Onko al-Taeella enää uskottavuutta?

Anter Yasa piti lupauksensa ja julkaisi todisteet Hussein al-Taeen kytköksistä Irakin iranilaismieliseen militiaan. Al-Taee poseerasi useassa kuvassa militiajohtaja Haydar Qassemin kanssa ja näytti olevan tämän hyvä kaveri.

Haydar Qassem puolestaan ei esiintynyt kenen tahansa kanssa vaan häntä ohjasi Iranin vallankumouskaartin kenraali ja nykyinen Quds-joukkojen komentaja Qassem Suleimani. Quds-joukot ovat vastuussa Iranin rajojen ulkopuolella tapahtuvista sotilas- ja tiedusteluoperaatioista. Käytännössä tämä on tarkoittanut Hizbollahin tukemista Libanonissa ja sotilasavun toimittamista Hamasille. Tästä syystä Yhdysvallat pitää Irania merkittävimpänä valtiollisena terrorismin tukijana.

Syyrian sisällissodan aikana Suleimani vastasi shialaisten puolisotilaallisten joukkojen aseistamisesta. Nämä joukot taistelivat Islamilaista valtiota vastaan mutta syyllistyivät useisiin raakuuksiin Irakin sunnialueilla. Myöhemmin Suleimani näytteli merkittävää roolia eteläisen Aleppon valtaamisessa Assadin hallituksen joukoille.

Tällä hetkellä Haydar Qassem taistelutovereineen elää Suomessa Itä-Helsingissä.

Yasan mukaan Hussein al-Taeen sosiaalisen median tileillä suuri joukko hänen tukijoistaan on islamistisen SCIRI-puolueen tukijoita. Puolue pyrkii luomaan Irakiin Iranin mallin mukaisen valtion, jossa uskonnollisista johtajista koostuva neuvosto valvoisi hallituksen ja parlamentin toimintaa. Yasan mukaan Hussein al-Taeen piti alun perin tehdä töitä Irakin suurlähetystössä SCIRI:n edustajana. Toimittaja Rauli Virtanen järjesti kuitenkin hänelle paikan Martti Ahtisaaren johtamassa CMI:ssä.

Islamistit pyrkivät soluttamaan länsimaisia puolueita ja he ovat onnistuneet parhaiten vasemmistopuolueiden kohdalla. SDP:n peruskannattajakunta on iäkästä ja puolue tarvitsee uutta verta. Islamistit käyttävät tätä hyväkseen.

Ruotsissa Ympäristöpuoluetta edustanut ministeri Mehmet Kaplan joutui eroamaan asuntoministerin tehtävästään, kun hänen yhteytensä islamilaisiin ekstremisteihin paljastuivat. Kaplan poseerasi valokuvissa yhdessä turkkilaisen Harmaat sudet -järjestön Ruotsin johtajan kanssa.

Vaalikampanjassaan Hussein al-Taee esiintyi näyttävästi feministinä. Itse kukin saa tykönään päättää, uskooko miehen feministisiin julistuksiin vai hänen todennettuun taustaansa shia-militian johtajan kaverina ja poliittisen islamin kannattajana.

Itse olen sitä mieltä, että Hussein al-Taeen valheille rakennettu poliittinen ura saisi loppua mahdollisimman lyhyeen.

Al-Taeen kohdalla edelleen avoimia kysymyksiä

Rauhanlähettiläs Hussein Al-Taee sai äskettäin puolueeltaan synninpäästön. SDP:n eduskuntaryhmä päätti olla rankaisematta rasismikohun ryvettämää edustajaansa. Al-Taee totesi kokouksen jälkeen:

“Moni tietää, että minussa ei ole sellaista solua, joka syrjisi ihmistä.”

Rohkea valhe on usein parempi vaihtoehto kuin pelokas totuus. Al-Taeen kaapissa on vielä luurankoja, joista mies ei ole kertonut mitään. Al-Taee on lahja, joka jatkaa antamistaan vielä pitkään. Tämä ei tosin ole suomalaisen valtamedian ansiota. Itse asiassa valtamedia on koko kohun ajan ollut varsin haluton penkomaan SDP:n kansanedustajan taustoja.

