Poliisi ei nykyisin tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti
kuin ennen. Ylen
uutisessa kerrotaan, että vihapuheen tutkintaan vuonna 2017
varattu määräraha
on loppunut ja näin syyttäjälle tulleiden kiihottamisrikosten
määrä putosi viime vuonna puoleen vuoden 2018 tasosta.
Jutussa kysytään
myös, voiko oikeusjuttujen väheneminen johtua siitä, että
kansalaiset kirjoittavat syytteeseen johtavia viestejä vähemmän
kuin ennen. Tähän löytyy kaksi erilaista vastausta.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei usko, että kiihottaminen
olisi ilmiönä vähentynyt. Poliisihallituksen poliisitarkastaja
Måns Enqvist taas arvioi, että aiheesta käyty vilkas julkinen
keskustelu on voinut opettaa “vihankylväjille”, missä rikoksen
raja menee.
Mielestäni molemmat
ovat ainakin jonkin verran oikeassa. Niille asioille, jotka
ärsyttävät kansalaisia, ei ole tehty mitään, joten näiden
asioiden arvostelu jatkuu entisen kaltaisena. Rangaistuksen pelko ja
epämääräinen lain tulkinta taas hillitsevät itsestään
kielenkäyttöä.
Valtakunnansyyttäjä
on päästetty jutussa kerskailemaan juttujen tuomioprosentilla.
Käräjille on viety 78 tapausta ja vain viidessä syyte on hylätty.
Tämä kertoo, että syyttäjä ei vie epävarmoja tapauksia
oikeuteen.
Toiviainen myös
kertoo seuraavaa:
“Näiden asioiden
tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta
hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan
perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää.”
Tämä vahvistaa sen
oletuksen, että kansalainen ei voi etukäteen tietää, millainen
kirjoitus johtaa syytteeseen ja millainen ei. Jos
esitutkintaviranomainen ei tiedä, mitkä pitää viedä
syyteharkintaan ja mitkä ei, laki on epäonnistunut.
Toisaalta juttu ei
kerro, että syytettä vastaan on lähes mahdotonta puolustautua
erityisesti silloin, jos syytekirjelmään kirjatut lauseet on
irrotettu asiayhteydestä ja niitä tulkitaan irrallisina. Yle myös
kertoo:
“Suurin osa
syyttäjän tutkimista tapauksista on ollut rasistisia
nettikirjoituksia.”
Tämä on tietysti
selvää, koska pykälässä on erikseen mainittu kansanryhmät,
joita vastaan kiihotusrikoksen voi tehdä. Käytännössä
esimerkiksi poliittinen vakaumus tai yhteiskuntaluokka eivät ole
kansanryhmiä. Tästä syystä vasemmistolaisia ei tuomita
kiihotusrikoksista, vaikka he kirjoittavat huomattavan törkeitä
kirjoituksia poliittisista vastustajistaan ja niistä, jotka ovat
menestyneet yhteiskunnassa taloudellisesti.
Eräs äskettäin
suuren apurahan saanut tendenssitutkija fantasioi Twitterissä
Perussuomalaisista kuopan reunalla. Lienee turha sanoa, että
tällaisilla kirjoituksilla ei pääse leivättömän pöydän ääreen
kuten ei myöskään suomalaisia törkeästi solvaavilla
kirjoituksilla.
Yksi syy, miksi
pykälä koetaan epäoikeudenmukaiseksi, on se, että se kattaa vain
tietyn osan vihamielisestä ja dehumanisoivasta kirjoittelusta.
Perussuomalaisten haukkuminen on täysin sallitua ja yleisesti
hyväksyttyä riippumatta käytetystä tyylistä. Rasistiksi tai
natsiksi haukkumisesta sentään voi saada tuomion
kunnianloukkauksesta, vaikka molemmat sanat ovat jo liiasta käytöstä
kuluneita ja niiden vaikutus on sitä kautta rajallinen.
