Lääke radikalisoitumiseen: "Lisää islamia."

Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla teologian tohtori Inkeri Rissanen ja uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho esittivät islamin opetusta keinona torjua nuorten suomalaismuslimien radikalisoitumista.

Ajatus kuulostaa varmasti asiaa tuntemattomien korvaan hienolta. Jos kerran terroristeja Syyriaan ja Irakiin värväävä Islamilainen Valtio ei edusta oikeaa islamia, kuten maailman johtajat sanovat, opetetaan nuorille oikeaa islamia, jotta he ymmärtävät pysyä erossa väärästä islamista. Voisi jopa kysyä, miksi kukaan ei ole keksinyt tätä aiemmin.

Paitsi että yritetty on jo. Entinen Hizb ut-Tahririn jäsen Ed Husain julkaisi vuonna 2007 kirjan ”The Islamist”, jossa hän kuvaili omaa radikalisoitumistaan ja siitä selviämistään. Hän ehdotti lääkkeeksi radikalisoitumiseen islamia, ei siis islamismia, jota Hizb ut-Tahrir edustaa. Kirjan lukeneelle ei koskaan selvinnyt, mitä tämä islamismista poikkeava islam oikein on ja miten sen avulla estetään nuorten muslimien radikalisoituminen.

Husain itse pelastui muistelemalla isoisänsä islamia. Kirjan perusteella se oli jotakin ihmeellistä ja ihanaa mutta lukijalle asti ei välity Husaynin tuntemusten lisäksi oikein mitään konkreettista siitä oikeasta islamista.

Rissanen ja Sakanaho ehdottavat myös islamia lääkkeeksi. Tosin heidän islaminsa on valtiollista ja opetusohjelmaan kirjattua. Artikkelissa tämän oikean islamin sisältö jää kertomatta.

Miten kumota värvääjien argumentit?

Yhdysvalloissa joukko muslimioppineita julkaisi avoimen kirjeen Islamilaiselle valtiolle. Siinä yritetään kumota Islamilaisen valtion argumentit. Tiivistelmässä on lueteltu asioita, jotka heidän mukaansa ovat islamin mukaisia mutta Islamilaisen valtion ideologian ja käytäntöjen vastaisia.

En lähde tässä kumoamaan väitteitä vaan kehotan lukemaan Robert Spencerin vastineen avoimelle kirjeelle. Poimin tiivistelmästä ainoastaan kolme väitettä:

”Islam kieltää viattomien surmaamisen.”

Kyllä kieltää, mutta ketkä ovat niitä viattomia? Islamilaisen valtion jihadistit eivät usko tappavansa viattomia.

”Islam kieltää pakkokäännyttämisen.”

Tämä on totta mutta ei-muslimien kohteluun liittyvien sääntöjen tarkoituksena on tehdä heidän elämänsä kurjaksi, jotta he kääntyisivät islamiin. Näin pakottamisen ja vapaaehtoisuuden välinen raja hämärtyy.

”Islam kieltää orjuuden. Se kumottiin yleismaailmallisella konsensuksella.”

Tämä ei ole totta. Orjuutta harjoitetaan laajalti Pohjois-Afrikassa ja Saudi-Arabiassa ja muualla siksi, koska islam siunaa sen.

Spencerin mukaan on epätodennäköistä, että avoin kirje onnistuu kääntämään kenenkään päätä. Lisäksi kirjeen allekirjoittaneiden joukossa on henkilöitä, jotka kannattavat kalifaattia (mutta eivät Islamilaisen valtion kalifia), sharia-lakia ja sen Hudud-rangaistuksia kuten käsien amputointia varkailta tai kivityksiä aviorikoksesta.

On siis erittäin epätodennäköistä, että Islamilaisen valtion edustama islam pystyttäisiin kumoamaan islamilaisilla argumenteilla. Sen sijaan länsimaisen liberaalin usko oikeaan islamiin rauhan uskontona ja Islamilaisen valtion edustamaan väärään islamiin voi toki vahvistua.

Rissasen ja Sakaranahon lääkkeet

Palataan takaisin Helsingin Sanomien artikkeliin. Rissanen ja Sakaranaho viittavat tuntemattomaksi jäävään brittiläiseen tutkimukseen, jonka mukaan radikalisoitumiseen näyttää johtavan kolme tekijää: alhainen sosioekonominen asema, poliittisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys ja puutteellinen uskonnon tuntemus.

Kirjoittajat ottavat nämä väitteet totena ja toteavat:

”Suomessa koulujen antama islamin opetus lisää oppilaiden uskonnon tuntemusta ja tukee muslimioppilaiden identiteetin rakentumista. Samalla se tarjoaa yhden väylän yhteiskuntaan kotoutumiselle.”
”Yhteiskunnan tarjoama islamin opetus saa oppilaat tuntemaan, että heillä on oikeus tuoda uskonnollinen identiteettinsä myös kouluun. Islamin opettajat pyrkivät tukemaan oppilaiden käsitystä siitä, että on mahdollista sitoutua yhtä aikaa sekä kansalaisuuteen että islamiin – hyvä muslimi on myös hyvä kansalainen.”

Kuulostaa kauniilta sanahelinältä. Siinä ei mainita sanallakaan, miten radikaalien väärä islam kumotaan. Muslimien keskimääräistä huonompi sosioekonominen asema on toki totta mutta mikseivät muunuskoiset samassa sosioekonomisessa asemassa olevat radikalisoidu samalla tavalla ja liity Islamilaisen valtion kurkunleikkaajiin? (Kyllähän he saattavat liittyä mutta kääntyvät ensin islamiin).

