Globalismin kulta-aika on ohi

Valtamedian instanssit ovat jo kauan sitten lakanneet olemasta tiedotusvälineitä ja siirtyneet agendajournalismin ja suoranaisen propagandan puolelle. Siksi aina välillä pitää pysähtyä miettimään, miten asiat oikeasti ovat.

Youtube-kanavista yksi suosikeistani on ruotsalainen SwebbTV. Siellä vanhat ukot, yleensä oppineet tai pitkän uran liike-elämässä tehneet henkilöt keskustelevat ajankohtaisista asioista. Yksi tällainen vanha ukko on eläkkeellä oleva entinen tutkija ja yritysjohtaja Lars Bern.

Mitä on globalismi?

Lauantaihaastattelussaan Bern puhui globalisteista, George Sorosista ja globalistien tekemistä virheistä. Bernin kuvauksen mukaan globalistit ovat maailman rikkaimpia ihmisiä, jotka toimivat taustavaikuttajina kansainvälisissä järjestöissä ja pyrkivät niiden avulla muokkaamaan maailman mahdollisimman sopivaksi suurille ylikansallisille yrityksille. George Soros puolestaan on näiden rikkaiden edusmies eli ”torpedo”, kuten Bern häntä kutsuu. Soros kävelee EU:n komission käytävillä kuin isäntä talossa.

Kansainvälisen suuryrityksen näkökulmasta maailma ei jakaudu kulttuureihin tai kansallisvaltioihin vaan eri aikavyöhykkeillä sijaitseviin markkina-alueisiin, joissa yritys toimii ja jonne se myy tuotteita tai palveluita. Näitä alueita kutsutaan esimerkiksi nimillä APAC, EMEA ja AMERICAS. Suuryritysten kannalta valtioiden rajoja tärkeämpää on, että kaupan esteitä on mahdollisimman vähän ja että voittoja kotiutettaessa ei tarvitse huolehtia verojen maksusta. Lobbausta tarvitaan, mutta olisi parempi, jos sitä tarvitsisi hoitaa vain yhdeltä luukulta.

Globalismia Bern kuvaa länsimaiden valtaideologiaksi 90-luvun alusta alkaen. Kommunismin romahdus johti lännessä osittain ideologisperusteisen markkinaliberalismin voittokulkuun, kun ideologinen kilpailija katosi kuvasta.

Bern ei suinkaan näe globalismia yksinomaan negatiivisena ilmiönä. Vapaakaupan ansiosta monet tuotteet ovat kuluttajalle paljon edullisempia, kuin ne olisivat tullimuureilla rajatussa maailmassa. Globaali talous on myös nostanut Kiinan ja Intian kaltaisia maita pois köyhyydestä. Ilman globalisaatiota tätä tuskin olisi tapahtunut.

Toisaalta globalismilla on myös varjopuolensa. Kansainvälisen työnjaon muutos näkyy kehittyneissä talouksissa työttömyytenä, valtioiden velkaantumisena ja alemman keskiluokan suhteellisena köyhtymisenä, kun teolliset työpaikat katoavat kehittyviin maihin. Poliittisesti globalismi siirtää valtaa pois demokraattisesti valituilta elimiltä ylikansalliselle tasolle. Tällöin vallan ja vastuun tasapaino häiriintyy eli päätöksentekijät etääntyvät valitsijoistaan ja alkavat palvella toisia isäntiä.

Lisäksi voidaan väittää, että suuryritykset pyrkivät epäreilulla tavalla estämään kilpailua lobbaamalla pienille yrityksille raskaan sääntelyn puolesta.

Osa poliitikoista on Bernin mukaan globalistien palvelijoita. Politiikka on ylimmällä tasolla muuttunut luottamustehtävästä työuraksi. Toisaalta poliitikon ura on erittäin epävarma, koska äänestäjät voivat koska tahansa pudottaa poliitikon luottamustehtävistä. Poliitikko tarvitsee vihreän oksan, jolle hän voi pudota sitten, kun äänestäjät ovat hänet hylänneet.

Uransa päättäneillä poliitikoilla on ”yhteiskuntasuhteita”, jotka ovat hyödyllisiä globalisteille. Esimerkiksi Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt sai poliittisen uran jälkeen isopalkkaisen työpaikan Bank of America Merrill Lynchiltä. Vaihtoehtoisia työnantajia riittää kansainvälisissä järjestöissä, EU-virastoissa ja vastaavissa. Näistä työpaikoista myös suomalaiset poliitikot ovat päässeet nauttimaan.

Globalistit ja maahanmuutto

Lars Bern luettelee haastatteluissaan neljä globalistien suurinta virhettä. Puutun tässä niistä kahteen eli massamaahanmuuttoon ja yrityksiin kaataa Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Massamaahanmuuton tarkoitus on Bernin mukaan heikentää kansallisvaltioita. Siksi George Soros tukee maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvia kansalaisjärjestöjä avokätisesti ja pyrkii vaikuttamaan EU:n kautta, jotta maahanmuutto Eurooppaan jatkuisi.

