sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2018

Sensuuri loukkaa enemmän kuin sensuurin kohde


Kirjoituksen valokuva on edelleen ajankohtainen. Se ei niinkään symbolisoi mitään islamiin liittyvää vaan enemmänkin länsimaiden antautumista äärimmäisen suvaitsemattomuuden edessä. Kun kuva vuonna 2005 julkaistiin, yksikään suomalainen valtamedia ei julkaissut kuvaa. Ehkä suomalaisen valtamedian taantuminen kohti ”vastuullista mediaa” lähti siitä kunnolla vauhtiin, koska median edustajat eivät tunnustaneet todellista syytä eli pelkoa vaan pönöttivät ”vastuullisuuden” takana. Tuolloin elettiin jo internet-aikaa, joten useimmat suomalaiset ovat kuvan jo nähneet suomalaismedian toiminnasta riippumatta.

Kun Suomen Sisu -järjestö julkaisi kuvat sivuillaan, poliisi järjesti esitutkinnan. Sen asiantuntijalausunnossa professori Jaakko Hämeen-Anttila totesi, että profeetta Muhammad on muslimeille pyhä eli kuva loukkaa muslimeja.

Kun terroristit hyökkäsivät Charlie Hebdo -lehden toimitukseen 7. tammikuuta 2015, he näyttivät, mitä voi tapahtua niille, jotka suhtautuvat epäkunnioittavasti islamin profeettaan. Islamin pyhänä pitämillä asioilla ei voi leikkiä, ja tämä tiedetään jo kaikkialla länsimaissa. Näyttäville ja paljon media-aikaa saaneille ”We are all Charlie” -marsseille osallistuneet Euroopan johtajat eivät aikoneetkaan puolustaa sananvapautta. Sen sijaan ruuvia on jatkuvasti kiristetty ja islamin profeetan pilkkaamisesta tuomitseminen on rutiinia myös suomalaisille tuomioistuimille.

Herra Heinämäki

Nykyvasemmistolaiseen ajatteluun ei yleisesti kuulu sananvapauden kunnioitus. Nykyvasemmisto pyrkii voimaannuttamaan vähemmistöjä ja sitä kautta rajoittamaan enemmistön sanan- ja ilmaisuvapautta. Jos vähemmistön edustaja katsoo jonkin asian loukkaavaksi, enemmistön velvollisuus on silloin olla suvaitsematta kyseistä asiaa.

Frankfurtin koulukuntaan kuulunut filosofi Herbert Marcuse avoimesti liputti väärien mielipiteiden tukahduttamisen puolesta kirjassa ”Critique of Pure Tolerance” julkaistussa teoksessaan. Marcusen mukaan liberaalin demokratian traditioon kuuluva suvaitsevaisuus on aikansa elänyt. Liberaali yhteiskunta perustuu niin hienovaraiseen vallankäyttöön, että enemmistö hyväksyy sen ja jopa haluaa orjuutta. Marcusen mielestä sellaisissa olosuhteissa perinteisesti ymmärretty suvaitsevaisuus palvelee vallankäyttöä ja siksi tarvitaan uudenlaista suvaitsevaisuutta, jossa vasemmistolaisia mielipiteitä suvaitaan ja oikeistolaisia ei. Sananvapaus ei itsessään riitä, koska se sallii virheellisten käsitysten levittämisen. Marcusen mielestä vähemmistön mielipiteille osoitettu suvaitsevaisuus on petosta, koska tällaiset ilmaisut eivät ole tehokkaita. Suvaitsevaisuuden tarkoitus on totuus ja totuus on vallankumouksellisten vähemmistöjen hallussa. Vähemmistöjen tehtävänä on vapauttaa enemmistö ja uudelleenkouluttaa heidät totuuteen. Marcuse väitti, että vallankumouksellisella vähemmistöllä on oikeus tukahduttaa kilpailevat ja vahingolliset mielipiteet.

