Kaikki on vinksin vonksin

Ruotsissa valtio määräsi tuhottavaksi yhdeksän katutaitelija Dan Parkin teosta ja tuomitsi lisäksi taiteilijan itsensä vankilaan. Siksi ei ole erityisen yllättävää, että muutkin taideteokset joutuvat sensuurin kohteeksi.

45 vuotta sitten ensimmäistä kertaa esitetystä Tässä on Peppi Pitkätossu -elokuvasta on saksittu pois nykypäivän mittapuulla poliittisesti epäkorrekteja kohtauksia. Pepin isä ei siis enää ole neekerikuningas vaan pelkkä kuningas. Lisäksi kohtaus, jossa Peppi vääntelee silmiään ja esittää olevansa kiinalainen, on poistettu.

Sensurointi tapahtui Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n omasta aloitteesta. Ylen uutisen mukaan:

”SVT:n myyntipäällikkö Paulette Rosas Hott toteaa, että on eri asia lukea lapselle kirjaa, koska silloin aikuinen voi selittää. Monet vanhemmat antavat sen sijaan lasten katsoa itsekseen televisio-ohjelmia.”

Astrid Lindgrenin teoksia hallinnovain Saltkråkan AB:n toimitusjohtaja Nils Nyman puolestaan toteaa:

”Haluamme tehdä kaikkemme, jotteivät ihmiset loukkaannu. Siksi olen sitä mieltä, että SVT teki oikein.”

Nyman uskoo myös, että Lindgren itse olisi hyväksynyt muutokset. Näköjään tarpeeksi edistykselliset joko osaavat keskustella kuolleiden kanssa tai sitten he ovat varmoja, että kukaan järkevä ihminen ei voi ajatella muutoin kuin heidän tavallaan.

Ruotsin touhuja seuranneena Pepin sensurointi ei yllätä. Pari vuotta sitten sarjakuva-albumi Tintti Kongossa yritettiin poistaa Tukholman Kulturhusetin kirjaston nuoriso-osastolta. Kulturhusetin lasten ja nuorten osaston taiteellinen johtaja Behrang Miri selitti tuolloin:

”Lapset eivät osaa lukea rivien välistä vaan menevät suoraan tarinaan. Ennakkoluuloisesta kuvasta tulee leimaava. Tintti kuvaa karikatyyria kolonialistisesta näkökulmasta. Pikkulapsi ottaa sen vastaan ilman kritiikkiä.”

Kaikki eivät tuolloin olleet samaa mieltä Behrang Mirin kanssa. Sarjakuvaseuran puheenjohtaja Fredrik Strömbergin mukaan:

”Minusta tuolla tavalla ei saisi sensuroida, koska lapset ovat fiksuja. Sen sijaan on otettava esiin ne typeryydet, joita olemme tehneet, eikä piilottaa niitä.”

Strömbergin mukaan kirjoissa esiintyy ennakkoluuloja, koska kirjailijat ovat ”aikansa lapsia”. Hänen mukaansa sensuuri ja kolonialistisen kuvaston piilottaminen ei kuitenkaan ole oikea tapa käsitellä asioita. Jo tuolloin jotkut nettikirjoittajat puhuivat jo kirjarovioista.

Tuleeko kirjarovioita?

Kirjan ja kuvaston sensurointi kohdistuu tyypillisesti kolonialistisia asenteita heijasteleviin teoksiin ja erityisesti niiden kuvastoon. Tällaista on nähty Suomessakin kiihkoilevan vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen pyhässä sodassa lakupaperien kääreitä vastaan. Nykyajan lapset eivät ole pelanneet mustaa pekkaa eivät syöneet neekerisuukkoja. Lakupaperin kääreen tummat kasvotkin on muutettu abstrakteiksi hahmoiksi.

Sinänsä tämä on ihmeellistä, koska Suomi ei koskaan ole ollut siirtomaavalta. Ruotsinkin yritykset kolonialismin alalla jäivät vaatimattomiksi. Tämä ei silti estä muodikkaasti kantamasta valkoisen miehen taakkaa eli syyllisyyttä menneistä vääryyksistä.