Toisaalta kohun nostanut Anter Yasa on tehnyt kiitettävää työtä ja tuonut Al-Taeen taustoista ja motiiveista esiin uusia asioita, jotka ovat kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviä. Jos ne pitävät paikkansa, al-Taee on todellakin susi lampaiden vaatteissa.

Syksyllä 2015 internetissä julkaistiin joitakin kuvasarjoja, joissa sotilaspukuinen mies kantaa irtileikattua ihmisen päätä ja toisessa kuvassa oleskelee suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Suomeen tuli kesän 2015 Balkanin halkijuoksun seurauksena useita Irakin shialaisten puolisotilaallisten joukkojen jäseniä. Nämä joukot olivat Irakissa syyllistyneet samanlaisiin raakuuksiin, kuin mihin Islamilaisen valtion tiedetään syyllistyneen. Shia-joukkojen sotarikoksista voi lukea esimerkiksi täältä.

Anter Yasa väittää, että Hussein al-Taee (oikealta nimeltään Abu Gulal) olisi auttanut useita “shia-kuolemanpartioiden” jäseniä ja johtajia Suomeen. Saamieni tietojen mukaan ns. Haagan puukottaja olisi yksi tällainen henkilö. Tyypillisesti shia-taistelijoilla on tatuointeja, vaikka normaalisti tatuoinnit ovat islamin mukaan kiellettyjä.

Valtamediassa on jo kerrottu Al-Taeen yhteyksistä Irakin iranilaismieliseen islamistipuolueeseen Sciriin. Ylen uutisessa puheenvuoro annetaan myös Suomessa asuvalle irakilaiselle, kirjailija Hassan Blasimille:

“Hussein al-Taee on toiminut ikään kuin Irakin shiialaisen hallituksen äänitorvena ja analysoinut Irakin tilannetta sen näkökulmasta.”

Al-Taee selittää käyneensä Sciri-puolueen tilaisuuksissa mielenkiinnosta, oppiakseen Irakin politiikasta ja luodakseen kontakteja.

Anter Yasa puolestaan on keskustellut Suomessa asuvien turvapaikanhakijoiden kanssa. Yasan mukaan on olemassa väitteitä, joiden mukaan al-Taee vakoilisi Iranin ja Irakin hallituksen laskuun ja ilmoittaisi toisinajattelijoiden ja hallituksen kriitikoiden tietoja eteenpäin. Tämä taas hiljentää tehokkaasti toisinajattelijat, joilla on edelleen sukulaisia Irakissa.

Yasa viittaa myös väitteisiin, joiden mukaan Irakin hallitus olisi auttanut Hussein al-Taeeta pääsemään kansanedustajaksi. Näin Suomen politiikkaan vaikutettaisiin Irakista käsin.

Itse olen kuullut irakilaisesta, joka aiemmin teki tulkin työtä mutta lopetti, koska kyllästyi turvapaikanhakijoiden jatkuvaan valehteluun. Jos asiat eivät suju turvapaikanhakijan kannalta suotuisasti, tulkki joutuu helposti syytösten ja uhkailujen kohteeksi. Ei siis pidä yllättyä siitä, että Yasan haastateltavat eivät halua esiintyä omalla nimellään.

Anter Yasa on myös julkaissut videoita. Ensimmäisellä videolla hän keskustelee irakilaisten toisinajattelijoiden kanssa ja käy läpi Twitterissä esittämänsä väitteet. Toisella neljä kuukautta sitten julkaistulla videolla puhuu nainen, joka tuntee Hussein al-Taeen hyvin.

