Reaktioita Vihavaisen kirjaan

Vaikka monet valtamedian uutisissa Timo Vihavaisen puheita kommentoineet tuskin ovat kirjaa ehtineet lukea, poimin tähän muutamia kommentteja. Helsingin Sanomissa vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää vaatii suvaitsevaisuutta maahanmuuttokeskusteluun. Suurpää toteaa:

”On selvää, että kotouttamisessa on ongelmia, eikä se palvele kenenkään intressejä, jos niitä ei tuoda esiin. Raja menee lainsäädännössä siinä, että keskustelu ei saa olla leimaavaa. Niiden ihmisten, joilla on jo valmiiksi vaikeaa, tilanne ei saa mennä vielä vaikeammaksi.”

Sekä maahanmuutto- ja eurabiaministeri Astrid Thors ja Suurpää yhdessä koko ihmisoikeusteollisen kompleksin edustajien kanssa yrittää esittää maahanmuuton ongelmat teknisinä. Kotouttamisessa on ongelmia, ja luonnollinen ratkaisu on lisätä määrärahoja maahanmuuttajien kotouttamiseen. Kantaväestön asenteet taas korjautuvat suvaitsevaisuuskasvatuksella, joka aloitetaan jo esikouluvaiheessa. Virkansa puolesta Suurpää on tietysti huolissaan holhokkiensa asemasta.

Todellisuudessa koko maahanmuuttopolitiikan perusta on arvostelun kohteena. Hallitus on rakentanut maahanmuuttopolitiikkansa työperäisen maahanmuuton varaan ja pyrkii sen avulla torjumaan tulevaisuudessa häämöttävän väestön ikääntymisestä johtuvan työvoimapulan. Työperäiset maahanmuuttajat muka pyyhkivät meidän pyllymme sitten, kun makaamme vaipoissa vanhainkodin käytävällä.

Maahanmuuttajaryhmiä ei tietysti saa leimata. Tämä koskee erityisesti somaleita, joiden maahantulossa Johanna Suurpää itse näytteli aikanaan merkittävää joskaan ei ratkaisevaa roolia. Ei tarvitse olla Nostradamus, jos epäilee, että merkittävä osa Suurpään erityissuojelua tarvitsevasta vähemmistöstämme on hyvää matkaa menossa kohti pysyvää syrjäytymistä eli alaluokkaa.

Ennuste tällä vähemmistöllä ei ollut hyvä, vaikka Suurpää aikanaan hyväuskoisesti kuvitteli, että pakolainen alkaa tuottamaan rahaa yhteiskunnan kassaan jo parissa vuodessa. Siksi voi mitenkään leimaamatta sanoa, että tietyt maat ja kansat kannattaa ihan järkisyistä jättää työperäisen maahanmuuton ulkopuolelle.

Kahjo vasemmistolainen ja professori kuutamolla

Ääliövasemmiston eli ns. loony leftin mielipiteen kertoo Vasemmistoliiton kansanedustaja Minna Sirnö, joka pelaa pöytään 30-luku -kortin eli Hitler-kortin naamioidun version. Sirnö kyseenalaistaa Vihavaisen ”valikoivan humanismin”, jossa maahanmuuttajat valikoidaan heidän hyötynsä mukaan.

Sirnö ei ensinnäkään ymmärrä sitä, että jopa työperäinen maahanmuutto sisältää riskejä, jotka liittyvät väestön etnisen rakenteen pysyvään muutokseen. Missään päin maailmaa tällainen nopea muutos ei ole sujunut kivuttomasti. Sirnön maailmassa valkoihoisella kantaväestöllä ei ole oikeutta vaalia omaa etuaan ja huolehtia, että edeltäviltä sukupolvilta saatu maa säilyy asumiskelpoisena myös lapsille ja lastenlapsille. Asian perusteluun tosin tarvitaan peitelty Hitler-kortti:

”Historiassa on huonoja kokemuksia siitä, kun ihmisen arvo on mitattu uskonnon tai sukupuolen mukaan. Se ei kuulu humanistiseen yhteiskuntaan. Vihavainen kritisoi sitä, että meille tulee kielitaidottomia ihmisiä, mutta hän ei arvostele sitä, että yhteiskuntamme ei nyt tarjoa heille riittävästi kielikoulutusta.”

Historiasta löytyy esimerkkejä kadonneista kulttuureista, jotka eivät ymmärtäneet omaa etuaan vaan toivottivat valloittajat avosylin tervetulleiksi. Kun virhe huomattiin, oli jo liian myöhäistä. Tätä voi kutsua vaikkapa intiaanikortiksi. Sirnön kaltaisten omaa moraalista erinomaisuutta korostava humanismi voi tuoda hyvän mielen mutta sisältää tuhon siemenet. Huomatkaa myös, kuinka Sirnökin yrittää välttää keskustelua fundamenteista ja yrittää kääntää huomion kielikoulutuksen kaltaiseen tekniseen yksityiskohtaan.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen ymmärtää, että islamia voi toki pitää aggressiivisena uskontona:

”Mutta samanlaisen luennan voi tehdä yhtä lailla kristinuskosta. Eriskummallinen on myös Vihavaisen väite, että Suomessa elettäisiin yhä enemmän islamismin ehdoilla – en löydä siihen todisteita.”

En tiedä, millä planeetalla Teivainen on elänyt viimeiset vuodet. Onko hän esimerkiksi matkustanut lentokoneella ja käynyt lentokentän turvatarkastuksessa? Siinä on konkreettinen esimerkki elämästä islamismin ehdoilla.

Muita todisteita kannattaa etsiä esimerkiksi Suomen hallituksen käyttäytymisestä Muhammad-pilakuvakriisin ajoilta. Matti Vanhanen pyysi anteeksi, kun Muhammad-pilakuvat oli julkaistu Suomen Sisun palvelimella. Julkaisusta kehkeytyi syyteharkinta, jonka tuloksena syytettä ei nostettu. Tähän päivään mennessä yksikään suomalainen sanomalehti ei ole julkaissut alkuperäisiä Jyllands Postenin pilakuvia.

Äskettäin Jussi Halla-aho tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta, kun hän islamilaisiin lähteisiin nojaten sanoi islamin profeetta Muhammadin olleen pedofiili. Muhammad meni naimisiin 6-vuotiaan Aishan kanssa ja avioliitto saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli 9-vuotias. Tämä taas perustuu islamilaiseen perimätietoon, johon voi uskoa tai olla uskomatta.

Vertaus kristinuskoon perustuu jos ei täydelliseen tietämättömyyteen niin ainakin ymmärtämättömyyteen. Tässä blogissa olen sanonut, että islam ei ole uskonto sillä tavalla, kuin uskonto länsimaissa ymmärretään. Islamiin sisältyy poliittinen ideologia ja oikeusjärjestelmä, jota kutsutaan shariaksi.

Islam on kokonaisvaltainen, kaikki elämänalueet kattava oppijärjestelmä. Islam pyrkii ylivaltaan muihin uskontoihin nähden, kunnes maailmassa ei palvota muita jumalia kuin Allahia. Keinoista väkivalta on yksi, mutta monikulttuurisessa yhteiskunnassa siihen ei tarvitse turvautua, koska monikulttuurin nimissä periksi antaminen on yleensä se kaikkein helpoin vaihtoehto.