Korkeista ihmisoikeusstandardeista

Kun jonkin poliittisen linjan puolustamiseen tarvitaan sisällöltään tyhjiä mutta kauniilta kuulostavia sanoja, voi olla varma, että sanojen takaa löytyy jotakin mätää. Monikulttuuria on perusteltu milloin monimuotoisuudella, moniarvoisuudella tai näiden rikastavalla vaikutuksella. Koska nämä termit alkavat kulua käytössä eli ne ovat muuttuneet itse itsensä parodioiksi, tarvitaan uusia, vielä turmeltumattomia termejä.

Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö lanseerasi Yle Turun keskustelussa Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Maria Lohelan kanssa uuden termin: korkeat ihmisoikeusstandardit. Niinistön mukaan:

”Vihreille olennaista on se, että meillä on korkeat ihmisoikeusstandardit, jotka koskevat sekä oman maan kansalaisia että turvapaikanhakijoita.”

Eihän kukaan voi olla tuon kanssa eri mieltä? Kukaan itseään kunnon ihmisenä pitävä ei millään voi kannattaa matalia ihmisoikeusstandardeja. Pohdiskellaan hieman, mitä ne korkeat ihmisoikeusstandardit voisivat olla ja miksi niitä tarvitaan.

Tiukat vai löysät standardit?

Korkeat ihmisoikeusstandardit voivat esimerkiksi tarkoittaa sitä, että ihmisoikeusasioissa toimitaan tiukasti lain mukaan ja pyritään noudattamaan mahdollisimman tunnollisesti kansainvälisiä sopimuksia kuten YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Maallikon mielestä korkeisiin ihmisoikeusstandardeihin sisältyy myös ajatus siitä, että niitä hyödyntävät ihmiset oikeasti tarvitsevat näitä standardeja eivätkä pelkästään pyri käyttämään hyväkseen ihmisoikeuksia päästäkseen nauttimaan lähtömaata korkeammasta elintasosta tai välttääkseen vastuun tekemästään rikoksesta.

Niinistö on Vihreiden kansanedustaja, mikä antaa aiheen olettaa, että hänen tapauksessaan korkeat ihmisoikeusstandardit tarkoittavat löysää maahanmuuttopolitiikkaa. Annetaan Niinistön itse perustella:

”...voi sanoa näin yleisenä arviona myös sen, että ne maat maailmassa jotka pitää parhaiten huolta ihmisoikeuksista - myös ulkomailla ja turvapaikanhakijoiden osalta - on myös niitä maita, joiden kansalaisilla on paras elintaso ja parhaat perusoikeudet.”

Kyllä näin voi sanoa, eli korrelaatio on varmasti olemassa. Niinistö kuitenkin antaa ymmärtää, että korkea elintaso ja perusoikeudet ovat seurausta korkeista ihmisoikeusstandardeista, mikä on tietysti väärin. Maailmasta löytyy myös vauraita maita, joissa ihmisoikeudet eivät ole erityisen korkealla tasolla ja jotka eivät pyri hankkimaan maahanmuuttajia kolmannesta maailmasta. Japani tulee ensimmäisenä mieleen.

Niinistö puhuu työperäisestä maahanmuutosta samassa yhteydessä turvapaikanhakijoiden kanssa. Näin toimii myös ministeri Thors puolustellessaan hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa. Kansalaiset suhtautuvat työperäiseen maahanmuuttoon huomattavasti myönteisemmin kuin turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Asiayhteydellä yritetään vaikuttaa siten, että työperäisyyden myönteisestä imagosta osa tarttuisi turvapaikanhakuun.

Moraalisesti väärin

Kun Maria Lohela kertoi kannattavansa sosiaalisen maahanmuuton rajoittamista, Niinistö toteaa:

”Mutta se rajoittaminenhan silloin käytännössä tarkoittaisi, että me pidetään alempia ihmisoikeusstandardeja turvapaikkaprosessissa ja mun mielestä se on moraalisesti väärin. ”

Niinistö on juuri perustellut korkeiden ihmisoikeusstandardien tarpeellisuuden ja lisää vielä, että on moraalisesti väärin pitää yllä alempia ihmisoikeusstandardeja. Kun tuomitaan joku moraalisesti vääräksi, pitää kysyä, ketä kohtaan. Niinistön tapauksessa on selvää, että hän tarkoittaa turvapaikanhakijoita.

