Soinin EU-linja ja sen muutokset

Ulkoministeri Alexander Stubb ripitti perussuomalaisten EU-ehdokas Timo Soinia, koska tämä on verrannut Euroopan Unionia Neuvostoliittoon. Viisi vuotta sitten ”EU-asiantuntijana” Euroopan (lelu)parlamenttiin valitun Stubbin mielestä EU on maailman onnistunein rauhanjärjestö.

Stubbin tietämättömyys historiasta

On täysin selvää, että nykyinen Euroopan Unioni ei ole samanlainen keskitetty puoluetyrannia kuin entinen Neuvostoliitto. Toisaalta näiden kahden välillä on myös selkeitä yhteisiä piirteitä, joiden perusteella Soinin vertaukset eivät millään tavalla ole perusteettomia.

Euroopan Unioni on ylikansallinen, keskitetty ja epädemokraattinen valtioliitto, jossa demokratian kulissit toimivat mutta jossa komission kasvottomat byrokraatit laativat jopa 80 prosenttia kaikista laeista. EU:n tavoin myös Neuvostoliitto väitti edustavansa rauhaa. Toisaalta EU on oikeasti rauhanomainen järjestö eikä osallistu itsessään varustelukilpailuun kuten Neuvostoliitto.

On silti propagandistista liioittelua ja suoranaista väittää, että EU on taannut rauhan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo ja ydinasesateenvarjo on viime kädessä varmistanut rauhan säilymisen Euroopassa, vaikka konkreettinen uhka onkin poistunut Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Jos EU edistääkin nykyisin rauhaa, se edistää sitä lähinnä puheiden ja näyttävien julkilausumien kautta. Ilman Yhdysvaltojen sotilaallista voimaa EU:n puheilla on varsin vähän katetta takanaan.

Kaikkosen kritiikki

Stubbin arvostelusta kertoneessa Mtv3:n uutisessa kerrottiin myös Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkosesta ja siitä, kuinka tämä tivasi Soinilta EU-mielipidettä, koska Soini ei enää vaadi Suomen eroa koko unionista.

Kaikkonen ilmeisesti viittaa vasemmistolaislehti Kansan Uutisten artikkeliin, jossa väitettiin Timo Soinin olleen mukana allekirjoittamassa hakemusta, jolla Libertas-puolueelle on haettu Euroopan parlamentista virallisen Eurooppa-puolueen asemaa. Kansan Uutiset lisäksi vihjailee, että Soini olisi Libertas-jäsenyyden kautta metsästämässä EU-puoluetukea, jota voivat saada ainostaan viralliset Eurooppa-puolueet.

Libertasin linja

EU-kriittisessä EU Referendum –blogissa Richard North selventää Libertasin tavoitteita siteeraamalla Britannian Libertasin johtaja Robin Matthewsia, joka luonnehti EU:a Stubbin kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi rauhanprosessiksi.

Libertas ei nimittäin ole mikään EU-kriittinen vaan EU-myönteinen puolue. Sen tavoitteena on ”palauttaa vastuullisuus, avoimuus ja eritoten demokratia Euroopan sydämeen”. Matthews ei kuitenkaan kerro tai ymmärrä, että näitä elementtejä ei koskaan ole esiintynyt EU:n päätöksenteossa.

Libertasin polittiset tavoitteet ovat juuri nuo äsken mainitut vastuullisuus, avoimuus ja

demokratia. Libertas myös väittää, että nimenomaan Lissabonin sopimus varmistaisi sen, että Euroopan vallankäyttäjät olisivat yhä vähemmän vastuussa kansalaisille kuin tällä hetkellä. Tämä valitettavasti ei pidä paikkaansa.

Lissabonin sopimus on vain EU:n hylätty perustuslaki valepuvussa eli epäselvemmäksi muotoiltuna, jotta kansalaisten olisi mahdollisimman vaikea ymmärtää sitä. Kuten aiemmat EU:n perussopimukset Lissabonin sopimus kasvattaa keskusvallan roolia ja tekee siitä enemmän ylikansallisen supervaltion kaltaisen kuin aiemmat sopimukset.

Tosin tässä ei EU:n aiemman käytännön perusteella ole mitään tavatonta. Myös Maastrichtin ja Nizzan sopimukset ovat vähentäneet kansallisvaltioiden merkitystä ja kasvattaneet keskushallinnon päätäntävaltaa. Tanska äänesti Maastrichtin sopimuksen kumoon, ja Irlanti teki samoin Nizzan sopimuksen kohdalla. Kumpikaan kansanäänestys ei estänyt sopimusten voimaantuloa.

Entä Soini

Moni asia puhuu sen puolesta, että Soini on sitoutunut irlantilaismiljonääri Declan Ganleyn Libertas-ryhmittymään. Soini edellytti perussuomalaisten eurovaaliehdokkailta, että he vastustavat Lissabonin sopimusta. Tämä ei tietysti ole sama asia kuin EU-vastaisuus.

Libertas edustaa ohjelmansa perusteella federalismia eli EU:n liittovaltiokehitystä. Tämä ei merkitsisi kansallisten parlamenttien vaikutusvallan lisääntymistä vaan pelkästään sitä, että EU olisi muodollisesti demokraattinen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska Euroopan Unionilta puuttuu kansa. Tavalliset ihmiset kuvittelevat edelleen elävänsä kansallisvaltioissa, vaikka keskusjohtoinen Unioni tekee useimmat merkittävät poliittiset päätökset.

Paneurooppalaista politiikkaa ei ole, koska todellinen demokratia tarkoittaisi, että EU:n päätäntävaltaa todennäköisesti pienennettäisiin eikä sementoitaisi nykytasolle, kuten Ganleyn Libertas tavoittelee. Miten eurooppalaiset edes voisivat olla yhteinen kansa, jos he eivät ymmärrä toistensa kieltä eivätkä tunne jäsenmaiden politiikkaa tai poliittisia puolueita? Turvallisesti voidaan sanoa, että Libertasin EU-kritiikki on pinnallista, historiatonta ja älyllisesti epärehellistä, koska se kohdistuu pelkästään Lissabonin sopimukseen eikä Euroopan Unionin perusrakenteeseen.

Timo Soini ei ole myöntänyt eikä kieltänyt Libertas-yhteyttä. Venkoilu asian suhteen tuskin auttaa pitkällä tähtäimellä, koska muut puolueet käyttävät varmasti tätä hyväkseen osoittaakseen Soinin EU-kritiikin onttouden. Tieto liittoutumisesta federalistisen Libertasin kanssa tuskin auttaa perussuomalaisia keräämään Keskustan EU-linjaan tyytymättömien maaseudun asukkaiden ääniä. Soini on siis sotkeutumassa europarlamenttivaaleissa omaan näppäryyteensä myös EU-politiikkansa eikä pelkästään ehdokkuuspäätöksensä kanssa.