Rasismi lyömäaseena

Palaan takaisin maaliskuulle, jolloin kirjoitin RKP:n pyrkimyksestä saada kaikki puolueet allekirjoittamaan rasisminvastainen julkilausuma, jonka pääasiallinen tarkoitus oli estää Jussi Halla-ahon ehdokkuus perussuomalaisten listoilta kesän europarlamenttivaaleissa. Halla-ahon kohtalo on kaikkien tiedossa, mutta Timo Soini jätti kuin jättikin RKP:n sponsoroiman vetoomuksen allekirjoittamatta. Kirjoitin maaliskuussa myös:

”..sekä allekirjoittaminen että allekirjoittamatta jättäminen ovat Soinin kannalta yhtä huonoja vaihtoehtoja. Jos Soini allekirjoittaa julkilausuman, muiden puolueiden edustajat voivat tarttua Perussuomalaisten ehdokkaiden yksittäisiin lausuntoihin käyttäen vetoomusta lyömäaseena.

Jos taas Soini jättää paperin allekirjoittamatta, muut puolueet varmasti muistuttavat tästä vaalikampanjan aikana. Siksi paperi kannattaa mielestäni allekirjoittaa ja pidättää itsellä oikeus tulkita sen sisältöä. Paperi ei sitä paitsi sido ketään vaan on pelkkä seremoniallinen ele ja poliittinen lyömäase. Sen tehoa ei kannata yliarvioida.”

Keskustanuoret iskevät

Hurskastelua ei tarvinnut odottaa pitkään. Keskustanuoret varapuheenjohtaja Jouni Pitkäsen ja Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) puheenjohtaja Antti Kurvinen olivat ”tyrmistyneitä” perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin päätöksestä jättää rasisminvastainen julkilausuma allekirjoittamatta.

Helsingin Sanomien uutisen mukaan:

”Keskustan nuorisojohtajat kysyvät tiedotteessaan, onko Soini paaluttanut perussuomalaisten linjaksi ulkomaalaisvihamielisyyden ja maahanmuuttajavastaisuuden. Kurvinen ja Pitkänen eivät tiedotteensa mukaan voi ymmärtää, miksi perussuomalaiset eivät hyväksyneet vetoomusta, joka perustuu perustuslakiin ja Suomea sitoviin ihmisoikeusvelvoitteisiin.”

Ilmeisesti Keskustanuoret eivät pidä sananvapautta perusoikeutena suuressa arvossa eivätkä luota Suomen lakiin, koska tyhjänpäiväisiä vetoomuksia tarvitaan heidän mielestään rajoittamaan poliittista keskustelua. Timo Soini sitä paitsi ilmoitti selväsanaisesti hyväksyvänsä vetoomuksen sisällön mutta jättävänsä paperin allekirjoittamatta, koska hän ei halua alistua painostuksen edessä.

Hannu Visti on jo kirjoittanut Keskustanuorten toiminnasta, joten en tässä puutu siihen tämän enempää. Poimin vain yhden kappaleen hänen kirjoituksestaan:

” Maahanmuuttajavastaisuus ja ulkomaalaisvihamielisyys eivät ole mitään rikoksia. Eivät ole koskaan olleet ja toivottavasti eivät tule olemaankaan. Nämä ovat mielipiteitä, joihin kansalaisella on oikeus, ja sananvapauden nojalla näiden mielipiteiden julkistaminen itse asiassa nauttii perustuslain tarjoamaan suojaa eikä ole perustuslain vastaista. Mainittuja mielipiteitä en ole tosin Timo Soinilta edes kuullut.”

Jos maahanmuuttajavastaisuus ja ulkomaalaisvihamielisyys olisivat rikoksia, ne täyttäisivät orwellilaisen ajatusrikoksen tunnusmerkistön. Silloin ainoa vaihtoehto olisi rakastaa Isoa Veljeä.

Zyskowicz lipsauttaa epämiellyttävän totuuden

Viime viikolla Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz räväytti arvostelemalla maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsia asenneongelmasta turvapaikka-asioissa. Ehkä rohkein lausunto oli seuraava:

” Eivätkö ministeri ja hänen virkamiehensä ymmärrä, että nimenomaan emme halua Suomeen niitä ongelmia, joita naapurimaissa on nähty, kun turvapaikkapolitiikka on lähtenyt käsistä?”

Minä ja monet muut tämän blogin lukijat tietävät mainiosti, mitä nämä ongelmat ovat. Astrid Thors kuitenkin tulkitsi Zyskowiczin viestin omalla tavallaan. HS:n uutisessa kerrotaan:

”Thors tulkitsi Zyskowiczin kytkeneen turvapaikanhakijat mellakoihin, joita on ollut Kööpenhaminassa moottoripyöräjengien ja maahanmuuttajien rikollisryhmien huumesodissa.”

Thorsin mielipide Zyskowiczin lauseesta osoittaa jälleen kerran, millaiseen käyttöön RKP:n rasisminvastainen julkilausuma on tarkoitettu:

” Se on leimaamista ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien vetoomuksen vastaista.”

