Onko Suomessa koronastrategiaa?

Koronakriisin alkuvaiheessa luonnostelin ensimmäistä kirjoitustani koronasta mutta se ei koskaan tullut valmiiksi. Kun nyt ollaan astumassa koronaepidemian toiseen vaiheeseen ja kun epidemian rajoitustoimista aletaan hiljalleen luopua. Tässä kirjoituksessa keskityn Suomen strategiaan ja sen sisäisiin ristiriitaisuuksiin ja epäselvyksiin sekä hallituksen käyttävän asiantuntijaviranomaisen toimintaan.

Alkuvaihe: vähättelyä ja sekoilua

Tämä Matias Turkkilan twiitti (Ylen artikkeli) kuvaa hyvin, miltä THL:n asiantuntijoiden lausunnot ennen varsinaisen epidemian alkua näyttävät nyt. THL eli hetkessä ja uskoi tuolloin, että epidemian leviäminen Suomeen oli varsin epätodennäköistä, vaikka tämän vuoden tammikuussa Suomessa jo todettiin kiinalaisturistilla ensimmäinen koronatartunta. Yksi lause pistää silmään:

” Hänen mukaansa Suomi on erittäin hyvin varautunut viruksen mahdolliseen leviämiseen. Viranomaiset ovat muun muassa harjoitelleet säännöllisesti terveysuhkatilanteita.”

Kun kriisi lopulta alkui, varautumisen taso paljastui kaikessa karmeudessaan. Terveydenhuollon henkilökunnalla ei ollut riittävästi suojavarusteita. Vanhustenhoidossa niitä ei ollut lainkaan. Maskeja puuttui ja niitä yritettiin hankkia puolivillaiselta huijarilta, jonka toimitus sisälsi terveydenhuollon käyttöön sopimatonta tavaraa. Maskien puute vanhustenhoidon henkilökunnalta on todennäköisesti yksi suuri syy suureen kuolleisuuteen hoivakodeissa. Kuolleisuus ei kuitenkaan ole yhtä suurta kuin naapurimaa Ruotsissa, mutta molemmissa maissa riskiryhmien suojaamiseen liittyi laiminlyöntejä, joiden syy oli sama eli huono valmistautuminen.

Toinen lause, joka ei ole kestänyt ajan kulua hyvin on seuraava:

” Tämän hetken tietojen mukaan kyseessä on selvästi lievempi tauti kuin sars- ja mers-koronavirustaudit. Infektioon liittyy vielä aika paljon epävarmuustekijöitä. Tarkempaa tietoa ei tässä vaiheessa ole.”

Sars- ja mers-taudit eivät koskaan edenneet globaaliksi pandemiaksi. Totta tuossa lausunnossa on se, että tuolloin infektioon liittyi epävarmuustekijöitä, joista ainakin osa on jo selkiytynyt.

Kriisin alkuvaiheessa THL:n asiantuntijat jatkoivat vähättelylinjalla. Tähän koosteeseen on kerätty joukko THL:n asiantuntijoiden lausuntoja, jotka osoittavat, että vähättely jatkui ainakin maaliskuun alkuun saakka. Se loppui siinä vaiheessa, kun maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen globaaliksi pandemiaksi 11.3.2020.

Suomen strategia

Kriisin alkuvaiheessa Suomen strategia oli hidastaa viruksen leviämistä, jotta tehohoidon kapasiteetti riittäisi terveydenhuollossa. Tarkoituksena ei ollut tukahduttaa epidemiaa Suomesta kokonaan vaan varmistaa, että tehohoitoa riittää kaikille tarvitseville. Suomessa otettiin lopulta käyttöön rajoistustoimet, jotka ovat voimassa edelleen. Rajoituksia laajennettiin tilapäisesti sulkemalla Uudenmaan maakunta. 

Julkisuudessa esiintyi tuolloin myös ns. laumaimmuniteettia puolustavia näkemyksiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että suojattaisiin pelkästään riskiryhmät eli ne, joille koronavirus suurella todennäköisyydellä aiheuttaisi vakavan taudin. Sen sijaan riskiryhmiin kuulumattomat saisivat tartuttaa toisiaan mielin määrin. 

