Vaalit 2011: Kataisen ja Stubbin Kokoomus

Aloitan tässä mahdollisesti jopa kaksiosaisen kirjoitussarjan huhtikuun eduskuntavaaleista.  Ensimmäisenä käsittelen Kokoomusta ja syitä äänestää tai olla äänestämättä kyseistä puoluetta. Työssä käyvälle keskiluokkaiselle äänestäjälle Kokoomus tarjoaa mahdollisuuden identifioitua paremmin toimeen tuleviin. Toisaalta puolue on mielipiteiltään oikeistolaiselle äänestäjälle usein se ainoa vaihtoehto paremman puutteessa.

Ensimmäinen vänrikki Nappula

Kokoomus on viimeiset neljä vuotta istunut hallituksessa yhdessä Keskustan, RKP:n ja Vihreiden kanssa. Siksi Kokoomuksen puheita ja tekoja on periaatteessa helppo arvioida. Nimimerkki Octavius on blogissaan ansiokkaasti satirisoinut nyky-Kokoomuksen linjaa. Itse en pysty samaan, joten tyydyn tällä kertaa vähempään.

Puheenjohtaja Kataisen mediataitoja ei kukaan voi moittia. Toisaalta mies on tyylipuhdas poliittinen broileri kuten CV:stä ilmenee eikä ole tehnyt päivääkään ns. rehellistä työtä. Tässä Katainen ei kuitenkaan mitenkään poikkea muiden suurten puolueiden johtajista tai edes Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinista.

Viime vaaleissa Kokoomus hävisi niukasti Keskustalle, mikä tarkoitti, että Kataisesta ei tullut pääministeriä vaan valtiovarainministeri. Tässä tehtävässä hän seuraa aiempia Kokoomuksen tiukasta menopolitiikasta tunnetuksi tulleita valtiovarainministereitä eli Iiro Viinasta ja Sauli Niinistöä. Katainen on valtiovarainministerinä toiminut toisin, kuin 90-luvun laman keskellä valtion taloutta hoitanut Viinanen. Siinä missä Viinasen johdolla säästettiin ja säädettiin ”raippaveroja”, Katainen otti velkaa, kun finanssikriisi iski täydellä voimalla Suomeen syksyllä 2008. 

90-luvun alussa Ahon hallituksen aikana Suomi ei vielä ollut Euroopan Unionin jäsen, joten tuolloin olisi ollut mahdotonta kuvitella, että Suomi lainoittaisi jotakin muuta maata tai ottaisi näiden takausvastuita itselleen. Kataisen johdolla on pelastettu ensin Kreikkaa ja myöhemmin Irlantia, koska saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastaminen on Suomen edun mukaista. Suomen valtion muille maille antamat lainat ja takausvastuut voi käydä lukemassa täältä.

Toinen vänrikki Nappula

Leveästi hymyilevä ulkoministeri Alexander Stubb tuli kuin sattumalta ulkoministeriksi sen jälkeen, kun Ilkka Kanerva joutui eroamaan innokkaan tekstiviestittelyn seurauksena. Toisin kuin Kanerva Stubb ei ollut saanut mandaattia äänestäjiltä, vaan hänet värvättiin työhönsä europarlamentaarikon toimesta.

Stubb on outo lintu ja uudenlainen olio suomalaisessa politiikassa. Hän on oikeastaan ensimmäinen poliitikko, joka on luonut uransa Euroopan Unionissa. Siinä, missä Jyrki Kataisen juuret ovat tukevasti Siilinjärvellä, Stubb on kosmopoliitti, joka on opiskellut Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Koska Stubb tuntee järjestelmän, hän olisi periaatteessa täydellinen henkilö ajamaan Suomen etua Euroopassa. Käytännössä Stubb on kuitenkin osoittanut, että Euroopan Unionin etu on tärkeämpi kuin Suomen etu. Stubb liikkuu mukavuusalueellaan silloin, kun hän kommentoi medialle kansainvälisiä kriisejä, kuten viimeksi Libyan tapahtumia.                            