Naisen puheiden perusteella on vaikea uskoa, että al-Taee ei edelleen uskoisi niihin ajatuksiin, jotka hän aikanaan kirjoitti Facebookiin ja joista alkuperäinen kohu nousi. On perusteltua uskoa, että Hussein al-Taee on islamisti, ihailee Irania ja sen sharia-lakiin perustuvaa teokraattista pappisvaltiota. Ei ole myöskään syytä epäillä, etteikö hänen juutalaisvastainen purkauksensa ollut aito ja että hän yhtäkkiä olisi oppinut rakastamaan juutalaisia. SDP:n eduskuntaryhmä tekisi itselleen palveluksen, jos se erottaisi al-Taeen pysyvästi eduskuntaryhmästä.

Anter Yasa on sekulaari maahanmuuttaja, jonka kaltaiset ovat oikeasti hengenvaarassa entisissä kotimaissaan. Hänen huolensa al-Taeen tekemisistä ovat aiheellisia. Siksi on vaikea ymmärtää valtamedian empaattisia juttuja al-Taeen “muuttumisesta” ja “katumisesta”.

Suomalaisten on syytä kysyä, mikä vaikutus al-Taeen toiminnalla oli vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana. Vaikuttiko al-Taee siihen, miten viranomaiset tulkitsivat Irakin eri alueiden turvallisuutta? Tuliko hänen myötävaikutuksellaan Suomeen sotarikollisia Irakista? Millaisen vaaran al-Taee muodostaa Irakista oikeilla syillä paenneille?

Jos Anter Yasan väitteet pitävät paikkansa, Suomesta on tullut Irakin shia-taistelijoiden turvasatama. Miten tämä vaikuttaa turvallisuuteen pitkällä tähtäimellä? Näitä kysymyksiä ei haluta kysyä.

Miksi hulluus aina vain lisääntyy?

Viime vuosina meno yhteiskunnassamme on muuttunut aina vain mielettömämmäksi. Lisäksi kehitys on kiihtynyt erittäin nopeasti eikä sille tunnu löytyvän pysäyttäjää.

Häirintä ja turvatilat

Hullluuden juuret löytyvät nykyisin Yhdysvalloista ja erityisesti yliopistojen kampuksilta. Siellä kehitettiin tällä vuosikymmenellä turvatiloja ihmisille, jotka halusivat suojaa "puolueellisuudelta, konflikteilta, arvostelulta ja potentiaalisesti uhkavilta teoilta, ajatuksilta tai keskusteluilta", kuten Merriam Webster turvatilan määrittelee.

Turvatilan voi ymmärtää, jos sellaista tarjotaan traumaattisen tapahtuman kokeneille tai lapsille takia, mutta on vaikea käsittää, mihin jo täysi-ikäiset yliopisto-opiskelijat sellaista tarvitsevat. Kuten Judith Shulevitz kirjoittaa Dallas Newsissä:

”Vaikka college-tasojen keskustelujen pitäminen ”turvallisina” saattaa tuntua hyvältä yliherkille, siitä on todellisuudessa haittaa heille ja kaikille muille. Ihmisten tulisi mennä yliopistoihin terävöittämään älyään ja laajentamaan näkemystään. Jos suojelet heitä tuntemattomilta ajatuksilta, he eivät koskaan opi näkemään maailmaa toisten silmin.”

Turvatilat siis vaikeuttavat toisella tavalla ajattelevien ihmisten ymmärtämistä ja näin edistävät ”kuplautumista”, jossa keskustellaan pelkästään samanmielisten kesken. Samalla ”turvatilan” tarve oikeuttaa erimielisten poissulkemisen. Näin kävi kirjailija Timo Hännikäiselle ja hänen edustamalleen Kiuas Kustannus -yhtiölle, kun heidät suljettiin pois Helsingin kirjamessuilta. Tätä ennen Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen oli kirjoittanut kirjamessujen johdolle ja vaatinut Hännikäisen sulkemista pois messuilta:

”En henkilökohtaisesti koe messuille osallistuvana henkilönä oloani turvalliseksi, mikäli Kiuas-kustantamon osallistuminen sinne sallitaan.”

 Messujen johtaja Ronja Salmi teki työtä käskettyä ja näin Lahtinen sai itselleen turvalliset kirjamessut.