Tulevaisuudentutkija Risto Linturi esitteli epidemian hallinnan eri strategiavaihtoehdot Iltalehdelle kirjoituksessa, joka julkaistiin 28.3. Linturi itse kannatti epidemian tukahduttamista, koska kahdessa vaihtoehtoisessa strategiassa kuolleisuus nousisi liian suureksi.

Joka tapauksessa Suomen strategiavalintaa ei ole selkeästi artikuloitu vaan se on pysynyt koko kriisin ajan enemmän tai vähemmän hämäränä. Helsingin Sanomat kysyi 28.4.2020 THL:n johtaja Mika Salmiselta Suomen strategiasta.

Kirjoituksesta paljastuu, että Salminen kannattaa laumaimmuniteetin luomista. 28.4. oli selvää, että Suomi oli suhteellisen tehokkaasti pystynyt pysäyttämään tartunnat eikä kuolleisuuskaan ollut noussut lähellekään naapurimaa Ruotsin tasoa vaan oli ennemminkin Norjan ja Tanskan tasolla.

Salmiselta kysyttiin, miksi Suomi ei jatkaisi nykyisillä rajoituksilla. Salminen vastasi:

” Pulma on se, että jos jatketaan näin, epidemia ei käytännössä etene. Kun sitten jossain vaiheessa rajoituksista on pakko luopua, edessä on jyrkkä tartuntahuippu. Jos esimerkiksi kesän pidämme kiinni kaikista rajoituksista, syksyllä tulee ennusteiden mukaan vaikea paikka.”

On selvää, että rajoituksia ei voi pitää yllä liian pitkään, koska niiden aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat erittäin suuret. Jutusta ei kuitenkaan voi päätellä, mihin ennusteisiin Salminen viittaa. Lopullisesti Salminen paljastuu laumaimmuniteettimieheksi seuraavassa lauseessa:

” Rajoitusten pidentäminen ilman, että epidemiatilanne edistyy, on turhaa.”

Salmisen mielestä Suomessa tartuntoja ei ole tarpeeksi. Tämä monen mielestä pöyristyttävältä tuntuva ajatus perustuu tiettyihin oletuksiin eli virus etenee joka tapauksessa tiettyyn osaan väestöstä. Kaikki pyrkimykset vähentää tartuntoja ovat ”hidastamista”.

Salmiselta kysyttiin myös, miksi Suomi ei pyri tukahduttamaan viruksen leviämistä kokonaan. Hän toteaa, että nykytiedon mukaan koronavirus ei ole katoamassa maailmasta. Salminen kommentoi tukahduttamiseen liittyviä ongelmia:

” Muutamien maiden käyttämä tukahduttamismalli on herättänyt ihailua, mutta se on väliaikainen ratkaisu.”

”... kun nykyisiä toimia ei voida enää jatkaa, epidemia alkaa uudestaan.”

” Jos meillä olisi rokote, kannattaisi tukahduttaa, mutta se ei ole realistinen vaihtoehto. Rokotteen saaminen käyttöön Suomessa kestää helposti vuosia, optimistisimmallakin aikataululla yli vuoden.”

Salminen on siis suoralta kädeltä hylännyt tukahduttamisvaihtoehdon. Hän kuitenkin toteaa:

” Kenenkään tavoite ei tietenkään ole sairastuttaa ketään. Se ei ole inhimillistä, eikä niin voida ajatella. Mutta pitää ymmärtää, että osan sairastuminen on väistämätön kehitys epidemiassa.”

Salminen ei ymmärrä, että laumaimmuniteettistrategiaan liittyy vakavia riskejä. On mahdollista, että mitään merkittävää laumaimmuniteettia ei tule. On myös mahdollista, että Salmisen oletukset ovat liian pessimistisiä. Rokotteen etsimiseen käytetään juuri nyt paljon resursseja. Rokote voi löytyä tai vaihtoehtoisesti taudin oireita lieventävä hoito. Lisäksi laumaimmuniteetin aikaansaaminen kestää kauan ja sinä aikana kuolleita tulee paljon. Salminen luultavasti kumoaisi tämän sillä väitteellä, että kuolleita tulee sekä hidastamisessa että laumaimmuniteettistrategiassa yhtä paljon.

Laumaimmuniteetti-ihmisillä on mielessä ns. toinen aalto eli ensi syksyn aikana alkava uusi epidemia, joka siis vielä tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä on puhtaasti kuvitteellinen. Voi olla, että mitään toista aaltoa ei tule. Salminen on kuitenkin varma sellaisen saapumisesta.

