Saksa, äärioikeisto ja Suomi

EU:n myötä olemme saaneet kaksi suurta lahjaa. Ne ovat avoimet rajat ja monikulttuuri. Näiden ansiosta katukuva on paljon aiempaa värikkäämpi eikä Schengen-alueen sisällä tarvitse enää jonottaa rajatarkastuksissa ja näyttää passia.

Jo Schengen-aluetta synnytettäessä varoitettiin rikollisuuden liikkuvan maasta toiseen vaivattomasti. Tämä uhkakuva on toteutunut myös terroristien vapaana liikkuvuutena kuten myös niiden onnenonkijoiden, jotka onnistuvat hilaamaan itsensä Schengen-alueen sisäpuolelle. Värikäs katukuva on seurausta avoimista rajoista, joiden sisällepääsy käytännössä takaa, että alueelta ei koskaan tarvitse poistua, jos ei niin halua tehdä.

Junan alle Saksassa

Eritrealainen Habte Araya työnsi 8-vuotiaan pojan ja tämän äidin raiteille Frankfurtin asemalla, kun supernopea ICE-juna oli saapumassa asemalle. Hän yritti tehdä saman vielä 78-vuotiaalle naiselle mutta epäonnistui. 8-vuotias poika menehtyi tapahtumassa.

40-vuotias Araya oli saanut Sveitsistä oleskeluluvan. Zürichin kantonissa asuva Araya oli esiintynyt monikulttuurimannekiinina eli esimerkkinä “onnistuneesta integraatiosta”. Myöhemmin hän oli äitynyt väkivaltaiseksi ja mm. uhannut naapuriaan veitsellä. Araya oli ollut mielenterveyshoidossa eikä poliisi löytänyt hänestä merkkejä “radikalisoitumisesta”.

Viime maanantain tekojensa jälkeen Araya saa syytteen murhasta ja murhan yrityksestä. Pojan äiti selvisi raiteille työntämisestä hengissä. Tapaus muistuttaa neljän vuoden takaista IKEA-puukotusta, jossa eritrealainen turvapaikanhakija murhasi kaksi ihmistä. Kyseiselle teolle oli myös vaikea löytää järkevää motiivia.

Saksassa on muutaman viime vuoden aikana tapahtunut muitakin raiteille työntämisiä. Tammikuussa 2017 joukko nuorukaisia työnsi miehen raiteille Berliinin Kreuzbergissa sijaitsevalla Kottbusser Tor -metroasemalla. Mies onnistui kiipeämään turvaan ennen junan saapumista.

Hampurissa 16-vuotias nuorukainen, joka oli luultavasti Marokosta, hyökkäsi 34-vuotiaan naisen kimppuun, ryösti tämän ja työnsi raiteille. Nainen loukkaantui tilanteessa lievästi.

Maaliskuussa 2017 kaksi turvapaikanhakijaa, joista toinen oli marokkolainen ja toinen libyalainen, työnsi saksalaisen perheenisän raiteille. Tekijät potkivat uhria ja estivät häntä nousemasta. Onneksi saapuvan paikallisjunan kuljettaja toimi ripeästi ja pysäytti junan vain muutaman metrin päähän raitella makaavasta loukkaantuneesta uhrista.

Huhtikuussa 2017 38-vuotias Csilla H. puhui 59-vuotiaalle liikkeenjohdon konsultti Werner H:lle kielellä, jota tämä ei ymmärtänyt. Tämän jälkeen hän työnsi 59-vuotiaan takaa päin raiteille. Junan kuljettaja oli jälleen tarkkana ja onnistui pysäyttämään junan kolmen metrin päähän uhrista.

Näitä tapauksia on lisää ja ne kaikki on kerrottu täällä.

Frankfurtin tapaus on herättänyt suurta huomiota Saksassa uhrin nuoren iän takia. Pitkällä tähtäimellä tällaiset toistuvat tapaukset saavat ihmiset pelkäämään julkisilla paikoilla. Joku koiranleuka voisi vääntää asian siten, että ainakin älypuhelimen tuijottelu asemalaiturilla vähenee.

Keskiviikkona Stuttgartissa syyrialaistaustainen mieshenkilö surmasi toisen miehen keskellä katua iskemällä tätä toistuvasti miekalla. Uhri oli Saksassa asuva kazakki. Miekka vaikutti käyrältä sapelilta. Stuttgartia on Saksassa pidetty yhtenä turvallisimmista kaupungeista.

Syksyllä 2015 kysyin: “Viekö Saksa muun Euroopan mukanaan?” Tässä vaiheessa näyttää siltä, että ainakin Saksassa liittokansleri Angela Merkelin politiikan seuraukset ovat selkeästi nähtävissä. Merkelistä voidaan kai sanoa, että hän on Saksan tuhoisin kansleri sitten erään viiksekkään itävaltalaisen.