Kesän ja syksyn 2015 maahanmuuttoryöppy oli kuitenkin sellainen, joka horjutti muuton kohteeksi 

joutuneiden maiden poliittista tasapainoa ja loi selkeän jakolinjan Länsi-Euroopan ja ns. Visegrad-maiden välille. Maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ja yritykset pakottaa jäsenmaat ottamaan vastaan siirtolaisia uhkasivat EU:n olemassaoloa nykyisessä muodossaan.

Tällä viikolla syksystä 2015 alkanut kehitys johti globalistien tappion. Pakotetuista maahantulijakiintiöistä luovuttiin ja jokainen maa ottaa sen verran tulijoita kuin itse haluaa. Lisäksi Välimeren alueelle perustetaan pakolaiskeskuksia. Toisenlainen päätös tuskin olisi ollut mahdollinen, koska uuden hallituksen saanut Italia ei sitä olisi hyväksynyt. Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi mahdollisesti joutunut eroamaan.

Nähtäväksi jää, oliko kyseessä lopullinen siirtymä kohti itsenäisten valtioiden ns. kansakuntien Eurooppaa vai pysähtyikö globalistien liittovaltiojuna vain tilapäisesti.

Globalistit ja Venäjä

Boris Jeltsinin presidenttikausi Venäjällä oli globalistien kannalta hyvää aikaa. Kansainväliset yritykset saivat toimia suhteellisen vapaasti ja Venäjä näytti lähentyvän länttä. Toisaalta nuo ajat elänyt venäläinen ei välttämättä pidä Jeltsinin aikaa mitenkään auvoisena. Jeltsinin seuraaja Vladimir Putinin kaudella kehitys muutti suuntaa. Venäjän valtio otti hallintaansa energia-alan ja kansainvälisille yrityksille Venäjä muuttui aiempaa vaikeammaksi toimintaympäristöksi.

Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen länsi määräsi Venäjää vastaan pakotteita. Lars Bern sanoo, että globalistien tavoitteena oli kaataa presidentti Putinin hallinto. Globalistit kuitenkin aliarvioivat Putinin kannatuksen. Venäjällä ei ole merkkejä siitä, että hallintoa oltaisiin kaatamassa. Pakotteiden vaikutus on saattanut olla jopa päinvastainen, eli Putinin asema on vankistunut niiden myötä.

Kauppasotia

Globalismi vannoo vapaakaupan nimeen ja sitä hallinnoidaan kansainvälisten instituutioiden kuten WTO kautta. Näiden yhtenä päätarkoituksena on valvoa, että kansainvälisessä kaupassa noudatetaan sovittuja pelisääntöjä ja tarjota mekanismi erimielisyyksien ratkaisuun. Kun Yhdysvaltojen presidentiksi valittiin taloudellinen nationalisti Donald Trump, tilanne muuttui globalistien kannalta huonompaan suuntaan.

Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen kauppa on pahasti epätasapainossa. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat pyrki tarjoamaan eurooppalaisille liittolaisilleen edullisia kauppasopimuksia, joiden yhtenä tarkoituksena oli estää liittolaisten liukuminen Neuvostoliiton syliin. Lisäksi eurooppalaiset liittolaiset saivat nauttia Yhdysvaltojen sotilaallisesta suojasta maksamatta siitä täyttä hintaa. Tämä turvallisuuspoliittisen vapaamatkustamisen aikakausi on Euroopassa päättymässä.

Trumpin tähtäimessä on erityisesti Saksa, jolla on suuri vaihtotaseen ylijäämä suhteessa Yhdysvaltoihin. Saksa saa lisäetua yhteisvaluutta eurosta, joka on Saksalle liian heikko mutta muulle Euroopalle liian vahva valuutta. Jos tilanne kärjistyy kauppasodaksi, ulkomaankaupasta Yhdysvaltoja enemmän riippuvainen Saksa häviää sen varmasti. Tällaisessa tilanteessa myös EU:n sisäiset ongelmat saattavat kärjistyä uudelleen.

Tästä syystä valtamediassa näkyy paljon löysää puhetta ”sopimusperusteisesta maailmanjärjestyksestä” ja ”monenkeskisyydestä”. Todellisuudessa mitään sopimusperusteista järjestystä ei ole olemassakaan vaan kyseessä on länsimainen globalistinen maailmanjärjestys, jonka on viime kädessä aina taannut Yhdysvaltojen sotilaallinen voima. Globalistien kulta-aika on kuitenkin jo ohitse ja järjestys on muuttumassa toisenlaiseksi, mihin Suomen kaltaisen pienen maan on vain sopeuduttava.