Kun Marcusen mielipiteitä katsoo, näkee selvästi, millaisesta ajattelusta moderni ”antifasismi” hakee oikeutuksensa. Sen käytännön ilmentymiä ovat tapaukset, joissa vasemmisto häiriköi konservatiivien järjestämiä tapahtumia yliopistojen kampuksilla. Se antaa myös oikeutuksen kirjarovioille, joita Ylen äskettäinen päätös hyllyttää suosittu lastenohjelma Herra Heinämäki edustaa. No, teknisesti ohjelma on edelleen katsottavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Päätösteksti kuitenkin edustaa Marcusen ajattelua eli vähemmistö kontrolloi enemmistön sananvapautta. Tässä tapauksessa se vähemmistö taitaa olla kooltaan yhden henkilön kokoinen. Tämä kyseinen Helsingissä asuva citysaamelainen on tehnyt saamelaisstatuksen sisältämän uhripääoman käytöstä lähes ammatin. Hän kunnostautui myös taannoisessa ”Nunnukagatessa”, jossa hän arvosteli kansanedustajan lapinpuvun käyttöä.

Tyhjästä nillittäjiä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Yle kuitenkin kumartaa nillittäjiä syvempään kuin olisi tarpeen. Poimin muutaman kohdan Ylen luovista sisällöistä vastaavan johtajan Ville Vilénin lehdistötiedotteesta:

” Ohjelma päätettiin siirtää Pikku Kakkosesta ja Lasten Areenasta Ylen Elävään arkistoon. Siirto tehdään, koska osa katsojista koki perinteiseen alkuperäiskansan asuun puetun, stereotyyppisen hahmon loukkaavaksi. Olemme saaneet tästä palautetta katsojiltamme.”

Tässä vaiheessa voi sanoa, että toisten katsojien palaute on nähtävästi tärkeämpää kuin toisten. Ylen ohjelmista olisi minullakin paljon valittamista mutta valitan ainoastaan Yle-verosta, jota en haluaisi maksaa. Radion puolella on muutama ohjelma, jota jaksan joskus kuunnella mutta Ylen televisio-ohjelmien katselun olen lopettanut kokonaan. En siis enää valita ohjelmien sisällöstä. Ei se sitä paitsi kannata, koska palautteella ei yleensä ole mitään vaikutusta mihinkään.

” Palautteet ja keskustelu kertovat ajan ja ajattelun muutoksesta - ohjelman tekijöillä ei tietenkään ole ollut pienintäkään tarkoitusta loukata ketään.”

Palautteet ja keskustelu kertovat ajan hengestä mutta valitettavasti eivät mitään hyvää. Tekopyhyys, 
 moralismi ja näiden oikeuttama sensuuri kukoistavat nyky-Suomessa. Kyse ei myöskään ole ajattelusta vaan ideologiasta, joka hallitsee kaikissa mediayhtiöissä. Tämä ideologia ei vastaa kansalaisten enemmistön käsityksiä vaan hallitsee lähinnä yliopistojen kampuksilla ja Kallion ja Käpylän punaviherkuplassa.

” Ennen suomalaiset nauroivat Pekalle ja Pätkälle neekereinä tai viihdeohjelman nunnuka-hahmoille. Ei enää, tänä päivänä ymmärrämme, että tämä on rasistista ja loukkaavaa.”

”Tässä on kyse samantyyppisestä asiasta. Meidän pitää olla koko ajan entistä tarkempia ja herkempiä siinä, millaista kuvastoa käytämme, kun kerromme vähemmistöistä. Valtaväestö ei voi sanella sitä, mikä on sopiva tapa esittää vähemmistöjä koskevaa kuvastoa mediassa.”

Lihavoin kohdan, jossa Vilén soveltaa Marcusen ajattelua. Vallankumouksellisen vähemmistön pitää pakottaa enemmistö ajattelemaan oikein. Tässä tapauksessa yksi citysaamelainen loukkaantui intiaanien puolesta ja sai veronmaksajan rahoittaman mediayhtiön matelemaan edessään.

