Katumaasturin hiilijalanjälki 2

En olisi palannut koirien hiilijalanjälkeen, mikäli en olisi lukenut Koiramme-lehdestä artikkelia Kohtuutta koiranpidossa, jossa tarjottiin koiranomistajille hyvää tarkoittavia mutta ”maailman pelastamisen” kannalta hyödyttömiä neuvoja, miten koiran kanssa voisi elää kohtuullisesti ympäristöä rasittamatta.

Uusiseelantilaisen tutkimuksen alkuperäinen sylttytehdas eli media, josta juttu lähti leviämään ympäri maapalloa, oli New Scientist, jossa kyseltiin ”Kuinka vihreä lemmikkisi on?”. Jutussa viitattiin uusiseelantilaiseen tutkimukseen ja annettiin ymmärtää, että lemmikkikoiran hiilijalanjälki on yhtä suuri kuin Toyota Landcruiser -katumaasturilla, jos tällä ajetaan 10 000 km vuodessa.

Valehtelua ja vääristelyä

Kun uutinen kuulostaa terveen järjen vastaiselta, se todennäköisesti myös on sitä. Tämä pätee lähes poikkeuksetta median ilmastonmuutosta käsittelevään pelottelu- ja syyllistämisuutisointiin. Grist-sivuston artikkelissa Clark Williams-Derry analysoi koiran ja katumaasturin vertailun järkevyyttä.

Tutkimuksessa väitettiin, että keskikokoisen koiran ravinto vaatii noin 0,84 hehtaaria viljelypinta-alaa. Vastaavasti katumaasturi tarvitsee 10 000 kilometrin 55,1 Gigajoulea mukaan luettuna polttoaine ja valmistus. Yksi hehtaari maata tuottaa noin 135 Gigajoulea eli katumaasturin ”ekojalanjälki” olisi täten 0,41 hehtaaria eli vähemmän kuin keskikokoisella koiralla.

Williams-Derry osoittaa artikkelissaan, että päättely edellyttää katumaasturin energiantarpeen aliarvioimista ja vastaavasti koiran kulutuksen rankkaa yliarviointia. Williams-Derry arvioi katumaasturin todellisen energiankulutuksen olevan 74,9 Gigajoulea pelkästään lisäämällä polttoaineen jalostukseen käytetyn energian mukaan laskelmaan. Tähän ei edes otettu mukaan ajoneuvon valmistukseen tai liikenteen vaatimaan infrastruktuuriin käytettyä energiaa.

Koiran ”ekojalanjäljen” mielettömyyden Williams-Derry osoittaa myös yksinkertaisella laskutoimituksella. Jos kukin Yhdysvaltojen noin 70 miljoonasta koirasta kuluttaisi 0,84 hehtaaria viljelysmaata, koirien ”käyttämä” alue muodostaisi kolmanneksen kaikesta Yhdysvaltojen viljelyyn käytetystä maasta. Tämä on luonnollisesti järjetöntä.

Koira syö eri ruokaa kuin ihminen

Williams-Derry päätyy samaan johtopäätökseen kuin minäkin, eli koiranruoka tehdään elintarviketeollisuuden sivutuotteista. Uusiseelantilaistutkimuksessa väitettiin keskikokoisen koiran kuluttavan päivittäin 90 grammaa lihaa ja 156 grammaa kuivamuonaa. Tutkimus tuntui olettavan, että maata viljellään nimenomaisesti koiranruokaa varten.

Jokainen vähänkään elintarviketeollisuutta tunteva tietää, että teurastettavasta eläinruhosta parhaat osat käytetään ihmisravinnoksi joko sellaisenaan tai jalostettuina esimerkiksi makkaroiksi. Ihmisravinnoksi kelpaavista osista teollisuus saa parhaan hinnan. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat ruhon osat käytetään muihin tarkoituksiin kuten lemmikkien ruuaksi, eläinrehuksi tai kokonaan muihin tuotteisiin.

Itse asiassa on taloudellisesti hyvä asia, että koirat syövät eri ruokaa kuin ihmiset. Yhdysvalloissa vähittäiskaupan elintarvikemyynnin liikevaihto oli vuonna 2008 1,1 biljoonaa dollaria. Lemmikkiruokateollisuuden tietojen mukaan koiranruokaa myytiin samana ajanjaksona 11 miljardin dollarin arvosta. Koiranruoan myynti muodostaa siis noin prosentin kaikesta elintarvikkeiden myynnistä.

Yhdysvaltojen maatalousministeriön sivuilta voi käydä katsomassa eri lihatuotteiden hintoja. Näiden perusteella Williams-Perry arvioi, että lihan sivutuotteet muodostavat ajankohdasta ja teuraseläimestä riippuen 4 – 15 prosenttia koko ruhon arvosta. Koiranruoka on lisäksi vain yksi näiden sivutuotteiden käyttökohteista.

Lisäksi tutkimuksessa väitettiin, että yksi hehtaari voi tuottaa noin 135 Gigajoulea energiaa. Tämäkin pitää luultavasti paikkansa vain, jos hehtaarin tuotokset jalostetaan biopolttoaineeksi. Yhdysvaltojen viljelyskelpoinen maa ei riitä tuottamaan riittävästi biopolttoainetta maan kaikille katumaastureille, mutta siitä riittää mainiosti ruokaa maan kaikille ihmisille, koirille, hevosille, kissoille ja jopa muutamille autoillekin.

Johtopäätökset

Tutkimus ja sitä seurannut uutisointi ovat siis täyttä roskaa. Syyllistämisvaikutus kuitenkin toimii ainakin Kennelliiton julkaiseman Koiramme-lehden perusteella. Koiraharrastajat hankkivat aivan varmasti paljon turhia tavaroita, joiden valmistukseen kuluu energiaa ja luonnonvaroja. Koiraharrastajia on paljon ja harrastus on laajalle levinnyttä, joten on aivan ymmärrettävää, jos harrastuksen ympärillä harjoitetaan kohtuullisen tuottoisaa liiketoimintaa. Sama on totta kaikkien muidenkin suosittujen harrastusten kohdalla.

Ehkä merkittävin sivullisille koirista koituva haitta ovat koirien jätökset, jotka taas ensi keväänä lumien sulaessa kirvoittavat paikallislehtien yleisönosastoihin kitkerää palautetta. Koiranomistajat kuitenkin maksavat lemmikistään veroa ainakin suurimmissa kaupungeissa. Jos katumaasturin hiilijalanjälki olisi oikeasti totta, siitä tulisi valtiolle vain yksi lisäperuste käydä koiranomistajien taskulla. Maailma ei niillä veroilla pelastu, mutta puita halaavat ituhipit saisivat varmasti lisää vihollisia.