Sananvastuuvala

Hetken jo luulin, että suomalainen valtamedia ei enää kykene vajoamaan alemmas. Sitten huomasin Twitterissä Journalistiliiton #sananvastuuvala-kampanjan, josta ei puutu tahattoman koomisia aineksia.

Sinänsä kyse on lähinnä perinteisestä valtamedian edustajien omakehusta, jonka tavoitteena on saada ihmiset uskomaan, että vain valtamediassa sananvapaus toteutuu aidoimmillaan. Valtamedia edustaa journalismia ja erilaiset ”valemediat” ja sosiaalinen media yleensäkin vihapuhetta. Valan sisältö kaikessa yksinkertaisuudessaan on seuraava:

”Ilmaisen itseäni ihmisoikeuksia kunnioittaen. Vihapuhe ei vaienna minua. Kannan vastuun sanoistani.”

Kun näin tuon ensimmäistä kertaa, ajattelin, että siinä on poliittisen korrektiuden uskontunnustus. Poliittinen korrektius edustaa nykylänsimaiden valtaideologiaa ja on sellaisena uskonnon kaltainen. Tämä uskonto vaatii harjoittajaltaan jatkuvaa uskollisuuden todistamista eli sen osoittamista, että ei ole rasisti, ksenofobi tai muuten paha ihminen. Mikäs sen paremmin sopii tämän todistamiseen kuin ”sananvastuuvala”.

Journalistiliiton sivuilla sanotaan myös:

”Vastuullinen viestijä kunnioittaa totuutta ja ihmisarvoa.”

Totuus on sanana mainittu, vaikka moderni valtamedia ei sitä oikeasti kunnioita. Se ei myöskään vaivaudu pohdiskelemaan, kumpi on tärkeämpi: totuus vai ihmisarvo tai onko totuus alisteinen ihmisoikeuksille. Jokainen poliittista korrektiutta ymmärtävä tietää, että totuus on alisteinen ihmisoikeuksille ja abstrakti ihmisarvo on tärkeämpi kuin totuus. Tähän voi vielä todeta, että poliittisessa korrektiudessa ihmisarvo ymmärretään ensisijaisesti uhristatuksesta nauttivan ihmisryhmän edustajan erityisen suurena arvona.

Jos totuus on uhripääomaa omaavan ihmisryhmän kannalta negatiivinen, totuus joko pimitetään tai sitä kaunistellaan. Ihmisryhmän kannalta negatiivinen totuus voidaan tunnustaa, mutta kyseinen ihmisryhmä ei itse koskaan ole vastuussa negatiivisesta asiaintilasta, vaan se on aina jonkun vähemmän uhripääomaa omaavan ihmisryhmän syytä.

Sananvastuuvalan takana on myös filosofia eli postmodernismi, joka ei tunnusta objektiivisen totuuden olemassaoloa. Totuuden sijasta on kilpailevia narratiiveja. Näistä narratiiveista poliittisesti korrektin toimittajan velvollisuus on korostaa eniten uhripääomaa omaavien ihmisryhmien narratiiveja ja mahdollisuuksien mukaan mitätöidä hegemonisten ryhmien narratiivit esimerkiksi kutsumalla niitä vihapuheeksi. Siksi palestiinalaiset eivät voi koskaan olla niin pahoja, vihantäyteisiä ja raakalaismaisia, että Israel näyttäytyisi poliittisesti korrektissa mediassa suotuisassa valossa.

On olemassa ihmisiä, jotka uskovat objektiivisen totuuden olemassaoloon. He saattavat ajatella, että toimittajan ensisijainen velvollisuus ei ole ”sananvastuu” vaan pyrkimys totuuteen. Ihminen on vajavainen, joten hänen kykynsä ymmärtää totuus on rajallinen. Pyrkimys totuuteen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin objektiivisen totuuden hylkääminen.

