Rahmi Sahindal
Julia Caesar kertoo tällä kertaa
Fadimen isä Rahmi Sahindalin tarinan, joka kertoo, miten vaikeiden
haasteiden kanssa ns. kotouttamisessa joudutaan painimaan. Caesarin
kirjoitus perustuu Aftonbladetissa vuonna 2002 julkaistuun
artikkeliin,
jossa pohditaan, miksi Rahmi Sahindal ampui oman tyttärensä.
Rahmi Sahindal saapui Ruotsiin vuonna
1981 turvapaikanhakijana. Perusteluna hän käytti monen muun kurdin
tavoin Turkin valtion harjoittamaa sortoa, jonka takia kurdin oli
mahdotonta elää ihmisarvoista elämää. 35-vuotias Rahmi oli
elänyt Tapkiranin kylässä vaimon, neljän tyttären ja yhden pojan
kanssa.
Ensimmäisenä Ruotsin vuotenaan Rahmi
yritti opiskella kieltä, mutta kieli ei tarttunut yksittäisiä
sanoja lukuun ottamatta. 80-luvun Ruotsissa työtä oli tarjolla
kielitaidottomillekin, ja Rahmi sai lopulta sisarensa avustuksella
työpaikan pesulasta pyykkien lajittelijana. Salabacketin pesulan
johtaja Curt Ågstrand piti Rahmin sisarta hyvänä työntekijänä
eikä epäröinyt palkata tämän veljeä.
Rahmi lajitteli pyykkejä ahkerasti
eikä valittanut, vaikka vanhainkodista toimitetut lakanat
haisivatkin pahalle. Työtoverit pitivät häntä kilttinä mutta
vähän yksinkertaisena, koska Rahmi ei osannut kunnolla ruotsia eikä
ollut koskaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Rahmin kirjoittama
lappu asiakkaalle toimitettavan pyykkilastin kyljessä oli helppo
tunnistaa kömpelöstä kielestä ja runsaista kirjoitusvirheistä.
Kielitaidon puutteen takia Rahmin
kontaktit ruotsalaisiin jäivät vähäisiksi. Sen sijaan hän
viihtyi mainiosti Uppsalan kurdiyhdistyksen tiloissa, jossa joi teetä
ja pelasi korttia maanmiestensä kanssa.
Unelmana Turbo-Saab
Työn ohessa Rahmi innostui
osakesijoittamisesta. Hän keskusteli työtovereidensa kanssa
osakesijoituksistaan. Työtoverit ihmettelivät, miten luku- ja
kirjoitustaidoton mies voi harrastaa sijoittamista. Jotkut heistä
ajattelivat, että Rahmi yrittää huijata heitä.
90-luvun veroilmoitusten perusteella
Rahmi Sahindalin pääomatulot kasvoivat tasaisesti ja huipentuivat
vuonna 1999, jolloin hän ansaitsi 365 736 kruunua pääomatulona eli
yli kaksi kertaa enemmän kuin päätoimestaan pesulassa.
Unelma rikkaudesta sopi hyvin yhteen
toisen unelman eli ajokortin hankkimisen kanssa. Rahmi kertoi
työtoverilleen, että hän aikoi hankkia ajokortin, ostaa
Turbo-Saabin ja ajaa sillä Turkissa sijaitsevaan kotikylään.
Työtoverit ripustivat Turbo-Saabin
kuvan Rahmin työpisteen vieraan. Kuva pysyi seinällä useita
vuosia. Hän puhui pitkään ajokortista ja siitä, kuinka vaikeita
ajotunnit olivat ja kuinka kallista ajokortin hankkiminen oli. Sitten
hän lakkasi puhumasta asiasta ja hankki itselleen mopedin.
Rahmi ei osannut kunnolla ruotsia,
joten hänellä oli mukanaan tulkki. Tässä tehtävässä toimi
hänen 14-vuotias tyttärensä Fadime, jonka Rahmi ampuisi muutaman
vuoden päästä. Fadime istui auton takapenkillä ja käänsi
autokoulunopettajan sanat isälleen.
Autokoulun kannalta Rahmi oli
unelmaoppilas. Hän käytti paljon ajotunteja, maksoi ne ajallaan
eikä tuntunut piittaavan kustannuksista. Kolmen vuoden aikana
autokoulunopettaja Stefan Jovelou ajoi Rahmin kanssa sata ajotuntia,
mutta ongelmia ei ollut pelkästään ruotsin kielessä. Rahmi ei
yksinkertaisesti oppinut ajamaan autoa. Lopulta hän luovutti ja
tyytyi mopediin.
Tytär Fadime taas poikkesi isästään
täysin. Hän oli fiksu ja osasi hyvin ruotsia. Ystävien mukan hän
oli iloinen ja ulospäin suuntautunut. Toisin kuin isänsä Fadime
sai myös aikanaan ajokortin.
Isä Rahmi puolestaan juuttui kiinni
entisen kotikylänsä arvomaailmaan. Hänellä oli ruotsalainen
työpaikka ja hän oli hyvin sopeutunut, mutta hänen sosiaaliset
kontaktinsa rajoittuivat suvun jäseniin ja toisiin kurdeihin. Hän
noudatti kotikylänsä normeja.
Tie kohti kunniamurhaa
Kun Fadime oli töissä myöhään,
joku perheestä soitti ja tarkisti, että tyttö varmasti oli siellä.
Rahmin sisar, joka järjesti hänelle työpaikan, erosi
aviomiehestään. Työtoverit huomasivat, että Rahmi lakkasi
tervehtimästä sisartaan ja keskustelemasta tämän kanssa.