Turvatiloissa on kyse infantilisoimisesta eli periaatteessa aikuisten ihmisten alentumisesta lapsen tasolle. Tästä oman syynsä saavat ottaa kantaakseen niin vanhemmat kuin yhteiskunta, joka ei enää tarjoa ihmisille mahdollisuuksia kokea aikuiseksi kypsymiseen vaadittavia riskejä ja haasteita. Nykyisin ruikuttaminen riittää erityisesti silloin, kun ruikuttaja kuuluu erityistä uhristatusta nauttivaan vähemmistöön.

Turvatilat ovat levinneet myös politiikan huipputasolle, kuten Vihreiden puoluekokoukseen:

”Vihreiden puoluekokouksessa ja muissa tapahtumissa noudatetaan turvallisen tilan politiikkaa. Yhdessä luomme syrjinnästä ja häirinnästä vapaita alueita.”

Luonnollisesti ”häirintää” ei ole määritelty mitenkään objektiivisin kriteerein. Käytännössä yksittäisen ihmisen subjektiivinen kokemus määrittää, milloin kyseessä on häirintä ja milloin ei. Tämän kokemuksen asettaminen kyseenalaiseksi on itsessään häirintää ja turvatilan loukkaus. Näin on, vaikka Vihreiden puoluekokoukseen osallistuvat olisivat ainakin teoriassa aikuisia ihmisiä.

Kiihotusrikoksia

Kirjoittelin blogin alkuvuosina paljon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja siitä, kuinka pykälä on väljästi muotoiltu, mahdollistaa mielivaltaisen oikeudenkäytön ja rohkaisee poliittisten vastustajien kiusaamiseen.

En tuolloin uskonut, että pykälä lopulta muuttuisi irvokkaaksi pilaksi itsestään. Nyt sekin on tapahtunut, kun Helsingin poliisi kirjasi rikosilmoitukset kolmea kansanedustajaa vastaan. Nämä olivat Juha Mäenpää (ps), Päivi Räsänen (kd) ja Hussein al-Taee (sd).

Näistä Juha Mäenpää vertasi valtamedian mukaan turvapaikanhakijoita vieraslajeihin, kun hän letkautti eduskunnassa turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa:

” Täällä lukee: ”Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.” Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa.”

Eräs Suomen johtavista ”ihmisoikeusasiantuntijoista”, entinen SKP:n keskuskomitean jäsen Martin Scheinin totesi välittömästi, että Mäenpään kommentti täyttää kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistön.

Scheinin mukaan Mäenpää ”selvästi viittasi” ihmisryhmään (joko arabeihin tai islaminuskoisiin).

Iltalehden mukaan Mäenpään tapauksesta on jo linjattu, että tapaus etenee syyteharkintaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon, kun taas Räsäsen ja al-Taeen puheet etenevät ensin esitutkintaan.

Päivi Räsänen siteerasi Raamattua, kun hän kauhisteli Twitterissä, miten kirkko voi olla Pride2019-tapahtuman virallinen partneri. Sanojen tukena oli kuva Raamatun kohdasta, jossa käsitellään homoseksuaalisuutta.

Al-Taeen Facebook-postauksissa puolestaan paneteltiin juutalaisia ja sunnimuslimeja. Hänen kohdallaan tosin tuomittavinta on hänen häpeämätön valehtelunsa sen jälkeen, kun hänen viestinsä olivat tulleet julki. Valtamedian kannalta tuomittavaa oli se, että se istui jutun päällä vaalien yli eikä tapaus olisi tullut laajemmin julki ilman Anter Yasan aktiivisuutta.

Epäiltyjen ”sananvapausrikosten” irvokkuutta korostaa se, että SDP:n Abdirrahim ”Husu” Hussein selvisi ilman esitutkintaa, kun hän oli syyttänyt Perussuomalaisia ja heidän äänestäjiään rasisteiksi. Perussuomalaiset ja heidän 500 000 äänestäjää eivät täytä kansanryhmän kriteerejä.

