En ajatellut kirjoittaa viimeisimmistä
islamilaisen maailman levottomuuksista, koska blogisti Mikko Mäkinen
sanoi
asiasta jo lähes kaiken olennaisen. Kyse on pitkälti
islamilaisen maailman sisäisestä valtataistelusta salafistien ja
Muslimiveljeskunnan välillä. Lännellä on levottomuuksissa lähinnä
nyrkkeilysäkin rooli eikä länsi voi omalla toiminnallaan juurikaan
parantaa tilannetta.
Hätäiset muslimien
lepyttely-yritykset vain kertovat islamisteille lännen heikkoudesta
ja haluttomuudesta puolustaa omia arvojaan. Länsi voi myös ampua
itseään jalkaan suostumalla vaatimuksiin ”islamofobian”
kriminalisoinnista.
Suurlähettilään murha
Libyan Benghazissa murhattu
suurlähettiläs Christopher Stevens oli ammattidiplomaatti, joka
vietti elämänsä aikana paljon aikaa arabimaailmassa. John F.
Kennedyn perustaman Peace Corps -vapaaehtoisjärjestön riveissä
Stevens opetti englantia marokkolaisille lapsille ja auttoi
palestiinalaisia Itä-Jerusalemin konsulaatissa.
Libyaan Stevens tuli ensimmäisten
joukossa rahtilaivalla, kun taistelut diktaattori Muammar Gaddafin
syrjäyttämiseksi olivat vielä käynnissä. Stevens toimi
yhteyshenkilönä Benghazin kapinallisten ja Obaman hallinnon
välillä, ja tästä hänet palkittiin suurlähettilään pestillä.
Yhdysvallat ja suuri osa länsimaista
oli mukana tukemassa Libyan kapinallisia ja syrjäyttämässä
Itä-Libyassa vihattua Gaddafia. Stevens liikkui kapinallisten
joukossa luontevasti, mutta hänen toimenkuvansa muuttui Gaddafin
syrjäytämisen jälkeen, jolloin Yhdysvaltojen hallinto alkoi
keskittyä maan rauhoittamiseen. Tällöin Stevens lakkasi olemasta
hyödyllinen Gaddafin syrjäyttäneille jihadisteille, ja hänestä
tuli maalitaulu.
Tapa, jolla Stevensin tappajat
häpäisivät
tämän ruumiin, muistuttaa eversti Gaddafin kuolemaa edeltäviä
tapahtumia ja kertoo länsimaalaiselle käsittämättömästä
barbarismista. Itse isku oli mitä luultavimmin ennalta suunniteltu
eikä sillä välttämättä ollut mitään tekemistä ”Innocence
of Muslims” -elokuvan kanssa.
Egyptissä oli nimittäin suunniteltu
iskua Yhdysvaltojen Kairon suurlähetystöön jo muutama päivä
ennen levottomuuksia. Tarkoituksena oli vaatia Yhdysvaltoja
vapauttamaan vuoden 1993 World Trade Centeriin tehdystä
pommi-iskusta tuomittu ”sokea sheikki” Omar
Abdel-Rahman.
Yhdysvaltojen hallinto reagoi
Hyökkäysten jälkeen Yhdysvaltojen
ulkoministeri Hillary Clinton lausui, että islamin
profeetta Muhammadin elämää kuvaava amatöörifilmi oli iljettävä
ja tuomittava. Hän kutsui sitä häikäilemättömäksi
yritykseksi loukata ihmisiä heidän uskontonsa takia. Samalla
Clinton toki puolusti sananvapautta sanomalla, että Yhdysvallat ei
estä amerikkalaisia ilmaisemasta mielipiteitään, vaikka ne
olisivat kuinka vastenmielisiä tahansa.
Yhdysvaltojen Kairon suurlähetystö
meni
tuomitsemisessaan esimiestään pitemmälle. Lähetystö tuomitsi
”harhautuneiden yksilöiden” yritykset loukata muslimien
uskonnollisia tunteita ja sanoi, että filmi edusti sananvapauden
väärinkäyttöä.
Obaman hallinnon toimet eivät
kuitenkaan loppuneet tähän. Hallinnon edustajat yrittivät
saada Youtube-videopalvelua poistamaan filmin trailerin, koska
”se rikkoi palvelun ehtoja”. Youtube on kuitenkin toistaiseksi
kieltäytynyt poistamasta videota, mutta estänyt sen näkyvyyden
Egyptissä ja Libyassa.
Obaman hallinto on jo tehnyt filmin
poistamiseksi kaiken, jonka se voi tehdä lain puitteissa. Tämä ei
kuitenkaan ole lopettanut protesteja, jotka ovat levinneet kaikkialle
islamilaiseen maailmaan sekä myös Eurooppaan. Myös maltillisempien
islamistien on ollut pakko ottaa kantaa asiaan. Artikkelissa
”Islamofobia
tulisi tunnustaa rikokseksi ihmisyyttä vastaan” Turkin
pääministeri Recep Tayip Erdogan sanoi:
”Ajatuksen- ja uskonnonvapaus loppuu
siinä, missä toisen alkaa. Voit kertoa mitä tahansa omista
ajatuksistasi ja uskomuksistasi, mutta raja tulee vastaan, kun ollaan
toisten vapauksien kohdalla.”
Erdoganin mukaan Turkki aikoo olla
esimerkkinä muulle maailmalle jumalanpilkan ja loukkaavien
sanontojen kieltämisessä lainsäädännöllä. Erdoganin
kannattaisi varmaankin soittaa Illmanin Mikalle ja pyytää neuvoja.