Niinistö tuskin vaivautuu pohtimaan, ovatko lähiöiden asukkaat ilmaisseet halukkuutensa ottaa vastaan kolmannesta maailmasta tulevia turvapaikanhakijoita naapureikseen. Kerrostalolähiöissä asuu paljon pienituloisia suomalaisia. Onko moraalisesti oikein heitä kohtaan, jos heidän asuinalueensa asutetaan maahanmuuttajilla sen takia, että vihreä kansanedustaja saa esitellä omaa moraalista erinomaisuuttaan ja pitää yllä korkeita ihmisoikeusstandardeja?

Moraalin mestari tietysti väittäisi vastaan ja sanoisi, että turvapaikanhakijoilla on sama ihmisarvo kuin kantasuomalaisellakin. Toki näin on, mutta onko moraalisesti oikein, että Suomessa koko ikänsä asunut ja töitä tehnyt ihminen rinnastetaan sellaiseen, joka on vastikään saapunut tänne ja jolla ei ole mitään siteitä tähän maahan? Eikö valtion pitäisi olla olemassa ensisijaisesti omia kansalaisiaan varten?

Ruotsalaiset tyytyväisiä maahanmuuttoon

Niinistö myöntää Ruotsin lähiöiden ongelmat mutta toteaa:

”Ruotsissa 70 prosenttia väestöstä on sitä mieltä, että maahanmuutto on ollut Ruotsille hyvä asia. Ruotsalaiset seisoo aika vahvasti tämän maahanmuuttopolitiikkansa takana. Ruotsalaiset yritykset on saaneet hyvin paljon lisää kansainvälistä kauppaa niihin maihin, joista maahanmuuttajia on Ruotsiin tullut.”

Jälleen Niinistö puhuu yleisesti maahanmuutosta tuon 70 prosentin lukeman yhteydessä. Kieltämättä Ruotsin teollisuus tarvitsi 1960- ja 1970-luvuilla työvoimaa, mutta sen jälkeen suurin osa maahanmuutosta on ollut luonteeltaan humanitaarista. Jos puhutaan pakolaisista, asenteet eivät ole yhtä myönteisiä. Svt:n sivuilla julkaistun gallupin mukaan 48 prosenttia ruotsalaisista ei halua lisää pakolaisia maahan. 41 prosenttia haluaa lisää pakolaisia, mikä tuntuu sekin käsittämättömän suurelta luvulta.

Joka tapauksessa ei voida sanoa, että ruotsalaiset muka seisoisivat maahanmuuttopolitiikkansa takana. Ruotsissa maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä keskustellaan julkisuudessa lähes pelkästään myönteiseen sävyyn, koska kielteisten mielipiteiden ilmaisulla saa helposti maahanmuuttajavastaisen (invandrarfientlig) leiman otsaansa.

Luotettavaa tutkimusta siitä, miten paljon ruotsalaiset ovat hyötyneet humanitaarisesta maahanmuuttopolitiikastaan (joka ei itse asiassa ole erityisen humanitaarista vaan pelkästään löysää), ei ole olemassa.

Niinistön väite lisääntyneestä ulkomaankaupasta perustuu Andreas Hatzigeorgioun tutkimukseen, jossa kerrotaan mm. seuraavaa:

”Tulokset osoittavat, että 10 prosentin lisäys maahanmuuttajien määrässä tietystä maasta lisää Ruotsin vientiä kyseiseen maahan 6 prosenttia. Samanaikaisesti tuonti lisääntyy 9 prosentilla.”

”Ulkomailla syntyneen väestön lisääntyminen 12 000 henkilöllä kasvattaa vientiä 7 miljardilla kruunulla, ja samalla tuonti lisääntyy 10 miljardilla.”

Tutkimuksen tulokset kuulostavat uskomattomilta. Ehkä ruotsalaisyritysten kannattaisi tosiaan suosia maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, koska he kasvattavat liiketoimintaa. Todellisuudessa humanitaaristen maahanmuuttajien lähtömaista yleisimmät kuten Albania, Kosovo, Serbia, Irak, Bosnia, Etiopia, Libanon, Somalia ja Afganistan muodostavat vientitilastojen perusteella alle 1 prosentin Ruotsin viennistä.

Tutkimus on todennäköisesti tehty taloudellisen noususuhdanteen aikana. Lisäksi on selvää, että tutkimuksen tulokset ovat poliittisesti sopivia. Lisääntynyt ulkomaankauppa pitäisi tosin rinnastaa maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin, mutta tällaista tutkimusta ei kannata odottaa henkeään pidätellen.