” Mitä isompi osa on ehtinyt infektion saada, sitä pienempi taudin toinen aalto on. On mahdollista, että siihen mennessä niin suuri osa väestöstä on saanut taudin, että se antaa jo suojaa muille.”

Tässä vaiheessa lienee selvää, että mitään laumaimmuniteettia ei käytännössä saada aikaiseksi ensi syksyyn mennessä. Suomen tartuntojen määrä on sen verran pieni. Joissakin maakunnissa epidemiaa ei käytännössä ole. Ongelma keskittyy etupäässä Pääkaupunkiseudulle ja sen ympäryskuntiin.

Laumaimmuniteettistrategia ei oikeastaan ole strategia lainkaan vaan sekoitus fatalismia ja uskoa epidemian leviämiseen ja toistumiseen liittyviin teorioihin. Salminen itse ei omana elinaikanaan ole nähnyt nykyisen kaltaista epidemiaa eli hänellä ei ole käytännön kokemusta asiasta. Eikä koronaviruksesta todennäköisesti tiedetä vielä tarpeeksi, että voitaisiin sanoa mitään varmaa. Salminen on varma.

Salmisen sukulaissielu löytyy läheltä eli lahden takaa. Ruotsin kansanterveysviranomaisen päävirologi Anders Tegnell jakaa Salmisen ajatukset. Erona Salmiseen on se, että Tegnell päättää, miten epidemiaa hoidetaan. Salminen taas joutuu kuiskaamaan ajatuksensa hallitukselle ja toivomaan, että asiat etenevät hänen haluamallaan tavalla. 

Poliittiset prioriteetit ohjaavat Suomen hallituksen toimintaa, joten laumaimmuniteetin tavoitelua ei koskaan ole virallisesti artikuloitu Suomen koronastrategiaksi. Tämä taas johtuu siitä, että suuri osa suomalaisista on kauhuissaan Ruotsin kuolleisuusluvuista eikä halua sellaisia tänne. Hallitus on kuitenkin siirtymässä Ruotsin tielle ns. ”hybridistrategialla”.

Hetemäen työryhmän paperi

Suomen suunnitelma koronakriisin hallinnan strategiaksi löytyy täältä. Sen etusivulla todetaan:

” Hybridistrategiassa nojaudutaan rajoitustoimien hallinnan ohella testaa, jäljitä, eristä ja hoida -periaatteen toteuttamiseen sekä siihen, että epidemian aikana omaksutut hyvät hygieniakäytännöt jatkuvat.”

Eli puheissa toimitaan ikään kuin tavoiteena olisi epidemian tukahduttaminen, jossa testaa, jäljitä, eristä ja hoida -periaate näyttelee keskeistä osaa. Juuri nyt tarttuvuutta kuvaava R0-luku on Suomessa arvossa 0,8 eli tartuntojen määrä ei kasva. Jos R0-luku on yli 1 tartuntojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

Keskiviikkona 29.4. hallitus päätti ensimmäisistä koronavirukseen liittyvien rajoitusten purkamisesta. Hallitus päätti, että koulut avataan lähiopetukselle kaikissa peruskouluissa 14.5.2020 alkaen. Koulut ehtivät olla auki vain kaksi viikkoa ennen kesäloman alkua.

On vaikea ymmärtää, miksi koulut piti avata noin lyhyeksi ajaksi. Mitään perusteltua syytä olla odottamatta elokuuta ei ole. Monet opettajat ja vanhemmat ovat olleet huolissaan koulujen avaamisesta ei välttämättä siksi, että lapset saisivat tartunnan vaan siksi, että lapset tartuttavat viruksen joko opettajiin tai vanhempiinsa. On odotettavissa, että tartuntojen määrä lisääntyy kahden viikon ajanjakson jälkeen ja R0-luku nousee yli yhden. Hallituksen tiedotustilaisuudessa oli merkille pantavaa se, että THL:n johtaja Mika Salminen sanoi, että lapset eivät tartuta. Tämä taas ei selvästikään ole totta.

