Viikolla laajakaistayhteyden kanssa oli ongelmia, jotka onneksi lopulta ratkesivat. Osittain tästä syystä olen myöhästynyt median suuresta homokohusta, jonka ”äärikristityt” lahkolaiset ovat eheytymiskampanjallaan käynnistäneet.
Kulttuurimarxismi
Blogimaailma ei kuitenkaan pysähdy. Ruukinmatruuna kirjoitti yhden parhaista kirjoituksistaan kulttuurimarxismista ja sen frankfurtilaisista oppi-isistä. Samoista asioista luin itse Pikkupojan suosittelemasta Explaining postmodernism -kirjasta.
Toki kulttuurimarxismista ei voi vetää suoraa linjaa tämän päivän ”repressiiviseen suvaitsevaisuuteen” eikä Ruukinmatruunan kirjoituksessakaan näin anneta ymmärtää. Historian kulku vain muovasi marxilaisia ajatuksia uuteen suuntaan.
Ensimmäinen maailmansota osoitti, että työväestö ei Länsi-Euroopassa innostunut maailmanvallankumouksen ajatuksesta. Kulttuurimarxistit kuten Antonio Gramsci analysoivat tätä ja päättelivät, että kapitalismi ei hallinnut työläisiä ainoastaan pakolla vaan myös hegemonisen kulttuurin eli porvarillisten arvojen avulla.
1950-luvulla Nikita Hrustshev piti kuuluisan puheensa, jossa hän tuomitsi stalinismin rikokset. Noihin aikoihin alkoi olla selvää, että marxilaisiin ajatuksiin perustuva yhteiskuntajärjestelmä on epäonnistunut tavoitteessaan. Vasemmisto siis tarvitsi uusia ideoita, ja postmodernismi tarjosi niitä. 60-luvun lopun sukupolvikapinan seurauksena nämä ajatukset läpäisivät koko yhteiskunnan ja muuttuivat valtakulttuuriksi.
Poliittinen korrektius ja suvaitsevaisuus
Vaikka poliittisen korrektiuden kukkaset vaikuttavat älyttömiltä ja tavalliselle tallaajalle käsittämättömiltä, ne ovat loogisia, jos tarkastellaan niiden ideologisia lähtökohtia. Itse olen käyttänyt termiä vasemmistoliberalismi kuvaamaan tasa-arvoideologiaa, joka pyrkii kaiken syrjinnän lopettamiseen.
Yhteiskunnan eri ryhmät eivät ole lähtökohdiltaan tasa-arvoisia. Jotkut ryhmät menestyvät huonommin kuin toiset, ja tämä johtuu syrjinnästä, joka ei välttämättä ole suoraa vaan ”rakenteellista”. Hegemoninen valtakulttuuri estää vähemmistöjä menestymästä ansaitsemallaan tavalla.
Kielenkäyttö on samalla vallankäyttöä eli sanojen avulla voidaan harjoittaa syrjintää. Siitä seuraa johdonmukaisesti se, että tasa-arvo edellyttää kielenkäytön suitsimista. Kielen pitää olla neutraalia eikä se saa sisältää jotakin ryhmää syrjiviä merkityksiä.
Suvaitsevaisuus taas tarkoittaa, että hegemonisen valtakulttuurin edustaja ei voi arvostella vähemmistön tapoja ja arvoja omista lähtökohdistaan. Vähemmistön tavat ja arvot eivät ole yhtään huonompia vaan voivat olla jopa parempia. Tasa-arvoon päästään, jos vähemmistön mahdollisuuksia parannetaan tarvittaessa jopa valtakulttuurin edustajia syrjimällä.
Postmodernismia voi pitää roskana, mutta se vaikuttaa menestyksekkäästi useilla yhteiskunnan osa-alueilla kuten mediassa ja oikeuslaitoksessa. Se tarkoittaa yleensä sitä, että syrjittyyn ryhmään kuuluva henkilö ei ole samalla tavalla vastuussa teoistaan kuin hegemonisen valtakulttuurin edustaja. Kansainvälisessä politiikassa se tarkoittaa esimerkiksi, että palestiinalaisten raakalaismaisuudesta vaietaan, kun taas Israelin hirmutekoja pidetään esillä ja liioitellaan.
Tasa-arvoinen päiväkoti
Läntinen naapurimme Ruotsi on tasa-arvoasioissa meitä edellä monella rintamalla. Ruotsissa on ymmärretty, että aikuisiin ei kannata yrittää vaikuttaa propagandalla mutta lapsien ajatusmaailmaa on helpompi muokata.