Luonnollisesti järkevässä yhteiskunnassa kukaan ei olisi syyttänyt Mäenpäätä, Räsästä, Al-Taeeta tai edes ”Husu” Husseinia yhtään mistään, kun he käyttivät Perustuslain heille suomaa sananvapautta.

Jonkun mielestä Mäenpään eteläpohjalaista huumoria edustava lohkaisu voi olla mauton, Räsäsen twiitti tympeää moralisointia ja Al-Taeen purkaukset pelkkiä karkeita kiukun ilmauksia. Virallisen Suomen eli Poliisin ja Valtakunnansyyttäjänviraston mielestä näin ei tietysti ole, vaan lausunnot otetaan kuolemanvakavasti ja tulkitaan sanojan kannalta mahdollisimman pahantahtoisesti. Vihapuheen vastainen hysteria saavuttaa näin lakipisteensä ainakin toistaiseksi. Pelkään, että pahempaa on tulevaisuudessa odotettavissa.

Tässä yhteydessä on myös syytä mainita, että juttujen esitutkintaa hoitava rikoskomisario Pekka Hätönen on Espoon Vihreiden jäsen ja ollut kunnallisvaaleissa Vihreiden ehdokkaana. Vieläkö joku vierastaa puheita poliittisesta poliisista eli Polposta?

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sen tulkinta osoittavat, että uhristatusta nauttiva abstrakti ihmisryhmä nauttii paremmasta lain suojasta kuin perustuslaillista oikeuttaan käyttävä yksittäinen ihminen.

Laki tuo myös vieraita kollektivistisia elementtejä oikeudenkäyttöön, koska väitetyllä kiihotuksella ei ole selkeää uhria. Laki myös romuttaa ihmisten tasavertaisuuden lain edessä, koska se nostaa toiset ihmisryhmät toisten yläpuolelle. Käytännössä kukaan riittävästi uhripääomaa omaavan vähemmistön edustaja ei voi joutua syytettyjen penkille. Kyseessä on aito postmodernin identiteettipolitiikan kyllästämä lakipykälä.

Kaiken lisäksi nämä vihapuheesta hysteerisesti vaahtoavat poliitikot ja viranomaiset eivät edes ymmärrä, miten naurettavilta he kuulostavat. Oman typerän kiihkonsa lumoissa he rakentavat vihapuheesta digitaaliajan noituutta. He tekevät itsestään pellen ja itse asiassa voimistavat niitä ilmiöitä, joita vastaan he kuvittelevat taistelevansa.

Saksa, äärioikeisto ja Suomi

EU:n myötä olemme saaneet kaksi suurta lahjaa. Ne ovat avoimet rajat ja monikulttuuri. Näiden ansiosta katukuva on paljon aiempaa värikkäämpi eikä Schengen-alueen sisällä tarvitse enää jonottaa rajatarkastuksissa ja näyttää passia.

Jo Schengen-aluetta synnytettäessä varoitettiin rikollisuuden liikkuvan maasta toiseen vaivattomasti. Tämä uhkakuva on toteutunut myös terroristien vapaana liikkuvuutena kuten myös niiden onnenonkijoiden, jotka onnistuvat hilaamaan itsensä Schengen-alueen sisäpuolelle. Värikäs katukuva on seurausta avoimista rajoista, joiden sisällepääsy käytännössä takaa, että alueelta ei koskaan tarvitse poistua, jos ei niin halua tehdä.

Junan alle Saksassa

Eritrealainen Habte Araya työnsi 8-vuotiaan pojan ja tämän äidin raiteille Frankfurtin asemalla, kun supernopea ICE-juna oli saapumassa asemalle. Hän yritti tehdä saman vielä 78-vuotiaalle naiselle mutta epäonnistui. 8-vuotias poika menehtyi tapahtumassa.

40-vuotias Araya oli saanut Sveitsistä oleskeluluvan. Zürichin kantonissa asuva Araya oli esiintynyt monikulttuurimannekiinina eli esimerkkinä “onnistuneesta integraatiosta”. Myöhemmin hän oli äitynyt väkivaltaiseksi ja mm. uhannut naapuriaan veitsellä. Araya oli ollut mielenterveyshoidossa eikä poliisi löytänyt hänestä merkkejä “radikalisoitumisesta”.

