Reaktioita Vihavaisen kirjaan II

Helsingin Sanomien HS Raati otti kantaa professori Timo Vihavaisen kirjassa esitettyihin teemoihin ja vastasi kysymykseen, hyssytteleekö suomalainen älymystö maahanmuuton ongelmia. Mielipiteitä oli laidasta laitaan ja on täysin mahdollista, että joku raadin jäsenistä oli lukenut Vihavaisen kirjan eikä pelkästään siitä kertovia lehtijuttuja. Vain Iivi Anna Masso oli tarpeeksi rehellinen myöntääkseen, että hän ei ole lukenut kirjaa.

Jaa

Niitä, joiden mielestä Vihavainen oli oikeassa, oli yllättävän paljon, kun ottaa huomioon, että kyse oli älymystön edustajista. Parhaiten olennaisen tiivisti ohjaaja Taru Mäkelä:

”Ja nimenomaan islamiin suhtaudutaan pelokkaan nöyristelevästi. Demokratia ei kuulu islamin olemukseen, jos se kuuluisi siihen, olisi tällä hetkellä olemassa ainakin yksi islamilainen valtio, jossa vallitsee demokratia. Millaisen statuksen islamilaiset valtiot suovat omille vähemmistöilleen, esimerkiksi kristityille, juutalaisille ja homoseksuaaleille? ”

Myös Markku Ruotsilan kolmen kohdan setti osui ongelman ytimeen:

”Suomalainen älymystö hyssyttelee maahanmuuton ongelmia, koska

1) pelkää leimautuvansa rasisteiksi (tämä on pahin mahdollinen leima nykyälymystön silmissä ja kovin helposti hankittavissa)

2) koska ei arvorelativismissaan oikeasti usko länsimaisen kristillispohjaisen kulttuurin olevan mitään toista kulttuuria mitenkään parempi (joten maahanmuutto ei voi uhata mitään tärkeää)

3) ja koska haluaa oman ylemmyydentuntonsa säilyttämiseksi aina erottautua tavallisen kansan mielipiteestä (oli kyse mistä asiasta tahansa). ”

Eli ainakin nuo kirjoittajat ovat tämän blogin kirjoittajan kanssa samaa mieltä ja esittivät asiansa pelkistetysti niin, että siihen ei ole mitään lisättävää.

Vähän sinne päin

Osmo Soininvaara valitteli keskustelun polarisoituneisuutta, mutta ei ole sitten viime kerran oppinut ainakaan mitään uutta:

”Toisaalta maahanmuuttokriittiset ovat liittäneet kritiikkiinsä tiiviisti rasistiset argumentit – tai eivät ole ainakaan sanoutuneet rasistisista tukijoistaan eroon – jolloin jokaisen itseään kunnioittavan on pidettävä etäisyyttä kaikkiin muihinkin heidän ajatuksiinsa.”

Osmo siis vaatii maahanmuutosta keskustelevilta jonkinlaista puhdistautumisriittiä. Pitäisikö aloittaa lauseet perinteisellä tavalla sanomalla: ”En ole rasisti, mutta...”? Vai pitäisikö sanoutua irti Seppo Lehdosta? Minusta ei pidä sanoutua irti mistään vaan perustella omat näkemyksensä mahdollisimman hyvin.

Ei siis kannata lähteä pelaamaan ns. ”suvaitsevaiston” peliä hyväksymällä rasismi-käsitteen väljä ja tilannesidonnainen määritelmä ja rasisti-kortin huoleton heiluttelu. Puhdistautumisriitin vaatiminen on Osmon tapa välttää keskustelu hänen kannaltaan ikävistä asioista.

Osmo ei kuitenkaan ole läpeensä paha vaan edustaa ainakin omasta mielestään maltillista keskitietä:

”Pieni kansallinen itsekkyys maahanmuuttopolitiikassa johtaisi siihen, että koko ulkomaalaisperäinen väestö voisi paremmin ja integroituisi positiiviseksi osaksi yhteiskuntaamme. Tarvitsemme humanitaarisen maahanmuuton ohella nykyistä enemmän siirtolaiskriteerein valikoitunutta työperäistä maahanmuuttoa.”