Stubb on myös lausunnoillaan osoittanut, että hän on suvaitsevainen ihminen.  Stubb kertoi Satakunnan Kansa –sanomalehdelle, että maahanmuuttokeskustelun ilmapiiri on ahdistava. Stubbin mukaan:

” Suomi oli 1970-luvulla pakon sanelemana ”impivaaralainen takapajula”, joka lillui turvallisuuspoliittisista syistä idän ja lännen välissä. Nyt 2010-luvulla tilanne on täysin erilainen, mutta se ei näy tämänhetkisessä keskustelussa maahanmuutosta ja kansainvälisyydestä.”

Uutta avoimuutta ja kansainvälisyyttä edustaa tietysti ulkoministeri Stubb itse kiiltävine hammasriveineen. Toki käsitteen ”impivaaralaisuus” käyttö osoittaa, että Stubb tykkää antaa pinnallisia, olkiukkoihin perustuvia lausuntoja. Stubb palvelee mediaa auliisti, mutta hänen ajattelunsa syvyydestä lausunto kertoo paljon. Ainakin se kertoo, että Stubbilla itsellään ei ole annettavaa keskusteluun.

Valehtelematta Stubbista voi sanoa, että häneltä puuttuu täysin kosketus tavallisiin suomalaisiin eli ns. impivaaralaisiin metsäapinoihin. Kansainvälisissä diplomaattipiireissä tätä kosketusta ei välttämättä tarvita, mutta toiseksi näkyvimpänä kokoomuspoliitikkona hänen suomalaisuutta vähättelevillä lausunnoilla on merkitystä etenkin, koska Kokoomus tunnettiin ennen kodin, uskonnon ja isänmaan puolueena.

Vihreä kokoomusministeri

Siinä missä Katainen ja Stubb ovat kiiltokuvamaisia mediapoliitikkoja, asuntoministeri Jan Vapaavuoren pyrkyryydessä on jotakin erilaista. Vapaavuori edistää vihreää politiikkaa Kokoomuksen väreissä ja varsin helsinkiläisistä lähtökohdista. Vapaavuori on vienyt yrittäjävastaisuuden kokoomuslaisella mittapuulla täysin uusiin sfääreihin.

Koska Vapaavuori jäi ilman Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahoja, hän ilmeisesti haluaa kostaa tämän yhdistyksen takana oleville liikemiehille henkilökohtaisesti. Siksi Pieksämäelle ei rakenneta Ideaparkia kuten ei myöskään Vihtiin. Espoolainen pienyrittäjä Jotu Karjalainen kirjoittaa blogissaan:

” Tuntuu oudolta että poliittisilla päätöksillä halutaan estää kuntien ja maaseudun pärjäämistä, suuret kauppakeskukset kuten Vihdin tyrmätty Ideaparkki olisi varmasti tuonut lisää kaikennäköistä yritystoimintaa alueelle. Ja sitä kautta lisännyt asumista ja koko alueen elinvoimaisuutta. Kun jatkossa kaupunkilaisten yhteisöveroja jaetaan tasauksena köyhimmille alueille on turha meidän kaupunkilaisten siitä valittaa vaan voimme siitäkin kiittää kokoomusta, tuota Suomen yritysvastaisinta puoluetta.

Miten meillä voi joku nuija asuntoministeri päättää mitä yritystoimintaa saa missäkin harrastaa. 2000 neliömetrin yläraja kaupoille kaupunkien ulkopuolella on todella härskiä toimintaa.

Ei Suomi tule pärjäämään ellei koko maata haluta saada elinvoimaiseksi.

Myös periferioille tulee antaa mahdollisuus pärjätä omillaan omaksi kokemillaan keinoilla.”

Vaikka Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahoitus onkin osoitus järjestelmällisestä korruptiosta, yksityisten yrittäjien elinkeinon aktiivinen sabotointi palvelee ainoastaan suuria kaupan keskusliikkeitä ja etenkin S-ryhmää, jonka alueosuuskauppojen hallintoelimet ovat täynnä poliitikkoja. Kilpailu kaupan alalla on suomalaisen kuluttajan etu eikä mikään keskitetty sääntely tai keskusliikkeiden oligopoli.