Tukholman Södermalmilla toimii Egalia-niminen esikoulu, jossa pojista ja tytöistä pyritään kasvattamaan tasa-arvoisia ilman ennalta määritettyjä sukupuolirooleja. Egalia on keskittynyt sukupuolipedagogiikkaan, ja kaikki leikkimiseen ja oppimiseen käytetty kirjallisuus ja välineistö on suunniteltu sukupuoli- ja tasa-arvonäkökohtien pohjalta.
Aftonbladetin artikkelissa kerrotaan, että Egaliassa kaikki ovat kavereita. Kukaan ei ole poika tai tyttö. Ruotsin kielessä sana hän on sukupuolittunut (han tai hon) mutta Egaliassa han ja hon korvataan usein sukupuolettomalla sanalla ”hen”.
Esikoulun johtaja Gabriella Martinson kertoo:
”Valitsemme mielellään kirjoja, joissa esiintyy yksinhuoltajavanhempia tai samaa sukupuolta olevat vanhemmat.”
”Heteroperheistä kertovia kirjoja lapset saavat kaikkialta. Voi vaikuttaa liioittelulta, mutta yritämme koko ajan toimia vastapainona sukupuolen mukaan rajatulle ja konservatiiviselle yhteiskunnalle.”
Koulun opettaja Lotta Rajalin kuitenkin toteaa:
”Emme halua poistaa biologista sukupuolta. Sen sijaan pyrimme vaikuttamaan sosiaaliseen sukupuoleen.”
Siksi päiväkodin yksinomaan tummaihoisilta nukeilta löytyy myös sukupuolielimet. Egalia-päiväkodissa kieli on erittäin tärkeä asia. Sukupuolisidonnaisia sanoja kuten poika tai tyttö ei käytetä. Sen sijaan lapsia kutsutaan joko ”kavereiksi” tai ”henkilöiksi”.
Lastenkirjat uuteen kuosiin
Ruotsista löytyykin kirjoja, joissa perinteiset sukupuoliroolit on korvattu uusilla. Jösta ja Johan -kirjassa kaksi samaa sukupuolta olevaa haluaa hankkia itselleen lapsen. Kalle och klänning -kirjassa päähenkilö löytää serkkunsa vanhan leningin, joka on paljon hienompi kuin hänen normaalisti käyttämänsä paita ja housut.
Vem kan älska Ella -teoksessa taas mennään lujaa uskottavuuden tuolle puolen. Kadulla asuva 91-vuotias Elvira löytää Ella-tytön rappukäytävästä ja adoptoi hänet. Elvira harjoittaa myös kierrätystä eikä käytä kertakäyttövaippoja. Hän tekee vaipat vanhoista rievuista, tiskiräteistä ja muovipusseista. Vanhasta urheilujuomapullosta hän tekee Ellalle tuttipullon.
Elviran voimat eivät kuitenkaan riitä, ja siksi kuusivuotias Ella tarvitsee uudet vanhemmat. Eräänä päivänä Ella saakin sellaiset, kun Anton ja Adam adoptoivat orvoksi jääneen Ellan itselleen.
Vanhoissa lastenkirjoissa on kuitenkin piirteitä, jotka eivät sovellu nykypäivään. Siksi teoksia pitää muokata paremmin nykyaikaan soveltuviksi. Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -kirjojen kustantaja Raben & Sjögren halusi korvata sanan ”neekerikuningas” paremmin monikulttuuriseen yhteiskuntaan sopivalla sanalla ”Kurrekurredutin hallitsija”.
Sama kustantamo yritti myös poistaa sanan ”neekeri” Totte Svensson Pariisissa -kirjan uusimmasta painoksesta. Hanke kuitenkin kaatui Ruotsin kirjailijayhdistyksen vastustukseen.
Tyhmempi saattaisi todeta tuohon, että Pahkasikaa ei enää tarvita. Uuskielen kehittäjät ja vanhojen teosten muokkaajat ovat kuitenkin täysin tosissaan ja uskovat edistävänsä yleistä hyvää.
Hiljaiseksipa vetää nuo esimerkit taas kertaalleen. Onhan se selvää, että on paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat tuohon, mutta on varmasti myös paljon niitä, jotka joutuvat suoltamaan tota tuubaa leipäpappina, virkansa puolesta peläten.
VastaaPoistaMitenkähän se pitkässä juoksussa vaikuttaa ihmisen psyykeen, jos hän joutuu kolmekinkymmentä vuotta suoltamaan tekstiä, jonka tietää täysin järjenvastaiseksi?
Off-topic: toi Kalle och klänning kuulostaa kyllä suomalaisen kielikorvaan jotenkin perihauskalta. Siitä tuli vaan mieleen, että jos kaupunkien nimien muuttamiseen erikoistunut itänaapurimme olis valloittanut aikanaan koko Suomen, niin oliskos Helsingin nimeksi muutettu Leninki?
