Ruotsalaisissa rikoselokuvissa
toimittajat kuvataan usein sankareina. Kommunisti Stieg
Larssonin kirjoittamassa Millennium-trilogiassa sellainen oli
toimittaja Mikael Blomqvist. Äskettäin Suomessakin televisioidussa,
sävyltään vahvasti feministissävytteisessä Liza
Marklundin kirjoihin perustuvassa Annika Bengtzon -sarjassa
päähenkilö oli Kvällspressen-lehden toimittaja, joka selvitti
vakavatkin rikokset ennen poliisia ja toimi samalla kahden lapsen
yksinhuoltajana.
Expressenin paljastukset
Expressen-sanomalehti otti suuren
riskin, kun se lähti taisteluun vihakirjoittajia vastaan
väkivaltavasemmistoa lähellä olevan Researchgruppenin
mahdollisesti laittomasti hankkiman aineiston perusteella.
Jos lehti kuvitteli löytävänsä
aineistosta ”ison kalan”, se joutui pettymään. Suurin osa
paljastetuista oli tavallisia ruotsalaisia yhteiskunnan eri alueilta.
Ruotsidemokraatteja joukosta toki löytyi mutta ei yhtään sellaista
nimeä, jota voisi käyttää propagandassa viikkokaupalla, vaan
tavallisia kunnallispoliitikkoja.
Expressenin toimittajat ylittivät
rajan siinä vaiheessa, kun he alkoivat ahdistella tavallisia
ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä Ruotsidemokraattien
kanssa. Lehden sivuilta löytyy videoita, joissa toimittaja
ahdistelee yksityishenkilöä tämän kotiovella. Heidän nimensä
kerrotaan ja kasvonsa näytetään, vaikka he eivät ole
syyllistyneet mihinkään rikokseen. Ahdistelu iski omille näpeille,
mikä näkyy parhaiten tavassa, jolla eläkkeellä oleva dosentti Jim
Olsson kohtelee kotiovelleen ilmestyvää ”sankaritoimittajaa”.
Yksi
paljastetuista oli Landskrona Energi AB:n työntekijä Patrik
Gillsvik, jonka Expressen-lehti nimesi ”nettivihaajaksi”
viime keskiviikkona. Yhtiön toimitusjohtaja Johan Holmstedt
ilmoitti, että tapaus tutkitaan. Gillsvik oli sanonut Expressenin
mukaan:
”Pyydän saada seuloa itsestäni
enemmistöyhteiskunnan rakenteellisen ennakkoluuloisuuden ja totean,
että mustalaiset ovat kekseliäitä ja nopeaälyisiä yrittäjiä,
jotka voivat rikastaa kulttuuriamme. Ja sitten he varastelivat kuin
korpit.”
Expressenin paljastusten mukaan hän on
myös käyttänyt sanaa ”blatte” (suom. mutakuono). Ei ole
mahdotonta, että Gillsvik saa tutkinnan jälkeen potkut, koska
yhtiön johtaja kertoi, että hän ei halua yhtiötä yhdistettävän Gillsvikin esittämiin mielipiteisiin.
Tässä vaiheessa on syytä muistaa,
että ruotsalaiset tiedotusvälineet rutiininomaisesti jättävät
rikoksesta epäillyn nimen kertomatta ja valkopikselöivät
murhaajien ja raiskaajien kasvot, jos nämä ovat
maahanmuuttajataustaisia. Omaa kaksinaismoraalia ei voisi
täydellisemmin paljastaa kuin ahdistelemalla tavallisia kansalaisia,
jotka eivät todistettavasti ole syyllistyneet rikokseen.
Expressenille ei tuottanut ongelmia tehdä yhteistyötä entisen
AFA-järjestön tutkimusosaston kanssa, joka on nimennyt itsensä
uudelleen Researchgruppeniksi.
Expressenille ei myöskään tuottanut
ongelmia käyttää väkivaltavasemmiston ylläpitämää,
mahdollisesti Ruotsin henkilörekisterilain vastaista aineistoa
skuuppiinsa. Ruotsalaismediassa nousi taannoin kohu
mustalaisrekisterissä, johon poliisin väitettiin tallentaneen
rikollisten romanien henkilötietoja. Uutinen, josta vastasi tuolloin
Dagens Nyheter, osoittautui
ankaksi ja lietsottu moraalipaniikki lässähti.
Expressenin päätoimittaja Thomas
Mattsson on myös tuomittu
ampuma-aserikoksesta. Lehden toimittaja Diamant Salihu oli
ostanut laittoman aseen Malmön kaduilta ja tehnyt tästä jutun
lehteen tarkoituksenaan näyttää, miten helppoa laittoman aseen
hankinta on. Tuomio piti vielä hovioikeudessa. Journalistit asuvat
Suomessakin lasitalossa, mutta se ei yleensä ole estänyt
heittelemästä kiviä.
