Jyväskylän puukkoisku ja sen hyödyntäminen

Jyväskylän pääkirjastossa järjestettiin Mikael Brunilan, Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson kirjoittaman ”Äärioikeisto Suomessa” -kirjan esittelytilaisuus. Paikalle eksyi ilmeisesti kolme Kansallinen Vastarinta -liikkeen aktivistia. Syntyneessä tappelussa yhtä ihmistä puukotettiin. Esitutkinta on vielä kesken, joten tapahtumien tarkasta kulusta ei ole tietoa.

Kun politiikka muuttuu väkivaltaiseksi, ollaan huonoilla teillä ja kannatan ehdottomasti kirjan tekijöiden oikeutta esitellä teostaan, vaikka itse en sen sisältöä erityisen hyvänä pidäkään. Itse kukin voi tutustua kirjaan lataamalla sen esimerkiksi täältä. Huonoa omatuntoa lataamisesta ei kannata tuntea, koska suomalaisena veronmaksajana olet jo osallistunut kustannuksiin.

Porukan pomo Dan Koivulaakso ei ollut mukana kirjan esittelytilaisuudessa vaan ainoastaan Brunila ja Andersson. Koivulaakso on poliittisena toimijana sen verran vastenmielinen, että allekirjoittaneella on suuria vaikeuksia tuntea minkäänlaista myötätuntoa häntä kohtaan. Sen sijaan Brunila ja Andersson näyttävät olevan sen verran nuoria, että heille suo mielellään sympatiaa. Ehkä he joskus järkiintyvät ja ymmärtävät, että Koivulaakson kaltaisten agitaattorien kelkkaan ei kannata lähteä.

Hyödylliset idiootit

Olen aina pitänyt Kansallinen Vastarinta -järjestöä äärivasemmiston hyödyllisinä idiootteina. Tämä kuva vahvistui, kun katsoo tapaa, jolla Koivulaakso käyttää Jyväskylän tapahtumia poliittisesti hyväkseen. Koivulaakso ei todellisuudessa pidä Kansallista Vastarintaa merkittävänä uhkana vaan se on hänelle pelkkä väline päästä todellisten vastustajien eli Perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisen Hommafoorumin ympärillä pyörivän liikeen kimppuun. Koivulaakso sanoi Ylen uutisissa:

”Erilaiset äärioikeistolaiset ryhmät toimii Suomessa, esimerkiksi nyt täs myös perussuomalaisten sisällä ja saa valtavasti julkisuutta niin se on luonut tilaa myös tämmöselle radikaalimmille natsiryhmille.”

Koivulaakso syyttää suoraan nimeltä mainitsemattomia Perussuomalaisten kansanedustajia Kansallinen vastarinta -liikkeen toimista. Hänen poliittisten tavoitteidensa ja kirjansa uskottavuuden kannalta puukkoisku tuli taivaan lahjana. Aiemmin Suojelupoliisin edustajat olivat vähätelleet Koivulaakson, Brunilan ja Anderssonin kirjan esittämiä uhkakuvia.

Koivulaakson toimintatavat ovat sen verran läpinäkyviä, että jotkut epäilevät Jyväskylän puukkoiskua järjestetyksi ”false flag -operaatioksi”. Itse taas katson, että ehtymätön luonnonvara nimeltä inhimillinen typeryys selittää tapahtumat paremmin kuin mikään salaliittoteoria. Lisäksi ei kannattaisi provosoitua, kun provosoidaan. Tässä mielessä Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolan ulostuloa voi pitää huonosti harkittuna. Kansanedustajan olisi kannattanut pidättäytyä kommenteista ja sanoa odottavansa esitutkinnan tuloksia.

Toinen syy, miksi pidän vasemmiston DDR-nuorten huolta sanan- ja kokoontumisvapaudesta tekopyhänä, on heidän oma sensuurihenkisyytensä. He niputtavat väkivallattomat ja demokraattisiin toimintaperiaatteisiin sitoutuneet tahot samaan äärioikeistomössöön kuin Kansallinen vastarinta -liikkeen väkivaltaiset huligaanit. Itsekin kuulun heidän mukaansa samaan "järjestäytynyttä suvaitsemattomuutta" edustavaan porukkaan.

Taustatukea Koivulaakso ja kumppanit saavat Itä-Suomen yliopiston tutkija Vesa Puuroselta, joka Mtv3:n uutisen mukaan toteaa:

”Vakavampi ilmiö on että oikeistolainen, erityisesti maahanmuuttoon liittyvä ääriajattelu on saanut varsin paljon julkisuutta. Lisäksi sillä on myös poliittista vaikutusvaltaa aivan toisessa mitassa, kuin pienillä äärijärjestöillä. Erittäin äärimmäistä ja rasististakin ajattelua edustavia henkilöitä istuu mm. eduskunnassa.”

Puuronen itse on entinen kommunisti, nykyinen Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Rovaniemellä ja näin Koivulaakson aatetoveri. Se, että häntä haastatellaan puolueettomana tutkijana, kertoo suomalaisen valtamedian toiminnasta kaiken olennaisen. Puuronen myös vahvistaa epäilyni, että puukkoiskun poliittisella hyväksikäytöllä tähdätään nimenomaan Perussuomalaisia vastaan. Kansallisella vastarintaliikkeellä on tässä vain välinearvoa.

Katainen ja Stubb reagoivat

Myös pääministeri Jyrki Katainen reagoi tapahtumiin:

”Sananvapaus on avoimen, demokraattisen yhteiskunnan ehdoton edellytys. Samoin kokoontumisen vapaus. Molemmat näistä oikeuksista ovat loukkaamattomia ja rikkomuksiin niitä kohtaan on oltava nollatoleranssi.”

Kuulostaa hyvältä mutta otsikossa mainittu sana ”sananvapausrikos” on juridisessa kielenkäytössä tarkoittanut blogikirjoituksia, joiden kirjoittajia syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Katainen tuskin tarkoittaa oikeasti, mitä sanoo.

Sen sijaan Kataisen puoluetoveri hallituksessa, Eurooppaministeri Alexander Stubb yllätti positiivisesti twiittauksellaan:

”Voisiko joku kertoa, mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikein tiedä. Kertokaa please.”

Suurta eroa ei koskaan ole ollutkaan, koska molemmat suuntaukset kannattavat yhteiskuntaa, jossa yksilön tehtävä on palvella valtiota. Erona on lähinnä se, että toinen versio on luonteeltaan kansallinen ja toinen internationalistinen. Jälkimmäinen versio selvisi toisesta maailmansodasta mutta romahti lopulta taloudellisesti.

Kumpikaan suuntaus ei kaihda poliittista väkivaltaa. Esimerkkinä DDR-nuorten suhtautumisesta poliittiseen väkivaltaan olkoon Seppo Lampelan eli räppäri Steen1:n kannanotto Paavo Arhinmäen Facebook-sivulla:

”Jos joku aikoo vahingoittaa meitä, se allekirjoittaa samalla lupalapun ottaa itse reikiä.”

Tämä lausunto keräsi kuusi tykkäystä.