Todellisuudessa Iran
oli jo pitkään ylittänyt provosoida Yhdysvaltoja onnistumatta
kuitenkaan siitä. Lopullisesti kynnys voimankäyttöön ylittyi, kun
Kata’ib Hezbollah saartoi Yhdysvaltojen lähetystön Bagdadissa.
Väkijoukko yritti
tunkeutua lähetystöön siinä kuitenkaan onnistumatta. Tapaus
toi mieleen hyökkäyksen
Yhdysvaltojen edustustoon Libyan Benghazissa, jolloin
terroristiryhmä hyökkäsi Yhdysvaltojen edustustoon ja tappoi
suurlähettiläs Chris Stevensin sekä kaksi CIA:n palveluksessa
ollutta miestä.
Tätä
kirjoitettaessa on selvää, että Yhdysvaltojen isku ei johtanut
sotaan Irania vastan. Iranin pappishallinnolla on täysi työ
lepytellä ukrainalaisen matkustajakoneen pudottamisesta suuttuneita
iranilaisia.
Miten
nykytilanteeseen päädyttiin?
Nykytilanteesta ei
voi syyttää presidentti Trumpin hallintoa. Virkaan astuva
Yhdysvaltojen presidentti perii edeltäjiensä sotkut ja yrittää
selvitä niistä parhaiden kykyjensä mukaan. Irakin tilannetta
tarkastellessa voi palata ties kuinka pitkälle menneisyyteen.
Aloitetaan kuitenkin Saddam Husseinin hallitsemasta Irakista.
Irak itsessään on
etnisesti ja uskonnollisesti hajanainen valtio. Suurimman
kansanryhmän muodostavat shia-muslimit, joita on tällä hetkellä
noin puolet väestöstä. Irakin shiat ovat arabeja toisin kuin
Iranissa asuvat uskonveljet. Sunneja on väestöstä noin 25
prosenttia, joista kurdit (n. 15 % väestöstä) muodostavat oman
etnisen ryhmänsä. Irakin entinen johtaja Saddam Hussein kuului
sunniarabeihin, jotka pitivät valtaa Irakissa Saddamin
valtakaudella.
Saddam Hussein nousi
muodollisesti valtaan vuonna 1979, vaikka hän tätä ennen oli
käytännössä hallinnut maata jo vuosien ajan. Saddamin kauden
merkittävin tapahtuma oli Iranin
ja Irakin sota, joka kesti kahdeksan vuotta vuodesta 1980 vuoteen
1988. Sota päättyi ratkaisemattomaan, mutta sodan aikana Irakin
hallinto velkaantui pahasti. Irak oli sodan jälkeen eniten
velkaantunut kehittyvä maa maailmassa. Tämä lopulta johti Kuwaitin
miehitykseen ja sen jälkeiseen Persinalahden
sotaan vuonna 1990.
Persianlahden sotaa
varten Yhdysvallat kokosi laajan liittouman, johon kuului niin
Britannia ja Ranska kuin arabimaista Saudi-Arabia ja Egypti. Sota
päättyi Irakin selvään tappioon. Liittouma ei
kuitenkaan halunnut syrjäyttää Kuwaitin vallannutta Saddam
Husseinia.
Yhdysvaltain
tuolloinen presidentti George H.W. Bush ei halunnut ärsyttää
arabiliittolaisia. Hän myös pelkäsi, että syrjäyttäminen
rohkaisisi kurdien kapinointia Yhdysvaltojen Nato-liittolaisen Turkin
alueella. Bush pelkäsi myös Persianlahden arabimaiden shialaisten
joukossa puhkeavia levottomuuksia, jos Irakista tulisi shialainen
valtio.
Hävinnyt Saddam
joutui kuitenkin alistumaan ankariin taloudellisiin pakotteisiin sekä
asetarkastuksiin, joiden tarkoituksena oli tuhota Saddamin
joukkotuhoasevarannot.
Sodan jälkeen
Irakissa puhkesi kansannousuja
shiojen ja kurdien keskuudessa. Näiden tuloksena syntyi kurdien
enklaavi Irakin pohjoisosaan. Shialaisten kansannousu puolestaan
tukahdutettiin väkivaltaisesti.
Irakin sota ja sen
seuraukset
Jos palataan
takaisin lähemmäs nykypäivää, Trumpin kauden ensimmäinen
puolustusministeri, eläkkeellä oleva merijalkaväen kenraali
William Mattis sanoi, että Irakin
sota oli strateginen virhe. Mattis itse johti Irakin sodan aikana
merijalkaväen divisioonaa yli Irakin rajan ja lopulta Bagdadiin
asti.