Vihapuheen vastaiset
lait ovat vaarallisia
Gatestone-instituutin
sivuilla julkaistussa artikkelissa
puolustetaan sananvapautta ja varoitetaan vihapuheen vastaisen
lainsäädännön vaaroista. Sananvapauden rajoittajat haluavat estää
sellaisen puheen, joka loukkaa jota kuta. Todellisuudessa
mielipiteet, jotka eivät loukkaa ketään, eivät tarvitse suojelua
vaan sellaiset, jotka loukkaavat. Sananvapauden tarkoituksena on
suojata vähemmistöä enemmistön tyrannialta.
Esimerkkinä
kirjoituksessa esitetään Saksan liittokansleri Angela Merkelin puhe
liittopäivillä. Siinä Merkel vaati rajoituksia sananvapauteen ja
varoitti, että sananvapaudella on rajansa:
“Rajat alkavat
silloin, kun levitetään vihaa. Ne alkavat siitä, kun toisten
ihmisarvoa loukataan. Tämän talon tulee vastustaa äärimmäistä
puhetta. Muutoin yhteiskunta ei enää ole vapaa yhteiskunta,
jollainen se oli ennen.”
Tässä vaiheessa
tekee mieli muistuttaa kansleri Merkelin DDR-taustasta. DDR oli
poliisivaltio, jossa väärien mielipiteiden torjumiseksi
rakennettiin ehkä historian kattavin urkinta- ja rankaisukoneisto.
Merkelin puhetta on
myös helppo arvostella orwellilaiseksi, koska siinä yritetään
lisätä sananvapautta rajoittamalla sitä.
Kuten aiemmin
mainitsin, kaikki vihamielinen ja solvaava puhe ei ole lainvastaista.
Vihapuheen määrittää oman oikeudenmukaisuuskäsityksensä
mukaisesti se, joka kulloinkin on vallassa.
Käsitys
vihapuheesta muuttuu ajan mukana. Vain muutama vuosi sitten oli
mahdollista sanoa, että sukupuolia on kaksi kappaletta. Nykyisin
tuon ilmiselvän totuuden mainitseminen saattaa johtaa vaikeuksiin.
Entinen tennistähti Martina Navratilova asetti kyseenalaiseksi
transsukupuolisten miesten oikeuden osallistua naisten
urheilutapahtumiin. Navratilova joutui perääntymään
ja pyytämään anteeksi.
Gatestonen
kirjoituksessa mainitaan myös se, että vihapuheen kiivaimmat
vastustajat ovat usein itse vihamielisiä jotakin toista kohtaan.
Jotkut amerikkalaiset väittävät presidentti Donald Trumpin olevan
rasisti. Nämä samat ihmiset ilmaisevat avoimesti vihaavansa
presidentti Trumpia ja tämän kannattajia. Nämä ihmiset eivät
vastusta “vihaa” vaan katsovat, että heidän vihansa on ainoaa
legitiimiä vihaa.
Vihapuheen vastaiset
lait ovat ongelmallisia erityisesti islamin edessä. Suomessa on
jaettu useita tuomioita kiihottamisesta muslimeja vastaan. Tällaiset
tuomiot eivät ota huomioon lainkaan islamin pyhissä kirjoituksissa
estiintyvää äärimmäistä suvaitsemattomuutta, jota käytetään
perusteluna väkivallanteoille. Luonnollisesti näiden kirjoituksen
siteeraamisesta ei saa tuomioita “vihapuheesta”.
Monet vastaavat,
että onhan Raamatussakin sitä sun tätä suvaitsematonta. Tämä ei
kuitenkaan ole islamin arvostelun pääajatus vaan se, että suuri
osa muslimeista edelleen seuraa elämässään näiden kaikkein
suvaitsemattomimpien ja väkivaltaisten tekstien sanomaa.
Kirjoituksen lopuksi
todetaan, että lait “vihapuhetta” ja “rasismia” vastaan
johtavat aina poliittiseen sensuuriin, koska “vihan” määritelmään
vaikuttaa aina politiikka ja ideologia. Tästä syystä tällaisista
laeista pitäisi hankkiutua eroon. Oikeutta välttyä loukkaamiselta
ei ole olemassakaan. Sananvapaus tarkoittaa, että joudut
kuuntelemaan ja katselemaan mielipiteitä, joita et itse
allekirjoita.
