Suomalainen sananvapaus tänään

Ajattelin jo hetken kirjoittaa islamista ja Maria Petterssonin kehnosta blogikirjoituksesta, mutta Tiina Wiik ehti ensin. Pettersson toteaa Image-lehden blogikirjoituksessaan, että ”sinä et päätä, mitä on aito islam”.

Tiivistettynä Pettersson edustaa tyypillistä suvaitsevaista näkemystä, jonka mukaan islamista ei voi sanoa mitään, koska se on niin monimuotoinen. Olen kuullut samanlaista argumentointia useita kertoja kuten myös muistuttamista kristinuskon nimissä tehdyistä pahoista teoista ja siitä, kuinka Vanhassa Testamentissa on väkivaltaisia kohtia. Yleensä tällaista sanova ei vaivaudu kuuntelemaan, kun hänelle kerrotaan, että Koraani on muslimille sellaisenaan Allahin sanaa, kun taas Vanhan Testamentin kertomukset kuvaavat enimmäkseen juutalaisen kansan historiaa eivätkä ne kymmentä käskyä lukuun ottamatta ole uskovalle moraalisesti sitovia.

Suvaitsevainen näkemys on tässä suhteessa vain pintaa eikä se perustu mihinkään syvempään ymmärrykseen asioiden todellisesta laidasta. Voit tutustua islamin oppiin, sen pyhiin kirjoitukseen ja islamin profeetan elämänvaiheisiin. Sen jälkeen voit tutustua islamin historiaan ja vetää siitä omat johtopäätöksesi. Et tarvitse siihen Maria Petterssonin tai kenenkään muun shariapoliisin lupaa.

Itse olen tutustunut islamiin lähinnä siltä kannalta, mitä se tarkoittaa vääräuskoisen ei-muslimin kannalla. Olen tullut siihen tulokseen, että islamissa ei ole vääräuskoisen kannalta mitään hyvää. Tämä koskee niin islamin historiaa, sen pyhiä kirjoituksia kuin islamin profeetan edesottamuksia.

Islam on maailmanhistorian menestyksekkäin imperialistinen projekti, joka on taas innostunut valloittamaan samalla, kun entiset länsimaiset siirtomaaimperiumit keskittyvät syleilemään maailmaa ja piehtaroimaan syyllisyydessä.

Laajamittaisen islamilaisen maahanmuuton salliminen on suuren luokan typeryyttä, josta tulevat sukupolvet maksavat kovan hinnan. Islamilaisen maahanmuuton puolustelut voivat olla tunteisiin vetoavia ja vaikuttaviakin, mutta ne edustavat silti itsetuhoista mielipuolisuutta.

Sananvapaus vaakalaudalla

Islam vaikuttaa myös sananvapauteen ja tietysti negatiivisesti. Loukkaavaksi tulkittu lausunto tai piirros voi johtaa väkivaltaan. Suomessa syyllinen on tällöin lausunnon antaja tai piirtäjä, kuten eläkkeelle jäänyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sanoi:

”Pykälällä on kriminalisoitu sellaiset rikokset, jotka voivat aiheuttaa vastareaktioita ja väkivallantekoja.”

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio toimii shariapoliisina. Erityisesti niiden ihmisten uskonnollia tunteita suojellaan, jotka ovat valmiita tappamaan piirroksen takia. Tässä Suomen valtio on vääryyden asialla.

Maria Petterssonin todellisuuteen perustumattomat hourailut islamin luonteesta ovat täysin sopusoinnussa islamilaisen sharian kanssa. Suomesta sharia-valtiota haluavat islamistit luultavasti ovat Jorma Kalskeen kanssa eri mieltä ainoastaan Allahia ja hänen sanansaattajaansa pilkkaavien saamien tuomioiden ankaruudesta.

Tänään julkisuuteen tuli kaksi suomalaisen sananvapauden kannalta merkittävää uutista. Poliisi on saanut valmiiksi esitutkintansa kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen väitetystä sananvapausrikoksesta ja juttu siirtyy syyteharkintaan. Nizzan terrori-iskun jälkeen Hakkarainen erehtyi Facebookissa vaatimaan muslimien poistamista Suomesta.

Kukapa ei olisi vihastunut Nizzan terrori-iskusta, jossa Mohamed Lahouaiej-Bouhlel -niminen Allahin soturi ajoi puolustuskyvyttömään väkijoukkoon kuorma-autolla ja tappoi 86 ihmistä huutaen samalla ”Allahu akbar”. Hänen tarkoituksenaan oli tappaa mahdollisimman monta vääräuskoista ennen siirtymistään paratiisiin 72 neitsyen viihdytettäväksi.