Itse sota alkoi
vuonna 2003 kongressin
valtuutuksella. Pari vuotta aiemmin tapahtuneiden
9/11-terrori-iskujen jälkimainingeissa myös Yhdysvaltojen suuri
yleisö antoi tukensa sotatoimille. George W. Bushin hallinto teki
parhaansa myydäkseen sodan. Saddamilla väitettiin olevan
joukkotuhoaseita ja hänen väitettiin tukeneen al-Qaedaa.
Jälkikäteen
tarkasteltuna todisteet olivat melko heppoisia. On myös esitetty
väitteitä, että Yhdysvallat huijattiin
Irakin sotaan. Keskeisenä henkilönä tässä olisi ollut Irakin
oppositioryhmistä kootun Irakin kansalliskongressin (INC) johtaja
Ahmed Chalabi,
josta tuli Saddamin hallinnon kaatamisen jälkeinen pääministeri
muutaman viikon ajaksi. INC lobbasi 1990-luvulla Saddamin kaatamisen
puolesta.
INC toimitti tietoja
Saddamin joukkotuhoaseista ja yhteyksistä al-Qaedaan. Chalabin
avulla Yhdysvaltojen hallinto saattoi uskotella, että heillä oli
suunnitelma Saddamin jälkeiseen Irakiin.
Itse en usko
huijausteoriaan vaan siihen, että Irakiin oli päätetty hyökätä
osana Yhdysvaltojen julistamaa globaalia sotaa terrorismia vastaan.
Joukkotuhoaseiden avulla pyrittiin luomaan Irakin valtaukselle
moraalinen oikeutus. Lopulta joukkotuhoaseita ei löytynyt.
Itse sota oli
nopeasti ohi. Toukokuun 1. päivänä 2003 George W. Bush julisti
lentotukialus USS Abraham Lincolnin kannella, että tehtävä on
suoritettu. Tuolloin moni ei arvannut, että sodan jälkimainingit
jatkuisivat vielä tänäkin päivänä.
Levottomuudet
alkoivat käytännössä välittömästi ja niistä kehittyi
vähitellen shiojen ja sunnien keskinäinen välienselvittely, jossa
Yhdysvaltojen joukot olivat molempien osapuolten maalitauluna.
Presidenttikautensa loppuaikoina George W. Bush lisäsi joukkoja
Irakiin ja sai maan joten kuten rauhoitettua. Varsinaiset ongelmat
kytivät kuitenkin pinnan alla.
Syyrian sisällissota
ja Islamilainen valtio
Vuonna 2009 George
W. Bushin seuraaja Barack Obama ilmoitti
vetävänsä kaikki joukot Irakista 31.12.2011 mennessä.
Vetäytyminen lopulta toteutettiin. Tästä syystä herää kysymys,
miksi Yhdysvalloilla on edelleen joukkoja Irakissa. 6.1.2020 Irakin
parlamentti päätti al-Muhandisin kuoleman jälkeen karkottaa maassa
edelleen olevat 5200 amerikkalaissotilasta. Karkotusta ei ole pantu
toimeen vaan joukot ovat edelleen Irakissa.
Syyrian sisällissota
alkoi maaliskuussa 2011 ja jatkuu edelleen. Sodalla oli
heijastusvaikutuksia myös Irakin puolelle. Yhtenä tekijänä
sodassa oli ankarasta islamilaisesta hallinnostaan tunnetuksi tullut
Islamilainen
valtio. Se levittäytyi itäiseen Syyriaan ja taisteli sekä
hallituksen että opposition joukkoja vastaan. Järjestön juuret
ovat Irakissa ja sitä kutsuttiin aiemmin nimellä Irakin al-Qaeda.
Vuoden 2014 aikana
Islamilaisen valtion taistelijat hyökkäsivät Irakin puolelle ja
valtasivat sunnikolmion alueelta Fallujahin ja Ramadin kaupungit.
Yhdysvaltojen tuella luotu Irakin armeija osoittautui
tehottomaksi. Lopulta Islamilainen valtio valtasi
myös Mosulin kaupungin. Islamilaisen valtion hallussaan pitämä
alue oli laajimmillaan
loppuvuodesta 2015.
