There is no business like Kepu business

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus eli kansanomaisemmin ”paskalaki” on ehkä yksi Suomen epäsuosituimmista laeista tällä vuosituhannella. Paskalailla oli oma osuutensa Keskustan musertavassa vaalitappiossa vuonna 2011 kuten myös Perussuomalaisten ”jytkyssä”.

Kyseinen laki velvoittaisi jokaisen haja-asutusalueella asuvan hankkimaan kalliin, useita tuhansia euroja maksavan jätevesien puhdistuslaitteiston omaan kiinteistöönsä. Velvoittaisi, jos lain voimaantuloa ei olisi hallituksen päätöksellä siirretty eteenpäin vuoteen 2018.

Sipilä ja Green Rock

Perussuomalaisten äänenkannattaja Suomen Uutiset on selvitellyt Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän kytköksiä pienpuhdistamoja valmistavaan Green Rock -nimiseen yritykseen. Viimeisimmässä jutussaan Suomen Uutiset väittää melko suoraan, että Sipilään kytköksissä oleva Green Rock näytteli keskeistä roolia, kun jätevesiasetusta synnytettiin.

Paljastukset ovat merkittäviä, koska ryvettymättömästä Juha Sipilästä on jo valtamediassa tehty Suomen seuraava pääministeri. Media kirjoittaa koskettavia tarinoita Sipilän menehtyneestä Tuomo-pojasta ja on ilmiselvästi ottanut aiemmin halveksimansa puolueen omakseen. Vaaleissa jännitetään ainoastaan, mitkä puolueet lähtevät Keskustan kaveriksi panemaan ”Suomi kuntoon”. Valitettavasti Keskustan ”Suomi kuntoon” muistuttaa yhä enemmän House of Cards -tv-sarjan päähenkilö Frank Underwoodin America Works -ohjelmaa. Sarjassa Amerikka pannaan töihin veronmaksajan rahalla. Niin tehdään myös kepubisneksessä.

Alun perin maaseutuväestön etujen puolustajana toiminut Keskusta ei olisi selviytynyt, jos se ei olisi taitavasti kyennyt kanavoimaan veronmaksajan rahaa omille kannattajilleen ja heitä lähellä oleville tahoille. Kepubisnes on sellaista, että sitä ei olisi olemassa ilman Kepua ja sen poliittista vaikutusvaltaa. Suomen Uutisten Matias Turkkila toteaa:

”Yrittäjiähän tämä maa kipeästi kaipaa. On kuitenkin erotettava toisistaan business ja niin sanottu regulaatiobusiness. Ensimmäinen on aitoa ja markkinaehtoista, toinen onkin sitten toista maata. Regulaatiobusiness menestyy vain ja ainoastaan silloin, jos markkinat luodaan lainsäädännöllisellä pakolla.”

Keskustan vaaliohjelmaan kuuluu yhtenä kohtana ”biotalous”. Paskalaki oli ”biotaloutta” eli kepubisnestä. Paskalaki meni kuitenkin pieleen, koska sen maksajat olivat Keskustan kannalta vääriä eli haja-asutusalueiden asukkaita. Kepubisneksen onnistuminen edellyttää, että bisneksen maksajat löytyvät enimmäkseen muualta kuin Keskustan vahvoilta kannatusalueilta.

Tuulivoimaa

Keskusta vihertää nykyisin aidosti, sillä se on ymmärtänyt, millaiset rahavirrat ympäristönsuojelun avulla on mahdollista kanavoida Keskustan perinteisille kannatusalueille. Pitkäaikainen Keskustan kansanedustaja ja moninkertainen ministeri Mauri Pekkarinen ainakin ymmärtää, koska hän oli elinkeinoministerinä junailemassa tuulivoiman syöttötariffijärjestelmää, joka astui voimaan 1.1.2011.

Pekkarisen kytkökset tuulivoimabisnekseen ovat selkeät, sillä hänen vävypoikansa Taamir Fareed toimii tuulivoimajohtajana pörssilistautumista harkitsevassa Taaleritehdas -nimisessä yrityksessä. Taaleritehdas sijoittaa tuulivoimaan, joka ei olisi kannattavaa bisnestä ilman syöttötariffeja. Tämän myös Taamir Fareed myönsi Iltalehden haastattelussa.

Ns. paskalakiin verrattuna tuulivoiman syöttötariffit ovat Keskustan kannalta parempaa kepubisnestä. Ne luovat työpaikkoja Keskustan vahvoille alueille, ja kustannukset eivät yksipuolisesti jää Keskustan kannattajien maksettaviksi.

Pekkarinen on tyypillinen keskustapoliitikko, tarmokas ja sanavalmis. Vakuuttavalta kuulostava selitys löytyy vaikeisiinkin kysymyksiin kytköksistä vävypojan liiketoimiin. Menestyneiden keskustapoliitikoiden tapaan Pekkarisella on kotimaakunnassaan oma monumentti, Päijänteen ylittävä Kärkisten silta. Kansantaloudellisilta perusteiltaan kyseenalainen ja Pekkarisen kotimaakuntaa räikeästi suosiva siltahanke synnytti termin ”pekkarointi” kuvaamaan oman vaalipiirin suosimista muiden kustannuksella.

Stubbin ja Kataisten hallituksia ei voi millään mittapuulla luonnehtia menestyksekkäiksi. Katainen halusi pääministeriksi ja pääsi tehtävään mutta hyppäsi EU-virkaan ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen. Katainen on tyypillinen politiikasta itselleen uran luonut broileri, kun taas Keskustan Juha Sipilällä on kokemusta yrityksen johtamisesta. Sipilä vaikuttaa monen mielessä sopivalta johtamaan Suomi taas ulos vaikeasta taloudellisesta tilanteesta.

Äänestäjän pitää kuitenkin ymmärtää, että Sipilän mukana tulee kepubisnes kaikkine siihen liittyvine suhmurointeineen. Puheenjohtaja ja pääministeriehdokas ei itsekään ole osoittautunut immuuniksi kepubisneksen houkutuksille. Suomen talous ei nouse lapioimalla tukiaisia muutoin kannattamattomaan liiketoimintaan tai pakottamalla ihmiset hankkimaan laitteita, joita he eivät ostaisi ilman lainsäädännöllistä pakkoa. Tarvitaan oikeita työpaikkoja avoimessa taloudessa, koska veronmaksajan kustantamat työpaikat vähentävät työpaikkoja muualla. Kannettu vesi ei myöskään tahdo pysyä kaivossa, eli kepubisnes kaatuu, kun tukiaiset loppuvat.