Leikkimielinen
visailu
Ylen sivuilta löytyy
myös leikkimielinen
arvauskilpailu, jossa voi tapauskohtaisesti itse arvata, tuliko
kiihotuksesta tuomio vai ei. Juttujen perusteella mitään selkeää
linjaa ei ole ja näyttää siltä, että perusteet syyttämättä
jättämiselle keksitään lennosta.
Valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen yrittää näin antaa kuvan, jonka mukaan vain
“törkeimmät” tapaukset viedään käräjille:
“Julkisessa
keskustelussa esiintyy usein käsitys, että mitään ei saisi sanoa
sakkojen pelossa.”
Näin en ainakaan
itse ole väittänyt. Kansalainen vain ei voi ennalta tietää, mistä
tulee tuomio ja mistä ei. Kiinnijäämiseen vaikuttaa luonnollisesti
se, miten korkean profiilin kirjoittajasta on kyse. Tunnettu
Perussuomalainen joutuu varmemmin vasemmistolaisen ilmiantamaksi kuin
satunnainen kansalainen.
Ylellä on myös oma
mielipide asiasta:
“Ylen pyytämät
ratkaisut viime vuosien vihapuhejutuista näyttävät, että näin ei
ole. Välillä maallikon on vaikea hahmottaa, miksi jostakin
tapauksesta on nostettu syyte ja toisesta ei. Syytteen nostamisen
raja on kuitenkin vedetty ratkaisujen perusteella korkealle.”
En ole samaa mieltä.
Syyttäjällä ja tuomioistuimella on valtavasti harkintavaltaa
epämääräisen lain takia. Esitetyistä esimerkkitapauksista ei
löydy selkeää linjaa vaan syyttämättäjättämisistä paistaa
sattumanvaraisuus. Toki perussuomalaisuus lisää merkittävästi
syytteen nostamisen todennäköisyyttä, eli kyseessä on poliittinen
laki.
Tieto
vihapuhetutkintojen vähenemisestä ei miellyttänyt kaikkia.
Ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin ei
ollut tyytyväinen. Scheinin on entinen kommunisti, jonka vanha
tausta valitettavasti näkyy edelleen. Kansainvälinen velvoite
pykälään syntyi 1960-luvulla itäblokin kommunistimaiden
painostuksesta. Pykälän sananvapaudelle aiheuttamat ongelmat
tunnustettiin jo tuolloin. Kansainvälinen velvoite ei myöskään
tarkoita blankopykälää, jolla kuka tahansa voidaan tarvittaessa
tuomita poliittisten suhdanteiden mukaan.
Aalto-yliopiston
kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll puolestaan harmittelee
poliisin resurssien vähentämistä. Asiat kuulemma eivät muutu
toivomalla parasta vaan vihapuhe kylvää epäjärjestystä
yhteiskuntaamme.
Limnel ei ymmärrä,
että kansalaisten lisääntynyt ärtymys voi olla seurausta jostakin
eikä ole syntynyt tyhjästä demagogien puheiden ansiosta.
Järjestelmä näkee suomalaisten puheen ja kirjoittamisen (jonka aikaansaama väkivalta on jossain nollan tasolla) paljon suurempana uhkana kuin haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistaman sekä väkivalta- että seksuaalirikollisuuden sekä kyseisen haittamaahanmuuton aiheuttaman järkyttävän taloudellisen rasituksen. Hyvin herkkään päätyy johtopäätökseen että valtakoneisto ei tällä vihapuhehysteriallaan suojele varsinaisesti tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä vaan lähinnä itseään sitä kohtaan suunnatusta arvostelusta. Sillä valtakoneistommehan tämän tilanteen on typeryyttään aikaiseksi saanut.
VastaaPoistaTavan kansalaisen kannalta tilannetta selventäisi merkittävästi, jos 'vihapuhe' olisi määritelty ymmärrettävällä tavalla rikoslaissa. Määritelmän avulla voisi edes jotenkin luotettavasti pysytellä rajan turvallisella puolella - tai tietäisi sitten odotella poliisin kutsua kuultavaksi. Nykyisessä muodossa laki kiihottamisesta jne on oikeusvaltiona itseään pitävälle maalle aivan liian tulkinnanvarainen ja epämääräinen. Se sopii ihan liian hyvin eri mieltä olevien vainoamiseen ja vaientamiseen - mihin se lienee tosiasiassa alun perin suunniteltukin.