Minusta Suomi ei tarvitse lainkaan humanitaarista maahanmuuttoa. Kyseessä on äärimmäisen tehoton tapa auttaa maailman hädänalaisia. Humanitaarinen maahanmuutto palvelee vain niitä harvoja onnekkaita, jotka sattuvat pääsemään Suomeen, ja tietysti niitä, jotka saavat leipänsä ihmisoikeusteolliselta kompleksilta. Isäntäyhteiskunnalle ja erityisesti sen veroja maksavalle osalle humanitaarista maahanmuuttoa ei millään järjellisellä kriteerillä voi pitää muuna kuin rasitteena. Osmo ei myöskään myönnä, että työperäiseenkin maahanmuuttoon sisältyy riskejä, jotka toteutuessaan ovat vaikutuksiltaan pysyviä.

Omien sanojensa mukaan Orhan Pamukin kirjasta islam-oppinsa ammentanut Osmo on islamin osalta edelleenkin hieman hukassa eikä kristityn fundamentalismin mörkökään ole kadonnut minnekään Osmon kaapista:

”Maltillinen islamilaisuus on monella tavoin myönteistä; kunnioittaa samoja arvoja kuin kristillisyyskin, mutta ottaa ne enemmän tosissaan. Perheet kantavat kantasuomalaisia paremmin huolta jäsenistään, päihteitä ei suosita ja vanhuksia kunnioitetaan.”

”Ongelma on fundamentalismissa. Kaikki uskonnollinen fundamentalismi on uskonnosta riippumatta pahasta, mutta olisi tosiasioiden kieltämistä olla havaitsematta, että islamin keskuudessa fundamentalismin osuus on muita uskontoja korkeampi ja nousussa kaikkialla maailmassa.”

Osmo ei tunnusta, että islamilaista fundamentalismia ei uskontojen välisisten sangen huomattavien erojen takia voi verrata ns. kristilliseen fundamentalismiin. Islamin pyhät kirjoitukset opettavat eri asioita kuin Raamattu ja erityisesti Uusi Testamentti. Islam on myös poliittisempi uskonto ja pitää sisällään oman kaikkia elämänalueita säätelevän lakinsa. Siksi islamilainen fundamentalismi ei mitenkään voi olla samanlaista kuin esimerkiksi helluntailaisuus tai lestadiolaisuus, jotka ilmeisesti Osmon mielestä edustavat kristittyä fundamentalismia.

Tietääkseni mikään merkittävä kristinuskon suuntaus ei käske alistamaan toisuskoisia Jumalan lain alaisuuteen pakottamalla heidät joko kääntymään kristinuskoon, elämään rangaistusveroa maksavina toisen luokan kansalaisina kristityssä teokratiassa tai kuolemaan.

Njet

On täysin luonnollista, että ei-osastolta löytyvät ne pahnan pohjimmaiset, joista pahin esimerkki on Suomen Penin entinen puheenjohtaja Jukka Mallisen vihamielinen purkaus:

”Venäjän historian prof. Timo Vihavainen kuten slaavilaisen lingvistiikan tohtori Jussi Halla-ahokin toistavat nimittäin nykyvenäläistä rasistista valtavirtaa. Sikäli he ovat suomettuneita, venäläisen suurvalta-ideologian sisäistäneitä.”

Oletan, että Vihavainen osasi odottaa tuon kaltaista reaktiota, joka tietysti ei lainkaan kuvaa Vihavaisen kirjaa kuten ei myöskään Jussi Halla-ahon ajatuksia. Islamia kohtaan esitetyn arvostelun hän kuittaa seuraavasti:

”Vihavaisen ja Halla-ahon väite islamin aggressiivisuudesta on essentiaalinen eli olemuksellinen ja metafyysinen – ihme että historian professori sortuu näin primitiivisesti epähistorialliseen, räikeästi historiallisen selitystavan vastaiseen väitteeseen. Eikä oman kulttuurin juuriakaan tunneta –keskiajalla antiikin perintö ja renessanssin herätteet saatiin islamista Eurooppaan.”