Tanskan kansanpuolueen entinen puheenjohtaja Pia Kjærsgaard kommentoi Pepin sensurointia ja kyselee, milloin Ruotsissa oikeasti aloitetaan kirjaroviot. Kjærsgaard kuvaa nyky-Ruotsia mielettömäksi ja groteskiksi yhteiskunnaksi, jossa kaikki asiat on käännetty päälaelleen. Demokratia ruotsalaisittain tarkoittaa yhden puolueen ja sen 800 000 äänestäjän sulkemista kaiken poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle.

Siksi ei ole erityisen yllättävää, että Peppi Pitkätossu joutuu Ruotsissa valtiollisen sensuurin kohteeksi. Kjærsgaardin mukaan kaikki alkoi Astrid Lindgrenin maailma -huvipuistosta, jossa yksi vieraista valitti rasistisesta verhosta. Siinä oli kuvattu afrikkalainen. Kaikki Peppi-kirjojen ja -elokuvien parissa lapsena viihtyneet tietävät, että Pepin isä seilasi seitsemällä merellä.

Kjærsgaardin jutun kommenttiosastossa tosin muistutetaan, että nykypäivän lapsille joku Peppi Pitkätossu ei enää merkitse mitään. Nykyajan Disney-videoissa eri rotuisten ihmisten roolit on suunniteltu poliittisen korrektiuden pelisääntöjen mukaan ilman jälkikolonialistisia asenteita.

Uutinen Pepin sensuroinnista on kantautunut myös Saksaan, josta sen bongasi Ylen veteraanitoimittaja Pertti Rönkkö. Uutisessa muistutetaan, että Pepin saksalainen kustantaja Friedrich Otinger on jo vuosia poistanut poliittisesti epäkorrektit sanat kuten ”neekeri” tai ”mustalainen” saksankielisestä käännöksestä.

Rönkkö kyselee twiittauksessaan, voisivatkohan ruotsalaiset ottaa seuraavaksi käsittelyyn myös Koraanin. Ei kannattaisi pidätellä hengitystä moista odotellessa.

Pepin sensurointi vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin pieneltä asialta. Se kertoo kuitenkin sekä eliitin halusta manipuloida ihmisten maailmankuvaa että manipuloinnin totalitaristisesta luonteesta. Jos järjestelmä manipuloi myös vanhoja fiktiivisiä klassikoita, se tuskin epäröi suodattaa todellisuudesta pois vallitsevan ideologian vastaisia aineksia.

Peppi Pitkätossun siivoaminen rasismista tuskin ärsyttää lapsia suunnattomasti. Sen sijaan se likaa niiden ihmisten lapsuusmuistot, jotka ovat lapsuudessa lukeneet kyseisiä teoksia ja kasvaneet niiden parissa. Osaltaan tämä selittää, miksi Pia Kjærsgaardin ja Pertti Rönkön ikäiset ihmiset älähtävät asiasta ensimmäisenä.

Nykypäivänä ei sitä paitsi tarvita enää kirjarovioita. Pelkkä ilmoitus ylläpidolle ja sen jälkeinen delete-nappulan painallus riittävät. Googlekin sensuroi nykyisin hakutuloksiaan Euroopan Unionin alueella.

Poliittisen korrektiuden loppua odotellessa

Itse toivon, että ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa poliittista korrektiutta ja siihen liittyvää sensuuria käsitellään samalla tavalla ”oman aikansa ilmiönä” kuin menneiden vuosikymmenten kolonialistisia asenteita toisenvärisiä alkuasukkaita kohtaan.

Ehkä silloin nähdään nykypäivän elokuvien ja tv-sarjojen lapsellinen tapa sijoittaa tiettyjen vähemmistöjen edustajia auktoriteettia tai asiantuntijuutta edustaviin tehtäviin, vaikka todellisuudessa heitä siellä harvemmin esiintyy. Lisäksi voidaan nauraa sille, miten korkeakorkoisissa kävelevä bimbo esiintyy tietokonenörttinä tai huippututkijana. Myös nykyajalle tyypillinen moralisoiva suhtautuminen menneisyyden ihmisiin ansaitsee tulevien sukupolvien pilkan kuten myös ei-länsimaisten kulttuurien ”jalojen villien” naiivi palvonta.