Vanhojen sanomalehtien katsaus

En nykyisin lue juurikaan valtamediaa vaan poimin sieltä silloin tällöin artikkeleita, joihin olen törmännyt internetissä tai jossain muualla. Tällä kertaa matkustelin itäisessä Suomessa ja lueskelin bensa-aseman kahvilassa sanomalehteä nimeltä Kouvolan Sanomat. Itse lehti oli jo viikon vanha mutta sillä ei ollut väliä, koska valtamedian uutiset kertovat aina vähintäänkin toimittajien maailmankuvasta, jos ei mistään muusta.

Terrorismin syyt

STT:n Tuomas Savosen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan Kirkon Ulkomaanavun ja afrikkalaisen Institute for Security Studies -tutkimuslaitoksen toteuttamasta kenttätutkimuksesta, jossa kerrotaan, että yleisin syy liittymiseen somalialaiseen al Shabaab-järjestöön ei ollut uskonto vaan taloudelliset tekijät.

Somalian, Jemenin ja Irakin kaltaisissa maissa on paljon nuoria ja toimettomia miehiä, joille jäsenyys oli mahdollisuus parantaa elintasoa. Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön asiantuntija Mahdi Abdile sanoo:

”Näissä maissa on usein niin, että jos sinulla on ase, niin et näe nälkää.”

En epäile haastattelututkimuksen tuloksia mutta suhtaudun erittäin suurella varauksella siitä vedettyihin johtopäätöksiin. Lisäksi näyttää siltä, että tutkimusta käytetään vasemmistolaisen poliittisen aktivismin keppihevosena, koska tutkimuksen tulokset päätettiin julkaista Yhdysvalloissa. Kouvolan Sanomien jutussa kirjoitetaan:

”Kirkon Ulkomaanavun toimitusjohtajan Antti Pentikäisen mukaan terrorisminvastaisessa kamppailussa pitäisi huomiota kääntää terrorismin ehkäisyyn sen sijasta, että aina vain sotavoiomin hyökätään kulloisenkin terroristiorganisaation kimppuun.”

Pentikäinen arvostelee Yhdysvaltojen käymää terrorisminvastaista sotaa ja sanoo:

”Amerikkalaiset eivät pysty onnistumaan operaatioissaan, jos he eivät arvioi rehellisesti aikaisempien operaatioidensa virheitä.”

Pentikäisen mukaan avain Islamilaisen valtioiden kaltaisten äärijärjestöjen toiminnan estämiseen on se, että ongelmamaiden paikalliset yhteisöt torjuvat näiden toiminnan eivätkä lähde järjestöjen liittolaisiksi. Ulkomaisella sotilasvoimalla äärijärjestöjen toimintaa on vaikeampaa ellei mahdotonta pysäyttää.

Antti Pentikäinen on muuten Helsingin Sanomien potkut saaneen päätoimittaja Mikael Pentikäisen veli.

Pentikäisen logiikka

En ole lukenut tutkimusta mutta Pentikäisen logiikka vaikuttaa naiivilta eikä hänen johtopäätöksissään ole otettu huomioon kaikkia vaikuttavia tekijöitä. Otetaan ensimmäiseksi perusoletus, jonka mukaan ihmiset liittyvät terroristijärjestöihin rahan takia.

Seuraavan kysymyksen pitäisi olla, mistä terroristit saavat rahaa ja miten heillä voi olla niin paljon rahaa ja aseita, että he pystyvät horjuttamaan hallituksia. Tätä kysymystä ei edes kysytä, vaikka pitäisi. Toinen kysymys on, mikä motivoi rahoittajia. Lisäksi kukaan ei kysy, miksi Somalia on viimeiset 20 vuotta ollut epäonnistunut valtio.

Antti Pentikäinen ja hänen edustamansa järjestö voivat tuoda helpotusta ihmisten hätään mutta heillä ei koskaan ole niin paljon rahaa käytössään, että he pystyisivät oikeasti muuttamaan todellisuutta kentällä tai niitä tekijöitä, jotka myötävaikuttavat islamilaisen terrorismin syntyyn.

Ymmärrän itsekin, että sotilaalliset toimet eivät poista terrorismia mutta ne tekevät siitä ainakin tilapäisesti vähemmän vaarallista. Jutun yhteydessä on selventävä teksti, jossa on lueteltu terrorismin syitä. Taloudellisten syiden lisäksi kerrotaan seuraavaa:

”Yksi keskeinen selittävä tekijä ovat länsimaiden rajut terrorismin vastaiset toimet, joissa usein kuolee myös runsaasti viattomia siviilejä. Operaatiot herättävät vihaa, joka puolestaan kannustaa kiihkeämielisiä nuoria liittymään taistelujärjestöjen riveihin.”

Sen lisäksi ryhmät tarjoavat jäsenilleen perustavanlaatuisen kollektiivisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Irakissa lisäksi on syrjitty sunnimuslimeja, minkä takia monet heistä tukevat Islamilaista valtiota.

Syy on siis aina muualla kuin islamilaisessa ideologiassa tai islamilaisten yhteiskuntien poliittisessa, taloudellisessa ja moraalisessa epäonnistumisessa. Jos vielä lisäksi päästään syyttämään terrorismista länttä ja erityisesti Yhdysvaltoja, ollaan vasemmistolaisen aktivismin ytimessä. Islamilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.

Valta tulee pyssyn piipusta

Kun puhutaan sunnimuslimien syrjinnästä Irakissa, vaikuttaa aika poskettomalta, jos ei yhtään edes yritä valottaa Irakin etnistä ja uskonnollista rakennetta tai maan historiaa. Ennen Yhdysvaltojen terrorismin vastaista sotaa Irakia hallitsi brutaali despootti Saddam Hussein, joka edusti sunnimuslimeja mutta viime kädessä vain omaa Tikritin klaaniaan ja omaa perhettään.

