Ulkopolitiikan nappulaliiga

Seuraan Twitterissä The Ulkopolitist -nimisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvän blogin twiittauksia. Kirjoituksiakin olen lukenut silloin, kun aihe on vaikuttanut kiinnostavalta. Enkä voi rehellisyyden nimissä sanoa, että kirjoitukset olisivat roskaa vaan useimmiten ihan kelvollisia analyyseja. Ne vain on enimmäkseen kirjoitettu viileän akateemisella tyylillä, mikä kirjoittajien taustan perusteella on ymmärrettävää. Toisaalta mitään erityisen kiinnostavaa tai uusia ajatuksia herättävää en sieltä ole löytänyt.

Poliittisesti The Ulkopolitistin kirjoittajat edustavat enimmäkseen vasemmistoliberaalia linjaa ainakin oman tulkintani mukaan. Tämäkään ei ole erityisen yllättävää, koska elämme Suomessa ja akateemisessa maailmassa muunlainen ajattelu ei viihdy erityisen hyvin. Äskettäin sivusto värväsi joukkoonsa uusia kirjoittajia. Ehkä siksi silmiin osui pari kirjoitusta, jotka ylittivät ärsytyskynnyksen.

Schengenkö muka ei ongelma?

Miika Raudaskoski kirjoitti sivustolla, että Schengenin purkaminen ei ole ratkaisu pakolaisten hätään. Ei varmasti olekaan mutta Schengenin purkamisella ei tavoitellakaan pakolaisten hädän lievittämistä, vaan näin hillittäisiin pakolaisvirtojen valumista EU-alueelle, hillittäisiin turvapaikkakaaoksen leviämistä ja rajattaisiin se nykyistä pienemmälle alueelle.

Kuten kirjoituksessa sanottiin, Schengen piti sisällään ajatuksen sisärajojen poistosta ja yhteisestä ulkorajasta. Schengen on jo kuitenkin käytännössä romuttunut, koska alueen ulkorajat vuotavat ja pakolaiset pääsevät käytännössä juoksemaan sisään ja shoppailemaan itselleen sosiaaliturvan ja oleskeluluvan saannin kannalta sopivimman kohdemaan.

Kirjoituksessa myös tunnutaan olettavan, että EU:n sisälle pyrkivät turvapaikanhakijat olisivat turvan perässä. Todellisuudessa suurin osa tulijoista on taloudellisia siirtolaisia, jotka pyrkivät käyttämään turvapaikkajärjestelmää hyväkseen pysyvän oleskeluluvan toivossa. Ne, jotka juoksevat rajojen yli, eivät ole missään vaarassa tai hädässä. Jotkut voivat toki olla aitoja Geneven sopimuksen tarkoittamia pakolaisia, mutta valtaosa ei ole. Pääosa todellisista pakolaisista kuten Irakin ja Syyrian kristityt ovat jumissa kriisialueella tai pakolaisleireillä.

Kirjoituksessa myös kaivataan naapuruuspolitiikkaa. Tällainen kuulostaa naurettavalta tilanteessa, jossa kansainvaellus on jo saavuttanut raamatulliset mittasuhteet. Mikään määrä naapuruuspolitiikkaa ei hillitse Syyrian sisällissotaa. Se olisi lopetettavissa mutta se vaatisi sotilaallisen voiman käyttöä, johon yhdelläkään EU-maalla ei ole todellista halua.

Schengen ei ole ongelma itsessään vaan osa ongelmaa. Ilman Schengenin sopimusta tulijavirrat eivät olisi niin suuria kuin nyt. Lisäksi valtioilla olisi paremmat mahdollisuudet pysäyttää ihmisten valuminen rajojen yli. Loppulause kertoo taas, mistä suunnasta tämän kirjoittajan kohdalla tuuli puhaltaa:

”Nyt pitää ratkaista onko EU demokraattinen toimija, joka edistää tasa-arvoa, vapautta ja ihmisarvoa maailmassa. Vai onko EU vain taloudellis-poliittinen liittouma, jossa suuryritysten lobbarit sanelevat ja jäsenmaat pyrkivät ulosmittamaan suurimman mahdollisen ”kansallisen edun”?”

EU on ideologinen projekti, joka sisältää erittäin väkevän humanismiin ja ihmisoikeuksiin liittyvän elementin. Itse olen sitä mieltä, että tämä elementti johtaa pitkällä tähtäimellä maanosamme tuhoon sellaisena, kuin olemme tottuneet sen tuntemaan. Etenkin sellainen humanismi on tuhoisaa, jonka tarkoituksena on oman moraalisen erinomaisuuden esittely ja oman kansallisen edun uhraaminen sen alttarille.

Jos ihmisten hukkumista Välimeren haaltoihin halutaan torjua, helpointa on tehdä se poistamalla kannustimet laittomalle siirtolaisuudelle ja varmistaa, että ulkoraja ei vuoda, vaan laittomat rajanylittäjät palautetaan ripeästi takaisin lähtömaahansa.

ISIS-taistelijoita ei pakolaisten joukossa

The Ulkopolitist on ulkopoliittisen keskustelun nappulaliiga. Sen jäsenet tosin saattavat saada viran Ulkopoliittisesta instituutista. Tämän kirjoituksen kirjoittaja Teemu Sinkkonen työskentelee Ulkopoliittisen instituutin Euroopan Unioni -tutkimusohjelmassa. The Ulkopolitist -sivuston Twitter-tililtä twiitattiin siihen linkki.