Harhainen ulkopolitiikka kohtaa
todellisuuden
En tiedä, kuinka kauan Yhdysvaltojen
Lähi-idän politiikka on perustunut virheellisille kuvitelmille
islamilaisen maailman todellisuudesta. Jo Obaman edeltäjä George W.
Bushin aikana Al-Qaedan terroristeja kuvattiin ”pieneksi
vähemmistöksi, joka on kaapannut rauhanomaisen uskonnon
hallintaansa”. Afganistaniin ja Irakiin vietiin demokratiaa
asevoimin ja kuviteltiin, että tilanne rauhoittuu, kun ihmiset
pääsevät äänestämään. Näin ei ole käynyt, ja Afganistanissa
odotetaan vain, milloin NATO kyllästyy, lähtee pois ja jättää
maan oman onnensa nojaan. Lännen kouluttamat afganistanilaispoliisit
ammuskelevat
nykyisin liittouman sotilaita.
Toisin kuin Bushin hallinto kuvitteli,
poliittinen islam on tällä hetkellä voimakkain suuntaus kaikissa
arabikevään ”vapauttamissa” maissa, kuten mm. Egyptin ja
Tunisian vaalituloksista voi päätellä. Vaalivoittajat näissä
maissa jakavat saman tavoitteen kuin Al-Qaeda, mutta eivät
välttämättä ole valmiita käyttämään yhtä radikaaleja keinoja
sen saavuttamiseen.
Vain kaikkein optimistisimmat uskovat,
että Syyriassa mahdollinen Assadin jälkeinen hallinto edustaisi
jotakin parempaa kuin, mitä Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa on
nähty. Assadin tappio tarkoittaisi melko suurella todennäköisyydellä
Syyrian joutumista Muslimiveljeskunnan hallintaan.
Libyassa länsi tuki kapinallisia
välittämättä siitä, mitä he edustivat ja mitä he olivat
aikaisemmin tehneet. Libyalaiset muodostivat väkilukuun nähden
suurimman ryhmän Irakissa Yhdysvaltoja vastaan taistelleista
ulkomaalaisista jihadisteista. Ne samat miehet, jotka raahasivat
suurlähettiläs Stevensin ruumista pitkin Benghazia, olivat
luultavasti olleet mukana räjäyttelemässä tienvarsipommeja
Irakissa.
Obaman hallinnon harhaisuus poikkeaa
Bushin hallinnon vastaavasta vain siinä, että islamistien voitto
vaaleissa on nyt hyvä asia, jota kannattaa tukea. Benghazin
tapahtumat ja levottomuudet islamilaisessa maailmassa ovat ajaneet
Obaman hallinnon ulkopolitiikan karille. Presidentinvaalit ovat
lähellä ja Obama näyttää heikolta presidentiltä vähän samaan
tapaan kuin Jimmy Carter ennen vuoden 1980 presidentinvaaleja.
Obaman hallinto on leikkinyt tulella,
kun se on tukenut arabidiktaattoreiden kaatamista. Se ei ole
ymmärtänyt, millaisia voimia pinnan alta vapautuu ja millaista
jälkeä nämä voimat pahimmillaan saavat aikaan.
Kuitenkin pahinta, mitä länsi voi
tehdä, on alkaa syyttämään sananvapautta tapahtuneesta ja
hyväksyä islamistien vaatimukset sananvapauden rajoittamisesta
länsimaissa. Barbaarisen väkivallan ja uhkailun edessä ei pidä
taipua, koska uhkailijat saavat tästä lisää pontta uusille
vaatimuksille. Länsimainen vääräuskoinen ei voi koskaan kumartaa
islamilaisen suvaitsemattomuuden edessä riittävän syvään, jotta
fanaattiset kiihkoilijat olisivat tyytyväisiä.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, jota pitäisi levittää valtamediassakin. Tuumin itse, että oliko arabimaitten kansojen sittenkin helpompi elää esmes Saddam Husseinin tai Gamal Abdel Nasserin vallan alla kuin nykyisin. Sopiiko kaikille kansoille demokratia?
VastaaPoistaIhan loistavaa kirjoituksen tasoa.
VastaaPoistaObaman hallinto on jo tehnyt filmin poistamiseksi kaiken, jonka se voi tehdä lain puitteissa
Niinpä. Heti tulee kysyneeksi että mitä olisi tarjolla lain puitteiden ohi. Luulisi Obaman ja Hillaryn nyt sviddu sentään edes hiukkasen yrittävän kantaa huolta oman maansa historiallisista juurista. Mut ei niin ei.
C ya bros.
Länsimainen moderni liberaali näkee muslimin "refleksikoneena", joka reagoi, kun sitä ärsytetään. Luonnollisesti tällaisella refleksikoneella ei ole omia tavoitteita ja ajatuksia eikä hän ole vastuussa teoistaan.
VastaaPoistaEhkä muslimien pitää opetella islamismin todellisuus kantapään kautta ja elää muutama kymmenen vuotta sharia-lain alaisuudessa. Silloin he ehkä huomaavat, että elämä ei muutu paremmaksi, vaikka homot on tapettu ja kristityt ajettu maanpakoon tai alistettu taas dhimmeiksi.
Mainio kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos viittauksestasi kirjoitukseeni. Olen käsitellyt myös tuota islamisteihin kohdistuvan anteeksipyynnön tai katumuksen teemaa aiemmin tapahtuneiden insidenttien valossa täällä: http://ajattelemista.blogspot.fi/2012/03/kun-anteeksipyynnot-lisaavat-aari.html