Ylen uutisissa kerrottiin, kuinka
Hollannin vaaleissa EU-myönteiset voimat saivat suurvoiton.
Erityisesti iloittiin Geert Wildersin Vapauspuolueen (PVV)
vaalitappiosta. Uutisoinnin sävy oli voitonriemuinen. Syytä olikin,
sillä vaalit olivat suuri voitto EU-myönteiselle poliittiselle
eliitille, jota veroluonteisella maksulla rahoitettu Yleisradio
ilmeisesti kannattaa täysin rinnoin.
Wildersin tappion syyt
Wildersin tappion syitä ei kannata
kaukaa etsiä ja ne löytyvät liian aggressiivisesta retoriikasta ja
liian radikaalista politiikasta. Wilders kampanjoi EU-vastaisella
ohjelmalla, jossa vaadittiin Hollannin eroa eurosta ja koko Euroopan
Unionista. Wilders ei kuitenkaan onnistunut esittämään uskottavaa
eroamissuunnitelmaa eikä kertomaan äänestäjille, mitä ero
käytännössä tarkoittaisi.
Hollannissa äänestäjät valitsivat
äärilaitojen asemesta poliittisen keskustan, ja näin
keskustaoikeistolainen Liberaalipuolue (VVD) ja
keskustavasemmistolainen Työväenpuolue (PvdA) voittivat eniten
paikkoja. Wildersin puolueen lisäksi myös Hollannin vihreät
hävisivät ja menettivät seitsemän kymmenestä paikastaan.
EU Referendum -sivuston Richard North
kirjoittaa
PVV:n tappiosta:
”Wildersin epäonnistumisessa on
jonkin verran yhtymäkohtia Britannian Itsenäisyyspuolueeseen
(UKIP), jota myös johtaa voimakastahtoinen ja mahtipontinen henkilö, Nigel
Farage. Se luottaa johtajansa agressiiviseen retoriikkaan, sen
politiikasta puuttuu syvyys ja se on toistuvasti epäonnistunut
esittämään uskottavaa vaihtoehtoa EU-jäsenyydelle, joka edustaa
kuitenkin realismia eikä toiveajattelua.”
North myös kysyy, kannattaako
euroskeptisen liikkeen pyrkiä vaikuttamaan vaalien kautta. Tämä
voi olla totta Britannian kaksipuoluejärjestelmässä ja ehkä
Suomessakin, koska Perussuomalaisten jytkyn jälkeen tänne kasattiin
hallitus, jossa suurin porvaripuolue istuu samassa hallituksessa koko
vasemmiston kanssa.
Entä Suomessa?
Wildersin tappiosta kannattaa
Suomessakin ottaa opiksi. Jos Perussuomalaisten menestys lepää
liikaa Timo Soinin hauskojen sutkausten varassa eikä puolue määritä
itselleen uskottavaa hallituksen politiikalle vaihtoehtoista linjaa,
jytky sulaa nopeasti käsiin. ”Vanhat puolueet” ovat viime
aikoina omassa retoriikassaan muistuttaneet Soinia toistuvasti, että
tämä ei esitä vaihtoehtoja vaan pelkästään arvostelee.
Perussuomalaisten kannattaisi
kuunnella, mitä valtiosihteeri Raimo
Sailas sanoo. Poliittinen eliitti ja virkamiesjohtajat tietävät
kyllä, että Kreikan ja Italian kaltaisten maiden mukanaolo eurossa
on huono asia yhteisvaluutalle. He myös tietävät, että tulevassa
perussopimuksessa euroalueen liittovaltiokehitystä todennäköisesti
kiihdytetään, mikä vähentää Suomen suvereniteettia
merkittävästi. On vaarana, että uudessa, tiiviimmässä
ydinunionissa Suomi joutuu kylmästi alistumaan isompien päätöksiin
ja maksamaan, jos muut sanovat niin.
Suomen jäsenyys yhteisvaluutassa on jo
osoittautunut yhdeksi sodanjälkeisen historian suurimmista
poliittisista virheistä. Suomettumisen kaudella politiikkaan tullut
pöyhkeä ja ylimielinen pääministeri Paavo Lipponen halusi
aikanaan viedä Suomen EU:n ytimeen ja samalla mahdollisimman kauas
Venäjän vaikutuspiiristä. Tästä päätöksestä, johon toki
osallistui myös nykyinen presidentti Sauli Niinisto, maksetaan nyt
kovaa hintaa.
Pelko pitää eurossa
Olen melko varma, että moni
hallituspuolueen poliitikko olisi salaa mielissään, jos Suomi olisi
Ruotsin tavoin euroalueen ulkopuolella ja näin välttyisi
osallistumasta pelastuspaketteihin. Ruotsin ei myöskään tarvitse
odottaa uutta perussopimusta, jota markkinoidaan tällä hetkellä
”pankkiunionina”, pelonsekaisin tuntein.
Nämä samat poliitikot tietävät
myös, että Suomen yksipuolinen lähtö eurosta saattaisi aiheuttaa
ketjureaktion, jonka seurauksena koko yhteisvaluutta romahtaisi, kun
markkinat menettäisivät lopullisesti luottamuksensa siihen. Suomen
kaltaiselle pienelle valtiolle tällainen riski on liian suuri
otettavaksi. Käytännössä ainostaan Saksa pystyisi lähtemään
yksin eurosta, jolloin myös muut maat uskaltaisivat tehdä saman.
Osa poliitikoista tietää, että elämä euron ulkopuolella olisi
helpompaa, mutta eurosta irtautumisen seurauksia pelätään. Lisäksi
moni on investoinut koko uransa ja poliittisen pääomansa Euroopan
Unioniin ja sen jatkumiseen eikä uskalla ajatella muunlaista
tulevaisuutta.
