Suomi ja Anjem Choudary

Kirjoitin noin kolme vuotta sitten islamin kansikuvapoika Anjem Choudarysta. Kyseisen herran kohdalla juuri mikään ei ole muuttunut, vaan lakimieheksi koulutettu sosiaaliturvaelätti jatkaa edelleen röyhkeän länsivastaisen propagandan levittämistä.

Choudary vieraili äskettäin Suomessa ja puhui Roihupellon teollisuusalueella sijaitsevassa Cafe Viikki -nimisessä ravintolassa. Choudaryn puheen voi lukea aukikirjoitettuna Junes Lokan blogista. Puheessaan hän uhosi tuttuun tyyliinsä islamin lipun vielä liehuvan Eduskuntatalon yläpuolella.

Merkityksetön mies

Mtv3 kysyi mielipidettä Suomen johtavalta islamin selittäjältä eli Jaakko Hämeen-Anttilalta. Tämän mukaan Choudary edustaa ”extremeä hihhuliporukkaa”, joten hänen puheitaan ei kannata ottaa vakavasti.

”Tällaiset luennoitsijat edustavat vain hyvin pieniä piirejä”, Hämeen-Anttila toteaa.

Tietysti on selvää, että Choudary saa brittimediassa enemmän huomiota, kuin hän edustamiensa järjestöjen jäsenmäärän perusteella ansaitsisi. Choudary pitää julkisuudesta ja pyrkii sinne.

Toisaalta itse kunkin kannattaisi pohtia, miten laajalti Choudaryn ajatuksia esim. kalifaatista kannatetaan muslimien keskuudessa ja mitä eurooppalaisten viranomaisten sallivuus Choudaryn kaltaisia kohtaan kertoo eurooppalaisista yhteiskunnista.

Choudary kehottaa muslimeja käyttämään hyväksi sosiaaliturvaa. Hänen mukaansa he ottavat vastaan jizyan, koska se kuuluu heille. Hän myös sanoi, että rahojen ottaminen ei-muslimeilta on normaalia. Hän myös avoimesti pilkkasi yhdeksästä viiteen työskenteleviä englantilaisia. Choudary perheineen saa sosiaalitukia noin 25 000 puntaa vuodessa.

Hämeen-Anttila vähättelee Choudarya henkilönä ja välttää ottamasta kantaa Choudaryn ajatuksiin sekä niiden kannatukseen. Tämä tuskin yllättää ketään. Choudary sanoo asiat suoraan ja kiertelemättä, toisin kuin monet islamilaiset uskonoppineet, jotka kätkevät todelliset ajatuksensa puhuessaan länsimaiselle yleisölle.

Choudary ei myöskään ole mikään ainutkertainen ilmiö. Britannia ja erityisesti Lontoo on jo parin vuosikymmenen ajan tarjonnut turvasataman radikaaleille islamisteille. Viranomaiset ovat katsoneet kiihotusta sormien läpi ja puuttuneet siihen vain harvoin. Choudaryn varhaisempana versiona voidaan pitää koukkukätistä Abu Hamzaa, joka saarnasi Finsbury Parkin moskeijassa jo kymmenen vuotta sitten. Abu Hamzalle kävi lopulta huonosti. Hänet tuomittiin terrorismirikoksista ja hänet luovutettiin syyskuussa 2012 Yhdysvaltoihin vastaamaan syytteisiin terrorismista.

Anjem Choudaryn perustamia järjestöjä on kielletty, mutta mies itse ei ole joutunut Abu Hamzan tavoin viranomaisten hampaisiin. Choudaryn Suomen vierailun taustalta löytyy joukko suomalaisia kurdeja. Kyseessä olivat ilmeisesti ainakin osittain samat henkilöt, jotka osoittivat mieltään Mullah Krekarin vapauttamiseksi reilu vuosi sitten. Nykyinen Kokoomuksen Turun kaupunginvaltuutettu Mohammed Azizi oli tuolloin yksi mielenosoituksen puuhamiehistä.

HS topakkana

Myös Helsingin Sanomat muistutti, että kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Hesari kuitenkin näyttää todellisen karvansa tuossakin pääkirjoituksessa:

”Demokraattisessa maassa vihapuhetta ei tarvitse hyväksyä, tuli se mistä suunnasta tahansa.”

Lehti antaa ymmärtää, että muodikas ”vihapuhe” on se varsinainen ongelma eikä muslimien laajalti kannattama uskonnollispoliittinen liike, joka pyrkii korvaamaan länsimaisen demokratian islamilaiseen sharia-lakiin perustuvalla yhteiskuntamallilla.

Tästä seuraa, että esimerkiksi hollantilaisparlamentaarikko Geert Wildersiltä voitaisiin evätä maananpääsy samalla ”vihapuheperustelulla”. Neljä vuotta sitten Britannia eväsi Wildersiltä maahanpääsyn. Näin maan hallitus sai mahdollisuuden esiintyä muslimien silmissä ”tasapuolisena”. Myös amerikkalainen radiopersoona ja kirjailija Michael Savage sai brittihallitukselta kunnian kuulua henkilöihin, joilta on kielletty pääsy saarelle.

Britannian tuolloinen sisäministeri Jacqui Smith halusi esittää ”täti tiukkaa” ja julkaisi vuoden 2009 toukokuussa listan ei-toivotuista henkilöistä. Listalle kuului mm. venäläisen skinhead-jengin kaksi jäsentä, Ku-Klux Klanin suurvelho ja saksalainen uusnatsi. Tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa, että ketään ei syrjitä eikä radikaaleja islamisteja erikseen yksilöidä.

Eikä heitä Britannia ole vainonnutkaan. Yritykset karkottaa esim. Abu Qatadan kaltaisia terroristiyhteyksistä epäiltyjä ovat säännöllisesti kompastuneet Britannian ihmisoikeuslainsäädäntöön. Näin Qatada perheineen nauttii avokätisistä sosiaalituista Anjem Choudaryn tavoin.

HS:n pääkirjoitus myös ehdottaa tavanomaisia, tehottomiksi todettuja keinoja radikalismin vähentämiseen:

”Kotimaan kannalta avainasemassa on demokraattisten arvojen painottaminen maahanmuuttajien kotouttamiseksi.”

Suomen viranomaiset eivät kuitenkaan kieltäneet Choudaryn maahanpääsyä. Näin viesti ”demokraattisten arvojen” puolesta jäi lähettämättä. Eteläinen naapurimme Viro sen sijaan ei ole tällaisissa asioissa epäröinyt vaan aikanaan kielsi dosentti Johan Bäckmanilta maahanpääsyn Tallinnan satamassa.

Viranomaisten kyvyttömyys ja ennen kaikkea haluttomuus tehdä yhtään mitään radikaalin islamin leviämisen estämiseksi on jo tullut selväksi. Tämä haluttomuus on omiaan lisäämään kansalaisten epäluottamusta viranomaisia kohtaan sekä tietysti epäluuloa islamia ja muslimeja kohtaan. Jälkimmäisen torjuntaan riittää kyllä energiaa, ja tarvittaessa turvaudutaan Mika Illmanin apuun.