Mitä tulee Yle-johtajan mainitsemiin ohjelmiin, jotkut pitävät niistä ja toiset eivät. Kenenkään ei ole pakko katsoa. Yle kuitenkin tämän päätöksen myötä avaa ovet vähemmistöjen terrorille ja kertoo kaikille selvästi, että toisten mielipiteet ovat tärkeämpiä kuin toisten.

” Historiaa emme halua emmekä voi muuttaa. Oman aikansa arvoja heijastelevat ohjelmat voimme kuitenkin siirtää Elävään arkistoon, josta jokainen voi niitä halutessaan katsella.”

Vilénille sanon, että hänen arvonsa eivät ole meidän ajan arvoja. Ehkä noin 30 vuoden päästä osataan tarkastella tätä aikaa ja todetaan, että sitä leimasi käsittämätön ideologinen mielipuolisuus. 1970-luvulla Yleisradio lähetti suomeksi radio-ohjelmia, jotka olivat käytännössä totalitaristisen Neuvostoliiton propagandaa. Näin naapurissa -ohjelma ei tuolloin edustanut suomalaisten arvoja vaan oli oman aikansa ideologista mielipuolisuutta.

Erilaiset totalitaristiset hallinnot ovat aina pyrkineet kirjoittamaan historiaa uudelleen omien mieltymystensä mukaiseksi. Siihen on tarvittu Ville Vilénin kaltaisia sensoreja. Hänen lausunnostaan saa vaikutelman, että Ville kyllä kirjoittaisi historiankin uusiksi, jos vain voisi.

Sensuurista, jopa poliittisesti korrektista pehmo-DDR -versiosta, jää aina tympeä astian maku. Sensuuri ja sen perustelut ovat aina banaaleja ja edustavat yleensä yhtä inhimillisen typeryyden muotoa eli byrokratiaa. Sensuuri myös loukkaa sekä niitä joita sensuuri koskee eli tässä tapauksessa ohjelman tekijöitä että ketä tahansa, joka osaa ajatella omilla aivoillaan eikä ole ideologisesti yhtä vasemmalla kuin keskiverto veronmaksajan rahoittaman mediayhtiön toimittaja tai johtaja.

Sensuuri myös leimaa osan kulttuuriperintöä poltinmerkillä eli tässä tapauksessa villin lännen tarinat, jotka olivat aikanaan merkittävä osa monien lapsuutta. Kukaan ei enää koske vanhoihin lännenelokuviin Tarzan-elokuvista puhumattaan, koska aina on riski, että tarinan elementeissä on jotakin vähemmistöä loukkaavaa. Polttomerkittyä kulttuuriperintöä voidaan julkisessa keskustelussa käsitellä vain jälkijättöisen moralismin näkökulmasta, kuten on jo tehty Tarzan-elokuvien kohdalla. Poliittinen korrektius köyhdyttää kulttuuria ja tekee siitä mitäänsanomatonta roskaa. Tämä pätee niin lastenohjelmiin, komiikkaan kuin draamaankin.

Kuvituskuvassa on Kurt Westergaardin Jyllands Posteniin aikanaan tekemä piirros. Pommiturbaanin tarkoitus on kuvata sitä, että profeetan elämän ja toiminnan tuloksena syntyi uskonnollinen ideologia, joka oikeuttaa ihmisten tappamisen ideologian edistämiseksi. Asiantuntijamielipiteen mukaan profeetta on pyhä eikä häntä saa pirtää loukkaamatta muslimien tunteita.

Herra Heinämäki -ohjelmassa esiintyvä intiaanihahmo pitää sulkapäähinettä, joka on sekin ilmeisesti tämän citysaamelaisen asiantuntijamielipiteen mukaan intiaaneille pyhä ja loukkaa Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöä. Intiaanien päähineitä myydään avoimesti internetissä ja osa myyjistä edustaa itse alkuperäisväestöä. On täysin käsittämätöntä, että intiaanipäähineen pitäminen olisi muka loukkaavaa.

