Journalismi harvoin
yllättää positiivisesti, etenkään Helsingin Sanomien
journalismi. Jukka Huuskon jouluaiheinen artikkeli ei sekään yllätä
mutta on oppikirjaesimerkki siitä, miten journalisti saa
tarinaansa halutun näkökulman ilman, että hänen tarvitsee
valehdella suoraan.
Artikkelissa on kyse
kristittyjen asemasta nykypäivän Betlehemissä eli Jeesuksen
syntymäkaupungissa. Kristittyjen määrä kaupungissa on vähentynyt
ja he edustavat nykyisin vain 25 prosentin vähemmistöä.
Huuskon kirjoituksen
alkupuolella esitellään Kairos
Palestine -niminen asiakirja. Esittelijänä on Betlehemin
evankelisluterilaisen kirkon pastori Mitri Raheb. Huusko ei
kuitenkaan kerro, että kyseinen asiakirja määrittelee Israelin
”apartheid-valtioksi” ja vaatii Israelin taloudellista
boikotointia. Kun Saksan entinen presidentti Roman Herzog päätti
palkita Rahebin, Israelin Saksan suurlähetystö esitti asiasta
vastalauseen.
Huuskon jutusta voi
myös päätellä, että suomalainen veronmaksaja on osallistunut
avokätisesti Rahebin toiminnan tukemiseen. Juttu pysyy tässä
vaiheessa enimmäkseen asiallisena muutamaa lipsahdusta lukuun
ottamatta. Kirjoittajalla on ollut ilmiselviä vaikeuksia peitellä
vastenmielisyyttään kristinuskoa kohtaan:
”Nykytutkijat ovat
epäilleet Jeesuksen syntytarinan paikkaansapitävyyttä. Kuitenkin
jo 300-luvulta alkaen Betlehemissä on ollut Jeesuksen
syntymäkirkko.”
Betlehemin suosio
turistikohteena on vähentynyt. Huusko vertaa kaupunkia Ranskan
Lourdesiin, joka vetää huomattavasti enemmän turisteja. Tämä
vertailukin olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä, koska
Lourdes ei paikkana ole kristityille samalla tavalla merkittävä,
vaikka turistikohteena peseekin Betlehemin.
Tässä vaiheessa
lukijaa johdatellaan syihin, miksi Bethlehem näivettyy. Huusko ei
itse kerro syitä, vaan antaa Bethlehemin pormestarin, katolisen Vera
Babunin kertoa:
”Babun latelee
työpöydän takaa suoria sanoja: miehitys, muurit ja Betlehemiä
ympäröivien siirtokuntien jatkuva laajeneminen uhkaavat tukehduttaa
kristinuskon syntymäkehtoonsa, hän sanoo.”
Tämä on
perinteistä palestiinalaisten propagandaa. Kaikki on juutalaisten
syytä. Palestiinalaisten harjoittamaa terrorismia ei mainita.
Huusko antaa
haastateltaviensa myös vastata kysymykseen, miksi kristityt katoavat
Betlehemistä. Ensin tulee se väärä vastaus:
”Jotkut
israelilaiset poliitikot ovat esittäneet, että joukkopaon syynä on
muslimien kristittyihin kohdistama vaino.”
Eihän se noin voi
olla. Antaa Rahebin ja Babunin kertoa:
”Tämä on törkeä
valhe, sanovat Babun ja pastori Raheb.”
Raheb vielä jatkaa:
”Äärijuutalaiset
ja kristityt sionistit käyttävät Palestiinan kristittyjä
keppihevosena perustellessaan islamkammoaan.”
Kristittyjen
poismuuton syyt liittyvät artikkelin mukaan ”miehityksen tuomaan
turvattomuuteen, vapauden puutteeseen ja taloudelliseen
toivottomuuteen”. Ja nämähän olivat juutalaisten syytä, eikö
niin, tyhmä lukija?
Lopussa kerrotaan
Kairos Palestine -julistuksen luovasta vastarinnasta, joka ei
kuulemma ole muuttanut alueen poliittista todellisuutta. Jutussa
eritellään syitä:
”Rahebin mukaan
yksi syy epäonnistumiselle on se, että kansainvälinen yhteisö yhä
jatkaa Israelin tukemista.”
Hänen mukaansa
Suomen pitäisi seurata Ruotsia ja tunnustaa Palestiinan valtio.
Raheb toivoo, että vaalien jälkeen näin tapahtuisi, vaikka se ei
ruohonjuuritasolla vaikuttaisikaan mitään.
Avoimet kysymykset
Huuskon artikkelista
paistaa selkeä puolueellisuus, yksipuolinen näkökulma ja
riittämätön taustojen selittäminen. Viimeisin koskee niin
haastateltavia kuin syitä kristittyjen poismuutolle Lähi-idästä.
Myös kristittyjen historiallinen asema islamilaisessa yhteiskunnassa
jätetään selittämättä.
Kristityt elivät
islamilaisessa yhteiskunnissa toisen luokan kansalaisina ns. dhimmin
asemassa. Kristittyjen oikeutta harjoittaa uskontoaan oli rajoitettu
ja heidän oikeutensa olivat heikommat kuin muslimeilla. Vainoja
esiintyi silloin tällöin ja esiintyy
Palestiinalaisalueella vielä nykyäänkin, vaikka ei mitenkään
poikkeuksellisen paljon verrattuna alueen arabimaihin. Kristittyjen
suhteellinen määrä vähenee osin muslimien korkeamman syntyvyyden
takia ja absoluuttinen määrä maastamuuton takia. Alueelliset
konfliktit ja militantin islamin nousu valta-asemaan kiihdyttävät
muuttoliikettä.