Viime maanantain tekojensa jälkeen Araya saa syytteen murhasta ja murhan yrityksestä. Pojan äiti selvisi raiteille työntämisestä hengissä. Tapaus muistuttaa neljän vuoden takaista IKEA-puukotusta, jossa eritrealainen turvapaikanhakija murhasi kaksi ihmistä. Kyseiselle teolle oli myös vaikea löytää järkevää motiivia.

Saksassa on muutaman viime vuoden aikana tapahtunut muitakin raiteille työntämisiä. Tammikuussa 2017 joukko nuorukaisia työnsi miehen raiteille Berliinin Kreuzbergissa sijaitsevalla Kottbusser Tor -metroasemalla. Mies onnistui kiipeämään turvaan ennen junan saapumista.

Hampurissa 16-vuotias nuorukainen, joka oli luultavasti Marokosta, hyökkäsi 34-vuotiaan naisen kimppuun, ryösti tämän ja työnsi raiteille. Nainen loukkaantui tilanteessa lievästi.

Maaliskuussa 2017 kaksi turvapaikanhakijaa, joista toinen oli marokkolainen ja toinen libyalainen, työnsi saksalaisen perheenisän raiteille. Tekijät potkivat uhria ja estivät häntä nousemasta. Onneksi saapuvan paikallisjunan kuljettaja toimi ripeästi ja pysäytti junan vain muutaman metrin päähän raitella makaavasta loukkaantuneesta uhrista.

Huhtikuussa 2017 38-vuotias Csilla H. puhui 59-vuotiaalle liikkeenjohdon konsultti Werner H:lle kielellä, jota tämä ei ymmärtänyt. Tämän jälkeen hän työnsi 59-vuotiaan takaa päin raiteille. Junan kuljettaja oli jälleen tarkkana ja onnistui pysäyttämään junan kolmen metrin päähän uhrista.

Näitä tapauksia on lisää ja ne kaikki on kerrottu täällä.

Frankfurtin tapaus on herättänyt suurta huomiota Saksassa uhrin nuoren iän takia. Pitkällä tähtäimellä tällaiset toistuvat tapaukset saavat ihmiset pelkäämään julkisilla paikoilla. Joku koiranleuka voisi vääntää asian siten, että ainakin älypuhelimen tuijottelu asemalaiturilla vähenee.

Keskiviikkona Stuttgartissa syyrialaistaustainen mieshenkilö surmasi toisen miehen keskellä katua iskemällä tätä toistuvasti miekalla. Uhri oli Saksassa asuva kazakki. Miekka vaikutti käyrältä sapelilta. Stuttgartia on Saksassa pidetty yhtenä turvallisimmista kaupungeista.

Syksyllä 2015 kysyin: “Viekö Saksa muun Euroopan mukanaan?” Tässä vaiheessa näyttää siltä, että ainakin Saksassa liittokansleri Angela Merkelin politiikan seuraukset ovat selkeästi nähtävissä. Merkelistä voidaan kai sanoa, että hän on Saksan tuhoisin kansleri sitten erään viiksekkään itävaltalaisen.

Entä Suomessa?

Suomessakin seurataan Saksan tapahtumia. Keskiviikon A-studiossa tärkein asia oli saksalaisen CDU-poliitikon murha Kasselin kaupungissa. Murha tapahtui jo kesäkuun alussa, joten ohjelman alkuvaiheessa oli vaikea ymmärtää, miksi se juuri nyt oli ajankohtainen. Murhaaja oli “äärioikeistolainen”. A-studion insertissä pyrittiin antamaan kuva “äärioikeiston” uhasta, joka uhkaa demokratiaa. Lisäksi viitattiin vihapuheeseen mahdollisena väkivallan syynä.