Itse tulkitsen, että koulujen avaaminen on eräänlainen ihmiskoe, jolla testataan, voidaanko rajoituksia purkaa lisää. Koulut myös avataan koko maassa eikä pelkästään niissä maakunnissa, joissa tartuntoja on erittäin vähän.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että rajoitusten varomaton höllentäminen johtaa toistuviin höllentämis- ja kiristämissykleihin, mitä dosentti Arto Luukkanen kirjoituksessaan kuvaa ”jojo-strategiaksi. Luukkanen myös moittii pääministeriä strategian puutteesta.

Itse pidän todennäköisenä, että hallitus on jossain vaiheessa päättänyt, että talous avataan vapun jälkeen ja valtion virastojen työntekijät palaavat töihin toukokuun puolivälissä. Sain ystävältäni tätä koskevan viestin 18.4. ja hänen mukaansa tieto tästä oli kerrottu työntekijöille viikkoa aiemmin. Hetemäen paperin tarkoitus on lähinnä tarjota oikeutus rajoitusten purkamiselle.

Taloudellisesta näkökulmasta rajoitukset eivät saa kestää liian pitkään, koska jossakin vaiheessa hoito muuttuu pahemmaksi kuin tauti eli taloudellista vahinkoa ei enää voi oikeuttaa epidemian torjumisella. Siksi Suomi siirtyy hiljalleen Ruotsin tielle.

Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan hyväksy Hetemäen paperin sisältöä. 60 suomalaista tutkijaa lähetti hallitukselle avoimen kirjeen, jossa vaaditaan epidemian tukahduttamista. Kirjeen kirjoittajat toteavat:

”Tukahduttaminen on paitsi varovaisuusperiaatteen mukaista, myös ainoa eettisesti kestävä vaihtoehto.”

” Me allekirjoittaneet haluamme rohkaista valtioneuvostoa päättäväisiin toimiin epidemian tukahduttamiseksi. Viruksen tukahduttaminen on sekä kansanterveyden että talouden kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto, ja hallituksen tulisi omaksua se viipymättä.”

”Täsmällisesti suunnatut rajoitukset ja tarvittavat seuranta- ja valvontatoimet ovat taloudellisilta ja inhimillisiltä kustannuksiltaan huomattavasti pienemmät kuin muut strategiat. Sen sijaan hidastamisen strategia pitää yllä ihmisten epävarmuutta, ja tämä vähentää talouden toimeliaisuutta.”

Tietysti olisi loogista siirtyä tukahduttamiseen, kun R0-luku laskee alle yhden. Toisaalta tukahduttaminen vaatii paljon resursseja testaukseen, joita Suomella ei epidemian alkuvaiheessa ollut eikä välttämättä ole vieläkään. Onnistunut tukahduttaminen edellyttää, että viruksen levinneisyyttä testataan myös oireettomien keskuudessa, jotta koko ajan tiedettäisiin, missä mennään.

Suomen ongelma on kuitenkin kokemattomista poliitikoista koostuva hallitus, joka ei poliittisista syistä halua sitoutua mihinkään strategiaan. On myös todennäköistä, että viidestä puolueesta koostuva hallitus ei ole riittävän yhtenäinen saamaan aikaiseksi strategiaa. Lisäksi heikko varautuminen ja resurssien puute pakottaa toimimaan tietyllä tavalla eikä tilannetta helpota, että hallituksen johtava asiantuntija Mika Salminen haluaisi tavoitella laumaimmuniteettia Ruotsin Anders ”Tengele” Tegnellin tavoin.

Lisäys 8.5.2020

Näyttää siltä, että Salmisen selitykset eivät ole joidenkin muiden arvovaltaisten asiantuntijoiden mielestä uskottavia. Esimerkiksi Turun yliopiston bakteriologian professori Pentti Huovinen ei osta selitystä "oppikirjatiedosta". 

"Oppikirjan tekijänä voin sanoa, että missään aikaisemmassa oppikirjassa ei ole mainittu mitään uudesta koronaviruksesta. Se on ihan oma viruksensa ja käyttäytyy ihan omalla tavallaan ja josta meillä ei ole mitään kokemusta. Meistä kukaan ei tiedä, miten koronavirusepidemia tulee etenemään. En ymmärrä, miten me voisimme ennustaa sitä."

Salminen luottaa teoriaan ja Huovinen toteaa aivan oikein, että ollaan uudessa tilanteessa.