Perussuomalaiset voisivat kertoa
äänestäjille, että euro toimii juuri niin, kuin aikanaan
tiedettiin. Varoituksista valuutta-alueen heterogeenisuuden
aiheuttamista ongelmista ei yksinkertaisesti piitattu. Yhteisvaluutan
lanseeraamisella ei ollut taloudellista tarkoitusta vaan poliittinen.
Sillä pyrittiin edistämään Euroopan integraatiota kohti
horisontissa häämöttävää ylikansallista supervaltiota ja se oli
vain yksi pienistä Monnet'n
menetelmän mukaisista askelista, joilla edetään kohti tätä
päämäärää.
Todellisuudesta irtautunut EU:n
komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso uskalsi eilen sanoa
tavoitteen ääneen ja vaati vastenmielisessä
puheessaan ”kansallisvaltioiden liittovaltiota”. Suomalaisen
äänestäjän kannattaisi huomata, että kansallisvaltioiden
liittovaltiossa meitä johtaisivat samanlaiset harmaat
keskinkertaisuudet kuin entinen maolainen kommunisti Barroso ja että
suomalaisella äänestäjällä ei olisi mitään mahdollisuutta
vaihtaa heitä.
Demokratia ei Euroopan tasolla toimi,
koska Euroopalla ei ole yhteistä kansaa eikä näin myöskään
yhteistä poliittista keskustelua, johon kaikkien maiden kansalaiset
voisivat osallistua. Euroopan tason demokratia olisi väistämättä
ylhäältä ohjattua ja pakotettua.
Useimmat monikansalliset valtiot
hajoavat joko rauhanomaisesti kuten Tshekkoslovakia tai
väkivaltaisesti kuten Jugoslavia. Eurooppaa ei voi hallita
keskusjohtoisesti ilman pakkovaltaa, jota sitäkin on yritetty
perustaa, viimeksi itävaltalaissyntyisen korpraalin toimesta.
Asiallista pohdintaa ja hyvä kirjoitus. Kiitos
VastaaPoistaHyvin ilmaistu. Juuri tätä ainakin kohtuullinen osa perussuomalaisista on yrittänyt ilmaista.
VastaaPoistaNorth myös kysyy, kannattaako euroskeptisen liikkeen pyrkiä vaikuttamaan vaalien kautta.
VastaaPoistaEnsin ihmettelin että onko Vasarahammer alkamassa ulkoparlamentaarisen uuden lapuanliikkeen
Perussuomalaisten jytkyn jälkeen tänne kasattiin hallitus, jossa suurin porvaripuolue istuu samassa hallituksessa koko vasemmiston kanssa.
mutta selitys olikin aivan mahdottoman hyvä. Kerta kaikkiaan, hieno oivallus!
"... ulkoparlamentaarisen uuden lapuanliikkeen"
VastaaPoistaJos vapaus ja demokraattiset vaikuttamismahdollisuudet yhteisiin asioihin viedään, mitä jää jäljelle? Vaikuttaminen kansanliikkeen kautta on yksi mahdollisuus.
UKIP:n toiminta on osoittanut, että ainakaan Britanniassa euroskeptinen vaihtoehto ei toimi puolueena. Puolue ei ole koskaan saanut yhtäkään parlamenttipaikkaa. Se menestyy vain europarlamenttivaaleissa, joiden tuloksista suurin osa ihmisistä ei piittaaa, koska niillä ei ole todellista merkitystä.
Katsoin videolta Sampo Terhon puheen Persujen puoluekokouksessa ja mielestäni siinä esitettiin asiat kuten pitääkin.
Juuri näin. Euroopalta puuttuu yhteinen
VastaaPoista- kansa
- kansalaisyhteiskunta
- poliittiset puolueet
- poliittinen julkisuus
koska ei ole yhteistä eurooppalaista
- kieltä
- kulttuuria
http://www.tiede.fi/blog/2011/12/19/romanus-sum/
Hyvä kirjoitus, mutta ei Suomen ero eurosta aiheuttaisi mitään muuta kuin väistämättömän ketjureaktion, joka meidän on joka tapauksessa kohdattava. Mitä pidempään odotamme sitä suuremmaksi kupla kasvaa ennen puhkeamistaan ja sitä suurempia seurauksia sillä on. Suomi toimisi erotessaan vain Suomen ulkopuolisten prosessien katalyyttina.
VastaaPoistaLisäksi pidän Eu eliitin järkytystä Suomen erotessa pienenä esteettisenä ja kannustavana lisäbonuksena.
Suomessa on jo laaja-alainen kannatus eroamiselle, ja se pitäisi koota yhteen poliittisesti neutraaliin ja kaikille yhteiseen koalitioon. Mikään puolue ei saa johtaa tai manipuloida tätä koalitiota.
Eurosta kannattaa toki livahtaa, jos sopiva tilaisuus tulee. En yleensä pidä historiallisista analogioista, mutta samalla tavalla sota-aikana Saksa piti sopivan tilaisuuden tullen jättää, kun sen tappio alkoi näyttää selvältä.
VastaaPoistaRoikkuminen Saksan mukana olisi johtanut Suomen tuhoon.
Tanskalaislehdessä prof. Søren Kjeldsen-Kragh piti euroa epäonnistuneena ja kriisin olennaisena osatekijänä. Euro on pelkästään pahentanut Euroopan talouskriisiä. Vakavia ongelmia on vaikeaa ratkaista euron tähden. Poliittista yksimielisyyttä on yksinkertaisesti mahdotonta saavuttaa, ja poliittista yksimielisyyttä tarvittaisiin poliittisen valuutan takia. Siksi yritetään jatkuvasti sorvata kaikenlaisia talousteknisiä ratkaisuja, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin.
VastaaPoista