Zyskowiczin puheenvuoro oli tietysti tarkoitettu omille kannattajille, joiden keskuudessa liberaali turvapaikkapolitiikka aiheuttaa huolta. Toisaalta hän myös näytti, missä kulkee poliittisen korrektiuden raja julkisessa keskustelussa. Zyskowicz ei edes maininnut nimeltä maata, paikkaa tai tapausta puhumattakaan kansanryhmistä. Silti Thors reagoi, ikään kuin Zyskowicz olisi tehnyt suurenkin rikoksen.

Kokeneena poliitikkona Zyskowicz osaa varmistaa selustansa ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia kaksilla korteilla pelaamisesta muukalaisvastaisuuden suhteen. Zyskowiczin mielestä Soinin päätös jättää rasisminvastainen julkilausuma allekirjoittamatta on yritys syödä puolet kakusta ja jättää toinen puoli lautaselle.

Moraalin mestaruus

Sen lisäksi, että kiihkeä antirasismi johtaa ja on jo johtanut mielipidevainoihin Suomessa ja muualla läntisessä maailmassa, rasismin vastustamisella suorastaan kilpaillaan. Kyseessä on eräänlainen kilpailu moraalin mestaruudesta, joka voitetaan tuomitsemalla rasismi mahdollisimman voimakkain sanankääntein.

Savon Sanomat yrittää esiintyä pääkirjoituksessaan moraalin mestarina otsikolla ”Rasismilla ei pitäisi leikitellä”. Timo Soinin kuvalla varustetussa jutussa kerrotaan heti alussa:

”Rasismi on asia, jolla ei pitäisi tehdä politiikkaa tai leikitellä hetkellisten irtopisteitten toivossa. Rasismiin, ihmisten syrjimiseen rodun tai kansallisuuden perusteella, voi suhtautua vain yhdellä tavalla: tuomiten.”

Kuopiolaislehden pönäkästä moraaliposeerauksesta tulee väkisin mieleen, eikö rasisminvastaisuutta edistettäisi vähemmällä oman hännän nostamisella. Miten rasismi vähenee, kun rasistikorttia käytetään lyömäaseena poliittisessa keskustelussa tai pelkästään oman erinomaisuuden esilletuonnin tehokeinona? Moraalikilpailu tuskin parantaa rasismin väitettyjen uhrien eli Suomessa asuvien ei-länsimaalaisten vähemmistöjen asemaa.

Timo Soini ei leikittele rasismilla, mutta hän ei myöskään ole ymmärtänyt rasismipelin luonnetta. Ben Zyskowicz on tavallaan oikeassa, kun hän sanoo Soinin haluavan syödä palan kakusta ja jättää osan lautaselle. Soini kieltää rasismin mutta samalla valitsee listoilleen ehdokkaita, jotka haluavat vähentää turvapaikanhakijoiden määrää ja jotka puhuvat suoraan maahanmuuton aiheuttamista todellisista ongelmista.

Kun puhutaan rasismista, jopa retorisesti taitava Soini on puolustuskannalla, koska hän todella yrittää pelata kaksilla korteilla. Säilyttääkseen uskottavuutensa Soinin pitäisi irtisanoutua poliittisesta korrektiudesta, mutta Soini tyytyy vain väistelemään. Soini on joutunut myös huomaamaan, että Halla-ahon syrjäyttäminen ehdokaslistalta ei suinkaan ole vähentänyt rasismisyytöksiä.

Antirasismin seuraukset

Antirasistisella moralisoinnilla ja suiden tukkimisella on ainakin yksi seuraus. Maahanmuuton aiheuttamista ongelmista ei antirasistisen kohkaamisen jälkeen enää puhuta. Jos puhutaankin, syy ongelmiin löytyy aina kantaväestön rasismista tai liian vähäisestä taloudellisesta panostuksesta kotouttamiseen.

Kun todellisuus on pakko kieltää, poliittinen puhe muuttuu liturgiaksi. Ruotsissa on tästä kokemusta parin vuosikymmenen ajalta. Esimerkiksi oheisella Ruotsin ns. vaalimökkiskandaalin aikaisella videolla ruotsalainen kokoomuspoliitikko Christer Ewe kertoo julkisesti kameran edessä yhtä ja yksityisesti vaalimökissä toista.

Suomalaisille poliittinen liturgia ei ole mitään uutta. Suomettumisen aikana ulkopolitiikasta pystyi puhumaan vain yhdellä tavalla. Ne, jotka puhuivat muuta, olivat neuvostovastaisia ja vastustivat Suomen ja Neuvostoliiton välisiä hyviä naapuruussuhteita. Rasismi on 2000-luvun neuvostovastaisuutta ja antirasismi tämän päivän noitavainoa.

Lisäys 20.4.2009: Roope on tehnyt kronologisesti etenevän kuvauksen rasisminvastaisen julkilausuman kehityksestä otsikolla "Rasismin ja RKP-kritiikin vastainen julkilausuma".