10 kommenttia:

  1. Mainitun lastenohjelman käsittelystä Ylen taholta asian tiivisti mielestäni jokseenkin tyhjentävästi Tere Sammallahti:

    http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254560-rasistiset-lastenohjelmat-ja-heinamakigate

    Yleisesti ottaen sensuuri on nimenomaista sananvapauden rajoittamista, joka on ominaista diktatorisille poliisivaltioille ja jota ei demokraattisissa oikeusvaltioissa voi esiintyä muuten kuin kansan ja valtakunnan olemassaolon välittömästi vaarantavissa olosuhteissa, kuten sodassa ja sellaiseen verrattavissa järjestäytyneissä väkivaltaisuuksissa.

    Tätä taustaa vasten on aivan karmeaa, että aiempi oikeusministeri Tuija Brax (virh.) saattoi julkisesti harmitella virkansa puolesta(!) tilannetta, jossa ihmiset voivat lausua mm. USAssa sijaitsevien Internet-palvelimien kautta kaikenlaista ikävää:
    joissakin maissa kun hänen mielestään on sananvapaudesta sellainen kummallinen käsitys, että sen nimissä kuka tahansa saisi muka sanoa mitä tahansa.

    Tuollaisesta lausunnosta olisi voinut odottaa kansainvälistä skandaaalia ja laajamittaista keskustelua Suomen sananvapaudesta ja oikeusvaltiostatuksesta yleensäkin, vaan enpä muista sellaisesta ainakaan uutisoidun.

    Ehkä Suuressa Maailmassa ehdittiin jo tottua suomalaiseen itsesensuuriin, joka oli Kylmän sodan olosuhteissa vapaaehtoinen pakko? Enää ei olisi, mutta minkäs teet, kun poliittinen, hallinnollinen ja mediaeliitti oppivat vuosikymmenten ajan kertomaan yhdestä tahosta yhdenlaisia valeita ja toisesta tahosta taas toisenlaisia.
    Neuvostoliiton hävittyä Kylmän sodan seurasikin lyhyt tuskan hetki: millaisia valeita on jatkossa kerrottava mistä tahosta? Kysymykseen kun ei tullut, että oltaisiin alettu kertoa tosiasioista sellaisina kuin ne ovat.

    Onneksi Neuvostoliiton perimänä saatiin somali-invaasio, ja eliittimme sai huokaista helpotuksesta. Siitä se sitten lähti...

    VastaaPoista
  2. Hieno kurjoitus! Tuo Ylen Ville Vilen antaa kasvot modernille kristalliyölle. On vaikea ymmärtää ihmistä, jonka toimintaa ei ohjaa moraaliset valinnat vaan korruptoitunut nihilismi.

    Katselin Netflixistä dokumentin The Push, joka kertoo manipuloinnista. Siinä tavalliset ihmiset saadaan vähällä taivuttelulla tappamaan (oikeasti, se näytetään ohjelmassa) toinen ihminen. Nämä vilenit ovat niitä, jotka vailla mitään moraalista tuskaa voisivat manipuloida heikompitahtoisia kaikenlaisiin hirmutekoihin.

    VastaaPoista
  3. Minusta nämä viime aikaiset median korpilakilynkkaukset, metoot ja heinämäet, joissa suvaitsevaisto repii kappaleiksi omia jäseniään, ovat hauskaa viihdettä. Suvaitsevaisto on hoksannut, että nuivat ovat oppineet pitämään puoliaan ja lyömään takaisin. On kaikenlaista maalittamista, mv-lehteä ja mitäniitäonkaan. Toiset suvaitsevaiset ovat helppoja maaleja. Jos nyt joku pitää lynkata, niin onko sillä niin väliä kuka? Hauskaa katseltavaa, kun entiset punavihreät imaamit itku silmässä tuhertaa anteeksipyyntöjä. Ha ha.