VastaaPoistaYrjö: "valtakoneisto ei tällä vihapuhehysteriallaan suojele varsinaisesti tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä vaan lähinnä itseään sitä kohtaan suunnatusta arvostelusta."
VastaaPoistaValtakoneisto ei halua keskustelua maahanmuuton järkevyydestä vaan pyrkii pysyttelemään omalla mukavuusalueellaan kotouttamisessa, integraatiossa ja sosiaalisissa kysymyksissä yleensä. Rasismisyytöksillä hiljennetään keskustelijat, jos ja kun ajaudutaan epämukavuusalueelle. Tärkeintä on, että kukaan ei aseta kyseenalaiseksi afrikkalaisten ja lähi-itäläisten oikeutta tulla Suomeen ja asua täällä meidän kustannuksellamme.
J. Jörgensen: "Määritelmän avulla voisi edes jotenkin luotettavasti pysytellä rajan turvallisella puolella - tai tietäisi sitten odotella poliisin kutsua kuultavaksi."
Kun muistelee ex-valtionsyyttäjä Mika Illmanin puheita sananvapausrikoksista ja niihin liittyvästä suuresta harkintavallasta, voi ainoastaan päätellä, että tämä oli tarkoitus alun perinkin eli luoda joustava työkalu hiljentää epämukavat mielipiteet.
Sattumoisin elvytin juuri äsken blogitekstin, jossa olen yrittänyt käsiteanalyysin keinoin perata näitä tässä kyseeseen tulevia pykäkiä "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" ja "uskonrauhan rikkomisesta".
VastaaPoistaNyt kun työstin tuota alunperin vuodenvaihteessa 2016-17 laadittua tekstiä uudelleen, juristerian varsinainen ongelma paljastui minulle paremmin. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että tarvitsisimme kaikille laissa käytetyille avainkäsitteille paremmat määritelmät. Kyse on lopulta siitä, ettei tällaisia määritelmiä ole. Elämme eräällä tavalla "keskiaikaisen" käsiterealismin sisällä, jossa tutkimme ja hutkimme ihmisiä ja heidän ajatuksiaan kielellä jolla ei ole reaalivastetta.
Eli periaatteessa olemme samassa tilanteessa missä noitaoikeudenkäynneissä oltiin. Oikeus päätti oliko syytetty noita vai ei -- kukaan ei kysynyt, mahtaako maailmassa sitä sellaista asiaa kuin "noituutta" olla olemassakaan.
Pohdintaan pääsee nimeäni klikkaamalla.
Vihapuhehysteriassa kysymyksessä on todellakin poliittisen valtaeliitin pyrkimys suojella itseään arvostelulta rajoittamalla sananvapautta. Useimmista kiihotuksesta syyttämisistä ei tule edes esille uhria. "Vieraslajit" - missä uhri. Islam ei ole kansanryhmä, mutta valtakoneisto taistelee "islamofobiaa" vastaan vetäen islam-kriitikoita oikeuteen. Syytteet lähes aina poliittisia, mistä kertoo niiden osuminen usein juuri perussuomalaisiin.
VastaaPoistaKuinka tietoista valtakoneiston toiminta on? Ymmärtävätkö he omaa rooliaan totalitaristisessa kehityksessä? Näkevätkö he tekojensa puolueellisuuden, vai kuvittelevatko he aidosti toimivansa oikeuden ei politiikan kentällä? Ymmärtävätkö he ajavansa monikultturismin ja identiteettipolitiikan kansaa jakavaa ideologiaa? Ymmärtävätkö he vieraantuneensa länsimaisista sananvapauden periaatteista?
"voi ainoastaan päätellä, että tämä oli tarkoitus alun perinkin eli luoda joustava työkalu hiljentää epämukavat mielipiteet."
VastaaPoistaEikö tämä ole aika ilmeistä pelkästään lakitekstin perusteella, ilman Illmanin puheita? "Panettelu" ja "solvaus" voivat tarkoittaa melkein mitä vain halutaan. Loukkaantumiskynnys voidaan asettaa haluttaessa hyvin herkkähipiäiseksi.
