Puoliksi raskaana

On loogisesti mahdotonta, että nainen on puoliksi raskaana. Ilmeisesti mieheltä tämä käy helpommin, jos katsoo Jussi K. Niemelän kirjoituksia islamista. Toisaalta hän näyttää selvästi ymmärtävän yskän, mutta hän samanaikaisesti yrittää kannattaa niitä arvoja, joita hän väittää vastustavansa. Valistuksen arvoihin uskovalle ateistille ja skeptikollekin tämä voi osoittautua ylivoimaiseksi.

Tietokirjailija Jussi K. Niemelä on Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja. Vapaa-ajattelijat järjestivät 16.2.2008 seminaarin, jossa käsiteltiin mm. islam-kritiikin ongelmia monikulttuurisessa yhteiskunnassa, mikä on ainutlaatuista tässä maassa. Niemelä näkee omassa esitelmässään pahimmaksi ongelmaksi punavihreän kulttuuri- ja moraalirelativismin valta-aseman julkisessa keskustelussa.

Punavihreys ongelmana

Punavihreä relativismi estää meitä näkemästä vikoja ”toiseuden” edustamissa arvoissa ja arvostelemasta niitä samoilla mittareilla kuin omia länsimaisia arvoja. Niemelä osuu asian ytimeen, kun hän toteaa:

”Punavihreä suvaitsevaisuusrelativismi kumoaa itsensä ja johtaa väistämättä totalitarismiin.”

Tämä on jo nähty Suomessa ja monissa muissa länsimaissa, kun väärinajattelijoita tuomitaan oikeudessa tai ihmisoikeuskomissioissa ”sananvapausrikoksista”. Kuulostaa hyvältä, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Seuraavan Marvin F. Zayedilta peräisin olevan lainauksen perusteella Niemelä kuitenkin kannattaa monikulttuurisuutta:

” Hyvässä yhteiskunnassa jokainen voi valita vapaasti maailmankatsomuksensa. Yksilönvapaudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat parhaiten toimivassa monikulttuurisessa ja suvaitsevassa yhteisössä. Erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen vapauttaa koko yhteiskunnan. Niin julkisten instituutioiden kuin työelämänkin on oltava tasavertaisesti avoinna erilaisille kulttuureille, uskonnoille ja uskonnottomille. Suomeen muualta muuttaneiden ja kotimaisten vähemmistöjen kulttuurit ja uskontojen moninaisuus rikastuttavat paikallisia perinteitä ja tulevat osaksi suomalaista kulttuuria. Ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään osana laajempaa yhteisöä on tuettava. Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava. Kuitenkaan väärän suvaitsevaisuuden nimissä ei tule hyväksyä ihmisoikeuksien loukkaamista, ja kaikilta tulee vaatia yhtäläistä muiden arvostamista.”

Minusta tuo kuulostaa ihan siltä kuin Niemelä samanaikaisesti sekä vastustaisi punavihreää moraali- ja kulttuurirelativismia että kannattaisi sitä. Niemelä haluaa ilmeisesti poimia rusinat pullasta eli säilyttää monikulttuurisuden pintailmiöt ja sanahelinän mutta samalla vastustaa tiettyjä ”globaalin etiikan” vastaisia ilmiöitä.

Niemelän ”globaali etiikka” ilmeisesti perustuu ihmisoikeuksiin. En tiedä, miten hyvin Niemelä on perillä tavasta, jolla ihmisoikeuksia käytetään työkaluna sekä monikulttuurisuuden vastustajien että islamin arvostelun vaientamiseksi. Ihmisoikeusfundamentalismi kuuluu olennaisena osana punavihreään ajatteluun. Kun joku asia on todettu ihmisoikeudeksi, siitä ei voi keskustella ja sen vastustaminen on rikollista toimintaa.

Jos kristitty pastori toteaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä, hän syyllistyy homofobiaan eli ihmisoikeusrikokseen. Jos tanskalainen pilapiirtäjä piirtää kuvan profeetta Muhammadista, hän loukkaa muslimeja ja mahdollisesti syyllistyy kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomiseen.

Ei ole uskottavaa kannattaa samalla monikulttuurista yhteiskuntaa ja vaatia kaikilta yhtäläistä toisten arvostamista. Kestävää yhteiskuntaa, jolta puuttuu yhteinen johtoajatus tai kansallinen idea, ei ole olemassakaan. Monikulttuuriset yhteiskunnat ovat käytännössä Libanonin tai Bosnian kaltaisia etnisesti ja uskonnollisesti segregoituneita ruutitynnyreitä. Jopa Belgian kaltainen kahden kulttuuriltaan länsimaisen kansan muodostama valtio natisee liitoksissaan.