Vapaavuori on vihreytensä kanssa ilmeisen tosissaan, koska hän ylisti Helsingin sanomien artikkelissa (maksullinen) Itä-Pasilaa.  Vapaavuori ylisti tuota 70-luvun brezhneviläisen betoniarkkitehtuurin suomalaista ilmentymää:

” Tämä on vieläkin sympaattisempi paikka kuin luulin. Minulle tämä ei ole betonikaupunki vaan kestävän kehityksen mukainen asuintapa.”

Myöhemmin Vapaavuori nautti punaviinillä höystettyä illallista vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäen kanssa. Vapaavuori pyrkii mitä ilmeisimmin Helsingin kaupunginjohtajaksi, mihin hän tarvitsee vihreiden tukea. Siksi Vapaavuori on vihreiden desantti Kokoomuksen sisällä.

Yhteenveto

Kokoomuksen nykypolitiikkaa ei enää riitä kuvaamaan käsite ristiriita puheiden ja todellisuuden välillä. Kokoomukselle on nykyisin tärkeämpää se, miltä asiat saadaan näyttämään, kuin se, miten asiat todellisuudessa ovat. Ympäripyöreä vaaliohjelma tarjoaa mainostoimiston johdolla laadittua unelmahöttöä.

Puolue on pyrkinyt lepyttelemään oikeistolaisia äänestäjiä kansanedustaja Ben Zyskowiczin suulla. Suomen Kuvalehdessa Zyskowicz vaati perusteettomia turvapaikanhakijoita heti ulos. Zyskowicz kommentoi Timo Vihavaisen kirjaa Länsimaiden Tuho, jossa väitettiin suomalaisen älymystön vaikenevan maahanmuuton ongelmista kuten aikanaan Neuvostoliitosta:

” Tilanne ei ole niin paha kuin suomettumisen aikaan, jolloin vähäinenkin Neuvostoliiton kritiikki vahingoitti uraa.”

Zyskowicz on myös joutunut rasismisyytösten kohteeksi:

” Analogia toimii myös omakohtaisesti. 1970-luvulla toin esiin Neuvostoliiton pahimpia epäkohtia. Samaa olen tehnyt nyt, ja herkkähipiäisimmiltä on tullut tosi kovia syytöksiä. HBL:n pilakuva on tästä yksi esimerkki.”

Zyskowiczin puheet eivät kuitenkaan ole realisoituneet käytännön politiikaksi, jota hallitsee Kataisen ja Stubbin naiivi vasemmistoliberalismi. Toisaalta puolueen tulevaisuus ei kuitenkaan ole välttämättä lainkaan huono. Nuorisoketjusta löytyy Wille Rydmanin, Henri Heikkisen ja Elina Lepomäen kaltaisia ehdokkaita. Heidän kannaltaa on ikävää, että Kokoomuksen linja henkilöityy voimakkaasti Kataiseen, Stubbiin ja Vapaavuoreen.

Toisaalta Perussuomalaiset tekee myös palveluksen Kokoomukselle, kun puolue kosiskelee demarien äänestäjiä vasemmistopopulismilla ja kateusverotuksella. Timo Soini on ilmeisesti päättänyt olla kalastelematta Kokoomuksen vesillä, mikä voi tehdä Kokoomuksesta suurimman puolueen huhtikuun vaalien jälkeen.

Edit: Vastasin tuossa äsken Ylen vaalikoneeseen. Uudenmaan vaalipiirin kokoomusehdokkaista huonoimmalla sijalla oli ulkoministeri Alexander Stubb (230.) ja parhaana Elina Lepomäki (7.). Jyrki Katainen oli listalla toiseksi huonoin kokoomusehdokas (199.). Edellä oli jopa yksi SKP:n ehdokas. Vaalikonevastaukset heitetään  lonkalta, joten niiden perusteella ei kannata tehdä äänestyspäätöstä. Jostakin tuo vaalikoneotos kertoo, ainakin omista mielipiteistäni.