”Sananvapauteen kuuluu vastuu”

Yllä esitetty lause on yleinen hokema, jota monet valtamedian edustajat toistavat vaivautumatta pohtimaan, mitä se vastuu oikeasti on. Tamperelainen Seppo Lehto sai sananvapauden käytöstä kaksi ja puoli vuotta ehdotonta vankeutta. Tämä on sitä vastuuta, jonka sananvapauden käyttäjä saa kantaakseen totalitaarisissa yhteiskunnissa. Hokemaa toistavat tuskin tarkoittavat sananvastuulla sitä, jonka Seppo Lehto joutui kantamaan.

Kuten blogikollegani Kumitonttu on monesti todennut, vapaus ja vastuu eivät ole keskenään rinnasteisia mutta valta ja vastuu ovat. Vapauden vastakohta on velvollisuus. Sananvapauteen sisältyy velvollisuus pyrkiä totuudenmukaisuuteen. Niitä, jotka hylkäävät tämän velvollisuuden, sanotaan valehtelijoiksi, eikä heidän sanomisiaan oteta vakavasti. Lisäksi pyrkimys totuuteen on moraalinen velvollisuus eikä minkään lain pakottama.

Orwellilaisen uudissana sananvastuun merkitys jää epäselväksi. Luultavasti tällä tarkoitetaan päätoimittajan vastuuta ja journalistin ohjeita. Valtamedian instanssilla on velvollisuus antaa arvostelun kohteena olevalle henkilölle mahdollisuus vastata esitettyihin väitteisiin. Lisäksi lehdillä on velvollisuus oikaista kirjoituksissa esiintyneet asiavirheet. Toimittajan mielipiteet on myös erotettava selkeästi uutisoinnista, eli uutisissa ei esitetä mielipiteitä vaan ne kuuluvat kolumneihin ja pääkirjoituksiin.

Käytännössä valtamedian instanssit luistavat näistä velvollisuuksista päivittäin mutta pääsääntöisesti pyrkivät noudattamaan itse luomiaan sääntöjä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että sananvastuu oikeasti tarkoittaa päätoimittajan vastuuta.

Sananvastuu on poliittista korrektiutta

Pyrkimyys totuuteen tarkoittaa myös sitä, että totuus kerrotaan, vaikka se olisi jonkun tahon kannalta epämiellyttävä. Nykyinen valtamedia ei toimi näin eli valtamedian uutisointi ei ole ”seuraamusneutraalia”. Valtamedian uutisoinnissa mietitään ensin, onko totuuden kertominen haitallista jollekin uhripääomaa omaavalle ryhmälle. Jos näin on, totuus kaunistellaan tai siitä jätetään pois uhriryhmän kannalta negatiiviset asiat. Vaihtoehtoisesti negatiivisista asioista syytetään hegemonista ryhmää joko suoraan tai epäsuorasti. Kun maahanmuuttaja raiskaa, syy ei ole maahanmuuttajan vaan suomalaisten, koska ”kotouttaminen on epäonnistunut”.

Koska totuus ei usein ole uhripääomasta nauttivien ryhmien kannalta suotuisa, totuutta voidaan myös muokata siten, että uhriryhmä näyttäytyy positiivisessa valossa. Tämä toteutetaan julkaisemalla menestystarinoita uhriryhmän edustajista ja antamalla ymmärtää, että menestyjä edustaa laajemminkin uhriryhmää. Usein valitettavan ilmiselvä huono menestys selitetään pois liioittelemalla hegemonisen ryhmän harjoittamaa todellista ja kuviteltua syrjintää. Luonnollisesti tällöin ei edes yritetä ymmärtää, mistä huono menestys todellisuudessa johtuu eli kyseiselle ihmisryhmälle tyypillisistä tavoista, arvoista ja asenteista.

Kun objektiivinen totuus hylätään, jäljelle jää ”pravda” eli virallinen poliittisesti korrekti todellisuuden kuvaus, jolla usein on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Pravda on Helsingin Sanomien pilkkanimi mutta sillä voidaan yleisemminkin kuvata virallisen ideologian mukaista tiedonvälitystä. Sananvastuu tarkoittaa pravdaa ja on syy sille, miksi MV-lehden kaltainen julkaisu on olemassa.

Lopuksi sanon, että en vanno sananvastuuvalaa enkä suosittele sen vannomista kenellekään.