Kristittyjen kato
Lähi-idästä ei
ole mikään tuore ilmiö, joka johtuisi Israelin miehityksestä.
Kristittyjen määrä Länsirannalla väheni jo ennen Kuuden päivän
sotaa, jolloin alue oli Jordanian hallinnassa.
Osmanivaltakunnan
romahdus ensimmäisen maailmansodan jälkeen toi länsimaiset
siirtomaavallat Ranskan ja Britannian Lähi-itään. Heidän mukanaan
tuli lähetyssaarnaajia, lääkäreitä ja koulutusta. Moni kristitty
tarttui mahdollisuuteen ja muutti pois Lähi-idästä Amerikkaan ja
Australiaan, joissa sai elää vapaasti pelkäämättä vainoa ja
taloudelliset mahdollisuudet olivat Lähi-itää paremmat. Jos Jukka
Huusko haluaisi tietää oikeat syyt kristittyjen lähdölle, hänen
kannattaisi kysyä niitä poismuuttaneilta itseltään eikä
palestiinalaisten propagandaa suoltavalta luterilaiselta pastorilta.
Olisi kannattanut
myös todeta, että kristittyjen määrä vähenee kaikissa Lähi-idän
maissa. Ainoa maa, jossa kristittyjen määrä kasvaa, on Israel.
Maassa asuu 158 000 kristittyä, joista 80 prosenttia on arabeja.
Naapurimaa Libanonissa kristityt muodostivat aiemmin enemmistön.
Nykyisin 60 prosenttia Libanonissa syntyneistä kristityistä asuu ulkomailla.
Kristittyjen
historiallinen asema islamilaisessa yhteiskunnassa selittää
osaltaan myös sen, miksi niin moni palestiinalainen kristitty
johtaja liputtaa palestiinalaisuuden puolesta jopa innokkaammin kuin
alueen muslimit. Uskollisuuttaan osoittamalla he toivovat, että
heidät seurakuntineen jätetään rauhaan. He selittävät syyn
kristittyjen määrän vähenemiseen miehityksellä, kuten pastori
Raheb. Kyseessä on vuosisataisen islamilaisen sorron synnyttämä
tapa selviytyä vihamielisissä olosuhteissa.
Lopuksi sanon, että
Helsingin Sanomat toimii moraalisesti alhaisella tavalla, kun lehti
tekee juutalaisista syyllisiä kristittyjen vähenemiseen
palestiinalaisalueilla. Kristittyjä vainotaan kaikkialla
muslimienemmistöisillä alueilla Nigeriasta Pakistaniin. Siellä ei
Israelin miehitystä voi käyttää tekosyynä. Tämä taas ei sovi
vihervasemmistolaisen toimittajakunnan agendaan eli vainosta
mieluiten vaietaan.
Kannattaa muistaa että kirjoitus julkaistiin jouluna, mikä tekee siitä vielä irvokkaamman. Jos vastaava tehtäisiin ramadanin aikaan islamista, kyse olisi kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Huusko lienee jollain tavalla humaltunut omasta asemastaan Suomen suurimman sanomalehden toimittajana. Normaali ihminen kokisi vastuun objektiivisesta tiedonvälityksestä itselleen kunnia-asiana, mutta ilmeisesti Sanoman yrityskulttuuri on aika sairaan narsistinen.
VastaaPoistaHuusko oli kommentoinut Twitterissä:
VastaaPoistahttps://twitter.com/juhuus/status/550015957318778880
https://twitter.com/juhuus/status/550015658227163137
Puolustelee omia toimintatapojaan mutta unohtaa, että lopputulos on se, joka merkitsee. Ei luonnollisesti puolustele sitä, mitä on jättänyt tekemättä.
HS muuten teki isäinpäiväjutun Jani Toivolasta eli oikeaa ideologiaa saarnataan kaikkina juhlapäivinä.
Huuskon kommentointi Twitterissä on luokatonta. Hän ei voi myöntää olleensa täysin tarkoitushakuinen.
VastaaPoistaVai Toivolasta isänpäiväjuttu...
Huuskokin kuuluu siis niihin, joille ei ole tärkeää, mitä on tapahtunut vaan se, että saadaan joku juutalainen leimattua syylliseksi.
VastaaPoistaTällaisesta toiminnasta käytetään kaikenlaisia nimityksiä, en nyt taida viitsiä toistaa niitä.
Sen verran korjausta loppuun, että noilla alueilla oli kristitty enemmistö vielä 1950 - luvulla ja ottomaanienkin aikana kristityillä oli oma hallintonsa. Eli niistä on tullut islamilaisia alueita ihan viime vuosina vasta.
VastaaPoistaNykyisin busilla Jerusalemista reilu tunti ja bussi kulkee 2 tunnin välein. Tiedä sitten miten muuri ja raja vaikuttavat matkustusintoon, mutta muurista ei kyllä voi yksipuolisesti syyttää Israelin valtiota.
Perusjuttu on kuitenkin se, että nimenomaan Palestiinan, Libanonin, Syyrian jne... kristitty väestö on koko ajan vähentynyt toisen maailmansodan jälkeen. Ja vaikuttaa vähenevän edelleen. Irakissa tapahtui todellinen romahdus.