"Limnel ei ymmärrä, että kansalaisten lisääntynyt ärtymys voi olla seurausta jostakin," koska hän esimerkiksi ehkä lukee vain Ylen uutisia
eikä pääse osalliseksi monikulttuurin rikkauksista esimerkiksi kotonaan eikä työpaikallaankaan.
Seppo Oikkonen: "Eli periaatteessa olemme samassa tilanteessa missä noitaoikeudenkäynneissä oltiin."
VastaaPoistaMikä kansanryhmä vieraslajit on? Kun noituutta etsitään, tarvitaan spekulointia edellyttävää päättelyä. Keskiajalla noituudesta syytetty heitettiin veteen. Jos hän pysyi pinnalla, hän oli noita ja hänet poltettiin roviolla.
Samanlaista spekulointiin perustuvaa päättelyä on noissa syyteharkinnan perusteissa.
Bogreol: "Ymmärtävätkö he ajavansa monikultturismin ja identiteettipolitiikan kansaa jakavaa ideologiaa? Ymmärtävätkö he vieraantuneensa länsimaisista sananvapauden periaatteista?"
Sanoisin, että osa ymmärtää ja osa ei. Ne, jotka ymmärtävät, eivät välitä. Uskon, että suurin osa ei aidosti usko omaa propagandaansa, jonka mukaan sananvapaus lisääntyy sitä rajoittamalla.
Anonyymi: "Panettelu" ja "solvaus" voivat tarkoittaa melkein mitä vain halutaan.
Olet aivan oikeassa kuten myös Seppo Oikkonen, joka puhui huonosti määritellyistä käsitteistä sananvapausrikosten yhteydessä.
“Ylen pyytämät ratkaisut viime vuosien vihapuhejutuista näyttävät, että näin ei ole. Välillä maallikon on vaikea hahmottaa, miksi jostakin tapauksesta on nostettu syyte ja toisesta ei. Syytteen nostamisen raja on kuitenkin vedetty ratkaisujen perusteella korkealle.”
VastaaPoistaMaallikon!!! Joka neljäs vuosi maallikkojen parista valitaan 200 maallikkoa eduskuntaan. Ja näin maallikoista tulee kaikkien lakien tulkinnassa asiantuntijoita tuomitsemaan omia äänestäjiään. Ja heidän joukostaan valitaan ministerit, jotka kertovat muille, miten heidän tulee ajatella ja tehdä toimiakseen oikein.
Karkea veikkaukseni kansanedustajien kyvystä ymmärtää tämän blogin sisältöä siten kuin kirjoittaja on sen tarkoittanut ymmärrettäväksi on 1/10 sekä kansanedustajien määrästä että siitä tekstin osuudesta, jonka he ymmärtävät.
Scheininin ja Toiviaisen edesottamuksista on kirjoitettu runsaasti analyysejä, jotka pätevasti kertovat miten vaarallisella tiellä heidän kanssaan ollaan. Jos oikeuslaitos ja eduskunta haluavat, että Suomi vielä tulevaisuudessa tunnetaan oikeusvaltiona, niiden on viisasta irtisanoutua nopeasti ja selkeästi heidän edustamastaan linjasta. Muuten tulos on samanlainen kuin isäni suosikkikaskussa, joka tuntuisi soveltuvan tähän tilanteeseen vaikkapa pienenä kevennyksenä.
VastaaPoistaKävi nimittäin niin, että helvetin katosta alkoivat raplingit tippua. Piru siitä äityi ja lähetti nootin yläkertaan Isä Jumalalle, jossa hän vaati tätä maksamaan katon korjauskulut. Isä Jumala lähetti vastineen, jossa hän todisti, että ei syynä voinut olla mikään yläkerrassa harjoitettu meno, siellä kun vain lennettiin ja istuttiin pilvien laidalla, eikä kukaan edes koskenut lattiaan. Ei siihen välipohjaan kohdistunut mitään ylhäältäpäin tulevia rasituksia. Sen sijaan alakerran kuumuus ja rikkihöyryt olivat hyvinkin todennäköinen syy raplinkien karisemiseen.