Pyhien kirjoitustensa ja profeettansa antaman esimerkin perusteella islamia voi uskontona pitää aggressiivisena ja laajentumishaluisena. Tämä on näkynyt selkeästi islamin historiassa ja näkyy edelleen. On siis perusteltua väittää, että islam on aggressiivinen uskonto ja aggressiivisuus sekä vihamielisyys toisuskoisia kohtaan kuuluvat olennaisena osana islamin oppiin. Tämä ei tietysti tarkoita, että islam olisi koko historiansa ajan edustanut pelkkää veristä laajenemista tai että islamilaisen kulttuurin saavutuksia pitäisi vähätellä.

”Islam on tosiasiassa sellaisilla mittareilla kuin suvaitsevaisuus – ahdasmielisyys ja sotaisuus – rauhanomaisuus arvioituna kutakuinkin identtinen kristinuskon kanssa. Islamin nykyinen konservatiivinen jälkeenjääneisyys ja islamismin synty selittyvät historiallisista, vaihtuvista prosesseista. – ei siinä mitään absolutisoimista ole. ”

Termistä ”kutakuinkin identtinen kristinuskon kanssa” olen tietysti eri mieltä. Mielelläni kuulisin myös Malliselta, miten hänen mielestään islamilainen kulttuuri hyödynsi antiikin perintöä, jonka se ”antoi” länsimaille ihan hyvää hyvyyttään. Käsitys siitä, että länsimainen kulttuuri on islamille velkaa tästä, voi olla nykypäivänä poliittisesti sopivaa mutta ei kestä historiallista tarkastelua.

Ns. islamismi on toki moderni ilmiö, ja sitä voi käsitellä yrityksenä ratkaista modernin maailman ongelmat palaamalla kuviteltuun kunniakkaaseen menneisyyteen. Kyseessä on kuitenkin muslimien keskuudessa laajaa kannatusta nauttiva poliittinen suuntaus, joka on tiukasti ankkuroitu islamin pyhiin kirjoituksiin ja profeetta Muhammadin esimerkkiin.

Todetaan vielä tässä, että Vihavainen ei pyri kaunistelemaan venäläisyyteen ja Venäjän valtioon liittyviä negatiivisia piirteitä vaan myöntää esimerkiksi venäläisen maahanmuuton mahdolliset riskit kuten sen, että Venäjän hallinto käyttää venäläisvähemmistöjä oman politiikkansa välikappaleina.

Jos olisin SAFKA:n jäsen, pitäisin Mallisen purkausta ”russofobisena”. Venäjästä hän kysyy vielä:

”Mitä yhteistä sillä on meidän moniarvoisuutemme ja EU:n arvoyhteisön kanssa?”

Euroopan Unioni muistuttaa jonkin verran nyky-Venäjän edeltäjävaltiota Neuvostoliittoa. EU on monikansallinen, byrokraattinen, epädemokraattinen ja se pyrkii luomaan varsin heterogeenisistä aineksista keskitetyn supervaltion. Se arvoyhteisökin on ylhäältä pakotettu ja keinotekoinen eikä oikeasti innosta edes niitä, jotka sitä kovaäänisimmin hehkuttavat.

Päätetään tämä kirjoitus vielä Mallisen lennokkaaseen visioon:

”Pysähtynyt ja dynamiikkansa kadottanut "vanha Eurooppa" tarvitsee maahanmuuton haastetta – uusien elementtien törmätessä perinteeseemme syntyy uusia kulttuurisia innovaatioita, jotka hedelmöittävät ja vauhdittavat kulttuuriamme. ”

Tuo kappale on kuin suoraan monikulttuurisesta puppugeneraattorista. Olen täysin samaa mieltä, että ”vanha Eurooppa” tarvitsisi hieman lisää puhtia. En kuitenkaan usko, että Eurooppa kestää islamin tarjoamaa ”piristysruisketta”.