    VastaaPoista
  4. Itse teksti ja kommentit sanoivat kaiken oleellisen. Muistutan vaan omalta osaltani suomalaisten hirvittävästä kulttuuripöllimisen historiasta johon on syyllistynyt jopa tasavallan presidentti Urho Kekkonen:

    http://www.iltalehti.fi/kuvagalleria/data/yleinen/1542/7.shtml

    Nyt ei sitten muuta kuin mennään porukalla jonoon ja aletaan pyytämään anteeksi joka ristuksen ilmansuuntaan.

    VastaaPoista
  5. Suvaitsemattomat mielipidekytät voisivat nostaa seuraavan hysteerisen kohun 50-luvun lastenelokuvasta "Pekka ja Pätkä puistotäteinä". Siinähän loukataan transvestiitteja ja transihmisiä.

    VastaaPoista
  6. Qroquius Kad: "Tuollaisesta lausunnosta olisi voinut odottaa kansainvälistä skandaaalia ja laajamittaista keskustelua Suomen sananvapaudesta ja oikeusvaltiostatuksesta yleensäkin, vaan enpä muista sellaisesta ainakaan uutisoidun."

    Ei siitä mitään kohua voi tulla, koska yhteiskunnallisilla aloilla postmodernismi on lyönyt itsensä läpi. Postmodernismi tarkoittaa modernia vasemmistolaisuutta eli "kulttuurimarxilaisuutta". Siinä sanomisen vapaus on riippuvainen sanojan viiteryhmästä. Tässä tekstissäni siteerasin Herbert Marcusea, joka oli merkittävä 60-luvun sukupolvikapinan taustalla vaikuttanut ideologi.

    Kumitonttu: "On vaikea ymmärtää ihmistä, jonka toimintaa ei ohjaa moraaliset valinnat vaan korruptoitunut nihilismi."

    Nämä vilenit ovat uuspuritaanisia kuvainraastajia.

    En olisi kuuna päivänä uskonut, että villin lännen tarinat muuttuvat joskus samizdatiksi.

    Pantalone: "Hauskaa katseltavaa, kun entiset punavihreät imaamit itku silmässä tuhertaa anteeksipyyntöjä."

    Herra Heinämäen tekijä Heikki Salo on toki puhdas suvakki mutta kaiketi tienaa ainakin osan leivästään näillä Heinämäki-jutuilla.

    Vasemmisto kuten kaikki puritaaniset uskonlahkot suhtautuu kielteisimmin omista riveistään harhautuneisiin.

    Ykä: "kulttuuripöllimisen historiasta johon on syyllistynyt jopa tasavallan presidentti Urho Kekkonen."

    Hieno löytö arkistoista. Tuohon aikaan ei tällaista typeryyttä olisi voinut edes kuvitella. Pahkasika oli huumorilehti eikä mikään tulevaisuuden käsikirja.

    Anonyymi: "seuraavan hysteerisen kohun 50-luvun lastenelokuvasta "Pekka ja Pätkä puistotäteinä"."

    Näille kohuille voi toki nauraa. Niiden ansiosta tosin osa kulttuuriperinnöstä muuttuu käytännössä kielletyksi ja ne katoavat näkyvistä. Tarzan-elokuvat ovat jo kadonneet, vaikka niitä näytettiin aikanaan erittäin usein.




    VastaaPoista
  7. Onhan näitä muitakin. Uuno Turhapuro menettää muistinsa elokuvassa Uuno luulee olevansa nainen. Miten siitä ei ole vielä kukaan pahoittanut mieltään? Huumori perustuu usein stereotyypeille. Rillit huurussa sarjassa vinoillaan nörteille. Neil Hardwick esitti suomalaiset hölmöinä Tankki täyteen -sarjassaan. Millä ihmeen oikeudella hän kuvasi suomalaisia?