Poliittisten vaikutusmahdollisuuksien puute vaikuttaa marxilaiselta löpinältä, jolle ei kannata panna suurta painoa. Britanniassa on useita politiikassa menestyneitä muslimeja, jotka ovat nousseet jopa ministeriksi ja parlamentin ylähuoneen jäseneksi.

Yllä oleva sitaatti onkin vetoomus valtiollisen islamin opetuksen puolesta eli artikkelin kirjoittajat tuntuvat olettavan, että islamin opetus kouluissa parantaa muslimioppilaiden uskonnon tuntemusta ja näin vähentää radikalisoitumista. Näin sanotaan maassa, josta on lähtenyt Syyriaan taistelemaan eniten ihmisiä muslimien määrään suhteutettuna.

Radikalisoitumisen estämiskeinojen sijasta kirjoittajat kuvaavat monisanaisesti nuorten muslimien vaikeuksia sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaa ja tekijöitä, jotka lisäävät radikalisoitumisen todennäköisyyttä. Valitettavasti kirjoittajat sortuvat perinteisiin monikulttuuriklisheisiin:

”Islamin kielteinen julkisuuskuva raskauttaa musliminuorten elämää. Nuoret joutuvat rakentamaan identiteettiään tilanteessa, jossa heidän perheidensä uskonnollinen tausta on jatkuvan hyökkäyksen kohteena.”

Näin musliminuorista tehdään uhreja, jotka eivät ole vastuussa päätöksistään. Lisäksi kielteisen julkisuuskuvan syyt jäävät kertomatta. Lukijan annetaan näin ymmärtää, että islamilla itsellään ei ole mitään tekemistä kielteisen julkisuuskuvan kanssa. Suomalaisia moititaan kielteisestä asenteesta islamiin:

”Aihetta huoleen antavat myös tutkimukset, joiden mukaan suomalaisten asenteet muslimeita kohtaan ovat Euroopan kielteisimpiä. Tämä kertautuu myös koulussa. Muslimioppilailla saattaa olla jatkuva tarve puolustaa islamia ja muslimina oloa.”

”Pahimmillaan tarve puolustaa omaa perinnettä voi johtaa fundamentalistisiin reaktioihin.”

Näin on kätevästi saatu vääräuskoinen suomalainen syylliseksi musliminuorten radikalisoitumiseen. Kirjoittajat jatkavat:

”Jotta tämä kehityskulku saadaan katkeamaan, eri taustoista tuleville ja eri uskontoja edustaville nuorille on tarjottava kokemuksia siitä, että he ovat suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Nuorten syrjäytymistä on pyrittävä kaikin keinoin estämään tukemalla koulunkäyntiä ja työelämään pääsyä.”

Lääkkeeksi tarjotaan sitä samaa vanhaa eli lisää rahaa kotouttamiseen. Helsingin Sanomien artikkelin kommenttiosastossa Rissanen ja Sakaranaho saavat joiltakin kirjoittajilta melko tyrmäävän vastaanoton. Nimimerkki Voi vee kirjoittaa:

”Kuten historiallisista islamin omista lähteistä tiedämme, profeetta mm. ohjeisti raiskaamaan oikein niin avioliitossa kuin sotatilanteissakin. Samoin kaulojen katkaisun perinne juontaa juurensa profeetan omista toimista: katkaisuttihan hän kokonaisen heimon kaulat ja hävitti heidät sukupuuttoon. Täsmälleen samoin toimii mm. Isis nyt. Profeetta myös käski tappaa jokaisen, joka luopuu islamin uskostaan. Kokonaan oma lukunsa on profeetan lapsimorsian Aisha, jonka vuoksi tuhansia muslimityttöjä naitetaan vanhoille miehille heidän vanhuudenpäiviensä ratoksi.”

”Kun tuota yllä olevaa hyvin vajaata listaa silmäilee, niin kyllä islamin huononjulkisuuskuvan takana on islam itse. Kun kerran suomalaiset suhtautuvat islamiin kielteisemmin kuin muiden maiden kansalaiset, niin kyllä se minun mielestäni kertoo meidän hyvästä lukutaidostamme ja luetun ymmärtämisestämme.”

Helsingin Sanomien sensuurilinja on löystynyt sitten viime näkemän tai moderaattorilla on ollut muita kiireitä.

Kun puhutaan ”huonosta julkisuuskuvasta”, annetaan ymmärtää, että julkisuuskuvaa voisi jotenkin parantaa esimerkiksi kertomalla länsimaisille vääräuskoisille oikeasta islamista tai harjoittamalla uskontojen välistä dialogia. Näitä molempia tehdään koko ajan mutta propagandan teho heikkenee, koska se ei parhaimmillaankaan kykene hälventämään kuvia islamin nimissä harjoitetusta barbarismista.

Koska tämä barbarismi on suurelta osin islamin perustaja profeetta Muhammadin toimien jäljittelyä, julkisuuskuvan kiillottajilla on jyrkkä ylämäki kiivettävänään.

Islamilaisen valtion värvääjät eivät ole mitään idiootteja. Sitä mukaa, kun länsimainen sosiaalivaltio keksii keinoja estää radikalisoitumista, värvääjät keksivät uusia ja sofistikoituneempia tapoja saada uusia taistelijoita riveihinsä. Kovin paljon ei islamista kannattaisi valehdella, koska islamin todelliset opetukset tunteva osaa tunnistaa valheet ja puolitotuudet ja osoittaa ne käyttämällä Koraania ja profeetan esimerkkiä hyväkseen. Kaunisteltu kuva islamista uppoaa ehkä länsimaisiin aatteellisesti sitoutuneisiin monikulttuurin kannattajiin mutta ei välttämättä enää muihin.