Entä Suomessa?

Suomessakin seurataan Saksan tapahtumia. Keskiviikon A-studiossa tärkein asia oli saksalaisen CDU-poliitikon murha Kasselin kaupungissa. Murha tapahtui jo kesäkuun alussa, joten ohjelman alkuvaiheessa oli vaikea ymmärtää, miksi se juuri nyt oli ajankohtainen. Murhaaja oli “äärioikeistolainen”. A-studion insertissä pyrittiin antamaan kuva “äärioikeiston” uhasta, joka uhkaa demokratiaa. Lisäksi viitattiin vihapuheeseen mahdollisena väkivallan syynä.

Tämän jälkeen studioon oli tuotu uustaistolainen tendenssitutkija Oula Silvennoinen, joka varmana mielipiteenään esitti, että Perussuomalaiset on “oikeistoradikaali” puolue. Silvennoinen myös opasti katsojia siitä, mitä tarkoitetaan “äärioikeistolaisuudella”:

“...se on aika laaja termi, jonka alle mahtuvat sekä oikeistoekstremistiset Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kaltaiset uusnatsiliikkeet että oikeistoradikaalit puolueet kuten Perussuomalaiset.”

Kun toinen studiovieras, Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo kieltäytyi hyväksymästä Silvennoisen määritelmää, tendenssitutkija totesi, että me tutkimuksessa kyllä tiedetään.

Kysymys on Silvennoisen mukaan suhteesta autoritarismiin, hierarkiseen yhteiskuntaan ja kategoria-ajatteluun. Perusteluja tälle hän ei esittänyt vaan yritti tendenssitutkijan auktoriteetillä lyödä Slunga-Poutsalolle jauhot suuhun.

Todellisuudessa nimenomaan identiteettipolitiikan omaksuneelle vihervasemmistolle on tyypillistä ihmisten kategorisointi näiden viiteryhmän mukaan. Mielestäni ihmisryhmien kollektivistinen jakaminen uhriryhmiin ja sortajiin edustaa kategoria-ajattelua. Puheet suhteesta autoritarismiin ja hierarkiseen yhteiskuntaan ovat käsittämättömiä ja mahdottomia kommentoida. Silvennoinen on keksinyt omasta päästään tämän yhteyden.

Kun Slunga-Poutsalo yritti selittää Perussuomalaisten linjauksia, kamera näytti Silvennoisen ylimielistä virnistelyä.

A-studio myös tarjosi Silvennoiselle tilaisuuden esiintyä vaalihäirinnän ja somehäirinnän uhrina. Todellisuudessa Silvennoinen itse käyttäytyy aggressiivisesti sosiaalisessa mediassa ja harrastaa somehäirintää eli sitä, minkä uhrina hän pyrkii esiintymään. Silvennoisen suhde totuuteen on sen verran liberaali, että en suoralta kädeltä ostaisi hänen väitteitään. Lopussa Silvennoinen myös kehtasi mestaroida käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa.

Ohjelmassa saksalaisen paikallispoliitikon murhalla luotiin aasinsilta Perussuomalaisiin, äärioikeistoon ja vihapuheeseen eli valtamedian toimittajien suosikkiaiheisiin. Perussuomalaiset on viimeisimmissä mielipidetutkimuksissa noussut suurimmaksi puolueeksi. Veronmaksajan rahoittama Yleisradio haluaa vastustaa tällaista kehitystä. Mitenkään muuten en suostu A-studion aihevalintaa ja “asiantuntijan” mukanaoloa selittämään.

Silvennoisen julkiset esiintymiset aiheuttavat monissa kuten allekirjoittaneessa voimakasta vastenmielisyyttä. Siksi hänen esiintymisensä kääntyvät hänen edustamaansa asiaa vastaan. Silvennoinen on asiantuntijana selkeästi puolueellinen, mikä ei tunnu veronmaksajan rahoittamaa yhtiötä vaivaavan. Ylen A-studiokin kääntyi kaikessa läpinäkyvässä propagandistisuudessaan itseään vastaan varsinkin, kun toimittaja ja Oula Silvennoinen hyökkäsivät yhdessä Slunga-Poutsalon kimppuun ns. ampumistapauksessa, jossa kahden Perussuomalaisten jäsenen väitetään ampuneen vasemmistopoliitikkoja esittäviin maalitauluihin.

Asia käsitellään elokuussa Puoluevaltuuston kokouksessa. Oula Silvennoinen ei kuitenkaan malttanut olla antamatta ilmaisia neuvoja siitä, miten asia pitäisi käsitellä. Itse luotan nykyisen puoluejohdon kykyyn olla tanssimatta Oula Silvennoisen kaltaisten pillin mukaan, koska tanssista ei loppua tule, jos siihen kerran lähtee mukaan.