Sitten tapahtumat ovat yksittäistapauksia ja vasta pitkän ajan kuluttua myönnetään, että ongelmia on ollut. Samaan aikaan sosiaalinen media ja MV-lehti ovat pullollaan kertomuksia kohtaamisista maahantulijoiden kanssa. Viranomaiset ja valtamedia ovat yhdessä omalla toiminnallaan saaneet aikaan tilanteen, jossa valtamedian tarinoita luetaan rivien välistä kuin Pravdaa aikanaan ja luottamus viranomaisten kykyyn huolehtia yleisestä järjestyksestä on heikentynyt.

Katupartiot ja turvallisuus

Katupartiot ovat luonnollinen seuraus yleisen turvallisuudentunteen heikkenemisestä. Ihmiset eivät enää luota poliisin kykyyn taata ihmisten turvallinen liikkuminen julkisilla paikoilla. Ne kertovat myös siitä, että tavalliset kansalaiset näkevät turvapaikanhakijoiden suuren määrän turvallisuusriskinä, vaikka viranomaiset eivät suostuisi tunnustamaan riskin olemassaoloa.

Eräs lahtelainen kaupunginvaltuutettu kirjoitti Facebook-seinällään (en valitettavasti löydä linkkiä) siitä, kuinka katupartiot eivät todellisuudessa riitä mihinkään, jos uhka on samankaltainen kuin Kölnissä tai Helsingissä uudenvuodenaattona. Hän myös viittasi maahantulijoiden väkivaltaiseen menneisyyteen kotimaissaan. Tänne on todistettavasti tullut ihmisiä, jotka ovat pitäneet irtileikattua ihmisen päätä kädessään tai osallistuneet joukkomurhan toteuttamiseen.

Sosiaalisesta mediasta voi lukea, kuinka osa maahantulijoista on entisiä Irakin armeijan, Islamilaisen valtion tai shialaisten puolisotilaallisten joukkojen jäseniä. Kyse on siitä, että tulijat ovat nähneet väkivaltaa ja osa heistä on tottunut myös käyttämään sitä. Samaa ei voi sanoa katupartioiden jäsenistä, vaikka nämä olisivatkin suvaitsevaisen kansanosan mielestä rasisteja tai heillä olisi rikollinen menneisyys.

Nimimerkki Kumitonttu ehdotti Twitterissä ratkaisuksi maahantulijoiden aiheuttamiin turvallisuusriskeihin internointia. Tämä sai aikaiseksi välittömän natsikortin heilahduksen, joka perustui vahvoihin mielikuviin piikkilanka-aidoista ja riutuvista keskitysleirivangeista.

Toisaalta tulijat ovat valtaosaltaan sotilasikäisiä miehiä, joista useilla on sotilastausta. Heidän internointiaan voi pitää täysin perusteltuna turvallisuussyistä. Internointi ei tarkoittaisi mitään keskitysleiriä vaan pelkästään sitä, että potentiaalisiksi turvallisuusuhiksi katsotut turvapaikanhakijat eivät saisi vapaasti liikkua siviiliväestön keskuudessa sinä aikana, kun heidän turvapaikkahakemustaan käsiteltäisiin.

Sisäministeriö Petteri Orpo on jo kertonut julkisuudessa, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille perustetaan ”palautuskeskuksia”. Keskusten luonteesta Orpo ei suostunut kertomaan tarkemmin:

”Silloin heidät voidaan sijoittaa palautuskeskuksiin, joissa olisi tiukempi kontrolli.”

”Ei niistä vankiloita aiota tehdä.”

Käytännössä palautuskeskus ei toimi, jos siellä asuvien vapaata liikkumisoikeutta ei jollain tavalla rajoiteta. Tällaisesta keskuksesta on aina olemassa poistumistie nimittäin tulijan kotimaahan. Internointi tarkoittaisi käytännössä samaa kuin palautuskeskus.

Poliittisten päättäjien ja viranomaisten fokus on koko maahantulijakriisin aikana ollut maahantulijoissa ja heidän hyvinvoinnissaan. Tavallisten kansalaisten huoliin on suhtauduttu ylimielisesti vähätellen. Poliitikot ovat pelänneet enemmän valtamediaa ja ihmisoikeusprofessoreita kuin äänestäjiään, ja heidän toiminnastaan paistaa aloitekyvyttömyys ja tarve peesata kaikessa Saksaa, mikä suurelta osin selittää vaikeudet hallita maahantulijavirtaan liittyviä riskejä.

Lopuksi poimin otteita Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin haastattelusta. Sen perusteella Nerg ei selvästi ole vieläkään tehtäviensä tasalla. Luonnollisesti Nerg näkee rasistien katupartiot ongelmallisena:

”Siinä on väkivallan mahdollisuus. Se voi aikaansaada yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta erittäin vaarallisia tilanteita.”

Todennäköisesti nämä tilanteet eivät ole yhtä vaarallisia kuin ne, mitä nähtiin Kölnin rautatieasemalla vuodenvaihteessa.

”Tämän syksyn aikana syntyneet katupartiot ovat uusi ilmiö, joka pitää ehdottomasti vain ja ainoastaan kieltää.”

Luonnollisesti kansliapäällikkö jätti kertomatta lain, johon kielto perustuu. Sellaista lakia ei nimittäin ole.

”Helsingin keskustaan kerääntyi paljon ihmisiä, mukana paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Heitä kokoontui yksittäisiin isoihin tiloihin. Poliisi oli varautunut tähän äärimmäisen hyvin ja onnistui siinä erinomaisesti.”

Poliisia kehutaan, mutta miksi kansalaisia ei varoitettu etukäteen?

Nerg kertoo myös oman käsityksensä turvapaikanhakijoiden häiriköinnin syistä:

”Pääsyy näyttäisi olevan se, että he ovat tulleet tänne ja Suomi ei olekaan sellainen paratiisi kuin he ovat kuvitelleet.”

Jos Suomi ei miellytä, luonnollinen reaktio on poistua maasta, ei naisten ahdistelu ja kopelointi.

Nergin kyvyttömyys myöntää sitä, että tulijoiden tavoissa, arvoissa ja asenteissa olisi jotakin sellaista, joka rohkaisee nähdyn kaltaiseen käyttäytymiseen. Hän ei voi käsittää kulttuuria, jossa vääräuskoisen naisen kopelointi ja raiskaus olisivat hyväksyttävää ja suorastaan kannatettavaa toimintaa, jonka Allah on siunannut Koraanissa ja jolle profeetta on näyttänyt esimerkkiä.

Myös tulijoiden lähtömaissa naisten ahdistelu julkisilla paikoilla on tavanomaista erityisesti Eid al-Fitr -juhlan aikoihin, kuten tästä ja tästä vanhasta uutisesta voi lukea. Edes kaapu ja päähuivi eivät riitä suojaamaan lihapalaa kissalta. Puolustusministeri Jussi Niinistö vertasi Helsingin asematunnelin tapahtumia Kairon Tahririn aukion vastaaviin. Ketään ei varsinaisesti yllätä, että suvaitsevainen kansanosa pöyristyi vertauksesta paljon enemmän kuin Kölnin tai asematunnelin tapahtumista.

Jos todellisuus ei ole ideologian mukainen, silloin todellisuus saa väistyä. Jos päättäjät kieltäytyvät katsomasta todellisuutta silmiin, siitä kärsivät pahiten kaikkein heikoimmat eli naiset, lapset ja vanhukset.