Tässä valossa isän reaktio oli
ymmärrettävä, kun hän näki tyttärensä Fadimen ruotsalaisen
poikaystävänsä Patrikin kanssa kolmas syyskuuta 1997. Rahmi palasi
tuolloin töistä mopedillaan ja nähtyän nuoret hän huusi:
”Sinä saatanan huora. Tule kotiin
niin hakkaan sinut.”
Samassa yhteydessä Rahmi Sahindal
uhkaili poikaystävä Patrikia, jonka olemassaolosta hän ei tätä
ennen ollut tietoinen. Tästä tapauksesta alkoi Fadimen painajainen
ja tie kohti kuolemaa.
Sores Bladhede, joka auttoi Rahmia, kun
tämä saapui Ruotsiin vuonna 1981, kertoi, että Fadime aiheutti
paljon keskustelua kurdiyhteisössä:
”Rahmi ei pidä huolta perheestään.”
”Rahmi ei osaa puolustaa kunniaansa.”
”Hänen pitäisi käyttäytyä kuin
mies ja puolustaa perhettään.”
Isän ja tyttären välit menivät
lopulta poikki ja kurditaustainen kansanedustaja Nalin Pekgul yritti
sovitella osapuolten välejä. Pekgulin mukaan Rahmi oli kovan
paineen alla. Toisaalta tytär oli hylännyt hänet ja paljastanut
perheen salaisuudet koko maailmalle. Toisaalta hänen oma yhteisönsä
vaati kunnian palauttamista.
Rahmi yritti todistella, että hän ei
ollut mikään mahdoton isä:
”Sanoin Fadimelle, että mennään
kotikylään. Sieltä saat valita kenet tahansa serkuista ja mennä
hänen kanssaan naimisiin.”
Peter Kadhammarin tarina, johon tämäkin
kirjoitus perustuu, on kirjoitettu 19.2.2002 eli kuukausi Fadime
Sahindalin kuoleman jälkeen. Julia Caesar kommentoi Rahmi Sahindalia
ja tämän arvoja seuraavasti:
”Tyttärensä surmannut
kurditalonpoika edustaa kaikua menneisyydestä, joka on hajottamassa
ruotsalaista yhteiskuntaa kappaleiksi. Hän symbolisoi
katastrofaalista törmäystä, joka syntyy, kun Lähi-idästä ja
Afrikasta kotoisin olevat maahanmuuttajat noudattavat ruotsalaisen
yhteiskunnan kanssa yhteen sovittamattomia tapoja.”
”Kunnia- ja häpeäkulttuuri
edustavat ryhmäegoismia, joissa kollektiivi ja klaani ovat kaikki
kaikessa ja yksilö ei ole yhtään mitään. Miehen kunnia lepää
naisen jalkojen välissä ja miehet – isät, veljet ja sedät –
valvovat sitä. Viattomuudella on hintansa ja kunniakulttuurissa se
on kovaa valuuttaa. Kun nuori tyttö menee naimisiin, hänen
perheensä saa suuret myötäjäiset, jotka voivat rahassa merkitä
viisi- tai kuusinumeroista summaa. Ne voivat myös koostua
maa-alueesta vanhassa kotimaassa, kullasta tai täysin kalustetusta
asunnosta. Se perheen pää, joka ei kykene valvomaan ja säilyttämään
tyttäriinsä sisältyvää kovaa valuuttaa häihin asti, joutuu
kohtaamaan klaanin halveksunnan, hylkäämisen ja lopulta
kuolemantuomion.”
Kunniamurhat ovat Fadime Sahindalin
päivistä muuttaneet muotoaan. Niitä tehdään Ruotsissa edelleen
yhdestä kolmeen kappaletta vuodessa. Monet tapaukset jäävät
pimentoon, koska niissä tyttö putoaa yllättäen parvekkeelta tai
joutuu liikenneonnettomuuteen.
Kuten Mrutyuanjai Mishra blogissaan Brændpunkt kertoo Tanskan TV:ssä näkemästään tapauksesta, missä palestiinalaisen isän ja tanskalaisen äidin tytär vietiin väkisin Libanoniin ja pakkonaitettiin siellä. TV-väen avulla hän pääsi orjan asemastaan vapaaksi. Mishra otsikoi juttunsa Maahanmuutto islamilaisista maista on suurempi ongelma kuin tähän asti on osattu olettaa (Indvandringen fra islamiske lande er et større problem end hidtil antaget).
VastaaPoistaSurullinen tarina.
VastaaPoistaEn oikein pidä näistä ruotsalaisista tulkinnoistakaan.
"En oikein pidä näistä ruotsalaisista tulkinnoistakaan."
VastaaPoistaTarkoitatko näillä sosiologien selityksiä? Alkuperäisessä Aftonbladetin artikkelissa oli niitä seassa ja jätin ne enimmäkseen pois.
Ruotsissa tuntuu menevän kaikki jokseenkin päin helvettiä, valtion ja kuntien viroissa olevat vaikuttavat olevan niin peloissaan uriensa puolesta että kukaan ei uskalla tuoda esiin niitä rikoksia mitä monikulttuuri ja loputon ymmärtäminen aiheuttaa.
VastaaPoistaKovin ikävä esimerkki siitä miten hyvinvointivaltio kykenee tuhoamaaman itsensä kun varovaroilla elätettävät viranomaiset omaksuvat maailmanparannusideologian jonka arvot eivät pohjaudu todellisuuden ymmärtämiseen.
Järjestelmä tukahduttaa sen palveluksessa olevien yritykset korjata erheensä, koska sen palveluksessa olevat joutuisivat toimimaan sen aatteellista periaatetta vastaan.