Toki Niemelä antaa loppupuolella esitelmäänsä periksi ja tuntuu hyväksyvän ”maltillisen nationalismin” mitä se sitten onkaan. Myös globaali etiikka saattaa osoittautua utopismiksi. Hän tosin sanoo

”Yleisesti voidaan todeta, että kiihkopunavihreys, -nationalismi ja –islamismi muistuttavat toisiaan hyvin paljon.”

Epäselväksi jää, millä tavalla kyseiset aatteet muistuttavat toisiaan. Ettei vain Niemelä asettaisi aatteita moraalisesti samanarvoiseen asemaan ilman perusteita, mikä kuuluu Niemelän moittimaan punavihreään keskustelukulttuuriin olennaisena osana. Onko vapaa-ajattelukin vain uskonnonvastaista kiihkoilua?

Islamin suhteen Niemelä on optimisti eli hänen mielestään islamin tulisi uudistua nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Olen täysin samaa mieltä, vaikka en pidä islamin reformia realistisena lähitulevaisuuden skenaariona. Itse asiassa en ole vakuuttunut, että islamia on edes mahdollista uudistaa ilman ulkoista pakkoa. Niemelän uudistushenkisen muslimin esimerkkinä käyttämä Irshad Manji on nainen ja lesbo, eli hän tuskin pystyy vetoamaan keskivertomuslimeihin, vaikka hänen tavoitteensa olisivatkin sinänsä kunnioitettavia.

Niemelä kuitenkin edustaa vapaa-ajattelijoita, joiden toiminnan painopiste liittyy kristinuskon viimeisten rippeiden eliminoimiseen yhteiskunnallisesta elämästä. Tästä syystä vapaa-ajattelijoiden islam-seminaarissakin mainostettiin ilmeisen menestyksekästä eroakirkosta.fi –sivustoa.

Vapaan ajattelun rajat

Vapaa-ajattelu on perinteisesti ollut suosittua kommunistien keskuudessa. Marxilaisen käsityksen mukaan uskonto on oopiumia kansalle, joten työläisten ja talonpoikien ihanneyhteiskunnan virallinen ideologia on tieteellinen ateismi.

90-luvulla vapaa-ajattelijoiden joukkoon alkoi tulla ”skeptikoita” eli tieteellisen maailmankuvan nimiin vannovia ateisteja, jotka eivät samalla tavalla sitoudu marxilaiseen ideologiaan. Näiden kahden porukan välillä ei oikeastaan ole muuta yhteistä kuin kristinuskon vastustaminen.

Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajana Niemelä joutuu tasapainoilemaan tulipalokommunistien kanssa, koska nämä pitävät islamin arvostelua ”oikeistolaisen politiikan edistämisenä”. Niemelä vastasi Kalevi Höltän arvosteluun ihan ansiokkaasti, mutta Höltän kirjoitus osoittaa selkeästi kapeat rajat, joiden välissä Niemelän on harjoitettava islam-kritiikkiään.

Siksi Niemelän on annettava huutia niin Kokoomuksen Jari Vilenille kuin mystisille äärioikeistolaisille, jotta uskottavuus sekalaisen seurakunnan johtajana säilyisi. Kyllähän kommunistitkin edustavat omalla tavallaan rationaalisuutta ja tieteellisyyttä, vaikka heidän ajamansa ideologia on osoitettu virheelliseksi sekä teoriassa että käytännössä.

Niemelän islam-kritiikin rajat sanelee kuitenkin viime kädessä nykypäivän länsimainen valtaideologia moderni vasemmistoliberalismi. Niemelä on kaikkien vasemmistoliberaalien tapaan universalisti eikä hän hyväksy ihmisten jakamista sisä- ja ulkoryhmään erityisesti silloin, kun sen tekee länsimaalainen. On vain pakko uskoa, että eri kulttuuria edustavat ihmiset pystyvät elämään sopuisasti ja toisiaan kunnioittaen samassa yhteiskunnassa.

Niemelä joutuu samanaikaisesti olemaan liian montaa mieltä, mikä johtaa väkisinkin ristiriitoihin, jolloin älyllisestä rehellisyydestä on pakko tinkiä. On vaikea olla samaan aikaan luterilaisuutta vastustava ateisti ja kunnioittaa juutalaiskristillistä perintöä, jonka varaan länsimainen kulttuuri suurelta osaltaan rakentuu ja joka on mahdollistanut valistuksen tieteellisen maailmankuvan kehittymisen.