Asiasta ei tietenkään päästy sopuun ja niinpä asia lopulta meni oikeuteen. Ja niinhän siinä kävi, että Isä Jumala lopulta tuomittiin maksumieheksi. Joku saattaa ihmetellä, että miksi siinä noin kävi, mutta asia on oikeastaan selvä. Eihän Isä Jumala löytänyt omalta puoleltaan ensimmäistäkään juristia.
Veijo Hoikka: "Ja heidän joukostaan valitaan ministerit, jotka kertovat muille, miten heidän tulee ajatella ja tehdä toimiakseen oikein."
VastaaPoistaMinisterit kuuntelevat asiantuntijoita. Martin Scheinin on asiantuntija, jota arvostetaan asemansa takia.
Strix Senex: "Scheininin ja Toiviaisen edesottamuksista on kirjoitettu runsaasti analyysejä, jotka pätevasti kertovat miten vaarallisella tiellä heidän kanssaan ollaan. Jos oikeuslaitos ja eduskunta haluavat, että Suomi vielä tulevaisuudessa tunnetaan oikeusvaltiona, niiden on viisasta irtisanoutua nopeasti ja selkeästi heidän edustamastaan linjasta."
VastaaPoistaAinakin yhteiskunta luisuu hiljalleen kohti pehmototalitarismia. Sen taas erottaa oikeasta totalitarismista vain rangaistusten kovuus.
Seuraava askel on toisinajattelun julistaminen psyykkiseksi sairaudeksi. Tähän suuntaan ollaan menossa niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
https://gatesofvienna.net/2020/01/anders-danielsson-dissidents-are-terrorists/
Kun yhteistä "arvopohjaa" ei todellisuudessa ole, jäljelle jää vain opposition hiljentäminen valtion pakkovallalla.
"Kun yhteistä "arvopohjaa" ei todellisuudessa ole, jäljelle jää vain opposition hiljentäminen valtion pakkovallalla."
VastaaPoistaGunnar Sandelin arvostelee nimenomaan naisia konsensushenkisyydestä ja haluttomuudesta hyväksyä eriäviä mielipiteitä, siksi naiset syyllistyvät suuremmassa määrin "arvopohjaterrorismiin". Juuri naiset ovat niitä, jotka saavat läntisen hyvinvointiyhteiskunnan kaatumaan. Naiset, erityisesti nuoret naiset, äänestävät avoimien rajojen puolesta enemmän kuin miehet, tekevät Ruotsista vaarallisemman ja köyhemmän, nimenomaan jälkeläisillemme.
Feminismistä on tullut sukupuolten välien rikkoja, länsimaista miestä syyllistävä, aikamme Troijan hevonen. Totuus on tietenkin monisyisempi, mutta tämä on erittäin tärkeä, aliarvostettu ja vaiettu aihe. (Kvinnor hotar det fria ordet vid högskolorna).
Bogreol: "Naiset, erityisesti nuoret naiset, äänestävät avoimien rajojen puolesta enemmän kuin miehet, tekevät Ruotsista vaarallisemman ja köyhemmän, nimenomaan jälkeläisillemme."
VastaaPoistaTämä ajatus esitettiin Ruotsissa äsketäin
https://www.expressen.se/debatt/sa-hotas-hogskolornas-yttrandefrihet-av-kvinnor/
Korkeakouluissa erityisesti humanistisilla aloilla naisia on enemmistö ja juuri heillä mielipiteet ovat eniten "woke". Naiset ottavat postmodernin roskan tosissaan ja ajavat sitä yhteiskunnassa. Lopputulos on ilmiantajien, valittajien ja loukkaantujien yhteiskunta, jossa mikä tahansa maskuliininen, jopa puhe urheilusta, on pian kiellettyä.
Mikael Illman möläytti ilmeisesti vahingossa Halla-ahon surullisenkuuluisan oikeudenkäynnin jälkeen jotenkin näin: ”Nyt katsottiin, kuinka pitkälle valtaapitävien arvostelussa voidaan mennä”. Ei jäänyt mitään epäselvää.
VastaaPoista