Luin joskus kauan sitten hauskan kirjan nimeltä Matkalla Neuvostosuomessa. Siinä kuvattiin tilannetta, jossa Suomi oli liittynyt osaksi neuvostokansojen perhettä.
VastaaPoistaHelsinki ei ollut Leninki, mutta muuten reaalisosialismin piirteet oli omaksuttu. Mannerheimintie oli Otto Wille Kuusisen valtakatu.
Mikä tahansa ideologia tarvitsee sekä aktiivisesti asiaan uskovia että myötäjuoksijoita, jotka tekevät vain työnsä. Kuuntelin tänään radiosta keskusteluohjelmaa, jossa oli Pakolaisavun ja Maahanmuuttoviraston edustajia. Puheiden perusteella nämä vaikuttivat enemmän leipäpapeilta kuin asiaan aidosti uskovilta.
Leipäpappi tarvitsee myös leipää eikä keikuta venettä, jos se vaarantaa leipäpuun.
Samat kirjat on luettu. Tamperehan oli siinä Lenininkoski ja Helsinki oli Khel´sinki. Ja Lakeuden Risti oli Lakeuden Tähti. Ja Paavo Väyrynen muistaakseni viinanpolttoon erikoistuneen kolhoosin esimiehenä jossain Pohjanmaalla.
VastaaPoistaJonkunlainen leipäpappihan tässä on tietysti itsekin. En minä töissä semmosia puhu, mitä blogissa kirjoitan. Vaan julkisessa virassahan tulisikin olla puolueeton. Tai ainakin joskus vanhaan maailmanaikaan niin kuvittelin.
Nämä kertomukset Ruotsista ovat aina tervetulleita. Kuinkakohan iso osa kuningaskunnan hallintoalamaisista uskoo noihin juttuihin? Ei se nyt varmaan kymmeniä prosentteja voi olla, mutta ehkä joka kymmenes...?
VastaaPoistaSödermalm on toimittajien ja muiden salonkisosialistien suosimaa asuinaluetta. Siksi ei ole yllättävää, että Egalia-päiväkoti sijaitsee nimenomaan siellä.
VastaaPoistaAftonbladet kertoo myös, että Egalia saa kevään aikana HBT-sertifioinnin Ruotsin SETA:lta.
"Egalia blir också under våren HBT-certifierad genom RFSL, Riksförbundet för Sexuellt Likaberättigande."
Ja Tampere oli Lenininkoski... Kyllä, tuo samainen kirja löytyy meidänkin kirjahyllystämme. Se oli ihan mielenkiintoista luettavaa.
VastaaPoistaIhan mielenkiintoinen kokeilu tuo Egalia-päiväkoti. Pitkään on kiistelty kasvatuksen ja biologian merkitysten suuruudesta persoonan muodostumisessa. Varsinkin sukupuolierojen tapauksessa.
VastaaPoistaTällaiset kokeilut voivat osaltaan antaa vastauksen biologian ja kasvatuksen merkityksen eroista.
Tietenkin tällaisessa kokeilussa on riskinsä, on mahdollista, että lapset kärsivät myöhemmin tästä kasvatuksesta.
Olen aika varma, että noiden egalioiden taustalla ovat puhtaan sadistiset motiivit.
VastaaPoistaOlen aika varma, että noiden egalioiden taustalla ovat puhtaan sadistiset motiivit.
VastaaPoistaNiin kuin blogistasi huomaa, olet hyvin varma monestakin asiasta, varsinkin kun olet kehittänyt ajatusmallin jossa sinun ei koskaan tarvitse perustella yhtään varmuuttasi muutakuin syvällisin arvokonservatiivisin aforismein. Ja varmemmasi vakuudeksi voit aina haistattaa erimielisiä pitkällä kanootinmuotoisella (!) v***lla (muistatkos tämän, vai olitko liikaa kännissä silloin?).
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSanojen määrittelyä: Egalitaarinen tasa-arvoihanne tähtää sukupuolten samankaltaisuuteen.
VastaaPoistaVastakohta on komplementaarinen käsitys, jolloin sukupuolten tehtävä on täydentää toista.
Asiaa havainnollistamaan kelpaa kristillinen dogmatiikka: Jumala on kolmiyhteinen, Jumalan kolme persoonaa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat keskenään samanarvoisia, mutta kullakin on oma tehtävä: Isä on Luoja, Poika on Lunastaja ja PH on pyhittäjä. Näin Jumaluus on yksi ja kokonainen. Esimerkiksi Poika ei valita siitä että hän kärsii ristillä ja Isä on ylhäällä taivaassa.
Samoin ihmisyys on kokonaisuus miehuuden ja naiseuden kombinaationa. Molempien sukupuolten tulee tyytyä siihen tehtävään joka hänelle sukupuolen perusteella määräytyy. Tällöin ihmisyys toteutuu käytännössä.