Lahouaiej-Bouhlel ei alkujaan ollut erityisen uskonnollinen vaan oli saanut herätyksen ja alkanut kasvattaa partaa vasta hieman ennen terrori-iskua. Ennen herätystään mies oli pikkurikollinen, jolla oli tilillään useita ampuma-ase- ja väkivaltarikoksia.

Nizzan terroristin polku joukkomurhaajaksi oli varsin tavanomainen. Myös Teuvo Hakkaraisen syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei ole erityisen epätavallinen vaan kertoo ikävää kieltä valtiovallan suhtautumisesta kansalaisen perusoikeuksiin.

Ilja Janitskin tähtäimessä

Tänään kerrottiin myös, että poliisi vaatii MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskinia vangittavaksi. Poliisin mukaan Janitskinia ei ole tavoitettu. Syyttäjä Heikki Wendorfin mukaan vangitsemispäätös tarkoittaisi, että syyttäjä hakee Janitskinista eurooppalaista pidätysmääräystä.

Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan toteuttaa, jos rikoksesta määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta. Ilja Janitskinin kohdalla epäiltyjen rikosten joukossa on sellaisia, joista voidaan tuomita jopa kahden vuoden vankeusrangaistukseen (kiihottaminen kansanryhmää vastaan).

Tässä vaiheessa on syytä todeta, että Ilja Janitskin on ainoastaan aukonut päätään internetissä ja repostellut valtamedian juttuja MV-lehden sivustolla. Vaikka kaikki eivät pidä MV-lehden tyylistä, jälkikäteen on monesti voitu todeta MV-lehden olleen uutisoinnissaan oikeassa ja valtamedian väärässä. MV-lehti kertoo ne asiat, jotka valtamedian instanssit pimittävät uutisoinnissaan. Tästä Janitskin on saanut valtamedian vihat niskoilleen, ei siitä, että hän on ehkä kopioinut valtamedian juttuja kokonaisuudessaan sivustolleen. Jälkikäteen ajateltuna hän olisi ehkä voinut lainata vähemmän, koska koko uutisen kopiointi ei palvele mitään muuta kuin valtamedian kostonhalua.

Valtamedia, vasemmistoaktivistit ja Suomen viranomaiset eivät erityisemmin ole pyrkineet peittelemään yrityksiään lopettaa MV-lehti ja sen julkaiseminen. Se, että viranomaiset käyttävät eurooppalaista pidätysmääräystä, kertoo heidän olevan tosissaan ja valmiita käyttämään äärimmäisiä keinoja MV-lehden tuhoamiseksi.

Tapahtumissa ei ole kyse oikeuden toteutumisesta vaan pyrkimyksestä hiljentää liian suosituksi noussut vallanpitäjien (joihin lasken myös valtamedian) arvostelija. Jos Janitskin pitäisi muutaman sadan lukijan seuraamaa blogia peräkammarin hämärässä, hänen juttunsa tuskin innostaisivat valtamediaa ja viranomaisia yhtä paljon.

Nimenomaan sivuston suosio saa erilaiset wannabe-asiantuntijat heittämään lokaa MV-lehden päälle. Päätoimittajan venäläinen sukunimi tekee hänestä helpon maalin niille, jotka väittävät häntä Venäjän kätyriksi. Samalla heitetään lokaa Suomi ensin -kansanliikkeen päälle.

Jälkikäteen herää epäilys, että Pelit poikki -mielenosoitus masinoitiin antamaan moraalinen oikeutus Teuvo Hakkaraisen mahdolliselle rikosoikeudenkäynnille ja Ilja Janitskinin vangitsemisoikeudenkäynnille. Miten muuten on selitettävissä se, että hallituksen ministerit patsastelivat samassa mielenosoituksessa väkivaltavasemmiston edustajien kanssa ja kuuntelivat Mikael Brunilan kuvottavaa puhetta?

Näissä olosuhteissa epäilyt Ilja Janitskinille diplomaattipostissa lähetetyistä ruplakuorista muuttuvat merkityksettömiksi. Kuten blogisti Yrjöperskeles, kommenttiosastossaan toteaa:

”Mitä tulee vielä MV-lehteen niin siitä toteaisin että sen kohdalla kysymyksenasettelu hyvä / huono on väärä. MV ei ole hyvä eikä huono vaan se on tällä hetkellä välttämätön.”

MV-lehden pitää jatkaa, muuten olemme tiellä kohti DDR:ää. Ilja Janitskinia ei saa luovuttaa Suomeen, koska täällä hän ei saa reilua oikeudenkäyntiä. Tapauksessa on ainekset uuteen Seppo Lehto -oikeudenkäyntiin, jossa valtiovalta haluaa saada yhdelle ihmiselle kohtuuttoman tuomion ja luoda samalla varoittavan esimerkin nykymenoon tyytymättömille tavallisille kansalaisille.