    Menee vaikeaksi, jos hyväksytään moraalinvartijoiden ylivalta. Jotenkin sitä kuvitteli, että liberaalit olisivat sananvapauden puolesta.

    Theodore Dalrymple kirjoittaa, kuinka itäblokin maissa kaikki tiesivät, että virallinen totuus on valhetta. Tarkoitus ei ollutkaan totuus, tarkoitus oli nöyryyttää. Kun ihmiset pakotetaan puhumaan valhetta, jonka tietävät valheeksi, se tuhoaa heidät.

    Totuus vapauttaa, niinhän homoaktivistit julistavat, olet oikeasti mitä olet, etkä elä valheessa. Totuus ei vapauta, jos se vastustaa ja heikentää virallista ideologiaa.

    VastaaPoista
  8. Islamin kritiikki on erityisen tiukalla.

    Muistettakoon Korkeimman oikeuden tuomio vuonna 2012, jolloin islamin nimittäminen pedofiiliuskonnoksi tulkittiin herjaavaksi ja häpäiseväksi. Tätä ei päätöksen mukaan vähentänyt se, että Koraani hyväksyy sukupuoliyhteyden lapsen kanssa (suura 65:4).

    Koraanin perusteella voisi luulla, että pedofiilit olisivat muhamettilaisuuden kaavun alla mukavasti suojassa, mutta ilmeisesti sitten ei. KKO ryhtyi omin päin tulkitsemaan Koraania ja neuvomaan muslimeja. Se katsoi, että kyseinen kohta ei merkinnyt pedofilian hyväksymistä. KKO:n mukaan sellainen väite oli jopa "suvaitsemattomuutta" ja "ennakkoluuuloisuutta".

    Tuoreessa Ilmari Hiidenlehdon kirjassa "Profeetta Muhammedin haamu" leikitellään jälleen suvaitsemattomuuden ja ennakkoluulojen rajamaastossa. Kirja onkin julkaistu salanimellä (arvostelu löytyy Vihavaisen blogista).



    VastaaPoista
  9. Ukkeli: "Totuus ei vapauta, jos se vastustaa ja heikentää virallista ideologiaa."

    Silloin voit joutua vaikeuksiin ja jopa lukemaan tiilenpäitä. Valtavirtaa vastaan kulkevista totuudenpuhujista ei pääsääntöisesti pidetä.

    Jorma Teräsrautela: "KKO ryhtyi omin päin tulkitsemaan Koraania ja neuvomaan muslimeja. Se katsoi, että kyseinen kohta ei merkinnyt pedofilian hyväksymistä. KKO:n mukaan sellainen väite oli jopa "suvaitsemattomuutta" ja "ennakkoluuuloisuutta"."

    On äärimmäisen irvokasta, että oikeuden islamia ymmärtämättömät tuomarit ryhtyvät tulkitsemaan islamin oppia ja tietysti syytetyn vahingoksi.

    Tarkoitus oli kuitenkin hyvä eli saada vihapuhujaksi tiedetylle tuomio.

    VastaaPoista
  10. On paljon vaarallisempaa niiata islamille kuin aikoinaan neukuille.NL oli suoraan sotilaallinen uhka ja se kuitenkin saatiin pidettyä kurissa. Islam on syöpä joka nakertaa sisältä ja omien politiikkojemme myötävaikutuksella.
    Kriittinen massa ei ole vielä olemassa mutta kunhan se täälläkin saavututetaan niin meininki on sama kuin länsinaapurissa. Autot palaa ja luodit viuhuu.
    Katselen tässä uutisia ja mikä ihmeen juttu on meksikaanien tai muiden eteläamerikan maiden kansalaisten syy hakea "turvapaikkaa"?
    Suomeenkin rantautuneet ovat lähinnä tulleet kirjaimellisen oleskeluluvan vuoksi, siis oleskelemaan täydellä ylläpidolla ja koko suku aikanaan samaa latua.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.