Tämän jälkeen studioon oli tuotu uustaistolainen tendenssitutkija Oula Silvennoinen, joka varmana mielipiteenään esitti, että Perussuomalaiset on “oikeistoradikaali” puolue. Silvennoinen myös opasti katsojia siitä, mitä tarkoitetaan “äärioikeistolaisuudella”:

“...se on aika laaja termi, jonka alle mahtuvat sekä oikeistoekstremistiset Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kaltaiset uusnatsiliikkeet että oikeistoradikaalit puolueet kuten Perussuomalaiset.”

Kun toinen studiovieras, Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo kieltäytyi hyväksymästä Silvennoisen määritelmää, tendenssitutkija totesi, että me tutkimuksessa kyllä tiedetään.

Kysymys on Silvennoisen mukaan suhteesta autoritarismiin, hierarkiseen yhteiskuntaan ja kategoria-ajatteluun. Perusteluja tälle hän ei esittänyt vaan yritti tendenssitutkijan auktoriteetillä lyödä Slunga-Poutsalolle jauhot suuhun.

Todellisuudessa nimenomaan identiteettipolitiikan omaksuneelle vihervasemmistolle on tyypillistä ihmisten kategorisointi näiden viiteryhmän mukaan. Mielestäni ihmisryhmien kollektivistinen jakaminen uhriryhmiin ja sortajiin edustaa kategoria-ajattelua. Puheet suhteesta autoritarismiin ja hierarkiseen yhteiskuntaan ovat käsittämättömiä ja mahdottomia kommentoida. Silvennoinen on keksinyt omasta päästään tämän yhteyden.

Kun Slunga-Poutsalo yritti selittää Perussuomalaisten linjauksia, kamera näytti Silvennoisen ylimielistä virnistelyä.

A-studio myös tarjosi Silvennoiselle tilaisuuden esiintyä vaalihäirinnän ja somehäirinnän uhrina. Todellisuudessa Silvennoinen itse käyttäytyy aggressiivisesti sosiaalisessa mediassa ja harrastaa somehäirintää eli sitä, minkä uhrina hän pyrkii esiintymään. Silvennoisen suhde totuuteen on sen verran liberaali, että en suoralta kädeltä ostaisi hänen väitteitään. Lopussa Silvennoinen myös kehtasi mestaroida käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa.

Ohjelmassa saksalaisen paikallispoliitikon murhalla luotiin aasinsilta Perussuomalaisiin, äärioikeistoon ja vihapuheeseen eli valtamedian toimittajien suosikkiaiheisiin. Perussuomalaiset on viimeisimmissä mielipidetutkimuksissa noussut suurimmaksi puolueeksi. Veronmaksajan rahoittama Yleisradio haluaa vastustaa tällaista kehitystä. Mitenkään muuten en suostu A-studion aihevalintaa ja “asiantuntijan” mukanaoloa selittämään.

Silvennoisen julkiset esiintymiset aiheuttavat monissa kuten allekirjoittaneessa voimakasta vastenmielisyyttä. Siksi hänen esiintymisensä kääntyvät hänen edustamaansa asiaa vastaan. Silvennoinen on asiantuntijana selkeästi puolueellinen, mikä ei tunnu veronmaksajan rahoittamaa yhtiötä vaivaavan. Ylen A-studiokin kääntyi kaikessa läpinäkyvässä propagandistisuudessaan itseään vastaan varsinkin, kun toimittaja ja Oula Silvennoinen hyökkäsivät yhdessä Slunga-Poutsalon kimppuun ns. ampumistapauksessa, jossa kahden Perussuomalaisten jäsenen väitetään ampuneen vasemmistopoliitikkoja esittäviin maalitauluihin.

Asia käsitellään elokuussa Puoluevaltuuston kokouksessa. Oula Silvennoinen ei kuitenkaan malttanut olla antamatta ilmaisia neuvoja siitä, miten asia pitäisi käsitellä. Itse luotan nykyisen puoluejohdon kykyyn olla tanssimatta Oula Silvennoisen kaltaisten pillin mukaan, koska tanssista ei loppua tule, jos siihen kerran lähtee mukaan.