"Muslimikammo" onkin valtavirtaa?

Helsingin Sanomien toimittaja Pekka ”Psycho” Mykkänen kirjoitti artikkelin, jossa kerrottiin useimpien eurooppalaisten maiden väestön vastustavan muslimien maahanmuuttoa. Asiasta ei enää voitu vaieta sen jälkeen, kun Chatham House julkaisi mielipidetutkimuksen, jossa kysyttiin yhdeksän Euroopan maan kansalaisilta: ”Pitäisikö maahanmuutto enimmäkseen muslimienemmistöisistä maista lopettaa?”

Yhdeksästä maasta kaikissa vastaajien enemmistö kannatti maahanmuuton lopettamista (siis lopettamista, ei rajoittamista). Vain Espanjassa ja Britanniassa vähemmän kuin 50 prosenttia vastaajista kannatti maahanmuuton lopettamista muslimienemmistöisistä maista. Tosin Mykkänen ei olisi Mykkänen ja Hesari ei olisi Hesari, jos asiaa ei seliteltäisi ns. suvaitsevaisten kannalta parhain päin:

”...mistään muslimien invaasiosta ei voi järkevästi ottaen puhua.”

Niinpä niin. Kun rajojen yli vyöryy yli miljoona muslimimiestä, miksi sitä pitäisi kutsua? Turistimatkaksiko? Jos nämä yli miljoona muslimimiestä saisivat vielä tuoda perheensäkin mukanaan, tulijoiden määrä moninkertaistuisi.

Mikäli rajatarkastuksia ei olisi otettu käyttöön, vyöry olisi todennäköisesti ollut paljon pahempi. Tästä kuuluu suurelta osin kiitos Unkarin pääministeri Viktor Orbanille, joka ensimmäisenä ryhtyi patoamaan maahantuloa. Valtamedia ja EU:n johtavat poliitikot moittivat kuorossa Orbania, vaikka hän teki vain sen, mitä piti tehdä.

Muutaman viime vuosikymmenen aikana nähty muslimien muutto Eurooppaan o n historiallisesti ainutlaatuinen kuten myös muslimiväestön lisääntyminen, joka näkyy katukuvassa jokaisessa Euroopan suurkaupungissa. Vain 80-luvun lopulla kommunismista vapautuneet itäisen Keski-Euroopan maat ovat poikkeus säännöstä.

Mykkänen jatkaa:

”Tämä muistuttaa osaltaan siitä, miten huikea ja kauaskantoinen tärsky runsaan miljoonan turvapaikanhakijan saapuminen Eurooppaan vuonna 2015 oli.”

Median edustajilta sopii kysyä, miksi he eivät ymmärtäneet tuota syyskesällä 2015 vaan pyrkivät tunteisiin vetoavilla valokuvilla vaikuttamaan ihmisten asenteisiin.

Todellisessa maailmassa elävät ihmiset joutuvat kohtaamaan utopististen maailmanparantajien haaveet ja niiden kariutumisen samalla, kun utopistinen maailmanparantaja vain jatkaa hyveellisyyden signalointiaan.

”Ääri-islamistien tekemiä terrori-iskuja on ollut Euroopassa liikaa, mutta pitkän aikavälin tarkastelussa maanosa ei ole minkään terrorismin tsunamin kohteena. Saksassa kuoli viime vuonna 22 ihmistä terrori-iskuissa.”

Taas valtamedian edustaja vähättelee terrorismia. Hän mainitsee vain Saksassa kuolleet ikään kuin Saksa olisi ainoa Euroopan maa, joka on kärsinyt terrorismista. Terrorismi on sitä paitsi vain jäävuoren huippu eikä ole läheskään ainoa syy vastustaa muslimien laajamittaista maahanmuuttoa.

Miksi muslimien maahanmuuttoa vastustetaan?

Mykkänen unohtaa turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset, erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikokset, joiden määrä on räjähtänyt syksyn 2015 jälkeen. Lisäksi Euroopan maiden veronmaksajat joutuvat pitkälti elättämään kasvavan muslimiväestön, joiden työllisyysaste on kauttaaltaan matala ja tukiriippuvuus suurta.

Ihmiset näkevät laajamittaisen muslimien maahanmuuton vaikutukset arjessaan turvattomuuden lisääntymisenä, kouluopetuksen laadun heikkenemisenä ja elinympäristön muuttumisena tunnistamattomaksi aiempaan verrattuna. Kehityksen nopeus on ollut huima ja saavutti lakipisteensä syksyllä 2015.