Kritiikkiä
Iltapäivälehti Expressen jäi
skuuppinsa kanssa melko yksin, sillä muu valtamedia ei lähtenyt
kovin innokkaasti mukaan paljastuksiin. Sosialistinen Aftonbladet ei
hehkuttanut Avpixlat-sivustolta paljastuneita keskustelijoita vaan
keskittyi enemmän Ruotsin puolustusvoimien tiedustelupalvelu FRA:n
hakkerointiskandaaliin.
Jopa ”nettivihasta” ja rasismista
sivukaupalla kirjoittanut Lisa Bjurwald arvosteli
iltapäivälehden toimintaa. Bjurwald ei tuntenut sympatiaa Jim
Olssonin kaltaisia kohtaan vaan epäili aivan oikein, että
paljastukset osuvat omaan nilkkaan. Bjurwald myös kysyy
aiheellisesti:
”Millä perusteella kiihottamiseen
kansanryhmää vastaan syyllistyneet on tärkeämpää paljastaa kuin
miehet, jotka raiskaavat lapsia?
Hän myös arvioi Expressenin toiminnan
vaikutuksia demokratialle:
”..demokratian kannalta se on
vaarallinen tie. Se myös johtaa valheelliseen jakoon ”meihin
hyviin” ja ”niihin halveksittaviin nettivihaajiin”. Sellainen
jako vaikuttaa kielteisesti, sillä nettiradikaalit tuntevat (jossain
määrin oikeutetusti) itsensä rekisteröidyksi mielipiteensä takia
ja radikalisoituvat lisää eikä se auta nettirasismista
huolestuneita ymmärtämään ilmiötä syvemmin.”
Tässä Bjurwald voisi itse myös
katsoa peiliin. Hän on itse omilla kirjoituksillaan syyllistynyt
samaan, josta hän nyt syyttää Expresseniä eli jakamaan ihmisiä
hyviin ja nettivihaajiin. Yritykset ymmärtää ovat hänellä
jääneet pinnallisen keittiöpsykologian tasolle ja perustuvat
väärille tai ainakin hatarille oletuksille.
Todellinen syy Bjurwaldin
närkästykselle lienee se, että skandaali ei todennäköisesti
vahingoita Ruotsidemokraatteja lainkaan vaan vahvistaa heitä.
Tanskalainen veteraanijournalisti Erik
Meier Carlsen sanoi televisiokanava DR2:n
ohjelmassa:
”Seiskapuolue ja journalistipuolue
voivat aivan hyvin jättää käyttämättä kaikki likaiset temppunsa, jotka he ovat säästäneet seuraavalle
kymmenelle kuukaudelle. Ne vahingoittavat demokratiaa, heitä itseään ja
yhteiskunnan yleistä ilmapiiriä mutta eivät Ruotsidemokraatteja.”
Seiskapuolueella (tanskaksi syvpartiet,
ruotsissa Sjuklövern) tarkoitetaan Timo Soinia mukaillen ”vanhoja
puolueita” eli muita kuin Ruotsidemokraatteja. Meier Carlsen myös
vertasi Ruotsin tilannetta Tanskan vastaavaan 15 vuotta sitten. Hän myös totesi, että Ruotsidemokraatteja ei voi pitkään eristää poliittisesta vallankäytöstä.
Expressenin tapauksessa journalistit
ovat konkreettisesti osoittaneet, että valtamedia ei ole vallan
vahtikoira vaan valtaa palveleva rakkikoira, joka ei epäroi käyttää
likaisikaan keinoja kansalaismielipiteen tukahduttamiseen.
Journalistit eivät ole sankareita muualla kuin ruotsalaisissa
rikoselokuvissa, joiden klisheet jätän tällä kertaa
käsittelemättä.
Valitettavasti pidän tätä vain hetkellisenä järjen pilkahduksena, vai voisiko tämän perusteella odottaa, että laajemminkin Ruotsissa alettaisiin oivaltaa mikä määrä paskaa on virrannut Kuninkaanlinnan ohi siitä hetkestä, kun maassa viimeksi on käytetty järkeä politiikan ylimmillä tasoilla?
VastaaPoistaToivotaan, että tämä oli jonkinlainen kulminaatiopiste. Expressenin ainakin pitäisi sano hyvästit levikilleen sillä kyllähän nyt ruotsalaisetkin näkevät tämä läpi eivätkä halua, että poliisi käy hakemassa naapurin.
VastaaPoista"Expressenin ainakin pitäisi sano hyvästit levikilleen sillä kyllähän nyt ruotsalaisetkin näkevät tämä läpi eivätkä halua, että poliisi käy hakemassa naapurin."
VastaaPoistaNöje- ja Sport-osastot vetävät lukijoita jatkossakin. Kyllä kaikki tietävät, että iltapäivälehtien uutisiin ei pidä luottaa.
Toimittajiin luotetaan Ruotsissa erittäin vähän, vain hieman enemmän kuin käytettyjen autojen kauppiaisiin. Prosenttiluku ihmisistä, jotka luottavat toimittajiin, on joka tapauksessa alle kymmenen ja samalla tasolla kiinteistövälittäjien kanssa.