Saddam säilytti valtansa brutaalin oman maan väestöön kohdistuvan terrorin avulla. Hänen valtansa tuli usein kirjaimellisesti pyssyn piipusta. Kukaan ei uskaltanut vastustaa Saddamia. Sunnimuslimeita nykyisin ”syrjivät” shia-muslimit olivat Saddamin Irakissa syrjitty ja sorrettu enemmistö.

Saddamin jälkeen Irakissa yritettiin demokratiaa. Lopputuloksena äänet jakautuivat kansanryhmää edustaville etnisille tai uskonnollisille ryhmittymille. Irakin uudesta hallinnosta ei koskaan tullut vahvaa Yhdysvaltojen mittavasta avusta huolimatta. Hatara rauhantila säilyi maassa niin kauan, kun Yhdysvaltojen joukot pysyivät siellä. Kun amerikkalaiset lähtivät, Irakin heikko hallinto ei kyennyt pitämään yllä järjestystä vaan oli sunnialueilla käytännössä vain nimellinen.

Valtatyhjiö pyrkii täyttymään ja Islamilainen valtio käytti hyväkseen aiemman valta-asemansa menettäneiden sunnien tyytymättömyyttä ja valtasi laajoja alueita Irakissa. Islamilaisella valtiolla oli paremmat aseet, enemmän rahaa ja motivoituneemmat taistelijat kuin Irakin armeijalla, joka luhistui tosipaikassa, kuten arabiarmeijoilla on tapana tehdä.

Miksi shia-muslimit syrjivät sunneja ja päinvastoin? Siksi, koska shiojen ja sunnien vihanpito on melkein yhtä vanha kuin islam itse ja syntyi alkujaan, kun osapuolet ryhtyivät kiistelemään profeetan seuraajasta. Tämän vihanpidon lopettamiseen ei länsimainen liberaali tai edes Yhdysvaltojen armeija kykene. Itse asiassa länsimaiden ei pitäisi sotkeutua siihen lainkaan. Antaisivat Allahin ratkaista asian.

Pentikäisen logiikan soveltaminen olisi Irakin tapauksessa tarkoittanut mittavaa rahallista tukea sunneille, jotta nämä eivät olisi toivottaneet Islamilaisen valtion taistelijoita avosylin tervetulleiksi. Rahat olisivat tietysti tulleet velkaisilta länsimaisilta veronmaksajilta. Niiden vaikutus olisi jäänyt tilapäiseksi ja Islamilainen valtio tai joku muu äärijärjestö olisi täyttänyt tyhjiön länsimaisten rahahanojen sulkeutumisen jälkeen.

Lisäksi olisi voitu aseistaa ja rahoittaa paikallisia toimijoita, jotka olisivat panneet Islamilaisen valtion kuriin. Ainoa ongelma tässä lähestymistavassa on löytää sopivia toimijoita, jotka eivät olisi yhtä verenhimoisia teurastajia kuin vastustajansa. Syyrian sisällissodan kokemukset osoittavat, että maltillisia demokratian kannattajia ei löydy millään. Jos löytyykin, nämä liittoutuvat välittömästi ääri-islamistien kanssa.

Lähi-idän arabit eivät itse kykene luomaan tasapainoisia yhteiskuntia ja sitä kautta vaurautta. Ne ovat lähtökohtaisesti epästabiileja ja niitä hallitaan parhaiten voimalla. Valta tulee pyssyn piipusta. Tähänkään asiaintilaan länsimaat eivät voi vaikuttaa. Sen sijaan niiden tulisi pyrkiä itse suojautumaan näiden yhteiskuntien epävakauden aiheuttamilta ongelmilta.

Yhdysvallat ja George W. Bush olivat aikanaan naiiveja, kun he kuvittelivat luovansa Irakista demokratian. Moinen oli silkkaa typeryyttä. Toisaalta Antti Pentikäisen kaltaiset eivät tuo minkäänlaista parannusta asiaan vaan pelkästään tekevät ongelmasta kroonisen rahareiän länsimaiselle veronmaksajalle.

Maltillinen islam

Daniel Greefield kirjoittaa artikkelissaan ”Maltillinen islam on uusi uskontomme” seuraavaa:

”Et löydä maltillisten muslimien tarunhohtoista maata idästä. Et löydä sitä lännestäkään. Kuten kaikki myytit se löytyy vain tarinankertojien mielikuvituksesta. Et löydä maltillista islamia Koraanista mutta löydät sen useista länsimaisista islamia kuvaavista kirjoista.”

”...”

”Ilman maltillista islamia vahvasta siirtolaisuudesta riippuvaiset Euroopan sosialistiset projektit romahtavat. Amerikan terrorismin vastaisesta sodasta tulee ylitsepääsemätön suo, jollaiseksi ISIS-järjestön nousu on sen taas kerran osoittanut. Monikultturismi, postnationalismi ja länsimaiden syyllisyyteen perustuva ideologia romahtavat.”

Antti Pentikäinen ja hänen järjestönsä tarvitsevat tätä syyllisyyttä sekä pitääkseen yllä maailmankuvaansa että pönkittääkseen oman järjestönsä rahoitusta. Heidän kannaltaan olisi ikävää, jos kävisi ilmi, että islamilaisten maiden väkivaltaisuudella on vain vähän tai ei lainkaan tekemistä länsimaiden kanssa. Sen sijaan väkivalta ja brutaali terrori on suurelta osin sisäsyntyistä, johon ulkopuolisen on vaikea puuttua. Siksi Antti Pentikäinen tarvitsee tarkoitushakuista tutkimusta, jonka tarkoituksena on näyttää terrorismi pohjimmiltaan länsimaiden syynä.