Päiväkoti ilman sukupuolirooleja

Kirjoitin reilu kaksi vuotta sitten ruotsalaisesta Egalia-päiväkodista ja siitä, kuinka siellä sukupuolirooleja sekoitetaan. Mtv3:n uutiset kertoo tänään, että sama päiväkotilasten indoktrinaatio on saapunut tänne lahden takaa.

Tonttulan taikaa

Etelä-Haagassa sijaitsevassa päiväkoti Tonttulassa riittää vipinää. Vuosi sitten asiat eivät kuitenkaan olleet yhtä hyvällä mallilla. Päiväkodin johtaja Marjo Virtanen kertoo:

”Ehkä ajateltiin, että tytöt leikkivät nukeilla ja pienemmässä tilassa ja pojille sallitaan menevämpää toimintaa esimerkiksi puihin kiipeilyä.”

Nimenomaan Virtanen on ollut taustavaikuttajana hankkeessa, jossa sukupuolirooleja on kannustettu tietoisesti rikkomaan.

”Sukupuolisensitiiviseen” kasvatukseen kannustava hanke on avannut kasvattajien silmät. Kasvatuksen tarkastelu videolta oli Tonttulan lastentarhanopettaja Maija-Liisa Rantalaisen mielestä kaikkein karuinta:

”Pojat päästettiin pälkähästä eli heidän ei tarvinnut siivota eikä korjata tavaroita ja tytöt keräsivät kaiken, sellaisenkin, mitä he eivät olleet tekemässäkään.”

Lasten vanhemmat ovat heränneet asettamaan kyseenalaiseksi omia ajatuksiaan. Rantalainen jatkaa:

”Lapsilla on ollut myös sellaisia ajatuksia, että äidit tekevät vain tiettyjä asioita ja isät tiettyjä. "Voiko äitikin ajaa autoa?" on ollut yksi hämmästynyt kysymys, mihin sitten vanhemmat ovat heränneet miettimään sitä, että näinkö meillä ajatellaan.”

Jutun mukaan yksittäisiä vanhempia lukuun ottamatta hanke on saanut osakseen kiitosta. Siinä erikseen pojille tai tytöille suunnatut leikit on asetettu kyseenalaiseksi. Myös arjen värimaailma on uudistettu eikä sininen enää ole varattu pojille eikä punainen tytöille.

Postmodernia kasvatusta

Eikä siinä vielä kaikki. Alan professori nimeltään Kristiina Brunila toivoo, että sukupuolisensitiiviseen arkeen siirryttäisiin kaikkialla Suomen ”kasvatuslaitoksissa”:

”Mielestäni hankkeista pitäisi siirtyä siihen, että se tasa-arvo elää päiväkodeissa ja kouluissa – sellaisena päivänselvänä toiminnan lähtökohtana, mitä se ei edelleenkään vielä ole.”

Brunilan englanninkielisellä esittelysivulla kerrotaan hänen taustastaan. Hän työskentelee Kasvatustieteen laitoksella tutkijana Kulttuurisen ja feministisen kasvatustutkimuksen ryhmässä (KUFE). Hänen tutkimuskohteistaan ja luentoaiheistaan löytyy mm. seuraavia:

• Agency, Societal differences and Power
• Social Justice and Equality in Education and in Working life
• Theoretizations of Michel Foucault, Jacques Derrida, Gilles Deleuze, Judith Butler and Gayatri Chakravorty Spivak
• Discursive, deconstructive and genealogical analysis.

Nämä kohdat kertovat, että Brunilan tutkimuksen teoreettinen pohja lepää postmodernin filosofian varassa. Tältä pohjalta hänen pyrkimyksensä indoktrinoida päiväkotilapset pois perinteisistä sukupuolirooleista ovat ymmärrettäviä.

Sinun lapsesi eivät ole sinun

Kristiina Halkola lauloi vuonna 1969 laulun ”Sinun lapsesi eivät ole sinun”. Laulun sanoma voidaan ymmärtää monella tavalla. Halkola oli taistolainen, eli itse ymmärrän sanoman tätä taustaa vasten.

Nykypäivänä useimmissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä ja jättävät suuren osan lasten kasvatuksesta päiväkotien vastuulle. Taloudellisesti näin on pakko tehdä, koska muuten asuntolaina jäisi luultavasti maksamatta ja elintaso heikommaksi.

Tämän ilmiön taustalla on tietoisesti harjoitettu politiikka. Vanhemmat lukijat muistavat vielä ajan, jolloin lapsista sai verovähennyksen eikä päivähoito ollut itsestään selvä vaihtoehto. Nykyisin lasten vienti päiväkotiin kannattaa taloudellisesti, koska vanhemmat eivät joudu maksamaan päivähoidon todellista kustannusta, joka on noin viisinkertainen korkeimpaan päivähoitomaksuun verrattuna.

Valtio subventoi lasten päivähoitoa suurelta osin ideologisista syistä. Näin edistetään naisten työssäkäyntiä ja kannustetaan naisia siirtymään lapsen syntymän jälkeen työelämään mahdollisimman pian sen sijaan, että he jäisivät kotiin hoitamaan lapsia.

Tutkija Kristiina Brunilan ja päiväkodin johtaja Marjo Virtasen kaltaiset pyrkivät käyttämään tätä asiaintilaa hyväkseen ja tuomaan päiväkoteihin ideologista agendaa eli muokkaamaan lasten asenteita vanhemmilta lupaa kysymättä. Kun valtio on ottanut vastuun lasten päivähoidosta, se myös päättää, millaisia asenteita ja arvoja heihin iskostetaan. Kun lapsia kasvataan Jacques Derridan ja Michel Foucaultin kaltaisten filosofien ajatusten pohjalta, voi olla varma, että kaikki perinteinen hylätään ja tehdään juuri, kuten Haagassa tai ruotsalaisessa Egalia-päiväkodissa on tehty. Äärivasemmistolaiset telaketjufeministit päättävät, että lapsesi eivät saa oppia miehen ja naisen rooleja, eli sinun lapsesi eivät ole sinun.