Vuosien varrella hyssyttelijät ovat kertoneet, kuinka muslimit sopeutuvat ja heidän suhteellinen väestönkasvunsakin talttuu kantaväestön tasolle. Todellisuudessa muslimit menevät nuorempana naimisiin ja tekevät enemmän lapsia kuin kantaväestö, eli sukupolvikierto on nopeampaa. Lisäksi naiset on usein alistettu synnyttäjän ja lasten kasvattajan rooliin, mikä pitää heidät pysyvästi poissa työmarkkinoilta. Sen sijaan, että katsottaisiin muslimien kokonaismäärää, kannattaisi tarkastella myös ikärakennetta, joka kertoisi Mykkäsen kaltaisille, että muslimien suhteellinen osuus nuoremmissa ikäluokissa on paljon suurempi kuin Mykkäsen mainitsema kuusi prosenttia.

Mykkänen melkein myöntää tässä jotakin:

”Muslimeihin ja muihin maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia hyssyteltiin, koska ei haluttu leimata suurempaa kunniallisesti elävää väkijoukkoa. Mielestäni asioiden suhteellistaminen on vastuullista sekä reilua, ja kansanryhmien syyllistäminen yksilöiden virheistä väärin, mutta oheistuotteena on kylvetty epäluottamuksen siemen.”

”Asioiden suhteellistaminen” on valtamedian osalta tarkoittanut systemaattista asioiden kaunistelua, ongelmien peittelyä ja kantaväestön syyllistämistä. Tätä ihmiset joutuvat katsomaan televisiosta ja lukemaan lehdistä, jos he vielä vaivautuvat etsimään uutisia asiasta valtamedian sivuilta. Helsingin Sanomatkin on tässä pahasti myöhässä ja tullut vasta puolitiehen totuutta vastaan.

Lisäksi Mykkänen tyypilliseen vasemmistoliberaaliin tapaan sekoittaa yhteisö- ja yksilötason ilmiöt keskenään, ikään kuin se kunnollinen muslimi riittäisi oikeuttamaan muslimien massamaahanmuuton ja sen tuomat ongelmat, jotka pahimmillaan voivat tuhota eurooppalaisten valtioiden talouden ja vaarantaa eurooppalaisten kansojen olemassaolon pitkällä tähtäimellä.

Valtamedia jatkuvasti jättää huomiotta islamin aggressivisen perusluonteen ja ylivaltapyrkimykset. Se ei kysy, miksi maahan pitää päästää ihmisiä, jotka vihaavat isäntäyhteiskuntaa ja sen asukkaita, koska nämä eivät ole muslimeja eivätkä usko Allahiin. Valtamedia sen sijaan keskittyy islamin valkopesemiseen jokaisen terrori-iskun yhteydessä. Tekijä ei muka ollut kunnollinen muslimi ja hänellä oli mielenterveysongelmia.

Epäluottamus mediaa ja poliittista eliittiä kohtaan lisääntyy koko ajan. Tämä näkyy juuri tällä hetkellä mediassa paniikinomaisena Donald Trumpin mollaamisena, joka ei vaikuta millään tavalla muihin kuin tosiuskovaisiin.

Kun valtamedia ja eliitti kuorossa ylistävät muslimien tuomaa monikulttuurista rikkautta, kansalainen tuntee itsensä petetyksi. Luottamus Hesariin on mennyt jo aikoja sitten ja pettyneiden määrä sen kuin lisääntyy. EU:n ulkoasian ”kansankomissaari” Federica Mogherini totesi äskettäin:

”Mielestäni eurooppalaisten pitää ymmärtää, että tarvitsemme maahanmuuttajia taloudellisista syistä, koska väestö vähenee.”

Mogherini osoittaa tällä lausunnollaan, että hän on menettänyt täysin kosketuksensa todellisuuteen. Muslimiväestön huoltosuhde on niin alhainen, että se ei ratkaise ikääntymisen aiheuttamaa ongelmaa varsinkin, kun tulijoita ei oteta maahan tarpeen tai osaamisen perusteella vaan kaikki rajan yli päässeet saavat yleensä jäädä. Jos he eivät viranomaisen mielestä saa, he jäävät silti. Kylmä tosiasia on se, että suurin osa tulijoista on parhaimmillaan hyödyttömiä ja pahimmillaan merkittävä taloudellinen rasite eurooppalaisille yhteiskunnille.