Sinkkosen kirjoituksesta paistaa vähän samanlainen ylimielisyys kuin joistakin Suomen johtavan vastajihadismin asiantuntijan kirjoituksesta. Ylimielisen tuoma varmuus näkyy ajoittain runollisiin mittoihin yltävässä kirjoituksessa.

Sinkkonen on sitä mieltä, että Euroopan Unionin alueelle tulevien turvapaikanhakijoiden joukossa ei ole Islamilaisen valtion soluttamia taistelijoita. Kyseessä ei ole mielipide vaan kirjoituksen perusteella Sinkkonen on asiasta varma. Ehkä hänellä on jotakin sellaista tietoa, jota minulla ei ole, mutta kirjoituksessa hän ei sitä paljasta.

Islamilainen valtio itse on väittänyt, että se on soluttanut Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden joukkoon tuhansia taistelijoitaan. Ainakin tässä Daily Expressin uutisessa kerrotaan Islamilaisen valtion edustajan kertoneen näin. Totta kai on selvää, että Islamilaisen valtion ilmoitus ei välttämättä ole totta vaan voi olla pelkkää uhoamista, pelottelua, hämäystä tai näitä kaikkia yhdessä.

Silti tehtäviensä tasalla olevan turvallisuuspalvelun pitää selvittää, onko tulijoiden joukossa terroristeja. Muuten nämä organisaatiot eivät tekisi työtään kunnolla. Sinkkonen vähättelee terrorismia ja tölväisee:

”Maailmallakin terrorismi rajoittuu käytännössä muutamaan sisällissodassa olevaan maahan. Harva ihminen on itse koskaan tavannut yhtään terroristia tai joutunut terrori-iskun kohteeksi, mutta jokaisella tuntuu olevan vahva mielipide terrorismista. Joillain se on niin vahva, että sen nimissä on sallittua antaa ihmisten hukkua Välimereen.”

Tämä seuraava on aivan kuin Suomen johtavan vastajihadismin asiantuntijan näppäimistöltä:

”Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä). ”

Euroopassa on jo leikattu kurkkuja ja katkottu päitä islamin nimissä. Mielestäni Sinkkosen harrastama ilveily loukkaa terrorismin uhrien muistoa. Lisäksi hän ei tunnu näkevän laajamittaisessa muslimien maahanmuutossa mitään ongelmallista. Tällainen on nykyisessä turvapaikanhakijakaaoksessa kummallinen lausunto. Suuri muslimiväestö enemmistöltään vääräuskoisessa valtiossa tarjoaa vahintäänkin hyvän toimintaympäristön islamilaiselle terrorismille.

Sinkkonen esittelee neljä faktaa, jotka hänen mielestään osoittavat varmuudella, että Eurooppaan turvapaikanhakijoina saapuvien joukossa ei ole Islamilaisen valtion taistelijoita. Otan esille näistä neljännen:

”Mikään turvallisuusviranomainen ei ole vahvistanut, että yhtäkään terroristia olisi pakolaisten joukosta saatu kiinni. ISIS:in väitettä ei siis tue vielä yksikään fakta.”

Jos turvapaikanhakijat käytännössä juoksevat Euroopan läpi ilman papereita ja ilmoittautuvat vasta suosikkikohdemaassaan turvapaikanhakijaksi, ei voi sanoa, että tulijoiden joukosta olisi edes yritetty etsiä mahdollisia terroristeja.

Lopuksi hän palaa Punahilkka-sattuun ja osoittaa itse olevansa poliittisilta mielipiteiltään varsin punainen:

”Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista näyttää siis nykytiedon valossa olevan täyttä satua. Siitä huolimatta tämän päivän Euroopassa maahanmuuttoa vastustavat poliittiset tahot ovat toisintaneet sellaisenaan ISIS:in propagandaa ja jopa vahvistaneet sitä maalailemalla sen päälle omia uhkakuviaan. Tämä vie keskustelun pois niistä asioista, joihin terrorismi todella liittyy, eli sisällissodista, totalitaarisista järjestelmistä, romahtaneista valtioista, vallan ja resurssien epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Pelko on tehokas poliittinen voima, jota on helppo käyttää hyväksi, koska pelon ei tarvitse perustua tosiasioihin. Sen valjastaminen oman vallan pönkittämiseksi houkuttelee, koska vallan myötä alleviivataan omaa roolia terrorismiin liittyvässä tarinassa. Myös sadussa Punahilkasta tilanteen ratkaisee lopulta paikalle saapuva metsästäjä.”

Eli terrorismilla ei Sinkkosen mielestä ole mitään tekemistä islamin kanssa. Sinkkosen kirjoituksesta voi päätellä, että pääsy tutkijan virkaan Ulkopoliittisessa instituutissa tekee The Ulkopolitist -sivuston kirjoittajasta ylimielisen kusipään jos ei muuta. Pelko voi olla tehokas poliittinen voima, mutta en kutsuisi sitä peloksi vaan terveeksi itsesuojeluvaistoksi. Ylimielinen typeryys sen sijaan on ehtymätön luonnonvara, kuten Sinkkosen kirjoitus osoittaa.