Irakissa
Islamilainen valtio piti hallussaan enimmäkseen sunnalaisia alueita.
Irakin armeija ei kyennyt lyömään sitä, joten jonkun muun täytyi
se tehdä. Irakissa ratkaisevaa roolia näytteli Iranin
sotilaallinen apu. Shialaiset puolisotilaalliset joukot eli
militiat osoittautuivat tehokkaammiksi taistelujoukoiksi kuin Irakin
armeija. Näistä joukoista osa oli iranilaismielisiä ja toimi
suoraan Al-Quds-joukkojen komentaja Qassem Soleimanin alaisuudessa.
Iranilaismieliset
haluavat esittää Soleimanin sankarina, joka tuhosi Islamilaisen
valtion. Toisaalta voi sanoa, että ilman amerikkalaisten ja heidän
liittolaistensa kurdien työtä järjestöä tuskin olisi tuhottu.
Obaman hallinto ei varsinaisesti tehnyt yhteistyötä Iranin kanssa
mutta ei myöskään pitänyt Iranin puuttumista tilanteeseen
negatiivisena asiana. Yhteistyötä Iranin kanssa varmasti helpotti
Obaman hallinnon tekemä ydinasesopimus
Iranin kanssa.
Jos kysytään,
miksi ISIS oli olemassa ja kuka sitä rahoitti, vastauksia voi etsiä
täältä.
Sieltä voi päätellä, että Persianlahden alueen sunnalaisista
arabimaista tuli paljon rahoitusta. Nämä maat eivät toki halua
itse profiloitua modernin ajan ehkä raakalaismaisimman
terroristijärjestön tukijoina. Niinpä tuki tuli enimmäkseen
yksityisiltä toimijoilta ja hyväntekeväisyysjärjestöiltä. ISIS
toki hyödynsi valloittamiensa alueiden taloudellisia mahdollisuuksia
parhaansa mukaan. Uskon, että hillitön raakuus koitui ISIS:in
kohtaloksi. Uskonnollinen kiihko johti järjettömiin julkisiin
teloituksiin ja vähemmistöjen orjuuttamiseen. Sellaista on vaikea
katsoa sivusta ja todeta, että ISIS estää Iranin vaikutusvallan
kasvua Lähi-idässä.
Persianlahden
sunnalaiset arabimaat ovat varmasti olleet huolissaan Iranin
vaikutusvallan kasvamisesta Irakissa ja Irakin ajautumisesta Iranin
vasallivaltioksi. Iranin al-Quds-joukkojen tukemilla Libanonin
Hezbollah-taistelijoilla on myös ollut merkittävä rooli Syyrian
sisällissodan kääntymisessä Assadin hallinnon kannalta
positiiviseen suuntaan.
Irakin tapahtumat
heijastuivat myös Suomeen. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana
Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista merkittävä osa oli Irakin
shioja. Näistä osa oli shiojen puolisotilaallisten joukkojen
entisiä jäseniä. Nämä taas koostuivat sekä Irakin arabeista
että Iranissa oleskelleista Afganistanin hazaroista.
Uusi Suomi -lehden
sivuilla SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taee spekuloi
Irakin tulevaisuudella ja näkee sen Iranin vasallivaltiona:
“Yhdysvallat
joutuisi lähettämään alueella kymmeniä tuhansia lisää
sotilaita, jos se haluaisi pitää tukikohtansa turvassa. Tämän
jenkit tietävät. Iran ei luovu Irakista.”
Al-Taeella on myös
henkilökohtaista kosketusta Irakin tilanteeseen. Al-Muhadisin
entinen alainen Haydar Qassem asuu Suomessa ja on al-Taeen ystävä.
Iranin taustalta
taas löytyy Kiina, joka odottaa malttamattomana pääsyä Irakiin.
Yhdysvallat taas on nykyisin öljyn osalta omavarinen eikä se
tarvitse Irakia mihinkään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että
joku muu suurvalta ottaa tyhjän tilan haltuunsa, koska
Yhdysvalloilta tuskin löytyy halua jättää suurta määrää
sotilaita Irakiin. Soleimanin ja al-Muhandisin tappamisen
tarkoituksena oli ehkäistä ennalta tulevia Iranin hyökkäyksiä
amerikkalaisia vastaan. Tässä mielessä isku luultavasti onnistui.
Oikein hyvä neutraalisti asioita käsittelevä yhteenveto monimutkaisesta kokonaisuudesta.
VastaaPoista