Kirjoituksen loppupuolella itseään avarakatseisena kosmopoliittina pitävä Mykkänen yrittää ymmärtää myös vastapuolen näkökantoja mutta tekee sen ylenkatseella, kuten omasta ylivertaisuudestaan ja oikeassa olemisestaan vakuuttunut vasemmistoliberaali yleensä tekee:

”Se, mikä valtamedialla ja valtapuolueiden poliitikoilla on jäänyt huomaamatta on, että valtaosa ihmisistä ei jaa heidän maailmoja halaavaa elämäntapaansa. Suurin osa ihmisistä elää koko elämänsä kotimaissaan ja heille vieras on kerta kaikkiaan vierasta.”

Ylenkatse tulee esiin jälkimmäisessä virkkeessä. Mykkänen pitää muslimien maahanmuuton vastustajia takapajuisina juntteina. Tietyllä tavalla hän on oikeassa, koska muslimiväestön kasvu ja sen aiheuttamat ongelmat näkyvät ensimmäisenä kaikkein köyhimmillä asuinalueilla, joilta kantaväestön edustajat pakenevat monikulttuurisuuden lisääntymisen myötä. Yleensä ne, jotka kiihkeimmin kannattavat laajamittaista muslimien maahanmuuttoa, eivät joudu kärsimään sen lieveilmiöstä. Poikkeuksiakin toki on. Joulukuun alussa Afganistanista saapunut maahanmuuttaja raiskasi ja murhasi korkea-arvoisen EU-virkailijan tyttären.

Mykkänen ei kannata sitä, että valtapuolueiden edustajat ryhtyvät matkimaan populistien retoriikkaa vaan pitää sitä tuhon tienä:

”Järkevämpää olisi opetella, mitkä ovat vähemmistöjen lisäksi enemmistöjen kulttuurisiin marginaaleihin ajautuneiden ihmisten huolenaiheet, ja vastata niihin.”

Asia on niin, että Mykkänen ja hänen kaltaisensa edustavat sitä marginaalia. He luulevat edustavansa edistystä ja kaikkea hyvä, mutta saavat aikaiseksi vain tuhoa. Se tie on nyt loppuun asti kuljettu. Postmoderni filosofia foucaulteineen ei auta ymmärtämään todellisuutta vaan pelkästään selittämään selittelyä. Suurin syy vastustaa vasemmistoliberaalia politiikkaa on sen tuhoisat seuraukset.

Mykkänen tuntuu ajattelevan, että ongelma ratkeaa ymmärtämällä. Ei ratkea vaan se ratkeaa konkreettisilla teoilla, joihin vasemmistoliberaali ryhtyy vasta sitten, kun on pakko. Silloinkin se tapahtuu siksi, että oma isopalkkainen työpaikka on vaarassa. EU alkaa vasta nyt perustamaan maahantulokeskuksia Euroopan ulkopuolelle, vaikka Australian esimerkki toimivasta politiikasta on ollut tiedossa jo pitkään. Tähän saakka Australia on saanut osakseen moitteita tulijoiden ”ihmisoikeuksien loukkaamisesta”, vaikka Australia on onnistunut lopettamaan maahan pyrkivien hukkumiskuolemat lähes kokonaan.

Kuka todellisuudessa edustaa marginaalia?

Lopussa Mykkänen sentään myöntää vastentahtoisesti totuuden:

”Kuten Yhdysvalloissa saatiin viime vuonna todistaa, marginaaliksi luullusta voi tulla valtavirtaa, ja silloin enemmistön ja vähemmistön käsitteet heittävät kuperkeikkaa.”

Mykkäsen kaltaiset eivät koskaan ole olleet enemmistössä. Heillä vain on ollut valtaa yhteiskunnan eri instituutioissa kuten virkakoneistossa, mediassa, oikeuslaitoksessa ja veronmaksajan tukemissa järjestöissä. Mykkäsen edustama valtamedia on ollut se valheen moottori, joka on pitänyt pyörät öljyttyinä ja estänyt tapahtuneen kehityksen arvostelun.

Ihmisiltä ei ole koskaan kysytty, haluavatko he oikeasti monikulttuurista yhteiskuntaa ja laajamittaista muslimien maahanmuuttoa. Jos joku on ilmoittanut vastustavansa näitä, hän on heti saanut päällensä syytöksiä rasismista ja ksenofobiasta. Kun ihmiset laajemmin ymmärtävät, miten heitä on petetty ja miten heidän huolensa kuitataan ”vihapuheena”, silloin muutos voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Pysyviksi luullut instituutiot kuten Euroopan Unioni alkavat horjua ja lopulta kaatuvat. Utopistinen maailmanparannus siirtyy vihoviimeiseen marginaaliin, jonne se tosiasiassa kuuluukin.